Ravitsemus ja terveys

Tutkittua ravitsemustietoa ja myyttien murtamista selkokielellä

Tutustu myös

with 2 comments

Tutustu myös erityisesti vähähiilihydraattista ruokavaliota käsitteleviin webbisivuihini, joilta löytyy paljon tietoa ja uutisia karppauksesta: Vähähiilihydraattinen (VHH) ruokavalio, karppaus

Suosittuja kirjoituksia: Näin syöt vähähiilihydraattisesti ; Väärinkäsityksiä VHH-ruokavaliosta ; Pienet LDL-hiukkaset – vaiettu kolesterolisalaisuus ; Näin karppaat monipuolisesti ; Karppaus ja lapset

Written by Jari

7.12.2011 at 14.02

Tanskan ”Pekka Puska”: Maitorasva on ystävämme

with 13 comments

Maineikas tanskalaisprofessori Arne Astrup kirjoitti tiedelehden pääkirjoituksessa, että maitotuotteiden ”kova” rasva ei ole haitallista.

Astrup AJCN

Arne Astrup on sisätautilääkäri, professori ja ravitsemus- ja urheilutieteen laitoksen johtaja Kööpenhaminan yliopistossa ja kokenut ravitsemustutkija. Lisäksi hän toimii mm. American Journal of Clinical Nutrition -tiedelehden päätoimittajana ja OPUS-tutkimusprojektin johtajana.

Astrup on kannattanut aikaisemmin vähärasvaisempaa ruokavaliota mutta on viime vuosten aika tarkistanut kantaansa uuden tutkimusnäytön valossa. Hän kohautti lokakuun lopussa julistamalla AJCN-lehden pääkirjoituksessa, että tyydyttynyt rasva, erityisesti maitorasva, ei olekaan haitallista.

Tässä kirjoituksen pääkohtia:

  • Tyydyttyneestä rasvasta varoittelu perustuu kahden portaan kolesteroliteoriaan, mutta kolesterolivaikutuksia on katsottu teoriassa liian yksipuolisesti.
  • Tutkimuskoosteiden mukaan sydän- ja verisuonitautien riski on samanlainen vähäisellä ja runsaalla tyydyttyneen rasvan käytöllä.
  • Tutkimuskoosteen mukaan maidon käytöllä ei ole yhteyttä ennenaikaisen kuoleman riskiin. Se voi laskea sydän- ja verisuonitautien riskiä.
  • Laajimman tutkimuksen mukaan maitorasvan käytöstä kertovat veren rasvahapot eivät ole yhteydessä aivoverenkiertohäiriöiden riskiin.
  • Eri tutkimuskoosteiden mukaan maitotuotteiden käytöllä ei ole yhteyttä kakkostyypin diabeteksen riskiin tai ne ovat yhteydessä matalampaan riskiin.
  • Eurooppalaistutkimuksessa osa tyydyttyneiden rasvahappojen käytöstä kertovista veren rasvahapoista oli yhteydessä kasvaneeseen kakkostyypin diabeteksen riskiin, mutta maitorasvan käytöstä kertovat veren rasvahapot olivat yhteydessä matalampaan kakkostyypin diabeteksen riskiin. AJCN-lehden uusimmassa numerossa julkaistu erillinen tutkimus vahvistaa havainnon maitorasvan osalta.
  • Ravitsemussuosituksissa pitäisi keskittyä ruokiin eikä yksittäisiin ravintotekijöihin.

Käänsin vielä pääkirjoituksen yhteenvetokappaleen kokonaisuudessaan suomeksi:

Tutkimusnäytön kokonaisuus ei tue ajatusta, jonka mukaan maitotuotteiden tyydyttyneet rasvahapot lisäisivät sepelvaltimotaudin tai aivoverenkiertohäiriöiden riskiä tai kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin. Sitä vastoin vähärasvaisilla maitotuotteilla on selvä yhteys matalampaan kakkostyypin diabeteksen riskiin, ja vaikutus on osittain riippumaton laihtumisesta. Lisäksi vähärasvaiset maitotuotteet eivät aiheuta lihomista vaan niillä on taipumus säilyttää lihasmassaa. Ei ole tutkimusnäyttöä, joka tukisi maitotuotteiden käytön rajoittamista ravitsemussuosituksissa sydän- ja verisuonitautien ja kakkostyypin diabeteksen ehkäisemiseksi. Itse asiassa juusto ja muut maitotuotteet ovat ravinteikkaita elintarvikkeita, jotka antavat monille nautintoa päivittäisiin aterioihin. -Arne Astrup, AJCN

Suomalaisten ravitsemusasiantuntijoiden keskuudessa rasva-aiheisiin tuntuu liittyvän eräänlainen julkinen kyttäyspeli. Tyydyttyneestä rasvasta lausutaan vuorotellen hieman entistä lievempiä lausuntoja, jotka ovat kuitenkin hyvin tarkkaan muotoiltuja. Kun yksi uskaltaa paljastaa muuttuneen kantansa, niin toinenkin uskaltaa. Vanhentuneiden käsitysten puolustajat ovat jo jääneet tai jäämässä pian eläkkeelle.

Astrupin pääkirjoitus julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä. Koko pääkirjoitus on luettavissa täällä: A changing view on SFAs and dairy: from enemy to friend

Written by Jari

14.11.2014 at 9.12

Mikael Fogelholm, paleoruokavalio ja muunneltu totuus

with 5 comments

fogelholm_mikaelHelsingin Sanomat kirjoitti paleoruokavaliosta, ja artikkelissa haastateltu ravitsemusasiantuntija Mikael Fogelholm jatkoi tuttuun tapaansa totuuden rajojen venyttämistä.

HS:n nettisivuilla julkaistiin 12.6. artikkeli Viisi väitettä paleoruokavaliosta. Siinä haastateltiin ruokavaliota itse noudattavaa Jaakko Savolahtea ja asiantuntijana Mikael Fogelholmia.

Fogelholm sanoi: ”[Maidon ja viljan puutteesta] Voi ol­la [haittaa ihmiselle]. Mai­to­tuot­tei­den ja täys­jy­vä­vil­jan jät­tä­mi­seen pois ruo­ka­va­lios­ta ei löy­dy mi­tään tie­teel­lis­tä tai ter­vey­del­lis­tä pe­rus­tet­ta.” Myöhemmin hän jatkoi: ”Ne pa­leo­liit­ti­tut­ki­muk­set, joi­hin olen tu­tus­tu­nut, ovat kos­ke­neet pien­ten ryh­mien ly­hyt­kes­toi­sis­ta laih­du­tus­ta.”

Tähän mennessä on julkaistu ainakin viisi ruokavaliotutkimusta (ks. linkit), joissa koehenkilöt on satunnaistettu syömään joko täysjyväviljaa tai ei ollenkaan viljaa. Tällaiset ns. satunnaistetut kontrolloidut kokeet (RCT) ovat eri tyyppisten tutkimusten joukossa parhaita osoittamaan todellisia syy- ja seuraussuhteita.

Kaikissa viidessä tutkimuksessa viljaton ruokavalio oli terveellisempi kuin täysjyväviljaan painottuva ruokavalio. Tutkimuksista uusin ja suurin tehtiin Ruotsissa ja julkaistiin tänä vuonna. Kyseisessä tutkimuksessa oli mukana 70 naista ja se kesti 2 vuotta. Se ei siis todellakaan ollut pieni ja lyhytkestoinen tutkimus, kuten Fogelholm väittää.

Tutkimuksessa olivat vastakkain viljaton paleoruokavalio ja pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukainen täysjyväviljaan painottuva ruokavalio. Mikael Fogelholm oli itse mukana suositukset laatineessa työryhmässä.

Onko hieman noloa, että Fogelholmin kritisoima paleoruokavalio on tutkitusti terveellisempi kuin Fogelholmin itsensä laatiman suosituksen mukainen ruokavalio? Sitä ei ainakaan kannata kertoa toimittajalle!

Miksei Fogelholm kertonut tutkimuksesta toimittajalle? Entä, jos hän ei ole tutustunutkaan kyseiseen tutkimukseen? Siitäkään ei ole kyse, sillä hän kommentoi itse tutkimusta Twitterissä tammikuussa: ”Ei yllättävää, tulos aika lailla sama kuin VHH-tutkimuksissa.” Minäkään en yllättynyt tuloksesta, koska kaikissa aikaisemmissakin tutkimuksissa viljaton ruokavalio on ollut terveellisempi.

Vihreän liiton jäsen Mikael Fogelholm jatkaa artikkelissa myös lihan vastaista kampanjointiaan: ”Pu­nai­sen li­han mää­rä pa­leo­ruo­ka­va­lios­sa on ter­vey­den kan­nal­ta huo­les­tut­ta­van suu­ri. On kiis­ta­ton to­sia­sia, et­tä li­haa run­saas­ti syö­vil­lä on enem­män sai­rauk­sia ja suu­rem­pi kuol­lei­suus kuin li­haa vä­hän syö­vil­lä.”

Kiistaton tosiasiako? Kuinkahan Fogelholm sitten selittää sen, että jättimäisessä eurooppalaisessa koostetutkimuksessa eniten ja vähiten tuoretta punaista lihaa syöneillä oli aivan yhtä suuri kuolleisuus? Miksi tuo ”kiistaton tosiasia” ei näy Euroopassa? Fogelholmin viittaamia yhteyksiä löytyy lähinnä Yhdysvalloista, jossa punainen liha tuotetaan eri tavalla kuin Suomessa ja nautitaan kovin usein hampurilaisaterian seurassa.

Sopiiko tällainen totuuden muunteleminen ravitsemustieteen professorin ja ravitsemussuositusten laatijan arvolle? Voiko virallisiin ravitsemussuosituksiin vaikuttava asiantuntija päästää suustaan sellaisia sammakoita, joista vaikkapa poliitikko joutuisi pulaan?

Lue myös:
Kivikauden ruokavalio vastaan ravitsemussuositukset
Täysjyvää vai ei viljaa?
Punainen liha tappaakin vain Yhdysvalloissa
Mikael Fogelholm tarinoi: Liha lihottaa
Mikael Fogelholm puhuu jälleen höpöhöpöä

Written by Jari

19.6.2014 at 8.28

Voin kulutus ja kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin Suomessa

with 5 comments

Tähän kuvaajaan on merkitty voin kulutus ja ikävakioitu kuolleisuus verenkiertoelinten sairauksiin vuosien 1969-2012 ajalta Suomessa.

Voin kulutus ja kuolleisuus verenkiertoelinten sairauksiin Suomessa

 

Vuodesta 1969 alkaen voin kulutus ja kuolleisuus ovat laskeneet aika lailla samansuuntaisesti aina vuoteen 2003 asti. Sen jälkeen voin kulutuksen lasku loppui, ja kulutus lähti selvään nousuun vuoden 2007 jälkeen. Muutos voin kulutuksessa ei ole muuttanut kuolleisuuden laskevaa suuntaa vuoteen 2012 mennessä.

Tällaisista tilastoista ei voi tietenkään päätellä mitään varmuudella. Verenkiertoelinten sairauksiin vaikuttaa monet tekijät, ja voin vaikutuskin niihin on kyseenalainen.

Matti Uusitupa, joka toimi mm. professorina Itä-Suomen yliopistolla ja Sydänliiton puheenjohtajana, sanoi Savon Sanomille vuonna 2011, että ”jos rasvaisten maitotuotteiden suosion kasvu jatkuu, tulokset näkyvät jo 3-5 vuoden kuluttua”. THL:n ylijohtaja Erkki Vartiainen esitti Ylelle varovaisemman arvion: ”Jos kovia rasvoja suosiva trendi jää pysyväksi, satoa korjataan viimeistään vuoteen 2020 mennessä.”

Uusituvan ennusteen pitäisi toteutua varsin pian, vuosina 2014-2016, jos hän on oikeassa. Hän ei kuitenkaan ole enää aktiivisesti työelämässä vastaamassa puheistaan. Näinköhän on Vartiainenkaan vuonna 2020?

Suomessa siis voin kulutus kääntyi nousuun vuoden 2007 jälkeen. Ruotsissa on käynyt samoin, mutta jo kolme vuotta aikaisemmin, vuoden 2004 jälkeen. Ruotsissakaan jo kymmenen vuotta sitten tapahtunut voin kulutuksen selvä kasvu ei ole vaikuttanut sydäninfarktitilastoihin.

Kuva: Andreas Eenfeldt / dietdoctor.com

Kuva: Andreas Eenfeldt / dietdoctor.com

 

Ovatko Uusitupa ja Vartiainen oikeassa vai väärässä? Pitäisikö voin kulutuksen kasvu jo näkyä sydän- ja verisuonitautien tilastoissa Suomessa ja Ruotsissa?

Written by Jari

2.4.2014 at 17.40

THL:n kolesteroliteoria on harhaanjohtava

with 34 comments

Valtion propagandatoimistoTHL:n ylijohtaja Erkki Vartiainen yrittää edistää valtion ravitsemuspolitiikkaa ja samalla johtaa kansalaisia harhaan osatotuuksiin perustuvalla kolesteroliteorialla.

Yle on painanut paniikkinappulaa äskettäin julkaistun rasvakoostetutkimuksen vuoksi ja julkaissut Erkki Vartiaisen harhaanjohtavan kolesteroliteorian nettisivuillaan kaksi kertaa reilun viikon sisällä. Vartiaisen kolesteroliteoria kuuluu seuraavasti:

On kaksi ihan varmaa asiaa: kolesteroli aiheuttaa sydäntauteja, ja kolesterolia alentamalla voidaan ehkäistä sydäntauteja. Lisäksi tiedämme aivan varmasti, että tyydyttynyt rasva nostaa veren kolesterolia. Näistä ei ole mitään epäselvyyksiä, sanoi THL:n ylijohtaja Erkki Vartiainen.

Erkki Vartiainen puhuu teknisesti aivan totta, mutta hänen teoriansa perustuu kokonaisuudesta irroitettujen osatotuuksien yhdistämiseen siten, että siitä voidaan helposti tehdä virheellisiä johtopäätöksiä. Vartiainen haluaisi lukijan ajattelevan, että tyydyttynyt rasva aiheuttaa aivan varmasti sydäntauteja.

Käydään tässä Vartiaisen teoria läpi porras kerrallaan:

(Paljon yksinkertaisempi kahden lauseen rautalankamalli löytyy alempaa lihavoituna.)

1. ”Kolesteroli aiheuttaa sydäntauteja”

Siis mikä kolesteroli? THL:n tiedotus tuntuu perustuvan kokonaiskolesteroliin, joka oli tiedepiireissä kovaa huutoa monta vuosikymmentä sitten, kenties silloin, kun Vartiainen aloitteli omaa uraansa.

On tiedetty jo pitkään, että kolesterolin määrä veressä, kokonaiskolesteroli, on karkea sydäntautiriskin ennustaja. Samoin ”pahana” kolesterolina pidetyn LDL:n määrä on melko karkea riskin ennustaja. Sitä kuitenkin käytetään vielä nykyäänkin historiallisista syistä. Mittaus on edullista, ja niin on tehty ennenkin.

Karkean mittarin käyttämisessä on sellainen ongelma, että siitä seuraa sekä ns. vääriä positiivisia (huonolta näyttävät veriarvot mutta matala sydänriski) ja vääriä negatiivisia (hyvältä näyttävät veriarvot mutta korkea sydänriski). Haluaisitko kuulua jälkimmäiseen ryhmään ja sairastua, vaikka lääkäri kertoo riskisi oleva matala? Tai ensinmainittuun ryhmään ja pelätä turhaan huonojen veriarvojen vuoksi? Kansalle huono juttu, Vartiaisen rasvaopeille hyvä juttu.

Mikä kolesteroli niitä sydäntauteja sitten aiheuttaa? Ei ainakaan kokonaiskolesteroli. Se on Vartiaisen sepittämä osatotuus tai vaarallinen yksinkertaistus. Tämän hetken tiedon mukaan LDL-hiukkaset ovat itsenäinen syytekijä ja kolesteroliarvoista paras riskin ennustaja sydäntaudeille.

LDL-hiukkasten määrää (verikokeissa apoB tai LDL-P) ei aina voida päätellä LDL-kolesterolin määrästä (verikokeissa LDL-C, yleensä mitataan vain tämä), koska LDL-hiukkaset voivat olla eri kokoisia ja vaikuttaa eri tavalla LDL-kolesterolin määrään. Siksi tavanomainen LDL-mittaus antaa joskus harhaanjohtavaa tietoa.

Tavanomaisessa verikokeessa mitattavan HDL-kolesterolin ja kokonaiskolesterolin suhde kuvaa myös sydänriskiä paljon paremmin kuin LDL-kolesterolin määrä. Se on aika lailla yhtä hyvä riskin mittari kuin LDL-hiukkasten määrä.

2. ”Kolesterolia alentamalla voidaan ehkäistä sydäntauteja”

Mitä kolesterolia alentamalla? Osatotuus tämäkin kuten edellinen. Edellä mainituista syistä olennaista on LDL-hiukkasten määrän alentaminen eikä kokonaiskolesterolin alentaminen. Kokonaiskolesteroli tai LDL-kolesterolin määrä voivat usein laskea samaan aikaan ruokavaliosta, lääkityksestä ja elintavoista riippuen, mutta eivät välttämättä.

3. ”Tyydyttynyt rasva nostaa veren kolesterolia”

Nyt päästään yhdistämään kolesteroliarvot ravintoon. Tyydyttynyt rasva vaikuttaa kokonaiskolesteroliin, LDL-kolesterolin määrään ja LDL-hiukkasten määrään eri tavalla. Se nostaa kokonaiskolesterolia ja LDL-kolesterolia jonkin verran, mutta nousu LDL-hiukkasten määrässä on melko olematon. Taas osatotuus Vartiaiselta, toinen.

Lisäksi tyydyttynyt rasva ei esiinny ruoissa yksinään. Sen kanssa on samassa paketissa myös tyydyttymätöntä (”pehmeää”) rasvaa, joka vaikuttaa kaikista ravintoaineista suotuisimmin LDL-hiukkasten määrään. Kun pohditaan eläinrasvan vaikutusta kolesteroliin, täytyy tietenkin ottaa huomioon sen sisältämien rasvahappojen yhteisvaikutus eikä pelkästään tyydyttynyttä rasvaa. Seuraava osatotuus, jo kolmas.

Kun otetaan huomioon kaikki rasvahapot ja kaikki kolesteroliarvot eikä pelkästään Vartiaisen kauppaamia osatotuuksia, niin voi ja naudanrasva vaikuttavat LDL-hiukkasten määrään lähes samalla tavalla kuin keskimääräinen hiilihydraatti. Voi ja naudanrasva eivät siis nosta LDL-hiukkasia hiilihydraatteihin verrattuna. Tämä tieto sopii hyvin yhteen laajojen väestötutkimuksien kanssa kanssa, joissa tyydyttynyt rasva ei ole lisännyt sydäntautien riskiä. Porsaan ja broilerin rasvassa on vähemmän tyydyttynyttä ja enemmän tyydyttymätöntä rasvaa, ja ne laskevat LDL-hiukkasten määrää keskimääräiseen hiilihydraattiin verrattuna, vaikka olisivatkin mielikuvien ”pahaa” eläinrasvaa.

Parasta LDL-hiukkasille on ”pehmeä” rasva. Sen saantia voi lisätä sekä kasvirasvaa että eläinrasvaa syömällä.

Menikö yli hilseen? Tässä lyhyempi rautalankamalli:

Kokonaiskolesteroli kertoo sydänriskistä vähän, LDL-hiukkasten määrä paljon. Eläinrasvan sisältämät rasvahapot yhdessä ovat LDL-hiukkasten määrän suhteen yhtä hyviä tai parempia vaihtoehtoja kuin keskivertohiilihydraatit.

Tässä vielä Erkki Vartiaisen osatotuudet korjattuina:

1. Olennaisinta ei ole kokonaiskolesteroli vaan LDL-hiukkasten määrä.

2. Tyydyttynyt rasva vaikuttaakin LDL-hiukkasiin eri tavalla kuin kokonaiskolesteroliin.

3. Eläinrasvan rasvahapot yhdessä vaikuttavat LDL-hiukkasten määrään suotuisammin kuin pelkkä tyydyttynyt rasva.

Havainnollistan Vartiaisen kikkailua vielä toisella tavalla. Esitän toisenlaisen teorian, joka on rakennettu samalla tavalla osatotuuksista kuin Vartiaisen kolesteroliteoria ja voi johdatella virheellisiin johtopäätöksiin.

Feikkiteoria: Tiedämme varmasti, että korkea HDL-kolesteroli on yhteydessä pienempään sydäntautien riskiin. Lisäksi tiedämme varmasti, että tyydyttynyt rasva nostaa HDL-kolesterolia. Siispä tyydyttyneen rasvan täytyy suojata sydäntaudeilta.

Tämä feikkiteoria on tietenkin yhtä lailla virheellinen kuin Vartiaisen kolesteroliteoria. Tämäkin teoria on teknisesti totta, mutta siinä on poimittu osatotuus kolesteroliarvojen merkityksestä  ja osatotuus tyydyttyneen rasvan vaikutuksesta niihin. Tyydyttynyt rasva ei suojaa sydäntaudeilta vaan on nykytiedon mukaan neutraali. Ei siis suojaa eikä altista.

Tällaista osatotuuksista viritettyä soopaa siis levitetään THL:n johdolta valtion tiedotusvälineelle.

Lähetän tästä artikkelista kopion Vartiaiselle. Jos hän haluaa puolustaa teoriaansa, niin lisään hänen vastauksensa tänne myöhemmin.

Lue myös: Pekoni ja kananmunat laskevat kolesterolia (hiilihydraattien ja eri rasvojen tutkittu vaikutus LDL-hiukkasten määrään)

Written by Jari

28.3.2014 at 20.41

Taas uusi tiedekatsaus: rasvan laadulla ei merkitystä sydänriskiin

with 67 comments

800px-Butter_and_Oil_-_NCI_Visuals_OnlineTuoreen laajan tiedekatsauksen mukaan rasvan laatu ei vaikuta sepelvaltimotaudin riskiin. Tutkimustieto ei tue selvästi suosituksia ”kovan” rasvan vähentämisestä ja ”pehmeän” rasvan lisäämisestä sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä.

Päivitetty 29.3.2014. Tutkijat korjasivat artikkeliaan.

Katsauksen on koonnut tutkijaryhmä Englannista, Hollannista ja Yhdysvalloista. Mukana oli tutkijoita mm. Cambridgen, Oxfordin ja Harvardin yliopistoista, ja rahoittajana toimi mm. Britannian Sydänsäätiö.

Katsaukseen löydettiin mukaan 32 eri tutkimusta erilaisten rasvojen yhteydestä sepelvaltimotautiin. Tutkimksissa oli mukana yhteensä yli puoli miljoonaa ihmistä. Eniten ja vähiten tyydyttynyttä (safa), kertatyydyttymätöntä (mufa) ja monityydyttymätöntä rasvaa (pufa) käyttäneillä ei ollut eroa sepelvaltimotautiin sairastumisessa. Päivitys: Kalan pitkäketjuiset omega-3-rasvahapot olivat yhteydessä pienempään sepelvaltimotudin riskiin. Vain transrasvalla oli yhteys korkeampaan riskiin.

Katsauksessa oli mukana myös 27 kokeellista tutkimusta erilaisista rasvahapoista lisäravinteena. Niissäkään tutkimuksissa monityydyttymättömät omega 3- ja omega 6 -rasvahapot eivät laskeneet sepelvaltimotaudin riskiä.

Tutkijat totesivat, että tämänhetkinen tutkimustieto ei tue selvästi suosituksia ”kovan” rasvan vähentämisestä ja ”pehmeän” rasvan lisäämisestä sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä.

Tiedekatsaus julkaistiin Annals of Internal Medicine -lehdessä. Association of Dietary, Circulating, and Supplement Fatty Acids With Coronary Risk: A Systematic Review and Meta-analysis

Katsauksen tulokset ovat pääosin yhteneväisiä myös kahden aikaisemman vastaavan tiedekatsauksen kanssa. Toinen katsauksista viittaa kuitenkin kertatyydyttymättömän rasvan olevan hyödyllistä sepelvaltimotaudin ehkäisyssä. Lue lisää: “Kova” rasva ei ole yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin ja Laaja järjestelmällinen tiedekatsaus osoitti valtion rasvavalistuksen perusteettomaksi (arkistossa).

Terveysvalistajat viittaavat usein tutkimuksiin, joissa on rasvan vaihtamisen lisäksi tehty muitakin samanaikaisia muutoksia ruokavaliossa, ja aikaansaatu parannus terveydessä on laskettu yksinomaan rasvan vaihtamisen eduksi. Todellisissa rasvatutkimuksissa rasvan vaihdosta ei ole saatu hyötyä. Lue lisää: Rasvahypoteesin viimeiset oljenkorret

Jäämme innolla odottamaan, minkälaisin sanankääntein suomalaiset hyvästä ja pahasta rasvasta puhuvat terveysvalistajat yrittävät vähätellä tämänkin tiedekatsauksen tuloksia. Vai yritetäänkö se mieluummin vaieta kuoliaaksi?

Sokerin saanti Suomessa

with one comment

Tähän kuvaajaan on merkitty suomalaisten keskimääräinen sokerin saanti ja sen keskihajonta Finravinto 2012 -tutkimuksesta.

Sakkaroosin päivittäinen saanti 25-74-vuotiailla (Finravinto 2012)

Sakkaroosin päivittäinen saanti 25-74-vuotiailla (Finravinto 2012)

Suomalaiset saavat keskimäärin 9,5 % energiastaan (45 grammaa) sokerina. 15,9 % kansasta saa yli 14,8 % energiastaan (76 g) sokerina ja vastaavasti 15,9 % kansasta alle 4,2 % energiastaan (14 g) sokerina.

Tutkimuksessa ei ole ilmoitettu tämän tarkempaa hajontaa, mutta on mahdollista, että reilu pari prosenttia kansasta saa yli 20 prosenttia energiastaan tai yli 107 grammaa sokeria.

Tämän tutkimuksen kaltaisissa ruoankäyttöhaastatteluissa aliraportointi on yleistä, joten todelliset gramma- ja mahdollisesti prosenttimäärät voivat olla jonkin verran suurempiakin. Jos ilmoitetun prosentuaalisen osuuden suhteuttaa ravitsemussuositusten energiansaannin viitearvoihin, niin keskimääräinen sokerin saanti nouseekin melkein neljänneksellä 45 grammasta 55 grammaan ja muut määrät vastaavasti. Noin puolet suomalaisista on ylipainoisia ja saa ruoastaan enemmän energiaa, joten todellinen keskiarvo voi olla 55 grammaakin suurempi.

Seuraavassa kuvaajassa on sakkaroosin tyypilliset lähteet.

Sokerin saantilähteet Finravinto 2012

Hedelmien ja marjojen sokeri (mehut poislukien) lienee vähemmän haitallista kuin lisätty sokeri, mutta toisaalta hedelmä- ja marjaruoissakin voi olla osa sokerista lisättyä. Viljassa ei ole sokeria, mutta täysjyvätuotteinakin markkinoidut viljatuotteet kuten leivät ja aamiaismurot voivat sisältää merkittävän määrän lisättyä sokeria, makeista leivonnaisista puhumattakaan.

Written by Jari

4.2.2014 at 10.58

Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014

with 41 comments

Uudet ravitsemussuositukset ovat parannus edellisiin verrattuna, mutta naimakauppa maatalouden kanssa ja yksisilmäinen rasvateoria ovat yhä niiden rasitteena.

Päivitetty 31.1.2014

Pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin pohjautuvat suomalaiset ravitsemussuositukset julkaistiin 23.1.2014. Edellisistä suosituksista on poikettu aika vähän, mutta pääosin parempaan suuntaan ollaan menossa.

Uusissa suosituksissa on entistä enemmän joustoa hiilihydraattien ja rasvan määrälle. Hiilihydraattien saantisuosituksen alarajaa on laskettu ja rasvan saantisuosituksen ylärajaa nostettu, kumpaakin viisi prosenttia energiasta. Ruokakolmiossa muutos näkyy niin, että viljatuotteet on siirretty alimmalta tasolta ylemmäs ja vastaavasti kasvikset ja hedelmät niiden entiselle paikalle alimmalle tasolle.

VRN ruokakolmio 1998 2014

Suunta ja ajatus ovat hyvät – enemmän valinnanvaraa – mutta muutos olisi voinut olla suurempikin. Sopiva hiilihydraattien ja rasvan suhde on yksilöllistä, ja suurelle osalle kansasta sopisi pienempikin hiilihydraattien osuus.

Uudessa lautasmallikuvassa hiilihydraattilisäkkeen koko näyttäisi pienentyneen. Toisaalta sanallisissa ohjeissa ei ole eroa lautasmallissa. Lisäkkeelle varataan edelleen neljännes lautasesta. Onkohan kuvan suunnittelussa käynyt vahinko, vai onko se jonkinlainen vihje?

VRN lautasmalli 1998 2014

Muita muutoksia suosituksissa ovat D-vitamiinin ja seleenin määrän lisääminen ja suolan määrän vähentäminen. Pähkinöiden käyttöä suositellaan nyt ensimmäistä kerran, mikä on hyvä asia. Lisäksi punaisen lihan käyttöä neuvotaan rajoittamaan.

Käsittelin suositusta punaisesta lihasta aikaisemmassa kirjoituksessani. Suositus ei perustu tutkittuun ravitsemustietoon, vaan se on lähinnä vihreää politiikkaa. Euroopassa eniten ja vähiten tuoretta punaista lihaa syövät elävät yhtä pitkään. Lue tästä lisää: Punainen liha tappaakin vain Yhdysvalloissa

Yksi suositusten keskeisistä ongelmista on, että niiden kaikkiin osiin eivät vaikuta pätevän samat tieteelliset kriteerit. Toisaalta eläinrasvaan suhtaudutaan tiukasti, ja toisaalta lisättyyn sokeriin ja prosessoituun viljaan – ”höttöhiilareihin” – varsin löysästi.

Maitotuotteet neuvotaan käyttämään rasvattomina tai vähärasvaisina, vaikka normaalirasvaiset maitotuotteet on todettu tutkimuksissa terveydelle vaarattomiksi. Usein normaalirasvaiset maitotuotteet myös ovat olleet painonhallinnassa parempi vaihto kuin rasvattomat maitotuotteet. Lisäksi punaisesta lihasta neuvotaan valitsemaan vähärasvaisimmat osat. Uusista suosituksista on sentään poistettu edellisten suositusten aivan pähkähullu neuvo heittää broilerin nahka pois.

En käsittele tässä kirjoituksessa rasvan laatukysymyksiä tarkemmin, mutta mainitsen kuitenkin, että pohjoismaisten suositusten laatijat eivät käyneet itse läpi rasvatutkimuksia vaan turvautuivat aikaisempaan koostetutkimukseen, jossa on puutteita. Lue lisää vanhemmasta kirjoituksesta: Rasvahypoteesin viimeiset oljenkorret

Lisättyä sokeria suomalaisissa suosituksissa sallitaan korkeintaan kymmenen prosenttia energiasta. Käytännössä se tarkoittaa miehille 68 grammaa eli 17 teelusikallista ja naisille 54 grammaa eli 13 teelusikallista lisättyä sokeria. Tämän päälle tulee vielä esim. hedelmien ja maitotuotteiden oma luontainen sokeri.

Viljatuotteista suositellaan nauttimaan vähintään puolet täysjyvätuotteina, joissa tulisi olla vähintään puolet täysjyväjauhoja. Käytännössä siis kolme neljännestä viljatuotteista voi olla ns. vehnäpullaa ja vain yksi neljännes todellista täysjyvää. Viljatuotteiden suositeltu käyttömäärä on 9 annosta miehille ja 6 annosta naisille. Suositukseen mahtuu siis periaatteessa 4-7 viipaletta ranskanleipää.

Toki moni kansalainen voi halutessaan syödä terveellisemmin kuin minimisuosituksen verran, suuremman osan täysjyvänä, mutta laitosruokailijoilla ei välttämättä ole valinnanvaraa.

Mikael Fogelholm, joka oli mukana sekä pohjoismaisten että suomalaisten ravitsemussuosituksien suunnittelussa, sanoi jo joulukuussa 2007 nettisivuillaan varsin fiksusti, että ”eläinrasva ei ole sen epäterveellisempää kuin huonot hiilihydraatit, kenties se on jopa terveellisempää” ja ”voi saattaa olla terveellisempää kuin valkoinen leipä”.

Voiko Mikael Fogelholm ja muut valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsenet sanoa rehellisesti, että eläinrasvaa ja höttöhiilareita on kohdeltu suosituksissa samoin tieteellisin kriteerein? Onko vanhentuneet rasvaopit laitettu uusintakierrokselle ilman pohdintaa? Löytyykö perustelut tieteestä vai teollisuuden suorittamasta lobbauksesta?

Päivitys 31.1.2014: Mikael Fogelholm vastasi kritiikkiin valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) puolesta. Kopioin hänen vastauksensa tähän kokonaisuudessaan, ja omat kommenttini ovat sen alla.

1) NNR suosituksissa rasvaa koskevissa suosituksissa käytettiin lähteenä sekä aikaisempia tutkimuksia että perusteellista systemaattista kirjallisuuskatsausta, kuten tehtiin mm. kaikkien muidenkin energiaravintoaineiden kohdalla. Rasvaa koskeva katsaus oli erittäin laaja ja siksi sen viimeistely painokuntoiseksi Food & Nutr Research lehteä varten on kestänyt.

2) Minusta ”höttöhiilihydraatteja” ja eläinrasvaa on käsitelty samalla tavalla. Itse asiassa suositukset sekä pohjoismaisella että kansallisella tasolla ottavat selvästi tiukemman kannan ”höttöhiilihydraatteihin”, verrattuna aikaisempiin versioihin. Suhtautuminen eläinrasvaan ei ole muuttunut, sen sijaan myönteinen suhtautuminen kasvi- ja kalarasvan lisäämiseen nykyisestä on uusi asia. En jaa tässä Ristirannan tulkintaa. Tutkimuksissa tuskin koskaan (ainakaan epidemiologisessa) on tilannetta, jossa vilja on vain täysjyvää. Niinpä tuo ”vähintään 50 % täysjyvää” on ihan hyvä tulkinta tilanteesta, jossa mitään tarkkoja prosentteja kukaan ei pysty sanomaan. Varmaan parempi mitä suurempi, mutta toisaalta (kuten olen monesti sanonut) ei meidän tarvitse syödä täydellisesti voidaksemme hyvin.

3) Maitovalmisteita ja terveyttä koskevat väestötutkimukset tuovat johdonmukaisimmin tuloksia, jonka mukaan rasvattomat ja vähärasvaiset maitovalmisteet (dairy) ovat yhteydessä hyvään terveyteen.
Monissa myös rasvaiset ovat yhteydessä hyvään terveyteen, mutta ei ehkä yhtä johdonmukaisesti. Vain harvoin on päinvastoin. Oma näkemykseni on, että ei missään nimessä riitä todisteet sanomaan, että rasvaiset ovat terveellisempiä. Lisäksi meidän on löydettävä suomalaisesta ruokavaliosta sellaisia asioita, joista energiansaantia voi vähentää. Maitovalmisteiden rasva on tässä ihan luonteva mahdollisuus, sillä useimmille rasvaisille maitotalousvalmisteille löytyy vastaava vähempirasvainen vaihtoehto.

4) Teollisuus on tietysti käyttänyt sille kuuluvan oikeutensa kommentoida sekä pohjoismaisia että suomalaisia suosituksia. Molempia suosituksia valmistelleena asiantuntijana voin kuitenkin vakuuttaa, että mitään vaikutuksia näillä kommenteilla ei ole ollut. Pidän väitettä teollisuuden vaikuttamisesta jopa loukkaavana, koska sen enempää Ristirannalla kun kenelläkään muulla tätä asiaa esille nostaneella ole mitään näytettä väitteensä tueksi. Tavoitteenamme on ainoastaan ja vain väestön terveyden edistäminen parhaimman mahdollisen tieteellisen tiedon avulla. Se, että meillä suositus on eri kuin mitä Ristirannan mielestä sen pitäisi olla, ei ole todiste teollisuuden lobbauksesta. Suosituksesta löytyy paljon sellaisia kohtia, jotka eivät varmaan Elintarviketeollisuutta miellytä.

Mikael Fogelholm

Omat kommenttini:

Jos rasvanvaihtokokeista on tehty oma kirjallisuuskatsaus pohjoismaisiin suosituksiin, mutta sitä ei ole vielä julkaistu, niin hyvä niin. Palaamme siihen sitten myöhemmin.

Olen iloinen, jos VRN:n tavoitteena ei ole ollut käsitellä höttöhiilareja sen löysemmin kuin elänrasvojakaan. Onko siinä sitten käytännössä onnistuttu? Jos kanta höttöhiilareihin on tiukentunut, niin olisi luullut, että lisätyn sokerin määrää olisi vähennetty suosituksessa aivan ensimmäisenä. Niin ei ole kuitenkaan tehty.

Yritän verrata vielä höttöhiilareiden ja eläinrasvan määrää annoksien sijaan energiaprosenteissa.  Suosituksessa rasvan osuus on 25-40 E% (prosenttia energiasta). Koska VRN suosii kasvirasvaa, voisi eläinrasvan osuudeksi jäädä tuosta vaikkapa noin neljännes eli 6-10 E%. Mikä sitten on höttöhiilareiden osuus prosenteissa? Sokeria suomalaiset käyttävät saman määrän kuin suosituksissa on maksimina eli noin 10 E%. Otetaan siitä kuitenkin vajaa kolmannes pois laskuissamme eli lasketaan sokerin määräksi 7 E%. Suositelluista viljatuotteiden annoksista tulee energiaa noin 26 E%. Jos puolet niistä nauttii edes jonkinlaisena täysjyvänä, niin ”höttöviljan” osuudeksi jää silti 13 E%. Kun sokeri ja höttövilja lasketaan yhteen, tulee höttöhiilareiden osuudeksi 20 E%. Perunaa en ole laskenut tässä höttöhiilareihin mukaan, mutta moni ehkä laskisi. Kuitua siinä ei ainakaan ole merkittäviä määriä. Perunan käyttöä neuvotaan suosituksissa jatkamaan samaan malliin.

Ehkä käyttömäärät ovat Fogelholmin mielestä tulkinnanvaraisia, mutta minun nähdäkseni eläinrasvaan suhtaudutaan tuplasti tiukemmin kuin höttöhiilareihin. Siten höttöhiilareista olisi myös helpompi vähentää energiansaantia, kun on enemmän, mistä vähentää. Samaa mieltä olen kuitenkin siitä, ettei täydellisen ruokavalion tavoitteleminen ole tarpeen.

Tarkoitukseni ei ole loukata VRN:n jäseniä, mutta nykyisellä kokoonpanolla mielikuvat teollisuuden vaikutuksesta ovat aivan ymmärrettäviä. Käsittääkseni Fogelholm on itsekin ottanut kantaa, että teollisuuden edustajat voisi poistaa VRN:sta.

En esittänyt, että omat ravitsemusnäkemykseni olisivat todiste teollisuuden lobbauksesta.

Written by Jari

27.1.2014 at 8.11

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 55 muun seuraajan joukkoon