Tutustu myös

Tutustu myös erityisesti vähähiilihydraattista ruokavaliota käsitteleviin webbisivuihini, joilta löytyy paljon tietoa ja uutisia karppauksesta: Vähähiilihydraattinen (VHH) ruokavalio, karppaus

Suosittuja kirjoituksia: Näin syöt vähähiilihydraattisesti ; Väärinkäsityksiä VHH-ruokavaliosta ; Pienet LDL-hiukkaset – vaiettu kolesterolisalaisuus ; Näin karppaat monipuolisesti ; Karppaus ja lapset

Pekoni ja kananmunat laskevat kolesterolia

Kuva: Phil Lees / flickr

Hiilihydraattien vaihtaminen mm. pekoniin ja kananmuniin laskee haitallisina tai “pahana kolesterolina” pidettyjen LDL-hiukkasten määrää verenkierrossa.

LDL-kolesteroli on veressä vaihtelevan kokoisina hiukkasina. Kahdella eri henkilöllä voi olla veressään sama määrä LDL-kolesterolia, mutta vaihteleva määrä LDL-hiukkasia. Tavanomainen kolesterolimittaus kertoo pelkästään LDL-kolesterolin määrän, ei hiukkasten määrää.

LDL-hiukkasten määrää pidetään kuitenkin yleisesti parempana sydän- ja verisuonitautien ennustajana kuin LDL-kolesterolin määrää. Jopa tiukimmat kolesteroli-intoilijat tunnustavat tämän. LDL-hiukkasten määrää kuvaa tarkemmassa verikokeessa mitattava ns. apolipoproteiini B (myöhemmin apoB), joka kuljettaa LDL-kolesterolia.

Erilaisten rasvahappojen vaikutusta apoB:hen on selvitetty useissa tutkimuksissa. Laskin tutkimustulosten pohjalta erilaisten Suomessa yleisesti käytettyjen rasvojen vaikutuksen apoB:hen. Tutkimuksissa on käytetty vertailukohteena keskivertohiilihydraatteja, jotka on asetettu nolla-arvon kohdalle.

Muutos apoB:ssä (mg/L), kun 1 % energiasta hiilihydraatteja vaihdetaan erilaisiin rasvoihin

Kuten kuvasta ilmenee, voi (maitorasva), hiilihydraatit ja naudanrasva ovat melko samanveroisia tämän “pahan kolesterolin” eli apoB:n suhteen. Pekonin (porsaan), kananmunien ja broilerin rasva laskevat kolesterolia. Oliiviöljy, lohen rasva ja rypsiöljy laskevat sitä kaikkein eniten.

Myös hiilihydraattien laatu voi vaikuttaa apoB-arvoon. Joillakin hiilihydraattipitoisilla ruoka-aineilla tulos voi olla parempi, joillakin huonompi. Esim. kauran kuitu laskee apoB:tä. Lisäksi eri ruoka-aineiden vaikutuksessa kolesteroliarvoihin on yksilöllisiä eroja.

Eikö olekin huvittavaa, että eläinrasvaa on pidetty pitkään kolesterolipahiksena?

Lähteitä:
Effects of dietary fatty acids and carbohydrates on the ratio of serum total to HDL cholesterol and on serum lipids and apolipoproteins: a meta-analysis of 60 controlled trials (taulukko 1)
Fineli
THL: Rasva-aineenvaihdunnan yhtymäkohtia sydän- ja verisuonitauteihin

Päivitetty 18.6.

Suomalainen diabeteksen ehkäisytutkimus (DPS)

Aina silloin tällöin suomalaiset ravitsemusasiantuntijat viittaavat tiedotusvälineissä tähän tutkimukseen. He saattavat kertoa tutkimuksen osoittavan, että suomalaiset ravitsemussuositukset olisivat kohdallaan tai jopa että suositusten noudattaminen estäisi kakkostyypin diabetekseen sairastumisen.

Lieneekin syytä perehtyä tutkimustuloksiin tarkemmin ja pohtia, minkälaisia johtopäätöksiä niistä voi tosiasiassa tehdä. Lähteenä olen käyttänyt vapaasti luettavissa olevia tutkimusraportteja.

Tutkimukseen otettiin mukaan 522 koehenkilöä, jotka olivat ylipainoisia, keski-ikäisiä ja joiden sokerinsieto oli heikentynyt. Koehenkilöt satunnaistettiin 4 vuoden ajaksi interventioryhmään (tehostetun elintapaohjauksen ryhmä) ja vertailuryhmään.

Interventioryhmän tavoitteena oli laihduttaa, noudattaa suosituksien mukaista ruokavaliota ja harrastaa liikuntaa vähintään puoli tuntia päivässä. Ryhmän jäsenet saivat yksilöllistä ravinto- ja liikuntaneuvontaa. Vertailuryhmän jäsenet saivat yleistä elämäntapaneuvontaa ja kirjallista materiaalia.

Kolmen vuoden kohdalla interventioryhmä oli pudottanut painoaan keskimäärin 3,5 kg ja vertailyryhmä 0,9 kg. Interventioryhmällä veren paastosokeri pysyi ennallaan ja vertailyryhmällä se nousi 0,1 mmol/l. Interventioryhmällä sokerihemoglobiini (HbA1c) laski 0,2 %-yksikköä ja vertailyryhmällä se pysyi ennallaan.

Interventioryhmästä 22 henkilöä (9 %) ja vertailyryhmästä 51 henkilöä (20 %) oli sairastunut diabetekseen. Suhteellinen ero diabetesriskissä ryhmien välillä oli siis 58 % ja absoluuttinen ero noin 12 %. Laskennallisesti siis kolmessa vuodessa interventioryhmästä 31 henkilöä hyötyi ja 234 henkilöä ei hyötynyt. Suhteellinen ero kaventui ajan kuluessa – neljän vuoden kohdalla se oli 43 % ja seitsemän vuoden kohdalla 36 %.

Neljän vuoden kohdalla interventioryhmän veren paastosokeri oli jo 0,08 mmol/l korkeampi kuin aloitushetkellä ja sokerihemoglobiini vain 0,11 %-yksikköä matalampi. Ainoa merkittävä mitattava ero ryhmien välillä oli painonpudotus – interventioryhmä pudotti muutaman kilon enemmän.

Tutkijat havaitsivat, että insuliiniresistenssi ja insuliiniherkkyys olivat vahvasti yhteydessä painon muutokseen.

Tutkimustuloksista voidaan kohtalaisella varmuudella päätellä, että henkilöillä, jotka ovat vaarassa sairastua kakkostyypin diabetekseen, laihdutus, ravitsemussuositusten noudattaminen ja liikunnan lisäys yhdistettyinä viivästyttävät kakkostyypin diabetekseen sairastumista noin yhdellä henkilöllä kymmenestä verrattuna vastaavasti sairastumisvaarassa oleviin keskivertokansalaisiin.

Vaikuttaisi myös melko todennäköiseltä, että laihdutuksella oli enemmän merkitystä kuin ruokavalion koostumuksella.

Tutkimustuloksista ei voida päätellä, että yksin ravitsemussuositusten noudattaminen auttaisi, tai että ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio olisi terveellisin mahdollinen vaihtoehto. Interventioryhmän muutoksista näyttäisi nimenomaan laihdutuksella olleen suurin merkitys, ja useiden eri laihdutusruokavalioita vertailevien tutkimusten mukaan suositusten mukainen vähärasvainen ruokavalio ei ole erityisen tehokas laihdutustapa.

Tutkijat raportoivat koehenkilöiden kokonaiskuolleisuudesta sekä sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisesta kymmenen vuotta tutkimuksen alkamisen jälkeen. Kummassakaan ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa interventioryhmän ja vertailuryhmän välillä. Elämäntapojen muutos tutkimuksen suunnittelemalla tavalla ei antanut koehenkilöille pidempää elämää.

Toivokaamme, etteivät asiantuntijat turhaan antaisi kaunisteltua kuvaa tämän suomalaisen diabeteksen ehkäisytutkimuksen tuloksista!

Espanjalainen tutkijaryhmä halusi selvittää myöhemmin, mitä käy kakkostyypin diabetekseen sairastuvuudelle, kun ei laihduteta eikä lisätä liikuntaa vaan muutetaan pelkästään ruokavaliota. Siten voitaisiin tehdä johtopäätöksiä nimenomaan ruokavalion merkityksestä. He tekivät juuri päinvastoin kuin suomalaiset eli lisäsivät rasvan määrää.

Mitä Espanjassa sitten kävi? Rasvan lisääminen puolitti sairastuvuuden kakkostyypin diabetekseen. Lue lisää: Runsasrasvainen välimeren ruokavalio ehkäisi diabetesta ilman laihdutusta ja liikuntaa

Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin vuonna 2009. Se on siirretty pienin muutoksin arkiston puolelta tähän uudempaan blogiin, koska aihe on edelleen ajankohtainen. Kuva: Jill A. Brown / Flickr

Lähteet:
The Finnish Diabetes Prevention Study (DPS) ; Lifestyle intervention and 3-year results on diet and physical activity
Long-Term Improvement in Insulin Sensitivity by Changing Lifestyles of People with Impaired Glucose Tolerance ; 4-Year Results From the Finnish Diabetes Prevention Study
Sustained reduction in the incidence of type 2 diabetes by lifestyle intervention: follow-up of the Finnish Diabetes Prevention Study
Ten-Year Mortality and Cardiovascular Morbidity in the Finnish Diabetes Prevention Study—Secondary Analysis of the Randomized Trial
Reduction in the Incidence of Type 2 Diabetes With the Mediterranean Diet

Monityydyttymätön rasva saattaa heikentää D-vitamiinin imeytymistä

Kertatyydyttymätön rasva paransi ja monityydyttymätön rasva heikensi D-vitamiinin imeytymistä vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa.

Voin, hasselpähkinöiden, oliiviöljyn ja punaisen lihan rasva olivat suotuisampia D-vitamiinin imeytymiselle kuin rypsiöljyn, maapähkinöiden ja margariinin rasva.

Tutkimuksessa oli mukana 152 tervettä yli 65-vuotiasta miestä ja naista, jotka söivät päivittäin lisäravinteena 700 IU eli 17,5 mikrogrammaa (µg) D₃-vitamiinia. Henkilöt pitivät ruokapäiväkirjaa, ja heiltä myös mitattiin D-vitamiinin varastomuoto (25(OH)D) verestä.

Tutkimuksessa havaittiin, että kertatyydyttymättömän rasvan (MUFA) syönti oli yhteydessä parempaan D-vitamiinin imeytymiseen ja monityydyttymättömän rasvan (PUFA) syönti oli yhteydessä heikompaan D-vitamiinin imeytymiseen. Erityisen vahva yhteys oli näiden kahden rasvan keskinäisellä suhteella (MUFA/PUFA).

Tyydyttyneellä rasvalla ei ollut selkeää yhteyttä D-vitamiinin imeytymiseen. Osalla henkilöistä se heikensi hieman D-vitamiinin imeytymistä, ja osalla henkilöistä sillä ei ollut vaikutusta. Tyydyttyneen rasvan vaikutus saattaa siis riippua henkilöstä tai rasvan lähteestä.

Rasvan kokonaismäärällä ei ollut vaikutusta D-vitamiinin imeytymiseen, mutta tutkijat muistuttavat, että imeytymiseen kuitenkin vaadittaneen ainakin pieni määrä rasvaa.

Tämän tutkimuksen tulokset ovat merkityksellisiä erityisesti Suomessa ja muissa sellaisissa maissa, jotka ovat kaukana päiväntasaajasta ja siten voimakasta auringonpaistetta ja sen kautta muodostuvaa D-vitamiinia ei riitä ympäri vuoden.

D-vitamiini on ihmiselle välttämätön ravintoaine, ja sen määrälle on havaittu yhteyksiä mm. luuston terveyteen, sydän- ja verisuonitauteihin, syöpiin ja MS-tautiin.

Seuraavassa luettelossa on Suomessa yleisesti käytettyjä rasvoja järjestettynä D-vitamiinin paremman imeytymisen eli MUFA/PUFA-rasvahappojen suhteen mukaan. Luettelossa ylempänä olevat rasvat voivat siis olla suotuisampia D-vitamiinin imeytymiselle.

• Tumman suklaan rasva 8,4
• Voi 8,0
• Hasselpähkinöiden rasva 7,7
• Oliiviöljy 6,2
• Naudanlihan rasva 5,5
• Sianlihan rasva 3,4
• Cashewpähkinöiden rasva 3,1
• Kananmunan rasva 3,0
• Manteleiden rasva 2,6
• Broilerin rasva 2,4
• Silakkafileen rasva 1,9
• Rypsiöljy 1,8
• Maapähkinöiden rasva 1,5
• Margariini 1,3
• Lohifileen rasva 0,9
• Tofun rasva 0,4

Kookosrasva ei ole luettelossa mukana, sillä siinä on hyvin pieni määrä D-vitamiinin imeytymiseen vaikuttavia MUFA- ja PUFA-rasvahappoja.

Tämä ei tietenkään ole mikään absoluuttinen rasvojen terveysjärjestys, sillä rasvoilla on muitakin terveysvaikutuksia. Kalat ovat itsessään hyviä D-vitamiinin lähteitä. Monityydyttymätöntä rasvaa täytyy saada tietty määrä, ja se myös parantaa kolesteroliarvoja, mutta sen (eli pääasiassa rypsiöljyn ja margariinin) “hehkutus” kannattaa myös pitää kohtuudessa.

D-vitamiinin heikentynyt imeytyminen tai muut monityydyttymättömien rasvahappojen mahdolliset haittavaikutukset ovat saattaneet olla osasyinä siihen, ettei tutkimuksissa ole yleensä saatu terveyshyötyä vaihtamalla “kovaa” rasvaa “pehmeään” rasvaan.

Tutkimus julkaistiin The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism -lehdessä. Type of Dietary Fat Is Associated with the 25-Hydroxyvitamin D3 Increment in Response to Vitamin D Supplementation

Näin Itä-Suomen yliopisto taikoi “Itämeren ruokavaliosta” terveellisen

Itä-Suomen yliopiston toilailut eivät valitettavasti päättyneet surullisenkuuluisaan D-vitamiinitutkimukseen. Nyt yliopisto promotoi ns. Itämeren ruokavaliota peukaloimalla tutkimuksen vertailuryhmää.

Jonkin aikaa sitten uutisoitiin laajalti, että oliiviöljyn tai pähkinöiden lisääminen Välimeren ruokavalioon laski riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Ei mennyt kauaakaan, kun Itä-Suomen yliopiston tiedotuskoneisto ryhtyi raksuttamaan: Itse asiassa Itämeren ruokavalio onkin koostumukseltaan lähes samanlainen kuin Välimeren ruokavalio. Ja tietenkin vähintään yhtä terveellinen. Käyttäkää siis rypsiöljyä ja täysjyväruisleipää.

Tiedotus perustui SYSDIET-projektin tutkimukseen, jossa Itämeren ruokavaliota verrattiin keskimääräiseen pohjoismaiseen ruokavalioon vajaan puolen vuoden ajan. Päätutkija oli Matti Uusitupa Itä-Suomen yliopistosta. Paperiin oli kirjoittanut nimensä myös iso liuta muita tutkijoita eri Pohjoismaista.

Mitä tutkijat sitten tekivät? Ohjeistivat koeryhmän noudattamaan Itämeren ruokavaliota ja vertailuryhmän jatkamaan tavanomaisella ruokavaliollaan? Kuulostaa järkevältä, vai mitä? Niin ei kuitenkaan käynyt. Tutkijat käskivät vertailuryhmää syömään oikein epäterveellisesti.

Vertailuryhmän käskettiin syödä vähintään 25 % energiasta vähäkuituista vehnäleipää eli ns. höttöhiilaria. Kasviksia, hedelmiä ja marjoja he saivat syödä ainoastaan 200 – 250 grammaa, ja mustikoita ei lainkaan. Rasvana sai käyttää ainoastaan voita tai muuta maitorasvapohjaista levitettä. Kasviöljyn ja pähkinöiden käyttö oli ilmeisesti kielletty. Kalaa sai syödä korkeintaan yhdellä aterialla viikossa. Sokerilla makeutettuja virvoitusjuomia, jogurtteja ja mehuja oli lupa käyttää rajattomasti.

Koeryhmän Itämeren ruokavaliolla viljatuotteet olivat täysjyvää. Kasviksia, hedelmiä ja marjoja syötiin vähintään 500 grammaa päivässä. Rasvana käytettiin rypsiöljyä, margariinia, pähkinöitä ja siemeniä. Maitotuotteet olivat vähärasvaisia. Kalaa syötiin vähintään 3 kertaa viikossa. Sokeroituja juomia ja mehuja tietenkin vältettiin.

Ruokavalioiden noudattamista tehostettiin ilmaisilla ruoilla. Itämeren ruokavalion noudattajille annettiin täysjyväviljatuotteet, marjat, rypsiöljyt ja jopa kalat. Varsin anteliasta. Vertailuryhmä sai niitä edellä mainittuja höttöhiilareita ja maitorasvapohjaista levitettä.

Vertailuryhmän ruokavalio oli ehkä Matti Uusituvan ja muiden tutkijoiden mielestä tavanomainen pohjoismainen ruokavalio, mutta koehenkilöt itse eivät kokeneet tilannetta samalla tavalla. Yli neljännes (27 %) vertailyryhmän koehenkilöistä lopetti tutkimuksen kesken, koska ruokavalio oli heidän mielestään niin epäterveellinen. Varsin kummallista, että heidän oma tavanomainen ruokavalionsa olisi ollut heidän itsensä mielestä liian epäterveellinen… Vai onnistuiko Uusitupa sattumalta poimimaan kaikki terveystietoisimmat ihmiset mukaan tutkimukseen? Koeryhmästä tutkimuksen lopetti vain 8 %.

Kun vertailuryhmän ruokavaliosta tehdään oikein epäterveellinen, niin mitä siitä seuraa? Koeryhmän ruokavalio, tässä tapauksessa “Itämeren ruokavalio”, näyttää terveellisemmältä kuin se todellisuudessa onkaan. Simsalabim, sanoi Matti Uusitupa ja Itä-Suomen yliopisto.

Entä lopputulokset? Yritys oli tutkijoilla kova, mutta erot ryhmien terveydessä jäivät varsin pieniksi. Insuliiniherkkyydessä ja verenpaineessa ei tullut eroja. Koeryhmällä muutos kolesteroliarvoissa oli parempi kuin vertailuryhmällä. Vertailuryhmällä tulehdusarvo IL-1 Ra nousi, koeryhmällä se pysyi ennallaan.  Olisiko aidolla vertailuryhmällä tullut mitään eroa Itämeren ruokavalion hyväksi?

Mielenkiintoisena yksityiskohtana päätutkija Matti Uusitupa ilmoitti, ettei hänellä ole taloudellisia sidonnaisuuksia. En missään tapauksessa ole sidonnaisuuksien ilmoituskäytännön asiantuntija, ja olen mahdollisesti aivan väärässä, mutta tiedelehden eettiset ohjeet edellyttävät ilmoittamaan mm. luentopalkkiot ja tutkimusrahoituksen sellaisilta tahoilta, jotka voivat julkaisusta hyötyä. Uusituvan taloudellisista sidonnaisuuksista mm. rypsiöljyn ja täysjyväviljatuotteiden valmistajiin voi lukea lisää täällä.

Lähiruoka on monella tapaa hieno asia, mutta kannattaako sitä tällä tavalla markkinoida? Kuuluvatko margariini, vähärasvaiset maitotuotteet ja pähkinät Itämeren ruokavalioon?

Tutkimus julkaistiin Journal of Internal Medicine -lehdessä. Effects of an isocaloric healthy Nordic diet on insulin sensitivity, lipid profile and inflammation markers in metabolic syndrome – a randomized study (SYSDIET)

Päivitys 18.3.2013

Päätutkija Matti Uusitupa vastaa kritiikkiin:

“Kontrolliruokavalio suunniteltiin “tavanomaiseksi” ruokavalioksi, joten ruokavalio terveystietoisilla tutkittavilla jkv. huononi tutkimussuunnitelman mukaisesti. Emme tietenkään “pakottaneet”  ketään muuttamaan ruokavaliotaan. Tutkimus tehtiin vapaaehtoisilla. Suurempi keskeyttäneiden määrä selittynee sillä, että tutkittavat eivät kontrolliruokavalioryhmässä halunneet huonontaa ruokavaliotaan.”

“Tutkimukseen saatiin tietyt tuotteet ilmaiseksi. Yritykset on ilmoitettu asianmukaisesti acknowledgement- osassa. Kyseessä on puhtaasti akateeminen tutkimus. Kenelläkään tutkijoista ei ole sidonnaisuuksia, palkkioita tms. jotka olisivat voineet vaikuttaa tämän tutkimuksen riippumattomuuteen. Tutkimuksen rahoitus on selvitetty tarkoin myös acknowledgementissa.”

Mikael Fogelholm tarinoi: Liha lihottaa

Tällaisen mielikuvan Mikael Fogelholm haluaa luoda elintarviketeollisuuden markkinointiyhdistys Ruokatiedon haastattelussa. Tarkat sanat kuuluivat näin: “Liha saattaa olla yhteydessä lihavuuteen”.

Fogelholm on valinnut sanansa kieli keskellä suuta. Teknisesti ottaen viesti ei ole valheellinen – yhteyksiä voi olla monenlaisia (syy-yhteyksiä ja tilastollisia yhteyksiä), ja mikä tahansa saattaa olla totta. Eräässä äskettäin julkaistussa väestötutkimuksessa kasvisten syönti oli yhteydessä korkeampaan kuolleisuuteen. Julistettaisiinko siis kasvikset tappaviksi?

Fogelholm on Valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsen. Neuvottelukunnan itsensä julkaisemissa ravitsemussuosituksissa sanotaan, että runsaasta proteiinin saannista voi olla hyötyä painonhallinnassa proteiinin kylläisyyttä lisäävän vaikutuksen vuoksi. Liha on parhaita proteiinin lähteitä. Lihalla on myös toinen kylläisyyttä edistävä ominaisuus: siinä ei ole hiilihydraatteja. Hiilihydraattien rajoittaminen parantaa tutkitusti kylläisyyttä ja siten laskee energiansaantia spontaanisti. Miksi Fogelholm sitten antaa ymmärtää, että liha lihottaisi, jää arvoitukseksi.

Lieneekö logiikka siinä, että Fogelholm on Vihreän liiton jäsen? Vai siinä, että hän valtion ravitsemuspoliitikkona haluaa ajaa politiikkaa, jossa suomalaisia rankaistaan muiden maiden kohtuuttoman väestönkasvun aiheuttamasta ylikansoituksesta ja ruokakriisistä syöttämällä lihan sijaan vaikkapa soijaa?

Tämä ei ole ensimmäinen eikä toinenkaan kerta, kun Fogelholm on päästänyt suustaan typeryyksiä ulos. Tässä muita Mikaelin teesejä:

#1 Täysjyvävilja on hitaasti imeytyvää hiilihydraattia. (Todellisuudessa useimmiten nopeasti imeytyvää.)

#2 Rasvaisten maitotuotteiden terveellisyydestä ei ole mitään näyttöä. (Todellisuudessa näyttöä on reilusti.)

#3 Tiukka karppaaminen kasvattaa tyypin 2 diabeteksen riskiä. (Todellisuudessa tiukka vähähiilihydraattinen ruokavalio tutkitusti parantaa veren sokeriarvoja.)

#4 Liha lihottaa. (Niinkö?)

Mitähän seuraavaksi on tulossa? Olisiko soija kenties terveydelle välttämätöntä? Olisiko soijassa salaisia vitamiineja, joita ei muualta saa? Näillä teeseillä laaditaan tänä vuonna julkaistavia yhteispohjoismaisia ravitsemussuosituksia.

VRN: Ravitsemussuositusten ruokavaliolla ei ole pitkäaikaisnäyttöä

Suomalaiset ravitsemussuositukset laatii valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN). Kysyin ravitsemusneuvottelukunnalta, onko suositusten ruokavalion terveellisyydestä olemassa pitkäaikaista tutkimusnäyttöä. VRN:n jäsenet Jaana Husu-Kallio (puheenjohtaja), Mikael Fogelholm ja Raija Kara (pääsihteeri) eivät tunne tällaista näyttöä.

Ruokavalion pitkäaikaisterveellisyyttä voidaan selvittää tutkimuksilla, joissa jaetaan satunnaisesti melko suuri joukko ihmisiä tutkittavalle ruokavaliolle ja vertailuruokavaliolle useiden vuosien ajaksi. Tällaiset tutkimukset ovat parhaan luokan käyttöä ruokavalion terveellisyydestä, koska niissä ei satunnaistamisen ja erillisen vertailuryhmän vuoksi ole sekoittavia tekijöitä. Tällaiset tutkimukset ovat kalliita toteuttaa, ja siksi niitä ei ole tehty kovinkaan montaa tähän päivään asti.

Ravitsemussuositusten kaltaista ruokavaliota on tutkittu 8 vuoden mittaisessa WHI-tutkimuksessa ja 7 vuoden mittaisessa MRFIT-tutkimuksessa. Kummassakaan tutkimuksessa ruokavaliosta ei ollut terveyshyötyä. Lisäksi WHI-tutkimuksessa suositusten mukainen ruokavalio oli diabeetikoille ja sydänpotilaille haitallisempi kuin vertailuruokavalio.

Husu-Kallion, Fogelholmin ja Karan mukaan yksittäisten tutkimusten nostaminen esimerkeiksi ei ole järkevää. He jatkavat, että on olemassa lukuisia väestötutkimuksia, joissa suomalaisiakin suosituksia myötäilevät indeksit ovat positiivisesti yhteydessä hyvään terveyteen. Tämä on aivan totta, mutta väestötutkimukset ovat luonteeltaan aina tilastollisia, niissä on sekoittavia tekijöitä ja niillä ei voida selvittää todellista syy- ja seuraussuhdetta. Tämän vuoksi niitä ei lueta parhaan luokan käytöksi.

Olisi suotavaa, ettei Mikael Fogelholm, Matti Uusitupa tai kukaan muukaan jatkossa vaatisi vaihtoehtoisilta ruokavaliolta sellaista tieteellistä näyttöä, jota ei ole olemassa myöskään ravitsemussuositusten ruokavaliolla.