Ravitsemus ja terveys

Tutkittua ravitsemustietoa ja myyttien murtamista selkokielellä

Monityydyttymätön rasva saattaa heikentää D-vitamiinin imeytymistä

with 2 comments

MargariiniKertatyydyttymätön rasva paransi ja monityydyttymätön rasva heikensi D-vitamiinin imeytymistä vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa.

Voin, hasselpähkinöiden, oliiviöljyn ja punaisen lihan rasva olivat suotuisampia D-vitamiinin imeytymiselle kuin rypsiöljyn, maapähkinöiden ja margariinin rasva.

Tutkimuksessa oli mukana 152 tervettä yli 65-vuotiasta miestä ja naista, jotka söivät päivittäin lisäravinteena 700 IU eli 17,5 mikrogrammaa (µg) D3-vitamiinia. Henkilöt pitivät ruokapäiväkirjaa, ja heiltä myös mitattiin D-vitamiinin varastomuoto (25(OH)D) verestä.

Tutkimuksessa havaittiin, että kertatyydyttymättömän rasvan (MUFA) syönti oli yhteydessä parempaan D-vitamiinin imeytymiseen ja monityydyttymättömän rasvan (PUFA) syönti oli yhteydessä heikompaan D-vitamiinin imeytymiseen. Erityisen vahva yhteys oli näiden kahden rasvan keskinäisellä suhteella (MUFA/PUFA).

Tyydyttyneellä rasvalla ei ollut selkeää yhteyttä D-vitamiinin imeytymiseen. Osalla henkilöistä se heikensi hieman D-vitamiinin imeytymistä, ja osalla henkilöistä sillä ei ollut vaikutusta. Tyydyttyneen rasvan vaikutus saattaa siis riippua henkilöstä tai rasvan lähteestä.

Rasvan kokonaismäärällä ei ollut vaikutusta D-vitamiinin imeytymiseen, mutta tutkijat muistuttavat, että imeytymiseen kuitenkin vaadittaneen ainakin pieni määrä rasvaa.

Tämän tutkimuksen tulokset ovat merkityksellisiä erityisesti Suomessa ja muissa sellaisissa maissa, jotka ovat kaukana päiväntasaajasta ja siten voimakasta auringonpaistetta ja sen kautta muodostuvaa D-vitamiinia ei riitä ympäri vuoden.

D-vitamiini on ihmiselle välttämätön ravintoaine, ja sen määrälle on havaittu yhteyksiä mm. luuston terveyteen, sydän- ja verisuonitauteihin, syöpiin ja MS-tautiin.

Seuraavassa luettelossa on Suomessa yleisesti käytettyjä rasvoja järjestettynä D-vitamiinin paremman imeytymisen eli MUFA/PUFA-rasvahappojen suhteen mukaan. Luettelossa ylempänä olevat rasvat voivat siis olla suotuisampia D-vitamiinin imeytymiselle.

  • Tumman suklaan rasva 8,4
  • Voi 8,0
  • Hasselpähkinöiden rasva 7,7
  • Oliiviöljy 6,2
  • Naudanlihan rasva 5,5
  • Sianlihan rasva 3,4
  • Cashewpähkinöiden rasva 3,1
  • Kananmunan rasva 3,0
  • Manteleiden rasva 2,6
  • Broilerin rasva 2,4
  • Silakkafileen rasva 1,9
  • Rypsiöljy 1,8
  • Maapähkinöiden rasva 1,5
  • Margariini 1,3
  • Lohifileen rasva 0,9
  • Tofun rasva 0,4

Kookosrasva ei ole luettelossa mukana, sillä siinä on hyvin pieni määrä D-vitamiinin imeytymiseen vaikuttavia MUFA- ja PUFA-rasvahappoja.

Tämä ei tietenkään ole mikään absoluuttinen rasvojen terveysjärjestys, sillä rasvoilla on muitakin terveysvaikutuksia. Kalat ovat itsessään hyviä D-vitamiinin lähteitä. Monityydyttymätöntä rasvaa täytyy saada tietty määrä, ja se myös parantaa kolesteroliarvoja, mutta sen (eli pääasiassa rypsiöljyn ja margariinin) ”hehkutus” kannattaa myös pitää kohtuudessa.

D-vitamiinin heikentynyt imeytyminen tai muut monityydyttymättömien rasvahappojen mahdolliset haittavaikutukset ovat saattaneet olla osasyinä siihen, ettei tutkimuksissa ole yleensä saatu terveyshyötyä vaihtamalla ”kovaa” rasvaa ”pehmeään” rasvaan.

Tutkimus julkaistiin The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism -lehdessä. Type of Dietary Fat Is Associated with the 25-Hydroxyvitamin D3 Increment in Response to Vitamin D Supplementation

2 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Minusta tutkimuksen arvo on melko vähäinen. Ensinnäkin D-vitamiinin päiväannos oli mitättömän pieni (17,5 µg) tällaiseen tutkimustarkoitukseen. Esimerkiksi uusissa etutrauhasyöpäpotilaiden tutkimuksissa annokset olivat 10, 250 ja 1000 µg/vrk (http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2488).

    Toiseksi, D-vitamiinivalmiste taisi olla kuiva puriste, jossa oli mukana kalkkia. Rasvaa sisältävien kapseleiden D-vitamiin imeytynee paremmin. Kolmanneksi, ravintorasvojen saantia arvioitiin kyselylomakkleilla, mikä on menetelmänä epäluotettava. Tukijat myöntävät itsekin:
    ”The main limitation of our study is that our fat intake assessment was based on a food frequency questionnaire, and we were not able to define the fat content or composition of any specific meal.”

    Kaiken kaikkiaan itsekunkin on helppo tarkistaa, onko D-vitamiinin saanti kohdallaan, käväisemällä seerumin tai plasman D-vitamiinin mittauksessa (S-D-25 tai P-D-25). Viitearvo on 75–150 nmol/l (Espanjassa ja Ranskassa 75–250 nmol/l.) Oma lukemani oli viimeksi 150 nmol/, kun otan D3:a noin 140 µg/vrk ja asun Aurinkorannikolla jossa pelaan 3-4 kertaa viikossa golfkierroksen lyhythihaisessa paidassa ja shortseissa. Ravinnon rasvojen merkitystä S-D-25-pitoisuuteen on mielestäni turha murehtia.

    Matti Tolonen

    4.4.2013 at 11.32

    • Kiitos kommenteista. Mikä on mielipiteesi ravinnon rasvojen merkityksestä D-vitamiinin imeytymiseen siinä tapauksessa, että D-vitamiinia ei nautita lisäravinteena vaan varsinaisesta ruoasta?

      Jari

      4.4.2013 at 12.01


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: