Ravitsemus ja terveys

Tutkittua ravitsemustietoa ja myyttien murtamista selkokielellä

Reijo Laatikaisen ja Varpu Tavin rasvakirja

with 21 comments

Rasvoilla terveyttä ja kauneutta Reijo Laatikainen Varpu TaviRavitsemusterapeutti Reijo Laatikainen ja tietokirjailija Varpu Tavi ovat kirjoittaneet yhdessä tiiviin tietopaketin rasvojen terveellisyydestä e-kirjana.

Reijo Laatikainen on terveydenhuollon maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti. Hän on ylläpitänyt usean vuoden ajan suosittua Pronutritionist-blogia, jossa hän on käynyt ennakkoluulottomasti läpi valtavan määrän tutkittua tietoa.

Varpu Tavi on kirjoittanut ensimmäisen kirjansa hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta jo vuonna 2005 ja kirjoittanut sen jälkeen yli kymmenen kirjaa erilaisista terveysaiheista. Varpu kirjoittaa myös useisiin blogeihin, mm. Iltalehdelle ja Kg-lehdelle.

Arvostan suuresti kumpaakin kirjoittajaa, joten tämä Rasvoilla terveyttä ja kauneutta -kirja oli minulle iloinen yllätys.

Kirjan esittelyteksti on seuraavanlainen:

Viime vuodet Suomessa on käyty rasvasotaa. Reijo Laatikaisen ja Varpu Tavin mielestä on jo rasvarauhan aika. Olemassaolevan laajan tutkimusaineiston perusteella molemmat sodan osapuolet ovat sekä oikeassa että väärässä.

Kirjoittajat toteavat: ”Olemme tätä kirjaa kirjoittaessamme pysyneet tiukasti siinä, mitä tämänhetkisestä tutkimustiedosta voi päätellä. Pyrkimyksemme on ollut selvittää asia mahdollisimman neutraalisti, ilman että kummallakaan meistä olisi ollut valmista agendaa, jota pitäisi julistaa.”

Kirjassa käydään läpi, mitä uusin tutkimustieto on osoittanut erilaisten rasvojen terveysvaikutuksista. Lisäksi kirjassa on Varpu Tavin terveellisiä ja kaunistavia rasvasekoitusohjeita sekä Reijo Laatikaisen syventävät rasvaopinnot eli rasvankäyttöohjeita eri sairauksissa.

Kirjoittajat kritisoivat ravitsemussuosituksia liian löysästä linjasta punaisen lihan ja lihajalosteiden suhteen sekä liian tiukasta rasvansaannin ylärajasta. ”Kolesteroliskeptikoita ja karppausguruja” he puolestaan kritisoivat tyydyttyneen rasvan nostamisesta täysin perusteettomasti jalustalle. Kirjasta löytyy enemmänkin napakkaa ja hyvin perusteltua kritiikkiä joitakin vanhentuneita ravitsemuskäsityksiä kohtaan.

Kirjan kohderyhmänä on varmaankin ravitsemuksen ja terveydenhoidon ammattilaiset ja muut ravitsemusasioihin tarkemmin perehtyneet, sillä suurin osa tekstistä menee melko syvälle aiheeseen ja vilisee erikoistermejä, jotka eivät välttämättä ole maallikoille tuttuja. Toisaalta yhteenveto-osissa on myös yksinkertaisia ja selkokielisiä ruokavalio-ohjeita, jotka sopivat hyvin keskivertokansalaiselle.

Voin suositella kirjaa kaikille kohderyhmään kuuluville. Se todellakin antaa tasapainoisen ja puolueettoman kuvan kaikesta tähänastisesta tutkimustiedosta. Ennakkoluuloja tai agendaa on vaikea löytää. Kirja on melko lyhyt, mutta siinä on paljon asiaa ja se perustuu suurelta osin Reijon blogissa oleviin laajempiin kirjoituksiin.

Ruusuja:

  • Kirja antaa hyvän kokonaiskuvan terveellisestä ravinnosta ja mittasuhteita sen eri osa-alueiden merkityksestä.
  • Kirjoittajat tunnustavat, että hyvin vähärasvainen ruokavalio ei ole terveellinen.
  • Kirjoittajat kertovat, että tyydyttyneen (”kovan”) rasvan haittoja on liioiteltu ja hiilihydraatit ovat kolesteroliarvoille kaikkein huonoin vaihtoehto.
  • Kirjassa on hyviä käytännön ohjeita keskivertokansalaiselle.
  • Tieteellinen näyttö esitetään totuudenmukaisesti ja siihenkin suhtaudutaan tarvittaessa kriittisesti.
  • Kirjoittajien nyrkkisääntö on ”luonnollisia rasvoja monipuolisesti”. Allekirjoitan!
  • Kirjoittajien mielestä normaalirasvaiset maitotuotteet sopivat karppaajalle. Allekirjoitan!

Risuja:

  • LDL-kolesterolin roolia on mielestäni yksinkertaistettu liikaa. Kirjan luonteelle olisi sopinut sen tarkempikin käsittely.
  • Kirjan mukaan rasvan saanti on ”erittäin suurta” ja se on korjattava vähäisemmäksi, jos rasvaa syödään yli 45 % energiasta. Ymmärtääkseni perustelu on, ettei suuremmasta määrästä ole näyttöä. Toisaalta margariinia suositellaan aika lailla varauksetta, vaikka näyttöä siitäkin on vähän. Kummankin kohdalla voisi sanoa: ”Emme tiedä.”
  • Kirjassa painotetaan näkyvän rasvan osalta rypsiöljyä (tai oliiviöljyä), margariinia ja pähkinöitä. Ihan hyvä ohje keskivertokansalaiselle, mutta karppaajalla on vaarana liian suuri monityydyttymättömän rasvan määrä.

E-kirjoja eli sähköisiä kirjoja voi lukea tietokoneilla Windows- ja Mac-käyttöjärjestelmillä sekä matkapuhelimilla tai taulutietokoneilla, jotka ovat Android- tai iOS-pohjaisia (eli Applen laitteet). Tämän kirjan voi tilata Elisa Kirjasta tai Bookystä.

21 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Siis suosittelevatko he margariinia..! Varsin kummallista, eikä tuo rypsiöljykään kovin kivalta kuulosta. No kai noinkin voi elää. Itse käytän vain luomuoliivi- ja kookosöljyä sekä voita kalan paistamiseen.

    Veikko P

    30.9.2013 at 14.25

    • Kyllä kirjassa suositellaan margariinia. Vaihtoehdoiksi annetaan voi, öljydippi ja kasviperäinen levite kuten hummus-levite. Itse ottaisin mieluummin minkä tahansa vaihtoehdon.

      Yksi iso ongelma nykyisissä ravitsemussuosituksissa on, että kun hiilihydraattia suositellaan niin paljon, niin täytyy olla todella tarkkana rasvojen kanssa, jotteivät kolesteroliarvot ole aivan kuralla.

      Jari

      30.9.2013 at 16.22

      • Voi nyt on selvästi heikoin vaihtoehto esim. tot.kol.:HDL -suhteen kannalta. Toki sitäkin voi pieniä määriä käyttää. Margariinin sijaan mieluummin kyllä itsekin suosisin öljyä tai kasvispohjaista omatekoista levitettä.

        ”Yksi iso ongelma nykyisissä ravitsemussuosituksissa on, että kun hiilihydraattia suositellaan niin paljon, niin täytyy olla todella tarkkana rasvojen kanssa, jotteivät kolesteroliarvot ole aivan kuralla”

        Ihan kuin ne suositusten mukaiset hiilarit nyt ne arvot perustavalla tavalla sotkisivat. Etkö ole oppinut mitään aiemmista keskusteluista?🙂

        Mie

        30.9.2013 at 20.40

        • Ehkä ”kuralla” on huono sana, mutta hiilihydraatit (pl. kaura) ovat voitakin huonompi vaihtoehto kolesteroliarvoille. Jos siis hiilareita syödään paljon, niin pitää olla tarkkana, että saa edes vähän tyydyttymätöntä rasvaa kolesteroliarvoja parantamaan. Tämä on linjassa aikaisemman keskustelun kanssa.

          Jari

          30.9.2013 at 20.57

          • Jari, hiilareihin lasketaan myös esim. vihannekset, kasvikset, hedelmät, palkokasvit ja täysjyvävilja. Jos on näyttöä siitä että ym. tuotteet heikentävät a) kolesteroliarvoja tai b) lisäävät sv-tautitapahtumia, esittele toki tällaista näyttöä.

            Mie

            1.10.2013 at 17.08

          • En minä tiedä, että jokaisen yksittäisen elintarvikkeen kolesterolivaikutuksia olisi tutkittu erikseen. Sinäkään et taida tietää, kun pitää kysellä.

            Sen taasen tiedämme, että länsimaisen keskivertohiilarin kolesterolivaikutukset ovat huonommat kuin rasvojen. Eli mitä nyt ihmiset yleensä syövät.

            Jos sinulla on syytä olettaa, että jonkin tietyn elintarvikkeen hiilareilla on erityisen hyviä kolesterolivaikutuksia, niin kerro meille muillekin.

            Kauralla on, samoin varmaankin muilla, joissa on kohtuullisesti liukenevaa kuitua. Täysjyvä ei ole automaattisesti mikään taikasana: vehnäkuitu ei laske apoB:tä. Rukiista en ole löytänyt kolesterolinäyttöä, ja eivät ilmeisesti leipomotkaan, koska EU hylkäsi siihen liittyvät terveysväitteet. Hedelmien sokeri ei ole ainakaan kolesteroliarvoille hyväksi, mutta onko niissä jotain muuta edullista komponenttia? Onko palkokasveissa jotakin erityistä kolesterolin kannalta?

            Tämä on vielä suhteellista. Kun jotain lisätään, jotain muuta jää pois. Jos valtaosa väestöstä syö normaalisti runsaasti hiilareita, niin niiden vaihto toisenlaisiin hiilareihin ei heikennä eikä paranna kolesteroliarvoja. Jos vaihdetaan rasvaan, arvot paranevat.

            Jari

            1.10.2013 at 17.26

            • ”En minä tiedä, että jokaisen yksittäisen elintarvikkeen kolesterolivaikutuksia olisi tutkittu erikseen. Sinäkään et taida tietää, kun pitää kysellä.”

              Nuohan eivät ole yksittäisiä elintarvikkeita, vaan elintarvikeryhmiä.

              ”Täysjyvä ei ole automaattisesti mikään taikasana: vehnäkuitu ei laske apoB:tä. Rukiista en ole löytänyt kolesterolinäyttöä, ja eivät ilmeisesti leipomotkaan, koska EU hylkäsi siihen liittyvät terveysväitteet. Hedelmien sokeri ei ole ainakaan kolesteroliarvoille hyväksi, mutta onko niissä jotain muuta edullista komponenttia? Onko palkokasveissa jotakin erityistä kolesterolin kannalta?”

              Kaikissa näissä on liukenevaa kuitua, mikä ylipäätään laskee LDL-arvoja.

              http://ajcn.nutrition.org/content/69/1/30.full

              Liukenematon kuitu vain korvatessaan safaa ja/tai ravinnon kolesterolia.

              ”Tämä on vielä suhteellista. Kun jotain lisätään, jotain muuta jää pois. Jos valtaosa väestöstä syö normaalisti runsaasti hiilareita, niin niiden vaihto toisenlaisiin hiilareihin ei heikennä eikä paranna kolesteroliarvoja. Jos vaihdetaan rasvaan, arvot paranevat.”

              Jari, please. Nyt hävettää. Jos lisättyä sokeria sisältävät tuotteet vaihdetaan ym. suosituksen mukaisiin hiilarinlähteisiin, kolesteroliarvot paranevat kyllä. Toki pufalla (ja mufalla vähäisemmässä määrin) on parempi vaikutus, mutta kun olet ITSE täällä todennut että liian runsas saanti ei ole suositeltavaa.

              Onko se hh-kammo nyt oikeasti niin paha että pitää puhua ristiin?

              Mie

              1.10.2013 at 18.37

            • Kun kerran liukenevaa kuitua on vähän siellä sun täällä, niin siinä tapauksessa sen kolesterolivaikutus sisältyy jo osittain keskivertohiilarin kolesterolivaikutukseen. Mutta haluaisitko ottaa vuorostasi laskimen käteen ja vertailla, miten suuri vaikutus liukenevalla kuidulla realistisilla käyttömäärillä on vaikkapa HDL:n ja kokonaiskolesterolin suhteeseen verrattuna realistiseen rasvan lisäykseen? Tuon linkkaamasi meta-analyysin mukaan vaikutus on pieni, mutta laskemallahan saisi paremman kuvan mittasuhteista.

              Älä turhaan häpeä, sillä ymmärsit kommenttini suhteellisuudesta eri tavalla kuin sen tarkoitin. Yritän muotoilla eri tavalla. Joku, mikä huonontaa kolesteroliarvoja mufaan tai pufaan verrattuna, ei välttämättä huononna niitä keskivertohiilariin tai edes keskivertoenergiaan verrattuna. Siksi kolesteroliarvojen huonontuminen tai parantuminen on aina suhteellinen käsite.

              Jari

              1.10.2013 at 19.03

  2. ”Kirjassa painotetaan näkyvän rasvan osalta rypsiöljyä (tai oliiviöljyä), margariinia ja pähkinöitä. Ihan hyvä ohje keskivertokansalaiselle, mutta karppaajalla on vaarana liian suuri monityydyttymättömän rasvan määrä.”

    Miksi katsot tämän olevan vaara – ja millainen vaara? Esim. wanhoissa rasvanvaihtotutkimuksissa n-6 -rasvahappojen saanti ei ole ylisuurinakaan määrinä (jopa 15% kok.E) ollut tilastollisesti merkitsevää sv-tautiriskin kannalta. Toisekseen, koska rasvan määrä on joka tapauksessa suurempi karppaajilla, niin rasvan absoluuttiset määrät kok.E:stä ovat myös erilaiset kuin noissa rasvanvaihtotutkimuksissa mutta saantisuhteet eivät oletusarvoisesti eli suora ekstrapolaatio ei onnistu.

    Mie

    30.9.2013 at 20.38

    • Esim. pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa on varoiteltu korkeasta PUFAn määrästä ja uudessakin luonnoksessa varoitellaan.

      En nyt muista, missä vanhoista rasvatutkimuksista käytettiin (yli) 15 % PUFAa, mutta jos vaihtoehtona on ollut reilu määrä transrasvaa, niin siinä tapauksessa en vielä julistaisi suurta PUFA-määrää kaikin tavoin turvalliseksi.

      En ymmärtänyt viimeisen lauseesi pointtia.

      Jari

      30.9.2013 at 21.03

  3. ”Esim. pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa on varoiteltu korkeasta PUFAn määrästä ja uudessakin luonnoksessa varoitellaan.”

    Kyseessä kohta jossa viitataan Eritslandiin (2000)? Jos luet tämän, niin havaitset että siellä käsitellään paitsi reilusti in vitro tutkimuksia, niin myös niitä tuttuja rasvanvaihtotutkimuksia joissa ei siis tullut tilastollisesti merkittäviä eroja suurellakaan n-6 -saannilla (huom! n-6!!). Kokonaiskuva ei todellakaan ole ”varokaa pufaa” vaan sen suositusten mukaista saantia suositellaan selvästi samalla kun todetaan (sinällään perustellen) että kovin suurista määristä ei näytä olevan mitään hyötyä. Johtopäätökset:

    Evidence suggests that dietary PUFAs, when substituted for saturated fatty acids, will confer net health gains, most notably in cardiovascular disease. An upper limit of 10% of energy for n26 PUFAs is presently recommended by experts, but a palatable and practicable diet will usually not exceed this limit. It also
    seems wise to ensure a high dietary intake of antioxidants. The risk of adverse effects of dietary PUFAs, whether on cholesterol or glucose metabolism or hemostatic function (except for large doses of n-3 PUFAs), seems small”

    Huomaa että lopun varoitus koskee nimenomaan n-3 rasvahappoja.

    En siis pidä perusteltuna varoitella pufan yliannostuksesta tms.

    En nyt muista, missä vanhoista rasvatutkimuksista käytettiin (yli) 15 % PUFAa, mutta jos vaihtoehtona on ollut reilu määrä transrasvaa, niin siinä tapauksessa en vielä julistaisi suurta PUFA-määrää kaikin tavoin turvalliseksi.

    ”En ymmärtänyt viimeisen lauseesi pointtia.”

    Esim. 15% pufaa tilanteessa jossa rasvan kok.määrä E:stä on 30% ei ole suoraan verrattavissa tilanteeseen 15% pufaa rasvan kok.määrän ollessa vaikkapa 50%+ E:stä.

    Mie

    1.10.2013 at 17.18

    • ”En nyt muista, missä vanhoista rasvatutkimuksista käytettiin (yli) 15 % PUFAa, mutta jos vaihtoehtona on ollut reilu määrä transrasvaa, niin siinä tapauksessa en vielä julistaisi suurta PUFA-määrää kaikin tavoin turvalliseksi.”

      Tämä jäi käsittelemättä. Vaihtoehtonahan ei ole ollut suuri määrä transrasvaa, vaan aika monessa lähinnä voita. Olet kirjoittanut blogiisi aikoinaan näistä wanhoista rasvatutkimuksista, ihmettelen muistin yhtäkkistä pettämistä.

      Mie

      1.10.2013 at 17.20

    • Ihan turha naljailla muistin pettämisestä. Olen kirjottanut aika monesta tutkimuksesta blogeissani, ja en todellakaan muista kaikkien yksityiskohtia ulkoa. En ole unohtanut niitä tahallani sinun kiusaksesi.

      Vilkaisin juuri, että Ramsdenin mukaan rasvanvaihtotutkimuksissa on yleensä vähennetty transrasvaa. Eivätkä ne tutkimukset joka tapauksessa ole mitanneet kaikkia ruokavalion vaikutuksia vaan lähinnä sydänjuttuja.

      Predimedissä oli oliiviöljyryhmällä trendi pienempään kokonaiskuolleisuuteen pähkinäryhmään verrattuna, mutta se tutkimus lopetettiin ennen aikojaan, joten ei siitäkään voi oikein mitään varmaa sanoa.

      Palaan tähän asiaan myöhemmin, kun tulee vastaan liian pufan mahdollisia riskejä.

      Jari

      1.10.2013 at 17.49

      • Pahoittelen naljailuani, mutta se ei ole sinällään (ainakaan aina) pahansuopaa. Kanssasi on ihan mukava rupatella ja minulla nyt vain on tyylinä tällainen ”äijämäinen” kuittailu ihan normielämässäkin.😉

        ”Vilkaisin juuri, että Ramsdenin mukaan rasvanvaihtotutkimuksissa on yleensä vähennetty transrasvaa.”

        Tämä vain kattaa myös maitotuotteiden CLA:n, joten … Toisekseen, esim. Sydney Diet Heartista Ramsden et al kirjoittelivat vastauksissaan uuden analyysinsä herättämiin kommentteihin, että transrasvojen rooli ei ilmeisesti ollut sen kummempi suuntaan tai toiseen.

        ”Eivätkä ne tutkimukset joka tapauksessa ole mitanneet kaikkia ruokavalion vaikutuksia vaan lähinnä sydänjuttuja.”

        No juu, mutta nämä nyt taitavat vain olla ne keskeisimmät seikat.

        ”Predimedissä oli oliiviöljyryhmällä trendi pienempään kokonaiskuolleisuuteen pähkinäryhmään verrattuna, mutta se tutkimus lopetettiin ennen aikojaan, joten ei siitäkään voi oikein mitään varmaa sanoa.”

        Ennen suunniteltua ajankohtaa juu. Mediaaniseuranta-aika kuitenkin oli liki viisi vuotta, joten en oikein näkisi tuossa ongelmaa. Ja pähkinäryhmässä oli sekä pufan että LA:n saanti suurempaa kuin oliiviöljyryhmällä, joten tämä ei todellakaan tue oletuksia pufan/n-6 -rasvahappojen ongelmista.

        Mie

        1.10.2013 at 18.48

      • Ehkäpä suuremmalla erolla pufan määrässä ero kokonaiskuolleisuudessakin olisi ollut selkeämpi. Ehkä ei.

        Jossakin melko äskettäin lukemassani paperissa oli käsitelty pufan mahdollisia haittoja background-osassa, mutta en nyt millään muista, missä.

        Jari

        1.10.2013 at 19.11

  4. ”Kun kerran liukenevaa kuitua on vähän siellä sun täällä, niin siinä tapauksessa sen kolesterolivaikutus sisältyy jo osittain keskivertohiilarin kolesterolivaikutukseen.”

    Sikäli kun keskivertolänsimaalaisessa ruokavaliossa kuidun saanti on (suhteessa kok.E:hen) lähinnä huvittavan heikkoa, niin aika heikosti. Plus sitten se kaikki muu.

    ”Mutta haluaisitko ottaa vuorostasi laskimen käteen ja vertailla, miten suuri vaikutus liukenevalla kuidulla realistisilla käyttömäärillä on vaikkapa HDL:n ja kokonaiskolesterolin suhteeseen verrattuna realistiseen rasvan lisäykseen?”

    En, sikäli kun jo ylempänä huomautin että tätä ei ole järjellistä lähestyä ”joko/tai” kysymyksenä. Radikaali hh-rajoitus ei ole a) kliinisessä kirjallisuudessa onnistuva lähestymistapa (koehenkilöt eivät yksinkertaisesti PYSTY pitkällä tähtäimellä tiputtamaan hh:n saantia matalille tasoille) eikä b) ole meillä ole myöskään evidenssiä siitä, että runsashiilariset vegaaniruokavaliot jotka perustuvat niihin suositusten mukaisiin hh-lähteisiin olisivat kolesteroliarvoille tuhoisia. Tosin jälkimmäistenkin kohdalla tulee vastaan se sama wanha l. niiden noudattaminen ei ole pitkällä tähtäimellä kliinisen näytön mukaan kovin kummoista. Siksi vertailevissa tutkimuksissa niinkin erilaiset mallit kuin Ornish ja Atkins eivät yl. ottaen eroa toisistaan tilastollisesti merkitsevällä tavalla näissä asioissa.

    ”Joku, mikä huonontaa kolesteroliarvoja mufaan tai pufaan verrattuna, ei välttämättä huononna niitä keskivertohiilariin tai edes keskivertoenergiaan verrattuna. Siksi kolesteroliarvojen huonontuminen tai parantuminen on aina suhteellinen käsite.”

    Joku l. safa?🙂 Juu, mutta kun emme edelleenkään puhu käsitteestä ”keskivertohiilari” joka on tässä kontekstissa lähinnä aikatavalla muuta kuin sitä mitä suositellaan.

    Vertaa vaikkapa porfolio-malli, josta esim. Juhana Harju on kirjoitellut: hiilareiden osuus on sitä luokkaa kuin suomalaisilla nykyisin, mutta laatu huomattavasti korkeampi. Ja lipidarvot kohentuvat käytännössä painostabiilissa tilassa.

    Mutta ei, pelätään me vaan hiilareita…

    Mie

    1.10.2013 at 19.45

    • Sinä taidat olla täällä ainoa, joka pelkää hiilareita.

      Minusta on ihan mielenkiintoista pohtia erilaisia vaihtoehtoja, vaikkei niitä satunnaiselle ruokavaliolle määrätty tutkimuksen koehenkilö pystyisi tai haluaisi noudattaa.

      Laitanpa korvan taakse tuon kuitulinkkisi ja kenties joku päivä lasken siitä, miten paljon kuitu vaikuttaa kolesteroliarvoihin muihin tekijöihin verrattuna. Useinhan on kaikenlaisia mielikuvia – toi on ”hyvää” ja toi on ”pahaa” – mutta lopulta numerot eivät välttämättä puhu mielikuvien puolesta.

      Jari

      1.10.2013 at 21.04

      • ”Sinä taidat olla täällä ainoa, joka pelkää hiilareita.”

        … ja tämä siis henkilöltä jonka mukaan tyydyttyneen rasvan osittainen korvaaminen hiilareilla (suositustenkin mukaisilla) on pahapahapaha.

        ”Laitanpa korvan taakse tuon kuitulinkkisi ja kenties joku päivä lasken siitä, miten paljon kuitu vaikuttaa kolesteroliarvoihin muihin tekijöihin verrattuna”

        Muistathan sitten, että tätä ei toki voida redusoida pelkästään kuituun vaikka se ilmeisesti määräävä tekijä onkin.

        Mie

        2.10.2013 at 17.41

      • Sinä kun et tuolla toisessa ketjussa pitänyt olkiukoista, niin ethän kirjoita itsekään sellaisia.

        Jos tiedät muitakin kolesteroliarvoihin vaikuttavia tekijöitä ruoassa, niin eikun vinkkiä tänne, niin otan nekin huomioon.

        Jari

        2.10.2013 at 17.50

      • Tänään kävi taulukkolaskentaohjelma kuumana:

        Kuitua vai rasvaa kolesterolille?

        ”ruisleipä voittaa voin mutta häviää porsaan ja broilerin rasvoille sekä kasviöljyille”

        Jari

        3.10.2013 at 20.26

        • Selvennökseksi: minä en ole ryhtynyt suosimaan enkä käyttämään margariinia. Omat rasvalinjaukseni näkyvät kirjaan tekemistäni rasvaresepteosta: jos tarvitsen ”margariinia”, teen sellaista itse voista ja kasviöljyistä.
          Se, ettei kirjassa tuomita margariinia, perustuu yksinkertaisesti nykyisin parempaa margariinin valmistusteknologiaan (niissähän ei enää ole *juurikaan* transrasvoja) sekä toisaalta siihen, että Laatikaisen kokoaman tutkimusaineiston huolellisen analyysin perusteella, margariini on LEIVÄN PÄÄLLYKSENÄ voita parempi vaihtoehto. Ottakaa nyt huomioon, että kirjaa lukevat myös muut kuin karpit. Tärkkelyksen ja tyydyttyneen rasvan yhdistäminen kun nyt ei vaan ole terveellistä.

          Rautalankaa:
          syön itse harvoin ja vähän (näkki)leipää, jonka päälle laitan omia rasvasekoituksiani
          kasvisten ja salaattien päälle ripottelen oliivi-, avokado-, seesami-, pellavansiemen- jne. öljyjä (poislukien soija-, maissi- ja auringonkukkaöljyt)
          muikut paistan voissa
          wokkaan kookosöljyssä
          syön pähkinöitä, siemeniä ja avokadoa säännöllisesti
          jne.

          Siis suositukseni on: rasvoja monipuolisesti, kasvirasvoja suosien.
          Rasvojen määrästä toteamme, ettei yli 45 E% rasvankäytöstä ole pitkäaikaisia tutkimuksia. Yksilöllisiä eläinkokeita ovat tehneet lukuisat ihmiset Suomessakin. Siinäkin suositukseni on (kuten kirjassamme olen kirjoittanut): mikäli syöt enemmän rasvaa, syö vähemmän sokeria ja tärkkelystä – ja päinvastoin. Mitä enemmän rasvaa on ruokavaliossasi, sitä vähemmän voit leipää syödä.

          Ei kai tämä niin vaikeatajuista ole?

          varpuVarpu Tavi

          21.10.2013 at 10.56


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: