Ravitsemus ja terveys

Tutkittua ravitsemustietoa ja myyttien murtamista selkokielellä

Archive for the ‘Hiilihydraatit’ Category

Höttöhiilarit, kansanterveyden ykkösvihollinen

with 7 comments

Höttöhiilarit eli valkoinen vilja, sokeroidut elintarvikkeet ja perunavalmisteet ovat merkittävin useiden kansantautien riskiä kasvattava ruokavalion osatekijä. Varovaisen arvion mukaan noin puolet suomalaisten syömistä hiilihydraateista ja yli viidennes kaikesta energiasta tulee höttöhiilareista.

Harvasta ruokavalion osatekijästä on olemassa yhtä hyvää näyttöä kuin höttöhiilarien vaikutuksesta. Ne heikentävät veren kolesteroli- ja sokeriarvoja ja lisäävät ainakin sydän- ja verisuonitautien, kakkostyypin diabeteksen ja lihomisen riskiä. Toinen selvästi haitallinen ruokavalion osatekijä on transrasva, mutta se on jo saatu Suomessa melko hyvin kuriin. Höttöhiilareita ei ole.

Seuraavassa kaaviokuvassa on arvio suomalaisten hiilihydraattien saannista (hiilihydraattigrammojen mukaan) jaoteltuna hyviin hiilihydraatteihin ja höttöhiilareihin. Kuten kuvasta näkee, tuloksena on aika lähelle puolet ja puolet. Hyvät hiilihydraatit löytyvät oikealta puolelta ja höttöhiilarit vasemmalta.

Hiilihydraatit Suomessa

Laskennan lähtökohtana on käytetty Finravinto 2012 -tutkimusta ja sen sähköistä liitetaulukkoa 8, hiilihydraattien, sokereiden, sakkaroosin ja kuidun saanti raaka-aineluokista. Luvut ovat 25-64-vuotiaiden miesten ja naisten keskiarvoja.

Hyvien hiilihydraattien puolelle on laitettu kasvikset, palkokasvit ja pähkinät, hedelmät ja marjat, osa perunasta, osa viljatuotteista ja osa maitotuotteista. Jaottelu ei ole erityisen tarkkaa tiedettä johtuen tutkimuksen epätarkkuuksista ja erilaisista näkemyksistä hyviin ja huonoihin hiilihydraatteihin liittyen.

Perunoiden käyttö on jakautunut melko tasaisesti tuoreeseen perunaan tai perunamuusiin ja muihin perunaruokiin tai -valmisteisiin, joten peruna on laitettu puoliksi hyvälle puolelle ja puoliksi höttöpuolelle.

Viljoista ruis, kaura ja ja ohra on laitettu kokonaan hyvälle puolelle. Vehnästä noin kaksi kolmannesta ja riisistä ja pastasta noin puolet on laitettu höttöpuolelle. Tämä laskenta perustuu Finravinto-tuloksissa ilmoitettuun kuidun ja hiilihydraatin määrään suhteutettuna vastaavan täysjyvätuotteen koostumukseen.

Maitotuotteista on laitettu höttöpuolelle Finravinto-tuloksissa ilmoitettu sakkaroosin määrä, mikä vastannee käytännössä lisättyä sokeria. Liha on höttöpuolella, koska niiden kohdalla hiilihydraatti lienee lisättyä sokeria.

Kasvisten ja hedelmien määrä voi näyttää yllättävän pieneltä, mutta sille on luonnollinen selitys: niissä on vähän hiilihydraatteja ja paljon vettä. Siksi niiden osuus ei ole kovin suuri hiilihydraattigrammoissa mitattuna.

Noin puolet kaikista suomalaisten syömistä hiilihydraateista koostuu höttöhiilareista. Suomalaiset saavat energiastaan noin 44 % hiilihydraatteina, eli höttöhiilarit täyttävät noin 22 % kaikesta ruoan energiasta. Höttöhiilarit ovat siis energiassa mitattuna selvästi suurin haitallinen tekijä suomalaisten ruokavaliossa. Ykkösvihollinen!

Ne asiantuntijat, jotka seuraavat aktiivisesti tutkittua tietoa ja ovat aidosti kiinnostuneita kansanterveydestä, varoittavat kansalaisia ensisijaisesti höttöhiilarien vaaroista ja kehottavat rajoittamaan niiden käyttöä. Niitä kannattaa vaihtaa kaaviokuvan oikealta puolelta löytyviin hyviin hiilihydraatteihin ja erityisesti rasvoihin monipuolisesti. Niiden vaihtaminen ”kovaankin” rasvaan parantaa terveyttä ja vaihtaminen ”pehmeään” rasvaan vielä enemmän.

Ai niin, kuinka niin varovainen arvio? Finravinto-tutkimuksen tulokset perustuvat tutkimukseen mukaan kutsuttujen henkilöiden omaan ilmoitukseen. Tämän tyyppisissä tutkimuksissa ilmenee usein aliraportointia eli eräänlaista kaunistelua. Todellisuudessa epäterveellisen höttöhiilarin osuus voi olla jonkin verran ilmoitettua suurempi. Lisäksi Finravinto-tutkimuksessa ilmoitetut viljatuotteiden kuidun määrät ja maitotuotteiden sokerin määrät vaikuttivat melko optimistisilta siihen verrattuna, mitä kauppojen hyllyiltä löytyy.

Mitä mieltä lukijat ovat? Mikä on höttöhiilaria? Onko höttöhiilareihin tartuttu Suomessa tarpeeksi tarmokkaasti?

Sokerin saanti Suomessa

with one comment

Tähän kuvaajaan on merkitty suomalaisten keskimääräinen sokerin saanti ja sen keskihajonta Finravinto 2012 -tutkimuksesta.

Sakkaroosin päivittäinen saanti 25-74-vuotiailla (Finravinto 2012)

Sakkaroosin päivittäinen saanti 25-74-vuotiailla (Finravinto 2012)

Suomalaiset saavat keskimäärin 9,5 % energiastaan (45 grammaa) sokerina. 15,9 % kansasta saa yli 14,8 % energiastaan (76 g) sokerina ja vastaavasti 15,9 % kansasta alle 4,2 % energiastaan (14 g) sokerina.

Tutkimuksessa ei ole ilmoitettu tämän tarkempaa hajontaa, mutta on mahdollista, että reilu pari prosenttia kansasta saa yli 20 prosenttia energiastaan tai yli 107 grammaa sokeria.

Tämän tutkimuksen kaltaisissa ruoankäyttöhaastatteluissa aliraportointi on yleistä, joten todelliset gramma- ja mahdollisesti prosenttimäärät voivat olla jonkin verran suurempiakin. Jos ilmoitetun prosentuaalisen osuuden suhteuttaa ravitsemussuositusten energiansaannin viitearvoihin, niin keskimääräinen sokerin saanti nouseekin melkein neljänneksellä 45 grammasta 55 grammaan ja muut määrät vastaavasti. Noin puolet suomalaisista on ylipainoisia ja saa ruoastaan enemmän energiaa, joten todellinen keskiarvo voi olla 55 grammaakin suurempi.

Seuraavassa kuvaajassa on sakkaroosin tyypilliset lähteet.

Sokerin saantilähteet Finravinto 2012

Hedelmien ja marjojen sokeri (mehut poislukien) lienee vähemmän haitallista kuin lisätty sokeri, mutta toisaalta hedelmä- ja marjaruoissakin voi olla osa sokerista lisättyä. Viljassa ei ole sokeria, mutta täysjyvätuotteinakin markkinoidut viljatuotteet kuten leivät ja aamiaismurot voivat sisältää merkittävän määrän lisättyä sokeria, makeista leivonnaisista puhumattakaan.

Written by Jari

4.2.2014 at 10.58

Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014

with 41 comments

Uudet ravitsemussuositukset ovat parannus edellisiin verrattuna, mutta naimakauppa maatalouden kanssa ja yksisilmäinen rasvateoria ovat yhä niiden rasitteena.

Päivitetty 31.1.2014

Pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin pohjautuvat suomalaiset ravitsemussuositukset julkaistiin 23.1.2014. Edellisistä suosituksista on poikettu aika vähän, mutta pääosin parempaan suuntaan ollaan menossa.

Uusissa suosituksissa on entistä enemmän joustoa hiilihydraattien ja rasvan määrälle. Hiilihydraattien saantisuosituksen alarajaa on laskettu ja rasvan saantisuosituksen ylärajaa nostettu, kumpaakin viisi prosenttia energiasta. Ruokakolmiossa muutos näkyy niin, että viljatuotteet on siirretty alimmalta tasolta ylemmäs ja vastaavasti kasvikset ja hedelmät niiden entiselle paikalle alimmalle tasolle.

VRN ruokakolmio 1998 2014

Suunta ja ajatus ovat hyvät – enemmän valinnanvaraa – mutta muutos olisi voinut olla suurempikin. Sopiva hiilihydraattien ja rasvan suhde on yksilöllistä, ja suurelle osalle kansasta sopisi pienempikin hiilihydraattien osuus.

Uudessa lautasmallikuvassa hiilihydraattilisäkkeen koko näyttäisi pienentyneen. Toisaalta sanallisissa ohjeissa ei ole eroa lautasmallissa. Lisäkkeelle varataan edelleen neljännes lautasesta. Onkohan kuvan suunnittelussa käynyt vahinko, vai onko se jonkinlainen vihje?

VRN lautasmalli 1998 2014

Muita muutoksia suosituksissa ovat D-vitamiinin ja seleenin määrän lisääminen ja suolan määrän vähentäminen. Pähkinöiden käyttöä suositellaan nyt ensimmäistä kerran, mikä on hyvä asia. Lisäksi punaisen lihan käyttöä neuvotaan rajoittamaan.

Käsittelin suositusta punaisesta lihasta aikaisemmassa kirjoituksessani. Suositus ei perustu tutkittuun ravitsemustietoon, vaan se on lähinnä vihreää politiikkaa. Euroopassa eniten ja vähiten tuoretta punaista lihaa syövät elävät yhtä pitkään. Lue tästä lisää: Punainen liha tappaakin vain Yhdysvalloissa

Yksi suositusten keskeisistä ongelmista on, että niiden kaikkiin osiin eivät vaikuta pätevän samat tieteelliset kriteerit. Toisaalta eläinrasvaan suhtaudutaan tiukasti, ja toisaalta lisättyyn sokeriin ja prosessoituun viljaan – ”höttöhiilareihin” – varsin löysästi.

Maitotuotteet neuvotaan käyttämään rasvattomina tai vähärasvaisina, vaikka normaalirasvaiset maitotuotteet on todettu tutkimuksissa terveydelle vaarattomiksi. Usein normaalirasvaiset maitotuotteet myös ovat olleet painonhallinnassa parempi vaihto kuin rasvattomat maitotuotteet. Lisäksi punaisesta lihasta neuvotaan valitsemaan vähärasvaisimmat osat. Uusista suosituksista on sentään poistettu edellisten suositusten aivan pähkähullu neuvo heittää broilerin nahka pois.

En käsittele tässä kirjoituksessa rasvan laatukysymyksiä tarkemmin, mutta mainitsen kuitenkin, että pohjoismaisten suositusten laatijat eivät käyneet itse läpi rasvatutkimuksia vaan turvautuivat aikaisempaan koostetutkimukseen, jossa on puutteita. Lue lisää vanhemmasta kirjoituksesta: Rasvahypoteesin viimeiset oljenkorret

Lisättyä sokeria suomalaisissa suosituksissa sallitaan korkeintaan kymmenen prosenttia energiasta. Käytännössä se tarkoittaa miehille 68 grammaa eli 17 teelusikallista ja naisille 54 grammaa eli 13 teelusikallista lisättyä sokeria. Tämän päälle tulee vielä esim. hedelmien ja maitotuotteiden oma luontainen sokeri.

Viljatuotteista suositellaan nauttimaan vähintään puolet täysjyvätuotteina, joissa tulisi olla vähintään puolet täysjyväjauhoja. Käytännössä siis kolme neljännestä viljatuotteista voi olla ns. vehnäpullaa ja vain yksi neljännes todellista täysjyvää. Viljatuotteiden suositeltu käyttömäärä on 9 annosta miehille ja 6 annosta naisille. Suositukseen mahtuu siis periaatteessa 4-7 viipaletta ranskanleipää.

Toki moni kansalainen voi halutessaan syödä terveellisemmin kuin minimisuosituksen verran, suuremman osan täysjyvänä, mutta laitosruokailijoilla ei välttämättä ole valinnanvaraa.

Mikael Fogelholm, joka oli mukana sekä pohjoismaisten että suomalaisten ravitsemussuosituksien suunnittelussa, sanoi jo joulukuussa 2007 nettisivuillaan varsin fiksusti, että ”eläinrasva ei ole sen epäterveellisempää kuin huonot hiilihydraatit, kenties se on jopa terveellisempää” ja ”voi saattaa olla terveellisempää kuin valkoinen leipä”.

Voiko Mikael Fogelholm ja muut valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsenet sanoa rehellisesti, että eläinrasvaa ja höttöhiilareita on kohdeltu suosituksissa samoin tieteellisin kriteerein? Onko vanhentuneet rasvaopit laitettu uusintakierrokselle ilman pohdintaa? Löytyykö perustelut tieteestä vai teollisuuden suorittamasta lobbauksesta?

Päivitys 31.1.2014: Mikael Fogelholm vastasi kritiikkiin valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) puolesta. Kopioin hänen vastauksensa tähän kokonaisuudessaan, ja omat kommenttini ovat sen alla.

1) NNR suosituksissa rasvaa koskevissa suosituksissa käytettiin lähteenä sekä aikaisempia tutkimuksia että perusteellista systemaattista kirjallisuuskatsausta, kuten tehtiin mm. kaikkien muidenkin energiaravintoaineiden kohdalla. Rasvaa koskeva katsaus oli erittäin laaja ja siksi sen viimeistely painokuntoiseksi Food & Nutr Research lehteä varten on kestänyt.

2) Minusta ”höttöhiilihydraatteja” ja eläinrasvaa on käsitelty samalla tavalla. Itse asiassa suositukset sekä pohjoismaisella että kansallisella tasolla ottavat selvästi tiukemman kannan ”höttöhiilihydraatteihin”, verrattuna aikaisempiin versioihin. Suhtautuminen eläinrasvaan ei ole muuttunut, sen sijaan myönteinen suhtautuminen kasvi- ja kalarasvan lisäämiseen nykyisestä on uusi asia. En jaa tässä Ristirannan tulkintaa. Tutkimuksissa tuskin koskaan (ainakaan epidemiologisessa) on tilannetta, jossa vilja on vain täysjyvää. Niinpä tuo ”vähintään 50 % täysjyvää” on ihan hyvä tulkinta tilanteesta, jossa mitään tarkkoja prosentteja kukaan ei pysty sanomaan. Varmaan parempi mitä suurempi, mutta toisaalta (kuten olen monesti sanonut) ei meidän tarvitse syödä täydellisesti voidaksemme hyvin.

3) Maitovalmisteita ja terveyttä koskevat väestötutkimukset tuovat johdonmukaisimmin tuloksia, jonka mukaan rasvattomat ja vähärasvaiset maitovalmisteet (dairy) ovat yhteydessä hyvään terveyteen.
Monissa myös rasvaiset ovat yhteydessä hyvään terveyteen, mutta ei ehkä yhtä johdonmukaisesti. Vain harvoin on päinvastoin. Oma näkemykseni on, että ei missään nimessä riitä todisteet sanomaan, että rasvaiset ovat terveellisempiä. Lisäksi meidän on löydettävä suomalaisesta ruokavaliosta sellaisia asioita, joista energiansaantia voi vähentää. Maitovalmisteiden rasva on tässä ihan luonteva mahdollisuus, sillä useimmille rasvaisille maitotalousvalmisteille löytyy vastaava vähempirasvainen vaihtoehto.

4) Teollisuus on tietysti käyttänyt sille kuuluvan oikeutensa kommentoida sekä pohjoismaisia että suomalaisia suosituksia. Molempia suosituksia valmistelleena asiantuntijana voin kuitenkin vakuuttaa, että mitään vaikutuksia näillä kommenteilla ei ole ollut. Pidän väitettä teollisuuden vaikuttamisesta jopa loukkaavana, koska sen enempää Ristirannalla kun kenelläkään muulla tätä asiaa esille nostaneella ole mitään näytettä väitteensä tueksi. Tavoitteenamme on ainoastaan ja vain väestön terveyden edistäminen parhaimman mahdollisen tieteellisen tiedon avulla. Se, että meillä suositus on eri kuin mitä Ristirannan mielestä sen pitäisi olla, ei ole todiste teollisuuden lobbauksesta. Suosituksesta löytyy paljon sellaisia kohtia, jotka eivät varmaan Elintarviketeollisuutta miellytä.

Mikael Fogelholm

Omat kommenttini:

Jos rasvanvaihtokokeista on tehty oma kirjallisuuskatsaus pohjoismaisiin suosituksiin, mutta sitä ei ole vielä julkaistu, niin hyvä niin. Palaamme siihen sitten myöhemmin.

Olen iloinen, jos VRN:n tavoitteena ei ole ollut käsitellä höttöhiilareja sen löysemmin kuin elänrasvojakaan. Onko siinä sitten käytännössä onnistuttu? Jos kanta höttöhiilareihin on tiukentunut, niin olisi luullut, että lisätyn sokerin määrää olisi vähennetty suosituksessa aivan ensimmäisenä. Niin ei ole kuitenkaan tehty.

Yritän verrata vielä höttöhiilareiden ja eläinrasvan määrää annoksien sijaan energiaprosenteissa.  Suosituksessa rasvan osuus on 25-40 E% (prosenttia energiasta). Koska VRN suosii kasvirasvaa, voisi eläinrasvan osuudeksi jäädä tuosta vaikkapa noin neljännes eli 6-10 E%. Mikä sitten on höttöhiilareiden osuus prosenteissa? Sokeria suomalaiset käyttävät saman määrän kuin suosituksissa on maksimina eli noin 10 E%. Otetaan siitä kuitenkin vajaa kolmannes pois laskuissamme eli lasketaan sokerin määräksi 7 E%. Suositelluista viljatuotteiden annoksista tulee energiaa noin 26 E%. Jos puolet niistä nauttii edes jonkinlaisena täysjyvänä, niin ”höttöviljan” osuudeksi jää silti 13 E%. Kun sokeri ja höttövilja lasketaan yhteen, tulee höttöhiilareiden osuudeksi 20 E%. Perunaa en ole laskenut tässä höttöhiilareihin mukaan, mutta moni ehkä laskisi. Kuitua siinä ei ainakaan ole merkittäviä määriä. Perunan käyttöä neuvotaan suosituksissa jatkamaan samaan malliin.

Ehkä käyttömäärät ovat Fogelholmin mielestä tulkinnanvaraisia, mutta minun nähdäkseni eläinrasvaan suhtaudutaan tuplasti tiukemmin kuin höttöhiilareihin. Siten höttöhiilareista olisi myös helpompi vähentää energiansaantia, kun on enemmän, mistä vähentää. Samaa mieltä olen kuitenkin siitä, ettei täydellisen ruokavalion tavoitteleminen ole tarpeen.

Tarkoitukseni ei ole loukata VRN:n jäseniä, mutta nykyisellä kokoonpanolla mielikuvat teollisuuden vaikutuksesta ovat aivan ymmärrettäviä. Käsittääkseni Fogelholm on itsekin ottanut kantaa, että teollisuuden edustajat voisi poistaa VRN:sta.

En esittänyt, että omat ravitsemusnäkemykseni olisivat todiste teollisuuden lobbauksesta.

Written by Jari

27.1.2014 at 8.11

Kuitua vai rasvaa kolesterolille?

with 9 comments

Mitä tapahtuu veren kolesteroliarvoille, kun syödään enemmän kuitupitoisia hiilihydraatteja tai erilaisia rasvoja?

Olen tehnyt aikaisemmin jonkin verran kolesterolivertailuja hiilihydraattien ja rasvojen välillä ja olen saanut kritiikkiä siitä, ettei hiilihydraatteja ole eroteltu laadun mukaan. Minulle on kerrottu, että kuitupitoiset hiilihydraatit olisivat paljon terveellisempää syötävää.

Siitä sainkin idean uuteen vertailuun. Tällä kertaa olen ottanut huomioon erilaisten rasvahappojen lisäksi myös veteen liukenevan kuidun ja fruktoosin eli hedelmäsokerin kolesterolivaikutukset. Veteen liukeneva kuitu parantaa kolesteroliarvoja, kun taas fruktoosi heikentää niitä.

Vertailuarvona käytän sokerittomia hiilihydraatteja (”complex carbohydrates”), jotka sisältävät mm. tärkkelyspitoisia juureksia, viljatuotteita ja täysjyväviljatuotteita. Ne löytyvät kaaviokuvasta nolla-arvon kohdalta.

Lukuarvo kaaviokuvassa on muutos kokonaiskolesterolin ja ”hyvän” HDL-kolesterolin suhteessa, kun keskimääräinen suomalainen henkilö vaihtaa sokerittomia hiilihydraatteja erilaisiin hiilihydraatti- tai rasvapitoisiin ruokiin. Tämä kolesterolisuhde on yksi tarkimmista sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä. Kerron laskentatavasta tarkemmin kommenttiosiossa alla.

Muutos kolesterolisuhteessa (kokonaiskolesteroli/HDL), kun 1 % energiasta sokerittomia hiilihydraatteja vaihdetaan erilaisiin hiilihydraatti- tai rasvapitoisiin ruokiin

Muutos kolesterolisuhteessa (kokonaiskolesteroli/HDL), kun 1 % energiasta sokerittomia hiilihydraatteja vaihdetaan erilaisiin hiilihydraatti- tai rasvapitoisiin ruokiin

Liukenematon kuitu parantaa tutkitusti kolesteroliarvoja, mutta kuten kuvasta näkyy, muutos ei ole rasvoihin tai fruktoosiin verrattuna kovin suuri.

Omenan korkea arvo selittyy sillä, että siinä on enemmän fruktoosia kuin tavallisessa sokerissa. Marjojenkin fruktoosi heikentää kolesterolisuhdetta hieman. Kaurapuuro ja ruisleipä (100 % täysjyväruista) parantavat kolesterolisuhdetta jonkin verran, mutta muutos on aika vaatimaton rasvoihin verrattuna.

Jätin kaaviokuvasta pois kananmunan rasvan, koska sen rasvahappokoostumus on hyvin lähellä broilerin rasvaa. Sokeri on tavallista pöytäsokeria, jossa on puolet glukoosia ja puolet fruktoosia. Makeisten ja virvoitusjuomien vaikutus lienee samankaltainen.

Koska jokaisen elintarvikkeen kolesterolivaikutuksia ei ole mitattu eikä tuskin voidakaan mitata erikseen, niin nämäkään lukemat eivät ole aivan tarkkoja. Lisäksi muistutan edelleen, että ravintotekijöiden kolesterolivaikutuksissa on yksilöllisiä eroja, ja nämä laskelmat koskevat keskimääräistä henkilöä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että ruisleipä voittaa voin mutta häviää porsaan ja broilerin rasvoille sekä kasviöljyille.

Lähteet:
Dietary lipids and blood cholesterol: quantitative meta-analysis of metabolic ward studies
Cholesterol-lowering effects of dietary fiber: a meta-analysis
Consumption of Fructose and High Fructose Corn Syrup Increase Postprandial Triglycerides, LDL-Cholesterol, and Apolipoprotein-B in Young Men and Women
Fineli
FINRISKI 2012
FINRAVINTO 2007

Tutkimus: Voi ja hiilihydraatit eivät sovi yhteen

with 84 comments

Suomalaistutkimuksessa yli 50 grammaa voita ja noin 300 grammaa hiilihydraatteja päivittäin syöneillä miehillä oli lisääntynyt sydäninfarktiriski.

Tutkimuksessa oli mukana noin 2000 miestä jotka olivat tutkimuksen alkaessa 1980-luvulla 41-61-vuotiaita. Seuranta-aika oli keskimäärin 16 vuotta.

Miesten voin käyttö määriteltiin 80-luvulla annetuista ruokapäiväkirjoista. Kun heidät jaettiin voin käytön perusteella neljään osaan, niin havaittiin, että eniten voita käyttäneellä neljännekselle sydäninfarktiriski oli lisääntynyt. Tämä neljännes käytti voita yli 50 grammaa päivässä. Voin käyttö liitetään usein karppaukseen eli vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, mutta tässä tapauksessa kyse ei ollut karppaajista, sillä miehet söivät noin 300 grammaa hiilihydraatteja päivässä.

Alle 50 grammaa voita käyttäneiden sydäninfarktiriski ei ollut tutkimuksessa lisääntynyt.

Artikkelissa kerrotaan myös, että yhdysvaltalaistutkimuksessa maitorasvan käyttö oli yhteydessä pienempään sydän- ja verisuonitautien riskiin miehillä ja naisilla, ja ruotsalaistutkimuksessa juuston käyttö oli yhteydessä pienempään ja voin käyttö suurempaan sydäninfarktin riskiin naisilla.

Mielestäni runsas voin ja hiilihydraattien yhtäaikainen käyttö ei ole välttämättä terveellistä, koska sekä voi että hiilihydraatit ovat kolesteroliarvoille haitallisempia kuin muut rasvat*. Voin ystävän kannattaa siis rajoittaa hiilihydraattien syömistä, ja vastaavasti hiilihydraattien kuten leivän ystävän kannattaa käyttää voita kohtuudella.

Tutkimus julkaistiin Suomen Lääkärilehdessä: Voi ja sydäninfarktiriski

* Lue myös: Pekoni ja kananmunat laskevat kolesterolia

Written by Jari

20.9.2013 at 11.59

Pekoni ja kananmunat laskevat kolesterolia

with 104 comments

Kuva: Phil Lees / flickr

Kuva: Phil Lees / flickr

Hiilihydraattien vaihtaminen mm. pekoniin ja kananmuniin laskee haitallisina tai ”pahana kolesterolina” pidettyjen LDL-hiukkasten määrää verenkierrossa.

LDL-kolesteroli on veressä vaihtelevan kokoisina hiukkasina. Kahdella eri henkilöllä voi olla veressään sama määrä LDL-kolesterolia, mutta vaihteleva määrä LDL-hiukkasia. Tavanomainen kolesterolimittaus kertoo pelkästään LDL-kolesterolin määrän, ei hiukkasten määrää.

LDL-hiukkasten määrää pidetään kuitenkin yleisesti parempana sydän- ja verisuonitautien ennustajana kuin LDL-kolesterolin määrää. Jopa tiukimmat kolesteroli-intoilijat tunnustavat tämän. LDL-hiukkasten määrää kuvaa tarkemmassa verikokeessa mitattava ns. apolipoproteiini B (myöhemmin apoB), joka kuljettaa LDL-kolesterolia.

Erilaisten rasvahappojen vaikutusta apoB:hen on selvitetty useissa tutkimuksissa. Laskin tutkimustulosten pohjalta erilaisten Suomessa yleisesti käytettyjen rasvojen vaikutuksen apoB:hen. Tutkimuksissa on käytetty vertailukohteena keskivertohiilihydraatteja, jotka on asetettu nolla-arvon kohdalle.

Muutos apoB:ssä (mg/L), kun 1 % energiasta hiilihydraatteja vaihdetaan erilaisiin rasvoihin

Muutos apoB:ssä (mg/L), kun 1 % energiasta hiilihydraatteja vaihdetaan erilaisiin rasvoihin

Kuten kuvasta ilmenee, voi (maitorasva), hiilihydraatit ja naudanrasva ovat melko samanveroisia tämän ”pahan kolesterolin” eli apoB:n suhteen. Pekonin (porsaan), kananmunien ja broilerin rasva laskevat kolesterolia. Oliiviöljy, lohen rasva ja rypsiöljy laskevat sitä kaikkein eniten.

Myös hiilihydraattien laatu voi vaikuttaa apoB-arvoon. Joillakin hiilihydraattipitoisilla ruoka-aineilla tulos voi olla parempi, joillakin huonompi. Esim. kauran kuitu laskee apoB:tä. Lisäksi eri ruoka-aineiden vaikutuksessa kolesteroliarvoihin on yksilöllisiä eroja.

Eikö olekin huvittavaa, että eläinrasvaa on pidetty pitkään kolesterolipahiksena?

Lähteitä:
Effects of dietary fatty acids and carbohydrates on the ratio of serum total to HDL cholesterol and on serum lipids and apolipoproteins: a meta-analysis of 60 controlled trials (taulukko 1)
A Meta-Analysis of Low-Density Lipoprotein Cholesterol, Non-High-Density Lipoprotein Cholesterol, and Apolipoprotein B as Markers of Cardiovascular Risk
Fineli
THL: Rasva-aineenvaihdunnan yhtymäkohtia sydän- ja verisuonitauteihin

Päivitetty 18.6.

Pekka Puska ja Mikael Fogelholm antavat virheellistä tietoa Ilta-Sanomissa

with 28 comments

Viikonlopun Ilta-Sanomissa on artikkelit ”Mikä voissa on vikana?” ja ”4x eri totuus rasvasta”. Artikkeleissa ravitsemusasiantuntijoina pidetyt Pekka Puska ja Mikael Fogelholm kertovat näkemyksiään terveellisestä ravinnosta. Puskan ja Fogelholmin väitteet ovat osin virheellisiä, tutkitun tiedon vastaisia. Lainaukset lehdestä:

Diabeteksen lisääntyminen johtuu väestön lihomisesta – syödään liikaa ja liikutaan liian vähän. Suomalaisessa hyvin tehdyssä diabeteksen ehkäisytutkimuksessa pystyttiin suosituksen mukaisilla ravintomuutoksilla ja liikunnan lisäämisellä ehkäisemään noin 60 prosenttia uusista diabetestapauksista. -Pekka Puska

Puska sanoo itsekin, että diabeteksen lisääntyminen johtuu lihomisesta, mutta hän jättää mainitsematta, että suomalaisessa diabeteksen ehkäisytutkimuksessa elintapamuutoksiin sisältyi myös laihdutus. Miksei Puska antanut totuudenmukaista kuvaa tutkimuksesta? Miten Puska voi tietää, johtuiko diabeteksen osittainen ehkäisy laihdutuksesta, liikunnasta vai suosituksen mukaisesta ruokavaliosta? Täytynee lisätä myös, että tuoreessa espanjalaistutkimuksessa puolitettiin diabetesriski lisäämällä rasvan syöntiä, ilman laihdutusta ja liikuntaa. Siinä ehkäisy johtui yksiselitteisesti ruokavaliosta.

Kovan rasvan, kuten tyydytetyn eläinrasvan, korvaaminen kasvi- ja kalaöljyillä on eräs tärkeimmistä suosituksista, koska se alentaa veren kolesterolitasoa ja sitä kautta ehkäisee verisuonten ahtautumista. -Pekka Puska

Puska ei tunnu olevan tietoinen – tai jättää kertomatta – että veren kolesteroliarvoissa kokonaiskolesterolia parempia sydän- ja verisuonitautiriskin ennustajia ovat kolesterolisuhteet: HDL:n osuus kokonaiskolesterolista, HDL:n ja triglysereiden suhde ja pienten LDL-hiukkasten määrä. Kaikki käsittelemättömät rasvat, myös eläinrasva, parantavat kolesterolisuhteita.

Ruokavalion perustana tulisi olla hyvät hiilihydraatit. -Pekka Puska

Tämä ravitsemussuosituksissakin oleva linja perustuu sellaiseen olettamukseen, että runsasrasvainen ruokavalio lihottaisi ja aiheuttaisi sydän- ja verisuonitauteja. Tutkittu tieto ei tue tätä olettamusta. Korkeampi rasvan määrä ei ole yhteydessä sv-tauteihin. Tutkimuksissa, joissa verrataan vähärasvaista ja vähähiilihydraattista (VHH) ruokavaliota, VHH-ruokavaliolla on laihdutettu yhtä paljon tai enemmän. Lisäksi VHH-ruokavaliolla parantuvat verenpaine sekä veren kolesteroli- ja sokeriarvot. VHH-ruokavaliolla pienten haitallisten LDL-hiukkasten määrä voi pudota jopa 80 %.

Tautiongelmat ovat tulleet, kun ruokavalioon on tullut paljon huonoa tyydyttynyttä rasvaa ja huonoja hiilihydraatteja, kuten sokeria, valkoista viljaa ym. -Pekka Puska

Puska jättää mainitsematta, että myös kasviöljyjen kulutus ja käyttö ravitsemusteollisuudessa on noussut huimasti viime vuosikymmenten aikana. Mistä sitten tautiongelmat johtuvat? Sitä emme voi tietää poimimalla yksittäisiä muutoksia tilastoista.

Toisaalta viime vuosikymmenien suositusten mukaiset ravintomuutokset, kun on siirrytty eläinrasvoista kasvirasvoihin ja lisätty kasvisten kulutusta, ovat olleet keskeinen syy siihen, että meillä työikäisten vuotuinen sydänkuolleisuus on pienentynyt peräti 80 prosenttia. -Pekka Puska

Tämä on pelkkää arvailua ja toiveajattelua. Muutosten todellista syytä ei voida selvittää tilastoja lukemalla vaan kunnollisilla tutkimuksilla, kontrolloiduilla ruokavaliokokeilla. Tutkimusten tulokset eivät tue Puskan rasvalinjaa.

[Sompit puhuvat vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta ja kertovat sen parantaneen monia klinikallaan käyneitä.] MF: Jos tämä olisi näin hienoa, niin Somppi ynnä muut vakuuttaisivat tiedemaailman, Sydänliiton ja THL:n tekemällä asiasta satunnaistetun tutkimuksen, jossa asia todistettaisiin. -Mikael Fogelholm

Fogelholm on ilmeisesti ummistanut silmänsä kymmeniltä satunnaistetuilta tutkimuksilta, joissa on tutkittu nimenomaan vähähiilihydraattista ruokavaliota ja saatu parempia terveystuloksia kuin vähärasvaisella ruokavaliolla. Miten on edes mahdollista, ettei ravitsemustieteen professori seuraa tutkittua tietoa ravitsemuksesta?

[Sompit vannovat voin ja muiden täysrasvaisten maitotuotteiden nimeen.] MF: Tästä ei ole mitään näyttöä, pikemminkin päinvastoin. -Mikael Fogelholm

Fogelholm ei puhu totta. Hän on ilmeisesti tämänkin asian suhteen ummistanut silmänsä tutkitulta tiedolta. Tässä joitakin esimerkkejä tutkimusnäytöstä rasvaisten maitotuotteiden hyödyistä: Laajassa koostetutkimuksessa runsas maitotuotteiden käyttö oli yhteydessä 13 % pienempään kuolleisuuteen. Tutkimukset olivat ajalta, jolloin käytettiin pääasiassa täysrasvaisia maitotuotteita. Maitotuotteiden rasvahapot muokkaavat LDL-kolesterolin partikkelijakaumaa terveellisempään suuntaan. Maitorasva saattaa suojata diabetekselta. Australialaisessa tutkimuksessa täysrasvaisten maitotuotteiden käyttäjillä oli vähemmän sydänkuolemia. Ruotsalaistutkimuksessa voilla saavutettiin matalampi veren rasvapitoisuus kuin kasviöljyllä. Täysmaidon juonti on yhteydessä pienempään eturauhassyövän riskiin ja rasvaiset maitotuotteet pienempään paksusuolen syövän riskiin. Vähärasvaiset maitotuotteet lisäävät hedelmättömyyttä. Täysrasvaiset maitotuotteet lihottavat vähemmän. Maitorasvaa käyttävillä lapsilla on vähemmän astmaoireita ja atooppisia tauteja. Ei mitään näyttöä, Mikael Fogelholm? Todellako?

Lähetän kopion tästä tekstistä Ilta-Sanomien toimitukselle, Pekka Puskalle ja Mikael Fogelholmille. Jos he haluavat tarkemmin kommentoida kummallisia väitteitään, niin julkaisen myös heidän kommenttinsa mielelläni. Jos toivot, että Ilta-Sanomat käyttää jatkossa fiksumpia asiantuntijoita, voit lähettää palautetta toimitukselle.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 59 muun seuraajan joukkoon