Ravitsemus ja terveys

Tutkittua ravitsemustietoa ja myyttien murtamista selkokielellä

Tutustu myös

with 2 comments

Tutustu myös erityisesti vähähiilihydraattista ruokavaliota käsitteleviin webbisivuihini, joilta löytyy paljon tietoa ja uutisia karppauksesta: Vähähiilihydraattinen (VHH) ruokavalio, karppaus

Suosittuja kirjoituksia: Näin syöt vähähiilihydraattisesti ; Väärinkäsityksiä VHH-ruokavaliosta ; Pienet LDL-hiukkaset – vaiettu kolesterolisalaisuus ; Näin karppaat monipuolisesti ; Karppaus ja lapset

Written by Jari

7.12.2011 at 14.02

Voin kulutus ja kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin Suomessa

with 5 comments

Tähän kuvaajaan on merkitty voin kulutus ja ikävakioitu kuolleisuus verenkiertoelinten sairauksiin vuosien 1969-2012 ajalta Suomessa.

Voin kulutus ja kuolleisuus verenkiertoelinten sairauksiin Suomessa

 

Vuodesta 1969 alkaen voin kulutus ja kuolleisuus ovat laskeneet aika lailla samansuuntaisesti aina vuoteen 2003 asti. Sen jälkeen voin kulutuksen lasku loppui, ja kulutus lähti selvään nousuun vuoden 2007 jälkeen. Muutos voin kulutuksessa ei ole muuttanut kuolleisuuden laskevaa suuntaa vuoteen 2012 mennessä.

Tällaisista tilastoista ei voi tietenkään päätellä mitään varmuudella. Verenkiertoelinten sairauksiin vaikuttaa monet tekijät, ja voin vaikutuskin niihin on kyseenalainen.

Matti Uusitupa, joka toimi mm. professorina Itä-Suomen yliopistolla ja Sydänliiton puheenjohtajana, sanoi Savon Sanomille vuonna 2011, että ”jos rasvaisten maitotuotteiden suosion kasvu jatkuu, tulokset näkyvät jo 3-5 vuoden kuluttua”. THL:n ylijohtaja Erkki Vartiainen esitti Ylelle varovaisemman arvion: ”Jos kovia rasvoja suosiva trendi jää pysyväksi, satoa korjataan viimeistään vuoteen 2020 mennessä.”

Uusituvan ennusteen pitäisi toteutua varsin pian, vuosina 2014-2016, jos hän on oikeassa. Hän ei kuitenkaan ole enää aktiivisesti työelämässä vastaamassa puheistaan. Näinköhän on Vartiainenkaan vuonna 2020?

Suomessa siis voin kulutus kääntyi nousuun vuoden 2007 jälkeen. Ruotsissa on käynyt samoin, mutta jo kolme vuotta aikaisemmin, vuoden 2004 jälkeen. Ruotsissakaan jo kymmenen vuotta sitten tapahtunut voin kulutuksen selvä kasvu ei ole vaikuttanut sydäninfarktitilastoihin.

Kuva: Andreas Eenfeldt / dietdoctor.com

Kuva: Andreas Eenfeldt / dietdoctor.com

 

Ovatko Uusitupa ja Vartiainen oikeassa vai väärässä? Pitäisikö voin kulutuksen kasvu jo näkyä sydän- ja verisuonitautien tilastoissa Suomessa ja Ruotsissa?

Written by Jari

2.4.2014 at 17.40

THL:n kolesteroliteoria on harhaanjohtava

with 28 comments

Valtion propagandatoimistoTHL:n ylijohtaja Erkki Vartiainen yrittää edistää valtion ravitsemuspolitiikkaa ja samalla johtaa kansalaisia harhaan osatotuuksiin perustuvalla kolesteroliteorialla.

Yle on painanut paniikkinappulaa äskettäin julkaistun rasvakoostetutkimuksen vuoksi ja julkaissut Erkki Vartiaisen harhaanjohtavan kolesteroliteorian nettisivuillaan kaksi kertaa reilun viikon sisällä. Vartiaisen kolesteroliteoria kuuluu seuraavasti:

On kaksi ihan varmaa asiaa: kolesteroli aiheuttaa sydäntauteja, ja kolesterolia alentamalla voidaan ehkäistä sydäntauteja. Lisäksi tiedämme aivan varmasti, että tyydyttynyt rasva nostaa veren kolesterolia. Näistä ei ole mitään epäselvyyksiä, sanoi THL:n ylijohtaja Erkki Vartiainen.

Erkki Vartiainen puhuu teknisesti aivan totta, mutta hänen teoriansa perustuu kokonaisuudesta irroitettujen osatotuuksien yhdistämiseen siten, että siitä voidaan helposti tehdä virheellisiä johtopäätöksiä. Vartiainen haluaisi lukijan ajattelevan, että tyydyttynyt rasva aiheuttaa aivan varmasti sydäntauteja.

Käydään tässä Vartiaisen teoria läpi porras kerrallaan:

(Paljon yksinkertaisempi kahden lauseen rautalankamalli löytyy alempaa lihavoituna.)

1. ”Kolesteroli aiheuttaa sydäntauteja”

Siis mikä kolesteroli? THL:n tiedotus tuntuu perustuvan kokonaiskolesteroliin, joka oli tiedepiireissä kovaa huutoa monta vuosikymmentä sitten, kenties silloin, kun Vartiainen aloitteli omaa uraansa.

On tiedetty jo pitkään, että kolesterolin määrä veressä, kokonaiskolesteroli, on karkea sydäntautiriskin ennustaja. Samoin ”pahana” kolesterolina pidetyn LDL:n määrä on melko karkea riskin ennustaja. Sitä kuitenkin käytetään vielä nykyäänkin historiallisista syistä. Mittaus on edullista, ja niin on tehty ennenkin.

Karkean mittarin käyttämisessä on sellainen ongelma, että siitä seuraa sekä ns. vääriä positiivisia (huonolta näyttävät veriarvot mutta matala sydänriski) ja vääriä negatiivisia (hyvältä näyttävät veriarvot mutta korkea sydänriski). Haluaisitko kuulua jälkimmäiseen ryhmään ja sairastua, vaikka lääkäri kertoo riskisi oleva matala? Tai ensinmainittuun ryhmään ja pelätä turhaan huonojen veriarvojen vuoksi? Kansalle huono juttu, Vartiaisen rasvaopeille hyvä juttu.

Mikä kolesteroli niitä sydäntauteja sitten aiheuttaa? Ei ainakaan kokonaiskolesteroli. Se on Vartiaisen sepittämä osatotuus tai vaarallinen yksinkertaistus. Tämän hetken tiedon mukaan LDL-hiukkaset ovat itsenäinen syytekijä ja kolesteroliarvoista paras riskin ennustaja sydäntaudeille.

LDL-hiukkasten määrää (verikokeissa apoB tai LDL-P) ei aina voida päätellä LDL-kolesterolin määrästä (verikokeissa LDL-C, yleensä mitataan vain tämä), koska LDL-hiukkaset voivat olla eri kokoisia ja vaikuttaa eri tavalla LDL-kolesterolin määrään. Siksi tavanomainen LDL-mittaus antaa joskus harhaanjohtavaa tietoa.

Tavanomaisessa verikokeessa mitattavan HDL-kolesterolin ja kokonaiskolesterolin suhde kuvaa myös sydänriskiä paljon paremmin kuin LDL-kolesterolin määrä. Se on aika lailla yhtä hyvä riskin mittari kuin LDL-hiukkasten määrä.

2. ”Kolesterolia alentamalla voidaan ehkäistä sydäntauteja”

Mitä kolesterolia alentamalla? Osatotuus tämäkin kuten edellinen. Edellä mainituista syistä olennaista on LDL-hiukkasten määrän alentaminen eikä kokonaiskolesterolin alentaminen. Kokonaiskolesteroli tai LDL-kolesterolin määrä voivat usein laskea samaan aikaan ruokavaliosta, lääkityksestä ja elintavoista riippuen, mutta eivät välttämättä.

3. ”Tyydyttynyt rasva nostaa veren kolesterolia”

Nyt päästään yhdistämään kolesteroliarvot ravintoon. Tyydyttynyt rasva vaikuttaa kokonaiskolesteroliin, LDL-kolesterolin määrään ja LDL-hiukkasten määrään eri tavalla. Se nostaa kokonaiskolesterolia ja LDL-kolesterolia jonkin verran, mutta nousu LDL-hiukkasten määrässä on melko olematon. Taas osatotuus Vartiaiselta, toinen.

Lisäksi tyydyttynyt rasva ei esiinny ruoissa yksinään. Sen kanssa on samassa paketissa myös tyydyttymätöntä (”pehmeää”) rasvaa, joka vaikuttaa kaikista ravintoaineista suotuisimmin LDL-hiukkasten määrään. Kun pohditaan eläinrasvan vaikutusta kolesteroliin, täytyy tietenkin ottaa huomioon sen sisältämien rasvahappojen yhteisvaikutus eikä pelkästään tyydyttynyttä rasvaa. Seuraava osatotuus, jo kolmas.

Kun otetaan huomioon kaikki rasvahapot ja kaikki kolesteroliarvot eikä pelkästään Vartiaisen kauppaamia osatotuuksia, niin voi ja naudanrasva vaikuttavat LDL-hiukkasten määrään lähes samalla tavalla kuin keskimääräinen hiilihydraatti. Voi ja naudanrasva eivät siis nosta LDL-hiukkasia hiilihydraatteihin verrattuna. Tämä tieto sopii hyvin yhteen laajojen väestötutkimuksien kanssa kanssa, joissa tyydyttynyt rasva ei ole lisännyt sydäntautien riskiä. Porsaan ja broilerin rasvassa on vähemmän tyydyttynyttä ja enemmän tyydyttymätöntä rasvaa, ja ne laskevat LDL-hiukkasten määrää keskimääräiseen hiilihydraattiin verrattuna, vaikka olisivatkin mielikuvien ”pahaa” eläinrasvaa.

Parasta LDL-hiukkasille on ”pehmeä” rasva. Sen saantia voi lisätä sekä kasvirasvaa että eläinrasvaa syömällä.

Menikö yli hilseen? Tässä lyhyempi rautalankamalli:

Kokonaiskolesteroli kertoo sydänriskistä vähän, LDL-hiukkasten määrä paljon. Eläinrasvan sisältämät rasvahapot yhdessä ovat LDL-hiukkasten määrän suhteen yhtä hyviä tai parempia vaihtoehtoja kuin keskivertohiilihydraatit.

Tässä vielä Erkki Vartiaisen osatotuudet korjattuina:

1. Olennaisinta ei ole kokonaiskolesteroli vaan LDL-hiukkasten määrä.

2. Tyydyttynyt rasva vaikuttaakin LDL-hiukkasiin eri tavalla kuin kokonaiskolesteroliin.

3. Eläinrasvan rasvahapot yhdessä vaikuttavat LDL-hiukkasten määrään suotuisammin kuin pelkkä tyydyttynyt rasva.

Havainnollistan Vartiaisen kikkailua vielä toisella tavalla. Esitän toisenlaisen teorian, joka on rakennettu samalla tavalla osatotuuksista kuin Vartiaisen kolesteroliteoria ja voi johdatella virheellisiin johtopäätöksiin.

Feikkiteoria: Tiedämme varmasti, että korkea HDL-kolesteroli on yhteydessä pienempään sydäntautien riskiin. Lisäksi tiedämme varmasti, että tyydyttynyt rasva nostaa HDL-kolesterolia. Siispä tyydyttyneen rasvan täytyy suojata sydäntaudeilta.

Tämä feikkiteoria on tietenkin yhtä lailla virheellinen kuin Vartiaisen kolesteroliteoria. Tämäkin teoria on teknisesti totta, mutta siinä on poimittu osatotuus kolesteroliarvojen merkityksestä  ja osatotuus tyydyttyneen rasvan vaikutuksesta niihin. Tyydyttynyt rasva ei suojaa sydäntaudeilta vaan on nykytiedon mukaan neutraali. Ei siis suojaa eikä altista.

Tällaista osatotuuksista viritettyä soopaa siis levitetään THL:n johdolta valtion tiedotusvälineelle.

Lähetän tästä artikkelista kopion Vartiaiselle. Jos hän haluaa puolustaa teoriaansa, niin lisään hänen vastauksensa tänne myöhemmin.

Lue myös: Pekoni ja kananmunat laskevat kolesterolia (hiilihydraattien ja eri rasvojen tutkittu vaikutus LDL-hiukkasten määrään)

Written by Jari

28.3.2014 at 20.41

Taas uusi tiedekatsaus: rasvan laadulla ei merkitystä sydänriskiin

with 67 comments

800px-Butter_and_Oil_-_NCI_Visuals_OnlineTuoreen laajan tiedekatsauksen mukaan rasvan laatu ei vaikuta sepelvaltimotaudin riskiin. Tutkimustieto ei tue selvästi suosituksia ”kovan” rasvan vähentämisestä ja ”pehmeän” rasvan lisäämisestä sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä.

Päivitetty 29.3.2014. Tutkijat korjasivat artikkeliaan.

Katsauksen on koonnut tutkijaryhmä Englannista, Hollannista ja Yhdysvalloista. Mukana oli tutkijoita mm. Cambridgen, Oxfordin ja Harvardin yliopistoista, ja rahoittajana toimi mm. Britannian Sydänsäätiö.

Katsaukseen löydettiin mukaan 32 eri tutkimusta erilaisten rasvojen yhteydestä sepelvaltimotautiin. Tutkimksissa oli mukana yhteensä yli puoli miljoonaa ihmistä. Eniten ja vähiten tyydyttynyttä (safa), kertatyydyttymätöntä (mufa) ja monityydyttymätöntä rasvaa (pufa) käyttäneillä ei ollut eroa sepelvaltimotautiin sairastumisessa. Päivitys: Kalan pitkäketjuiset omega-3-rasvahapot olivat yhteydessä pienempään sepelvaltimotudin riskiin. Vain transrasvalla oli yhteys korkeampaan riskiin.

Katsauksessa oli mukana myös 27 kokeellista tutkimusta erilaisista rasvahapoista lisäravinteena. Niissäkään tutkimuksissa monityydyttymättömät omega 3- ja omega 6 -rasvahapot eivät laskeneet sepelvaltimotaudin riskiä.

Tutkijat totesivat, että tämänhetkinen tutkimustieto ei tue selvästi suosituksia ”kovan” rasvan vähentämisestä ja ”pehmeän” rasvan lisäämisestä sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä.

Tiedekatsaus julkaistiin Annals of Internal Medicine -lehdessä. Association of Dietary, Circulating, and Supplement Fatty Acids With Coronary Risk: A Systematic Review and Meta-analysis

Katsauksen tulokset ovat pääosin yhteneväisiä myös kahden aikaisemman vastaavan tiedekatsauksen kanssa. Toinen katsauksista viittaa kuitenkin kertatyydyttymättömän rasvan olevan hyödyllistä sepelvaltimotaudin ehkäisyssä. Lue lisää: “Kova” rasva ei ole yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin ja Laaja järjestelmällinen tiedekatsaus osoitti valtion rasvavalistuksen perusteettomaksi (arkistossa).

Terveysvalistajat viittaavat usein tutkimuksiin, joissa on rasvan vaihtamisen lisäksi tehty muitakin samanaikaisia muutoksia ruokavaliossa, ja aikaansaatu parannus terveydessä on laskettu yksinomaan rasvan vaihtamisen eduksi. Todellisissa rasvatutkimuksissa rasvan vaihdosta ei ole saatu hyötyä. Lue lisää: Rasvahypoteesin viimeiset oljenkorret

Jäämme innolla odottamaan, minkälaisin sanankääntein suomalaiset hyvästä ja pahasta rasvasta puhuvat terveysvalistajat yrittävät vähätellä tämänkin tiedekatsauksen tuloksia. Vai yritetäänkö se mieluummin vaieta kuoliaaksi?

Sokerin saanti Suomessa

with one comment

Tähän kuvaajaan on merkitty suomalaisten keskimääräinen sokerin saanti ja sen keskihajonta Finravinto 2012 -tutkimuksesta.

Sakkaroosin päivittäinen saanti 25-74-vuotiailla (Finravinto 2012)

Sakkaroosin päivittäinen saanti 25-74-vuotiailla (Finravinto 2012)

Suomalaiset saavat keskimäärin 9,5 % energiastaan (45 grammaa) sokerina. 15,9 % kansasta saa yli 14,8 % energiastaan (76 g) sokerina ja vastaavasti 15,9 % kansasta alle 4,2 % energiastaan (14 g) sokerina.

Tutkimuksessa ei ole ilmoitettu tämän tarkempaa hajontaa, mutta on mahdollista, että reilu pari prosenttia kansasta saa yli 20 prosenttia energiastaan tai yli 107 grammaa sokeria.

Tämän tutkimuksen kaltaisissa ruoankäyttöhaastatteluissa aliraportointi on yleistä, joten todelliset gramma- ja mahdollisesti prosenttimäärät voivat olla jonkin verran suurempiakin. Jos ilmoitetun prosentuaalisen osuuden suhteuttaa ravitsemussuositusten energiansaannin viitearvoihin, niin keskimääräinen sokerin saanti nouseekin melkein neljänneksellä 45 grammasta 55 grammaan ja muut määrät vastaavasti. Noin puolet suomalaisista on ylipainoisia ja saa ruoastaan enemmän energiaa, joten todellinen keskiarvo voi olla 55 grammaakin suurempi.

Seuraavassa kuvaajassa on sakkaroosin tyypilliset lähteet.

Sokerin saantilähteet Finravinto 2012

Hedelmien ja marjojen sokeri (mehut poislukien) lienee vähemmän haitallista kuin lisätty sokeri, mutta toisaalta hedelmä- ja marjaruoissakin voi olla osa sokerista lisättyä. Viljassa ei ole sokeria, mutta täysjyvätuotteinakin markkinoidut viljatuotteet kuten leivät ja aamiaismurot voivat sisältää merkittävän määrän lisättyä sokeria, makeista leivonnaisista puhumattakaan.

Written by Jari

4.2.2014 at 10.58

Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014

with 41 comments

Uudet ravitsemussuositukset ovat parannus edellisiin verrattuna, mutta naimakauppa maatalouden kanssa ja yksisilmäinen rasvateoria ovat yhä niiden rasitteena.

Päivitetty 31.1.2014

Pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin pohjautuvat suomalaiset ravitsemussuositukset julkaistiin 23.1.2014. Edellisistä suosituksista on poikettu aika vähän, mutta pääosin parempaan suuntaan ollaan menossa.

Uusissa suosituksissa on entistä enemmän joustoa hiilihydraattien ja rasvan määrälle. Hiilihydraattien saantisuosituksen alarajaa on laskettu ja rasvan saantisuosituksen ylärajaa nostettu, kumpaakin viisi prosenttia energiasta. Ruokakolmiossa muutos näkyy niin, että viljatuotteet on siirretty alimmalta tasolta ylemmäs ja vastaavasti kasvikset ja hedelmät niiden entiselle paikalle alimmalle tasolle.

VRN ruokakolmio 1998 2014

Suunta ja ajatus ovat hyvät – enemmän valinnanvaraa – mutta muutos olisi voinut olla suurempikin. Sopiva hiilihydraattien ja rasvan suhde on yksilöllistä, ja suurelle osalle kansasta sopisi pienempikin hiilihydraattien osuus.

Uudessa lautasmallikuvassa hiilihydraattilisäkkeen koko näyttäisi pienentyneen. Toisaalta sanallisissa ohjeissa ei ole eroa lautasmallissa. Lisäkkeelle varataan edelleen neljännes lautasesta. Onkohan kuvan suunnittelussa käynyt vahinko, vai onko se jonkinlainen vihje?

VRN lautasmalli 1998 2014

Muita muutoksia suosituksissa ovat D-vitamiinin ja seleenin määrän lisääminen ja suolan määrän vähentäminen. Pähkinöiden käyttöä suositellaan nyt ensimmäistä kerran, mikä on hyvä asia. Lisäksi punaisen lihan käyttöä neuvotaan rajoittamaan.

Käsittelin suositusta punaisesta lihasta aikaisemmassa kirjoituksessani. Suositus ei perustu tutkittuun ravitsemustietoon, vaan se on lähinnä vihreää politiikkaa. Euroopassa eniten ja vähiten tuoretta punaista lihaa syövät elävät yhtä pitkään. Lue tästä lisää: Punainen liha tappaakin vain Yhdysvalloissa

Yksi suositusten keskeisistä ongelmista on, että niiden kaikkiin osiin eivät vaikuta pätevän samat tieteelliset kriteerit. Toisaalta eläinrasvaan suhtaudutaan tiukasti, ja toisaalta lisättyyn sokeriin ja prosessoituun viljaan – ”höttöhiilareihin” – varsin löysästi.

Maitotuotteet neuvotaan käyttämään rasvattomina tai vähärasvaisina, vaikka normaalirasvaiset maitotuotteet on todettu tutkimuksissa terveydelle vaarattomiksi. Usein normaalirasvaiset maitotuotteet myös ovat olleet painonhallinnassa parempi vaihto kuin rasvattomat maitotuotteet. Lisäksi punaisesta lihasta neuvotaan valitsemaan vähärasvaisimmat osat. Uusista suosituksista on sentään poistettu edellisten suositusten aivan pähkähullu neuvo heittää broilerin nahka pois.

En käsittele tässä kirjoituksessa rasvan laatukysymyksiä tarkemmin, mutta mainitsen kuitenkin, että pohjoismaisten suositusten laatijat eivät käyneet itse läpi rasvatutkimuksia vaan turvautuivat aikaisempaan koostetutkimukseen, jossa on puutteita. Lue lisää vanhemmasta kirjoituksesta: Rasvahypoteesin viimeiset oljenkorret

Lisättyä sokeria suomalaisissa suosituksissa sallitaan korkeintaan kymmenen prosenttia energiasta. Käytännössä se tarkoittaa miehille 68 grammaa eli 17 teelusikallista ja naisille 54 grammaa eli 13 teelusikallista lisättyä sokeria. Tämän päälle tulee vielä esim. hedelmien ja maitotuotteiden oma luontainen sokeri.

Viljatuotteista suositellaan nauttimaan vähintään puolet täysjyvätuotteina, joissa tulisi olla vähintään puolet täysjyväjauhoja. Käytännössä siis kolme neljännestä viljatuotteista voi olla ns. vehnäpullaa ja vain yksi neljännes todellista täysjyvää. Viljatuotteiden suositeltu käyttömäärä on 9 annosta miehille ja 6 annosta naisille. Suositukseen mahtuu siis periaatteessa 4-7 viipaletta ranskanleipää.

Toki moni kansalainen voi halutessaan syödä terveellisemmin kuin minimisuosituksen verran, suuremman osan täysjyvänä, mutta laitosruokailijoilla ei välttämättä ole valinnanvaraa.

Mikael Fogelholm, joka oli mukana sekä pohjoismaisten että suomalaisten ravitsemussuosituksien suunnittelussa, sanoi jo joulukuussa 2007 nettisivuillaan varsin fiksusti, että ”eläinrasva ei ole sen epäterveellisempää kuin huonot hiilihydraatit, kenties se on jopa terveellisempää” ja ”voi saattaa olla terveellisempää kuin valkoinen leipä”.

Voiko Mikael Fogelholm ja muut valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsenet sanoa rehellisesti, että eläinrasvaa ja höttöhiilareita on kohdeltu suosituksissa samoin tieteellisin kriteerein? Onko vanhentuneet rasvaopit laitettu uusintakierrokselle ilman pohdintaa? Löytyykö perustelut tieteestä vai teollisuuden suorittamasta lobbauksesta?

Päivitys 31.1.2014: Mikael Fogelholm vastasi kritiikkiin valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) puolesta. Kopioin hänen vastauksensa tähän kokonaisuudessaan, ja omat kommenttini ovat sen alla.

1) NNR suosituksissa rasvaa koskevissa suosituksissa käytettiin lähteenä sekä aikaisempia tutkimuksia että perusteellista systemaattista kirjallisuuskatsausta, kuten tehtiin mm. kaikkien muidenkin energiaravintoaineiden kohdalla. Rasvaa koskeva katsaus oli erittäin laaja ja siksi sen viimeistely painokuntoiseksi Food & Nutr Research lehteä varten on kestänyt.

2) Minusta ”höttöhiilihydraatteja” ja eläinrasvaa on käsitelty samalla tavalla. Itse asiassa suositukset sekä pohjoismaisella että kansallisella tasolla ottavat selvästi tiukemman kannan ”höttöhiilihydraatteihin”, verrattuna aikaisempiin versioihin. Suhtautuminen eläinrasvaan ei ole muuttunut, sen sijaan myönteinen suhtautuminen kasvi- ja kalarasvan lisäämiseen nykyisestä on uusi asia. En jaa tässä Ristirannan tulkintaa. Tutkimuksissa tuskin koskaan (ainakaan epidemiologisessa) on tilannetta, jossa vilja on vain täysjyvää. Niinpä tuo ”vähintään 50 % täysjyvää” on ihan hyvä tulkinta tilanteesta, jossa mitään tarkkoja prosentteja kukaan ei pysty sanomaan. Varmaan parempi mitä suurempi, mutta toisaalta (kuten olen monesti sanonut) ei meidän tarvitse syödä täydellisesti voidaksemme hyvin.

3) Maitovalmisteita ja terveyttä koskevat väestötutkimukset tuovat johdonmukaisimmin tuloksia, jonka mukaan rasvattomat ja vähärasvaiset maitovalmisteet (dairy) ovat yhteydessä hyvään terveyteen.
Monissa myös rasvaiset ovat yhteydessä hyvään terveyteen, mutta ei ehkä yhtä johdonmukaisesti. Vain harvoin on päinvastoin. Oma näkemykseni on, että ei missään nimessä riitä todisteet sanomaan, että rasvaiset ovat terveellisempiä. Lisäksi meidän on löydettävä suomalaisesta ruokavaliosta sellaisia asioita, joista energiansaantia voi vähentää. Maitovalmisteiden rasva on tässä ihan luonteva mahdollisuus, sillä useimmille rasvaisille maitotalousvalmisteille löytyy vastaava vähempirasvainen vaihtoehto.

4) Teollisuus on tietysti käyttänyt sille kuuluvan oikeutensa kommentoida sekä pohjoismaisia että suomalaisia suosituksia. Molempia suosituksia valmistelleena asiantuntijana voin kuitenkin vakuuttaa, että mitään vaikutuksia näillä kommenteilla ei ole ollut. Pidän väitettä teollisuuden vaikuttamisesta jopa loukkaavana, koska sen enempää Ristirannalla kun kenelläkään muulla tätä asiaa esille nostaneella ole mitään näytettä väitteensä tueksi. Tavoitteenamme on ainoastaan ja vain väestön terveyden edistäminen parhaimman mahdollisen tieteellisen tiedon avulla. Se, että meillä suositus on eri kuin mitä Ristirannan mielestä sen pitäisi olla, ei ole todiste teollisuuden lobbauksesta. Suosituksesta löytyy paljon sellaisia kohtia, jotka eivät varmaan Elintarviketeollisuutta miellytä.

Mikael Fogelholm

Omat kommenttini:

Jos rasvanvaihtokokeista on tehty oma kirjallisuuskatsaus pohjoismaisiin suosituksiin, mutta sitä ei ole vielä julkaistu, niin hyvä niin. Palaamme siihen sitten myöhemmin.

Olen iloinen, jos VRN:n tavoitteena ei ole ollut käsitellä höttöhiilareja sen löysemmin kuin elänrasvojakaan. Onko siinä sitten käytännössä onnistuttu? Jos kanta höttöhiilareihin on tiukentunut, niin olisi luullut, että lisätyn sokerin määrää olisi vähennetty suosituksessa aivan ensimmäisenä. Niin ei ole kuitenkaan tehty.

Yritän verrata vielä höttöhiilareiden ja eläinrasvan määrää annoksien sijaan energiaprosenteissa.  Suosituksessa rasvan osuus on 25-40 E% (prosenttia energiasta). Koska VRN suosii kasvirasvaa, voisi eläinrasvan osuudeksi jäädä tuosta vaikkapa noin neljännes eli 6-10 E%. Mikä sitten on höttöhiilareiden osuus prosenteissa? Sokeria suomalaiset käyttävät saman määrän kuin suosituksissa on maksimina eli noin 10 E%. Otetaan siitä kuitenkin vajaa kolmannes pois laskuissamme eli lasketaan sokerin määräksi 7 E%. Suositelluista viljatuotteiden annoksista tulee energiaa noin 26 E%. Jos puolet niistä nauttii edes jonkinlaisena täysjyvänä, niin ”höttöviljan” osuudeksi jää silti 13 E%. Kun sokeri ja höttövilja lasketaan yhteen, tulee höttöhiilareiden osuudeksi 20 E%. Perunaa en ole laskenut tässä höttöhiilareihin mukaan, mutta moni ehkä laskisi. Kuitua siinä ei ainakaan ole merkittäviä määriä. Perunan käyttöä neuvotaan suosituksissa jatkamaan samaan malliin.

Ehkä käyttömäärät ovat Fogelholmin mielestä tulkinnanvaraisia, mutta minun nähdäkseni eläinrasvaan suhtaudutaan tuplasti tiukemmin kuin höttöhiilareihin. Siten höttöhiilareista olisi myös helpompi vähentää energiansaantia, kun on enemmän, mistä vähentää. Samaa mieltä olen kuitenkin siitä, ettei täydellisen ruokavalion tavoitteleminen ole tarpeen.

Tarkoitukseni ei ole loukata VRN:n jäseniä, mutta nykyisellä kokoonpanolla mielikuvat teollisuuden vaikutuksesta ovat aivan ymmärrettäviä. Käsittääkseni Fogelholm on itsekin ottanut kantaa, että teollisuuden edustajat voisi poistaa VRN:sta.

En esittänyt, että omat ravitsemusnäkemykseni olisivat todiste teollisuuden lobbauksesta.

Written by Jari

27.1.2014 at 8.11

Voin kulutus ja ylipainoisten osuus Suomessa

with 18 comments

Tähän kuvaajaan on merkitty voin vuosittainen kulutus Suomessa ja ylipainoisten (painoindeksi > 25) osuus kaikista 15-64-vuotiaista suomalaisista vuosien 1980-2013 ajalta.

Voin kulutus ja ylipainoisten osuus Suomessa 2013-12

Kun voin kulutus (punainen käyrä) romahti, ylipainoisten osuus (sininen käyrä) alkoi nousta, ja kun voin kulutus lähti uudelleen nousuun, ylipainoisten osuuden nousu taittui.

Tällaisista tilastoista ei voi tietenkään päätellä mitään varmuudella. Vaikuttaisi kuitenkin todennäköisemmältä, että voi tukisi painonhallintaa kuin että se haittaisi sitä.

THL:n tiedotus yritti esittää 18.12. tv-uutisten päälähetyksissä, että voin kulutuksen lasku ja ravitsemussuosituksien parempi noudattaminen olisivat pysäyttäneet väestön lihomisen. THL:n sanoman todenperäisyyttä voi pohtia mm. tätä kuvaajaa apuna käyttäen.

Voin kulutusta vuonna 2013 ei ole vielä julkaistu Tiken Ravintotaseessa.

Written by Jari

21.12.2013 at 12.28

Punainen liha tappaakin vain Yhdysvalloissa

with 21 comments

BigMacComboPunainen liha on yhteydessä korkeampaan kuolleisuuteen Yhdysvalloissa muttei Euroopassa eikä Aasiassa. Punaisen lihan vastustus lienee osin poliittista.

Päivitetty 12.3.2014 - lisätty tietoa punaisen lihan tuotannon eroista Yhdysvalloissa ja Suomessa ja naudanlihan jalostuksesta Yhdysvalloissa.

Uusissa pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa ja suomalaisissa tiedotusvälineissä rummutettiin muutama päivä sitten, että punainen liha on laajan tutkimustiedon mukaan epäterveellistä, ja sen syöntiä pitäisi vähentää.

Mihin tällaiset varoittelut sitten perustuvat? Olen koonnut tähän kirjoitukseen muutamia keskeisiä todella laajoja väestötutkimuksia punaisen lihan ja lihajalosteiden yhteydestä kokonaiskuolleisuuteen eli kuolleisuuteen mistä tahansa syystä eri puolilla maailmaa. Lisäksi käyn läpi, miten punaisen lihan rajoitusta perustellaan pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa.

Matalampi tai korkeampi kokonaiskuolleisuus tarkoittavat tässä yhteydessä, että tutkimusten henkilöt kuolevat mistä tahansa syystä hieman keskimääräistä nuorempina tai vanhempina.

Yhdysvallat

Suurimmassa tutkimuksessa oli mukana yli puoli miljoonaa yli 50-vuotiasta miestä ja naista. Heitä seurattiin kymmenen vuoden ajan. Sekä tuore punainen liha että lihajalosteet olivat yhteydessä korkeampaan kokonaiskuolleisuuteen. Lähde: Meat intake and mortality: a prospective study of over half a million people

Harvardin yliopiston raportissa oli mukana yli 120 000 miestä ja naista sairaanhoitajien terveystutkimuksesta ja terveysammattilaisten seurantatutkimuksesta. Naiset olivat yli 30-vuotiaita ja miehet yli 40-vuotiaita. Heitä seurattiin noin 24 vuoden ajan. Tässäkin tutkimuksessa sekä tuore punainen liha että lihajalosteet olivat yhteydessä korkeampaan kokonaiskuolleisuuteen. Lähde: Red meat consumption and mortality: results from 2 prospective cohort studies

Kolmannessa ja pienimmässä mukaan ottamassani tutkimuksessa seurattiin noin 18 000 miestä ja naista 24 vuoden ajan. Tässä tutkimuksessa tuore punainen liha ja lihajalosteet eivät vaikuttaneet kokonaiskuolleisuuteen. Lähde: Meat consumption and diet quality and mortality in NHANES III

Eurooppa

Tässä eurooppalaisessa jättitutkimuksessa oli mukana lähes 450 000 yli 35-vuotiasta miestä ja naista. Heitä seurattiin noin 13 vuoden ajan. Tutkimuksessa oli mukana henkilöitä Ranskasta, Italiasta, Espanjasta, Hollannista, Iso-Britanniasta, Kreikasta, Saksasta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Tässä tutkimusessa lihajalosteet olivat yhteydessä hieman korkeampaan kokonaiskuolleisuuteen, mutta tuore punainen liha ei ollut. Lähde: Meat consumption and mortality–results from the European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition

Kerron tästä tutkimuksesta lisää alempana tässä kirjoituksessa.

Aasia

Mukaan löytyi myös tutkimuskatsaus Aasiasta. Siihen oli koottu tiedot 8 eri tutkimuksesta Bangladeshistä, Kiinasta, Japanista, Koreasta ja Taiwanista. Tutkimuksissa oli mukana yhteensä lähes 300 000 miestä ja naista. Näissä tutkimuksissa punainen liha ei vaikuttanut kokonaiskuolleisuuteen. Sen sijaan se oli yhteydessä matalampaan sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen miehillä ja matalampaan syöpäkuolleisuuteen naisilla. On myös huomattava, että Aasiassa punaista lihaa käytetään vähemmän kuin länsimaissa. Lähde: Meat intake and cause-specific mortality: a pooled analysis of Asian prospective cohort studies

Yhteenveto kuolleisuudesta

Näyttäisi siis siltä, että tuore punainen liha tappaa Yhdysvalloissa muttei Euroopassa eikä Aasiassa. Lihajalosteet sen sijaan näyttäisivät olevan haitallisia sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa.

Mitä erikoista Yhdysvalloissa syötävässä punaisessa lihassa voisi olla? Onko kyse erilaisista rehuista tai muista tuotantomenetelmistä? Aihetta paremmin tuntevat voivat ottaa kantaa kommenttiosiossa. Vai onko sittenkin kyse siitä, mitä punaisen lihan kanssa yleensä syödään Yhdysvalloissa? Tähän kysymykseen saattaisi löytyä pieni vihje ylempänä olevasta kuvasta.

Päivitys 12.3.2014

Lihatiedotus ry:n toiminnanjohtaja Riitta Stirkkisen mukaan suomalaisessa naudan- ja sianlihassa on vähemmän hemirautaa kuin yhdysvaltalaisessa lihassa. Lisäksi suomalaisessa lihantuotannossa ei käytetä antibiootteja tai hormoneja toisin kuin Yhdysvalloissa, ja Suomessa nautoja ruokitaan pääasiassa nurmirehulla, Yhdysvalloissa maissilla.

Yhdysvalloissa puolet naudanlihasta syödään hampurilaisina.

Uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset lyttäävät punaisen lihan heppoisin perustein

Selailin mielenkiinnolla läpi myös uunituoreiden pohjoismaisten ravitsemussuositusten perusteluja ja tutkimusviitteitä punaisen lihan osalta.

Pohjoismaiset ravitsemussuositukset laatinut tutkijaryhmä (käytän heistä tästä edespäin nimitystä NNR5) on ottanut kannaksi punaisen lihan rajoittamisen.

NNR5:n kirjallisuuskatsauksen ensimmäinen ongelma on, että tuore punainen liha ja lihajalosteet on niputettu yhteen useimmissa tapauksissa:

”Red meat, defined as beef, lamb and pork; processed meat”

Kirjallisuuskatsaus perustui tutkijoiden itsensä määrittämiin ”tutkimuskysymyksiin”. Jos jokin tutkimus ei vastannut juuri samoihin kysymyksiin, sitä ei otettu huomioon lainkaan.

Kirjallisuuskatsaus tarkasti valikoitu

Kysymykset punaisen lihan osalta olivat seuraavanlaiset:

”What is the association between the red and processed meat and CVD/CHD and colorectal cancer incidence and mortality and inflammatory factors in the general population as well as iron status in children, adolescents, and women at childbearing age?”

”What is the effect of red and processed meat consumption on iron status in children, adolescents, and women at childbearing age?”

Eli NNR5 halusi selvittää, minkälainen yhteys punaisella lihalla ja lihajalosteilla on sydän- ja verisuonitauteihin, suolistosyöpään, tulehdustekijöihin ja lasten sekä naisten rautatasoon. Muita aiheita käsitteleviä tutkimuksia he eivät käsitelleet lainkaan.

Näihin kysymyksiin saatiin kirjallisuuskatsauksen perusteella seuraavanlaiset vastaukset:

”No conclusion on the association between red meat/processed meat and CVD/CHD.”

Punaisen lihan tai lihavalmisteiden ja sydän- ja verisuonitautien yhteydestä ei löytynyt riittävästi tietoa.

”No conclusion on the association between red or processed meat consumption and inflammatory markers.”

Punaisen lihan tai lihavalmisteiden ja tulehdustekijöiden yhteydestä ei löytynyt riittävästi tietoa.

”No conclusion on the association between red meat consumption and iron status.”

Punaisen lihan tai lihavalmisteiden ja rautatason yhteydestä ei löytynyt riittävästi tietoa.

Enemmän suolistosyöpää, mutta missä päin maailmaa?

”Red and processed meat are a convincingly associated with increased risk of colorectal cancer.”

Näyttö punaisen lihan ja lihavalmisteiden yhteydestä suolistosyöpään on vakuuttavaa. Tämän suhteen NNR5 ei tehnyt omaa kirjallisuuskatsausta vaan luotti suoraan kahden syöpäjärjestön aikaisemmin tekemään analyysiin.

Päivitys 10.10.: Kävin läpi myös syöpäjärjestöjen (WCRF/AICR 2010,2011) raportit ja tarkastelin kaikkia niiden lähteenä käytettyjä eurooppalaisia tutkimuksia, joissa oli raportoitu tuoreen puhaisen lihan käytöstä erikseen. Löysin yhteensä kuusi tutkimusta, joista kaksi oli suomalaisia (1, 2) ja muut Ruotsista (3), Norjasta (4), Tanskasta (5) ja Hollannista (6). Viidessä tutkimuksessa, mukaanlukien kummassakin suomalaisessa, tuoreella punaisella lihalla ei ollut yhteyttä suolistosyöpään. Ruotsalaistutkimuksessa tuore punainen liha oli yhteydessä yhteen suolistosyövän alatyyppiin (”distal colon”) muttei muihin suolistosyöpiin naisilla.

Lisäksi ylempänä jo kerran mainitussa eurooppalaisessa kymmenen maan ja noin puolen miljoonan ihmisen jättitutkimuksessa (The European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition, EPIC, 7) tuoreella punaisella lihalla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä suolistosyöpiin. Ja tämä tutkimus oli suunniteltu varta vasten syöpiä varten.

Syöpäjärjestöjen johtopäätökset painottuvat siis joko yhdysvaltalaiseen punaiseen lihaan tai lihajalosteisiin tai molempiin. Eurooppalainen tuore punainen liha ei todennäköisesti vaikuta suolistosyövän riskiin.

Perustuuko kaikki varoittelu siis ainoastaan yhteen syöpätyyppiin ja kaiken kukkuraksi lähinnä yhdysvaltalaiseen lihaan tai lihajalosteiden mukaan laskemiseen? Onhan suolistosyöpä toki kolmanneksi yleisin syöpä, mutta se on syynä vain noin kahdessa prosentissa vuosittaisista kuolemista Suomessa. Entäpä ne loput 98 % väestöstä?

Löytyisikö NNR5:n suosituksesta kuitenkin vielä muita perusteluja punaisesta lihasta varoitteluun?

Rasvan laatu?

”Limited processed and red meat consumption, and a switch from high-fat to low-fat meat, will contribute to both an improvement of dietary fat quality and to lower energy density in the diet.”

Kuulemma rasvan laatu paranee ja energiatiheys laskee, kun vähennetään punaisen lihan syöntiä. Tämä selitys ontuu. Porsaanlihassa rasvahappokoostumus on jo varsin mallikas, ja jos pitää naudanlihasta, niin rasvan laatua voi parantaa myös syömällä entisen määrän naudanlihaa ja enemmän muita rasvoja. Myös selitys energiatiheydestä ontuu, koska vähärasvainen ruokavalio on jo laajalti todettu keskinkertaiseksi painonhallinnassa.

Paino nousee. Vai nouseeko?

”red meat, and processed meat are associated with increased weight gain in long-term studies”

Punainen liha ja lihajalosteet ovat kuulemma yhteydessä painonnousuun pitkäaikaisissa tutkimuksissa. Mistäköhän tämä tieto on peräisin? Ilmeisesti Mikael Fogelholmin kirjoittamasta katsauksesta.

Fogelholm löysi katsauksessaan yhden tutkimuksen, jossa punainen liha oli yhteydessä painon nousuun, kaksi tutkimusta, joissa yhteyttä ei ollut ja yhden tutkimuksen, jossa punainen liha oli yhteydessä painon laskuun. Lopputulos plus miinus nolla.

Painonhallinta ei siis vaikuta lainkaan järkevältä syyltä rajoittaa punaisen lihan käyttöä, etenkin, kun mitään vakuuttavaa mekanismia (vaikutustapaa) punaisen lihan väitetylle lihottavuudelle ei esitetä.

Kakkostyypin diabetes?

Löytyykö NNR5:llä vielä muuta pahaa sanottavaa punaisesta lihasta? Seuraavassa viimeinen yritys:

”Population studies consistently report that the consumption of red meat and processed meat is associated with an increased risk of type II diabetes (Männistö, Kontto et al. 2010; Fretts, Howard et al. 2012; Micha, Michas et al. 2012).”

NNR5 kirjoittaa, että punaisen lihan ja lihajalosteiden syönti olisi yhteydessä kasvaneeseen kakkostyypin diabeteksen riskiin. Mitä lähteet sanovat?

Ensin mainitussa suomalaistutkimuksessa punaisella lihalla ei ollut yhteyttä kakkostyypin diabetekseen – vain lihajalosteilla oli. Toisessa tutkimuksessa saatiin sama tulos: vain lihajalosteet olivat yhteydessä kakkostyypin diabetekseen. Entä kolmas ja viimeinen? Siinä tuoreella punaisella lihalla oli kuin olikin yhteys kakkostyypin diabetekseen. Kyseessä oli koostetutkimus, eli (huomattava) osa mukaan otetuista tutkimuksista on tehty Yhdysvalloissa.

Yhteenveto punaisesta lihasta pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa

Tähän loppuivat Mikael Fogelholmin, Ursula Schwabin ja muun NNR5-porukan paukut punaista lihaa vastaan. Yhteenvetona punainen liha lisää suolistosyövän riskiä, jos kyse on yhdysvaltalaisesta lihasta tai lihajalosteista. Suolistosyöpään kuolee noin kaksi prosenttia suomalaisista. Sydänriskiin tai tulehdustekijöihin punaisella ei punaisella lihalla ole vaikutusta ja tuskin myöskään diabetesriskiin. Epäily lihottavasta vaikutuksesta on lähinnä naurettava. Lisäksi vielä ripaus vanhakantaista hyvä-rasva-paha-rasva liturgiaa.

Mitään muutahan NNR5 ei sitten tutkinutkaan punaisesta lihasta. Kuten esimerkiksi tätä kokonaiskuolleisuutta Euroopassa. Lieneekö 98 % väestöstä sivuseikka? Lehdistölle toki seliteltiin tuhansista tutkimuksista ja laajasta näytöstä punaisen lihan vaarallisuudesta. Ei näin, Mikael Fogelholm, Ursula Schwab ja NNR5.

Unohdettaisiinko siis tarpeeton varoittelu ja politikointi? Euroopassa eniten ja vähiten tuoretta punaista lihaa syövät elävät yhtä vanhoiksi.

Written by Jari

9.10.2013 at 19.49

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 49 muun seuraajan joukkoon