Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014
Uudet ravitsemussuositukset ovat parannus edellisiin verrattuna, mutta naimakauppa maatalouden kanssa ja yksisilmäinen rasvateoria ovat yhä niiden rasitteena.
Päivitetty 31.1.2014
Pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin pohjautuvat suomalaiset ravitsemussuositukset julkaistiin 23.1.2014. Edellisistä suosituksista on poikettu aika vähän, mutta pääosin parempaan suuntaan ollaan menossa.
Uusissa suosituksissa on entistä enemmän joustoa hiilihydraattien ja rasvan määrälle. Hiilihydraattien saantisuosituksen alarajaa on laskettu ja rasvan saantisuosituksen ylärajaa nostettu, kumpaakin viisi prosenttia energiasta. Ruokakolmiossa muutos näkyy niin, että viljatuotteet on siirretty alimmalta tasolta ylemmäs ja vastaavasti kasvikset ja hedelmät niiden entiselle paikalle alimmalle tasolle.
Suunta ja ajatus ovat hyvät – enemmän valinnanvaraa – mutta muutos olisi voinut olla suurempikin. Sopiva hiilihydraattien ja rasvan suhde on yksilöllistä, ja suurelle osalle kansasta sopisi pienempikin hiilihydraattien osuus.
Uudessa lautasmallikuvassa hiilihydraattilisäkkeen koko näyttäisi pienentyneen. Toisaalta sanallisissa ohjeissa ei ole eroa lautasmallissa. Lisäkkeelle varataan edelleen neljännes lautasesta. Onkohan kuvan suunnittelussa käynyt vahinko, vai onko se jonkinlainen vihje?
Muita muutoksia suosituksissa ovat D-vitamiinin ja seleenin määrän lisääminen ja suolan määrän vähentäminen. Pähkinöiden käyttöä suositellaan nyt ensimmäistä kerran, mikä on hyvä asia. Lisäksi punaisen lihan käyttöä neuvotaan rajoittamaan.
Käsittelin suositusta punaisesta lihasta aikaisemmassa kirjoituksessani. Suositus ei perustu tutkittuun ravitsemustietoon, vaan se on lähinnä vihreää politiikkaa. Euroopassa eniten ja vähiten tuoretta punaista lihaa syövät elävät yhtä pitkään. Lue tästä lisää: Punainen liha tappaakin vain Yhdysvalloissa
Yksi suositusten keskeisistä ongelmista on, että niiden kaikkiin osiin eivät vaikuta pätevän samat tieteelliset kriteerit. Toisaalta eläinrasvaan suhtaudutaan tiukasti, ja toisaalta lisättyyn sokeriin ja prosessoituun viljaan – ”höttöhiilareihin” – varsin löysästi.
Maitotuotteet neuvotaan käyttämään rasvattomina tai vähärasvaisina, vaikka normaalirasvaiset maitotuotteet on todettu tutkimuksissa terveydelle vaarattomiksi. Usein normaalirasvaiset maitotuotteet myös ovat olleet painonhallinnassa parempi vaihto kuin rasvattomat maitotuotteet. Lisäksi punaisesta lihasta neuvotaan valitsemaan vähärasvaisimmat osat. Uusista suosituksista on sentään poistettu edellisten suositusten aivan pähkähullu neuvo heittää broilerin nahka pois.
En käsittele tässä kirjoituksessa rasvan laatukysymyksiä tarkemmin, mutta mainitsen kuitenkin, että pohjoismaisten suositusten laatijat eivät käyneet itse läpi rasvatutkimuksia vaan turvautuivat aikaisempaan koostetutkimukseen, jossa on puutteita. Lue lisää vanhemmasta kirjoituksesta: Rasvahypoteesin viimeiset oljenkorret
Lisättyä sokeria suomalaisissa suosituksissa sallitaan korkeintaan kymmenen prosenttia energiasta. Käytännössä se tarkoittaa miehille 68 grammaa eli 17 teelusikallista ja naisille 54 grammaa eli 13 teelusikallista lisättyä sokeria. Tämän päälle tulee vielä esim. hedelmien ja maitotuotteiden oma luontainen sokeri.
Viljatuotteista suositellaan nauttimaan vähintään puolet täysjyvätuotteina, joissa tulisi olla vähintään puolet täysjyväjauhoja. Käytännössä siis kolme neljännestä viljatuotteista voi olla ns. vehnäpullaa ja vain yksi neljännes todellista täysjyvää. Viljatuotteiden suositeltu käyttömäärä on 9 annosta miehille ja 6 annosta naisille. Suositukseen mahtuu siis periaatteessa 4-7 viipaletta ranskanleipää.
Toki moni kansalainen voi halutessaan syödä terveellisemmin kuin minimisuosituksen verran, suuremman osan täysjyvänä, mutta laitosruokailijoilla ei välttämättä ole valinnanvaraa.
Mikael Fogelholm, joka oli mukana sekä pohjoismaisten että suomalaisten ravitsemussuosituksien suunnittelussa, sanoi jo joulukuussa 2007 nettisivuillaan varsin fiksusti, että ”eläinrasva ei ole sen epäterveellisempää kuin huonot hiilihydraatit, kenties se on jopa terveellisempää” ja ”voi saattaa olla terveellisempää kuin valkoinen leipä”.
Voiko Mikael Fogelholm ja muut valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsenet sanoa rehellisesti, että eläinrasvaa ja höttöhiilareita on kohdeltu suosituksissa samoin tieteellisin kriteerein? Onko vanhentuneet rasvaopit laitettu uusintakierrokselle ilman pohdintaa? Löytyykö perustelut tieteestä vai teollisuuden suorittamasta lobbauksesta?
Päivitys 31.1.2014: Mikael Fogelholm vastasi kritiikkiin valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) puolesta. Kopioin hänen vastauksensa tähän kokonaisuudessaan, ja omat kommenttini ovat sen alla.
1) NNR suosituksissa rasvaa koskevissa suosituksissa käytettiin lähteenä sekä aikaisempia tutkimuksia että perusteellista systemaattista kirjallisuuskatsausta, kuten tehtiin mm. kaikkien muidenkin energiaravintoaineiden kohdalla. Rasvaa koskeva katsaus oli erittäin laaja ja siksi sen viimeistely painokuntoiseksi Food & Nutr Research lehteä varten on kestänyt.
2) Minusta ”höttöhiilihydraatteja” ja eläinrasvaa on käsitelty samalla tavalla. Itse asiassa suositukset sekä pohjoismaisella että kansallisella tasolla ottavat selvästi tiukemman kannan ”höttöhiilihydraatteihin”, verrattuna aikaisempiin versioihin. Suhtautuminen eläinrasvaan ei ole muuttunut, sen sijaan myönteinen suhtautuminen kasvi- ja kalarasvan lisäämiseen nykyisestä on uusi asia. En jaa tässä Ristirannan tulkintaa. Tutkimuksissa tuskin koskaan (ainakaan epidemiologisessa) on tilannetta, jossa vilja on vain täysjyvää. Niinpä tuo ”vähintään 50 % täysjyvää” on ihan hyvä tulkinta tilanteesta, jossa mitään tarkkoja prosentteja kukaan ei pysty sanomaan. Varmaan parempi mitä suurempi, mutta toisaalta (kuten olen monesti sanonut) ei meidän tarvitse syödä täydellisesti voidaksemme hyvin.
3) Maitovalmisteita ja terveyttä koskevat väestötutkimukset tuovat johdonmukaisimmin tuloksia, jonka mukaan rasvattomat ja vähärasvaiset maitovalmisteet (dairy) ovat yhteydessä hyvään terveyteen.
Monissa myös rasvaiset ovat yhteydessä hyvään terveyteen, mutta ei ehkä yhtä johdonmukaisesti. Vain harvoin on päinvastoin. Oma näkemykseni on, että ei missään nimessä riitä todisteet sanomaan, että rasvaiset ovat terveellisempiä. Lisäksi meidän on löydettävä suomalaisesta ruokavaliosta sellaisia asioita, joista energiansaantia voi vähentää. Maitovalmisteiden rasva on tässä ihan luonteva mahdollisuus, sillä useimmille rasvaisille maitotalousvalmisteille löytyy vastaava vähempirasvainen vaihtoehto.4) Teollisuus on tietysti käyttänyt sille kuuluvan oikeutensa kommentoida sekä pohjoismaisia että suomalaisia suosituksia. Molempia suosituksia valmistelleena asiantuntijana voin kuitenkin vakuuttaa, että mitään vaikutuksia näillä kommenteilla ei ole ollut. Pidän väitettä teollisuuden vaikuttamisesta jopa loukkaavana, koska sen enempää Ristirannalla kun kenelläkään muulla tätä asiaa esille nostaneella ole mitään näytettä väitteensä tueksi. Tavoitteenamme on ainoastaan ja vain väestön terveyden edistäminen parhaimman mahdollisen tieteellisen tiedon avulla. Se, että meillä suositus on eri kuin mitä Ristirannan mielestä sen pitäisi olla, ei ole todiste teollisuuden lobbauksesta. Suosituksesta löytyy paljon sellaisia kohtia, jotka eivät varmaan Elintarviketeollisuutta miellytä.
Mikael Fogelholm
Omat kommenttini:
Jos rasvanvaihtokokeista on tehty oma kirjallisuuskatsaus pohjoismaisiin suosituksiin, mutta sitä ei ole vielä julkaistu, niin hyvä niin. Palaamme siihen sitten myöhemmin.
Olen iloinen, jos VRN:n tavoitteena ei ole ollut käsitellä höttöhiilareja sen löysemmin kuin elänrasvojakaan. Onko siinä sitten käytännössä onnistuttu? Jos kanta höttöhiilareihin on tiukentunut, niin olisi luullut, että lisätyn sokerin määrää olisi vähennetty suosituksessa aivan ensimmäisenä. Niin ei ole kuitenkaan tehty.
Yritän verrata vielä höttöhiilareiden ja eläinrasvan määrää annoksien sijaan energiaprosenteissa. Suosituksessa rasvan osuus on 25-40 E% (prosenttia energiasta). Koska VRN suosii kasvirasvaa, voisi eläinrasvan osuudeksi jäädä tuosta vaikkapa noin neljännes eli 6-10 E%. Mikä sitten on höttöhiilareiden osuus prosenteissa? Sokeria suomalaiset käyttävät saman määrän kuin suosituksissa on maksimina eli noin 10 E%. Otetaan siitä kuitenkin vajaa kolmannes pois laskuissamme eli lasketaan sokerin määräksi 7 E%. Suositelluista viljatuotteiden annoksista tulee energiaa noin 26 E%. Jos puolet niistä nauttii edes jonkinlaisena täysjyvänä, niin ”höttöviljan” osuudeksi jää silti 13 E%. Kun sokeri ja höttövilja lasketaan yhteen, tulee höttöhiilareiden osuudeksi 20 E%. Perunaa en ole laskenut tässä höttöhiilareihin mukaan, mutta moni ehkä laskisi. Kuitua siinä ei ainakaan ole merkittäviä määriä. Perunan käyttöä neuvotaan suosituksissa jatkamaan samaan malliin.
Ehkä käyttömäärät ovat Fogelholmin mielestä tulkinnanvaraisia, mutta minun nähdäkseni eläinrasvaan suhtaudutaan tuplasti tiukemmin kuin höttöhiilareihin. Siten höttöhiilareista olisi myös helpompi vähentää energiansaantia, kun on enemmän, mistä vähentää. Samaa mieltä olen kuitenkin siitä, ettei täydellisen ruokavalion tavoitteleminen ole tarpeen.
Tarkoitukseni ei ole loukata VRN:n jäseniä, mutta nykyisellä kokoonpanolla mielikuvat teollisuuden vaikutuksesta ovat aivan ymmärrettäviä. Käsittääkseni Fogelholm on itsekin ottanut kantaa, että teollisuuden edustajat voisi poistaa VRN:sta.
En esittänyt, että omat ravitsemusnäkemykseni olisivat todiste teollisuuden lobbauksesta.
Ravitsemus ja terveys 
Nuo kuvitukset pitäisi mielestäni aika tarkkaan miettiä. Esim tuossa pyramidissa oleva kolmion huippu, sattumat voi kyllä jollekin kuvan ”lukijalle” tuoda käsityksen, että vaikkakin niitä kuvassa on tarkoitettu käytettävän vähän tai vähemmän kuin edellisessä suosituksessa, voi silti jäädä se vaikutelma, että niitä voisi syödä joka päivä. Kun kuitenkin koko pyramidin ajatus alun alkaen on, että sen perusteella pitäisi laatia perus – jokapäiväinen ateriamme, 3 krt ja vielä pari välipalaa päälle.
Toisaalta koko peruspydamidin rakentaminen on tarkoitettu perusterveelle, hyväkuntoiselle, kohtalaisen paljon liikkuvalle 25-45 vuotiaalle. Lapsille ja nuorille pitäisi enemmän kiinnittää huomiota hyvän proteiinin ja rasvojen saantin, jotta hyvät kasvun palikat saataisiin. Nyttemmin tätä samaa kuitenkin käytettäneen kaikissa päiväkodeissa ja kouluissa, ja siellä edelleen säästeliäästi (erityisen halvalla)… lopputulos voi olla kaikenlaista muusista nakkikastikkeella ja mehukeittoa jälkkäriksi…mikä varmaan muksuista on ihan kelpo ruokaa, mutta melko usein syötynä ei anna riittävästi kasvavalle vekaralle. Lapset vielä kuitenkin liikkuvatkin paljon ja tarvitsisivat energiaa aikas tavalla. No joo.
Toinen mihin kiinnitin huomiota on tuo perunamuusi tuossa esimerkki lautasessa. Määrä on melko pieni, mutta jos ajattelen entista suositusta jossa on kuvassa kolme perunaa, epäilisin, että määrällisesti perunan osuus on edelleen sama, peruna muussattuna kun menee tolkuttoman pieneen tilaan, voi jopa olla, että ko määrässä muusia onkin enemmän perunaa kokonaisuudessa..ei siis paljonkaan uutta auringon alla tässä asiassa. Ja kuitenkin esim. jossain työmaaruokalassa, kuinka moni ottaa muusia vain ruokalusikallisen tai kaksi? Monesti sitä muusia kauhotaan lautaselle ensin, ja vasta sitten mietitään niitä lisukkeita.
Lisätyn sokerin määrä kans ihmetyttää. Mihin ihmeessä lisättyä sokeria voi noin paljon olla suosituksissa? Mihin aikuinen ihminen (tai sen puoleen lapsetkaan) tarvitsevat lisättyä sokeria? Kaiken tarvitsemansa hiilarin kun voi saada (ja enemmänkin kuin tarpeeksi) kasviksista, juureksista – myös perunasta – ja hedelmistä. Ravitsemuksellisesti ihminen ei tarvitse kaffepullaa, ei karamelleja tai limukoita.Eikä kaffeeseeen tarvii sitä sirkkua liuottaa. Eikä tule heikko olo. No joo. Siis ymmärrän, että taustalla on politiikkaa ja kulttuuria ja kaiken laista bisneksen tekoa, jotka tosiasiassa näitä suosituksia määrittelevät.
Terveydenhoidossa ja erityisesti -huollossa, vanhusten ja lasten ravitsemuksessa pitäisi kyllä ottaa myös hoidolliset näkökulmat huomioon. Eli miten ko ryhmillä ravitsemus vaikuttaa kasvamiseen ja toisaalta vanhenemisen kulkuun? Miten se toteutuu yo pyramideilla. Miten tässä on otettu huomioon yhä kasvava joukko sairaita, kaikenlaiset aineenvaihdunnan sairaudet ovat tätä päivää, miten näissä toteutuu 2-diabeetikon tarpeet, tai ykkösenkään, tai kilpirauhasen vajaa toimintaa sairastavien, tai reumapotilaan, tai suolisto-oireisen, tai minkä tahansa jolla on sairaus, jonka kulkuun ruokavaliolla voi vaikuttaa?
liljankukka
28.1.2014 at 9.27
”Liljankukka”:
”Terveydenhoidossa ja erityisesti -huollossa, vanhusten ja lasten ravitsemuksessa pitäisi kyllä ottaa myös hoidolliset näkökulmat huomioon. Eli miten ko ryhmillä ravitsemus vaikuttaa kasvamiseen ja toisaalta vanhenemisen kulkuun? Miten se toteutuu yo pyramideilla. Miten tässä on otettu huomioon yhä kasvava joukko sairaita, kaikenlaiset aineenvaihdunnan sairaudet ovat tätä päivää, miten näissä toteutuu 2-diabeetikon tarpeet, tai ykkösenkään, tai kilpirauhasen vajaa toimintaa sairastavien, tai reumapotilaan, tai suolisto-oireisen, tai minkä tahansa jolla on sairaus, jonka kulkuun ruokavaliolla voi vaikuttaa?”
Nämä suositukset tuskin ovat tarkoitettu hoitosuosituksia korvaamaan?
Mie
28.1.2014 at 16.46
Ei, näitä ei ole tarkoitettu korvaamaan hoitosuosituksia. Ruokavalio on kuitenkin yksi osa hoitosuosituksia, ainakin olettaisin näin olevan erityisesti diabeetikoilla sekä suolistosairailla mutta myös noilla muilla mainitsemillani. (muitakin sairauksia on joihin ruokavaliolla on vaikutusta, ei vain noi mainitsemani)
Nyt kuitenkin käytännössä näitä samoja koko kansalle suunnattuja ruokavaliosuosituksia ohjeistetaan niin lastentarha- ja kouluruokailussa kuin myös sairaaloissa ja vanhusten hoitopaikoissa. Monessakaan paikassa ei oteta näitä erityisryhmiä kunnolla huomioon, vaan mennään tämän kaikille suunnatun kaavan mukaan. Esim. kasvava lapsi (murkkukin) tarvitsisi eri suositukset kuin keski-ikäinen mies.
Esim. diabetesliiton sivulla on (vielä vanha, mutta päivittynee myöhemmin):
http://www.diabetes.fi/files/308/Ruokavaliosuositus.pdf,
jossa ei ole mielestäni mitään erityistä erilaista verrattuna tuohon koko kansalle suositeltuun ruokavaliosuositukseen.
En kuitenkaan ole samaa mieltä siitä, että juurikin diabetesta sairastava voisi syödä ihan sitä samaa kuin muutkin, vaan kyllä heidän tulee tarkkailla (joidenkin aikatavallakin) nimenomaan hiilihydraattien määrää, sen vakutusta omaan verensokeriin ja insuliineihin, jotta kropan kanssa ei tule ongelmia. Samoilla linjoilla olen suolistosairauksien kanssa, itsekin tiedän kokemuksesta jotain CU:sta ja voin kyllä sanoa, että eriyisesti sokerin (lisätyn tai suuren määrän hedelmistä tulevan) välttely on ensimmäinen askel hoidossa onnistumisesssa, tätä vaan ei edes lääkärini ole ottanut tosissaan, vaan tuota perus ruokavaliosuositusta (mikä siis antaa mahdollisuuden syödä sokerisiakin tuotteita, ei niitä erikseen kielletäkään) hän on koko ajan suositellut. Mainitsi kyllä, että aikuinen ihminen voi kokeilla mikä sopii, mikä ei, mutta että virallinen suositus on tuo yllämainittu peruspyramidi.
liljankukka
28.1.2014 at 18.24
”Monessakaan paikassa ei oteta näitä erityisryhmiä kunnolla huomioon, vaan mennään tämän kaikille suunnatun kaavan mukaan. Esim. kasvava lapsi (murkkukin) tarvitsisi eri suositukset kuin keski-ikäinen mies.”
Jos kyseessä on ihan diagnosoitu sairaus tai oireyhtymä jonka hoitoon ruokavaliolla on merkitystä, niin nämä tällaiset kyllä käsittääkseni täytyy jo lain mukaan ottaa huomioon laitosruokailussa. Jos kuntapäättäjä tms. vastuullinen taho ei sitä tee, niin vika tuskin on yleisiä ravitsemussuosituksia jakavien? Samalla logiikalla autokauppias on vastuussa jos ostaja käyttää kaaraa myöhemmin pankkiryöstössä.
”En kuitenkaan ole samaa mieltä siitä, että juurikin diabetesta sairastava voisi syödä ihan sitä samaa kuin muutkin, vaan kyllä heidän tulee tarkkailla (joidenkin aikatavallakin) nimenomaan hiilihydraattien määrää, sen vakutusta omaan verensokeriin ja insuliineihin, jotta kropan kanssa ei tule ongelmia.”
Diabeteksen hoidosta päättää hoitava lääkäri ja diabeetikolla tulee olla yksilölliset ohjeet. Jos hiilarien välttely on – taas kerran – se autuaaksi tekevä ”ainoa oikea” vaihtoehto, miksei tutkimustieto tue tällaista? Vaihtoehtona se vaikuttaa nykytiedon valossa olevan toimiva, mutta ei ylivoimainen.
Mie
28.1.2014 at 21.42
Ruuan koostumuksen evoluutio: Minusta olisi tärkeää kohdistaa katse siihen mistä ruoka valmistetaan eli raaka-aineiden tuotantoon.
Krooniset sairaudet ja omega-6/omega-3- rasvahappojen suhde:
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&lang=fi&id=461
Artikkelissa ei otettu kantaa siihen, että nykyään kalat(esimerkiksi lohi), kanat ja karja ruokitaan omega6 voittoisilla rehuilla, vaikka kannattaisi satsata luontaiseen ravintoon, joka on omega3 voittoista/suhteessa enemmän omega3:a. Tosin on tiloja, jotka mainostavat tuottavansa perinteisesti ja luonnollisesti.
http://www.riverhill.fi/toimintamme.link
http://www.kalamies.com/kalastus-keskustelut/kaikki-kalastuksesta/omega-3-tietoisku-38143
http://www.vitaelab.fi/Terveystietoa/Omega-3
Ruuan koostumuksen evoluutio
3.2.2014 at 16.22
Jari:
”Käsittelin suositusta punaisesta lihasta aikaisemmassa kirjoituksessani. Suositus ei perustu tutkittuun ravitsemustietoon, vaan se on lähinnä vihreää politiikkaa. Euroopassa eniten ja vähiten tuoretta punaista lihaa syövät elävät yhtä pitkään.”
Niin käsittelit, mutta unohdit ne kommentit mitä sait. Prosessoidun punaisen lihan kohdalla käytön vähentäminen on selvästi suositeltavaa, kyllä. Prosessoimattoman ohella kannattaa muistaa se, että se EI tarjoa tutkimusnäytön mukaan hyötyä. Ravitsemus ei ole nollasummapeliä: jos on proteiininlähteitä jotka ovat tutkimustiedon valossa terveellisiä, niin sitten suositaan niitä – ei niitä joista ei ole osoitettu olevan hyötyä. Punaisen lihan suhteen sitä voi syödä, mutta on mielekkäämpää ottaa ne prodet paremmista lähteistä – ergo, punaisen lihan käyttöä voi hyvin päätyä rajoittamaan. 80-20 sääntö, hmm?
”Toisaalta eläinrasvaan suhtaudutaan tiukasti, ja toisaalta lisättyyn sokeriin ja prosessoituun viljaan – “höttöhiilareihin” – varsin löysästi.”
Mistä sait jälkimmäisen käsityksen? Tästäkö: ”Lisättyä sokeria suomalaisissa suosituksissa sallitaan …”?
Tämä ei ole ”saa syödä” vaan ”korkeintaan voi olla”. Suosituksissa tehdään kyllä selväksi se, että lisätystä sokerista ei tule etuja, so. sitä EI suositella.
”Viljatuotteista suositellaan nauttimaan vähintään puolet täysjyvätuotteina, joissa tulisi olla vähintään puolet täysjyväjauhoja. Käytännössä siis …”
… luet tätäkin kohtaa kuin piru Raamattua. Tavoitearvona on tietenkin täysjyvätuotteiden käyttö. Mutta miksi kuvittelet, että ”älä-syö-tätä-piste” linja olisi mielekäs? Miksi se toimisi? Miksi ei kannattaisi lähteä VÄHENNYKSEN kautta? Tiedostat jollain tavalla tämän itsekin, totesithan että
”Toki moni kansalainen voi halutessaan syödä terveellisemmin kuin minimisuosituksen verran, suuremman osan täysjyvänä”
mutta jostain syystä aina pitää yrittää löytää pullasta ne puuttuvat rusinat. Pakko yrittää?
”Maitotuotteet neuvotaan käyttämään rasvattomina tai vähärasvaisina, vaikka normaalirasvaiset maitotuotteet on todettu tutkimuksissa terveydelle vaarattomiksi. Usein normaalirasvaiset maitotuotteet myös ovat olleet painonhallinnassa parempi vaihto kuin rasvattomat maitotuotteet.”
Trialeja ei ole ja suuret kohortit ovat käsittääkseni etupäässä ajalta jolloin rasvattomat tuotteet olivat nykymuodossaan vasta tuloillaan. Toisekseen, rasvaisissa on aikalailla eroja: hyödyt vaikuttavat tulevan esim. hapanmaitotuotteista (jogurtti) ja juustoista. Ehkäpä suosituksissa olisi ollut syytä korostaa tätä?
Ja sikäli kun rasvan laadulla on väliä, niin miksi viitsit enää v. 2014 viritellä sitä iänicuista wanhaa raswakiistaa?
Mie
28.1.2014 at 16.45
Punaisesta lihasta olisi parempi jatkaa siellä sitä koskevan kirjoituksen kommenteissa. Perustelet asiasi paremmin kuin suositusten laatijat. On parempi suosia terveydelle hyödyllisiä kuin terveydelle neutraaleja ruokia, tosin ei siinä äärimmäisyyksiin asti tarvitse mennä. 500 grammaa viikossa on jo aika vähän. Suositusten laatijat naamioivat vihreän politiikkansa laiskan kirjallisuuskatsauksen alle. Jos olet seurannut noita suositusten julkistamistilaisuuksia, niin olet ehkä huomannut, miten siellä vannotaan tieteen nimeen, tekopyhästi.
Jos käytettäisiin tuota logiikkaasi höttöhiilarien määrään liittyen, niin silloinhan suosituksessa voisi lukea myös esimerkiksi seuraavasti: Käytä maitotuotteista vähintään puolet vähärasvaisina. Siitä puolikkaasta vähintään puolet rasvattomina. Kun syöt punaista lihaa, valitse vähärasvainen osa joka toisella kerralla. Ja niin edelleen. Mutta ei siellä lue niin. Eläinrasvalle on annettu reilusti pienempi ”käyttöskaala” kuin höttöhiilareille. Ei kai sen havaitsemiseen vaadita pirua ja raamattua?
Rasvakistaa virittelen kyllä niin kauan kuin terveysvaikuttajat perustelevat asiaansa huonolla tieteellä.
Jari
28.1.2014 at 17.32
Eipä punaisen lihan kohdalla ole mentykään äärimmäisyyteen, 500 g viikossa on esim. pihvi neljänä päivänä viikossa. Se on toki karppaajalle ”aika vähän”, mutta ei muutoin.
Kirjallisuuskatsauksen ”laiskuudesta” puhuminen on pääasian sivuuttamista: lihatuotteista ei ole havaittu olevan hyötyä. Siinä se. Tämä samaa tulee kyllä ilmi niistä ”laiskoista” suosituksista, mutta kun jotain pitää sinun näköjään edelleen yrittää … 🙂
”Eläinrasvalle on annettu reilusti pienempi “käyttöskaala” kuin höttöhiilareille”
Se, että tyydyttyneitä tulisi se 10% tai alle kok.E:stä ahdistaa? Noh, ikävä kyllä (sinun kannaltasi siis) tämä on ei ole edes vaikeaa vaan onnistuu & toteutuu monissa havaitusti terveellisissä ruokavalioissa, esim. Välimeren ruokavaliossa, samoin esim. paleoruokavalioissa. Ongelmana tuntuu olevan siis tämä wanha duddu carppauscontecsti l. iänikuinen mantra tyydyttyneiden hyödyistä – tai sinun kohdallasi neutraaliudesta.
Hiilareiden suhteen suosituksissa korostetaan TOISTUVASTI laatua, laatua ja laatua eikä sitä tiukkaa kok. E-osuutta.
Mie
28.1.2014 at 21.32
Nyt tuntuu siltä, että ohitat kokonaan pointtini ja haluat saarnata jostain muusta.
Jari
28.1.2014 at 21.41
Varmasti tuntuu. Näin ei kuitenkaan ole. Suositusten pääpointti: punaista lihaa saa edelleen syödä, höttöhiilareita myös. Molempien kohdalla tähdätään kuitenkin käytön vähentämiseen ja parempiin vaihtoehtoihin.
Mie
28.1.2014 at 21.43
Oletko siis sitä mieltä, että eläinrasvaan ja höttöhiilareihin suhtaudutaan suosituksissa yhtä tiukasti, kun otetaan huomioon sekä sanalliset ohjeet että energiaprosentit?
Jari
28.1.2014 at 21.57
Itse asiassa Fogelholm ja Schwab taitavat jälleen olla itsensä kanssa eri mieltä punaisesta lihasta.
NNR: ”No conclusion on the association between red meat/processed meat and CVD/CHD.”
VRN: ”Väestötutkimuksista on saatu vahva näyttö siitä, että runsaasti punaista lihaa ja etenkin lihavalmisteita käyttävillä on enemmän paksu- ja peräsuolisyöpää, tyypin 2 diabetestä, lihavuutta ja sepelvaltimotautia.”
”Fogelholm löysi katsauksessaan yhden tutkimuksen, jossa punainen liha oli yhteydessä painon nousuun, kaksi tutkimusta, joissa yhteyttä ei ollut ja yhden tutkimuksen, jossa punainen liha oli yhteydessä painon laskuun. Lopputulos plus miinus nolla.”
Kun pohjoismaisista suosituksista on muokattu suomalaiset, on sepitetty uusia juttuja. Lisäksi Fogelholm on muistaakseni tarinoinut kaikenlaista tiedotusvälineille, mutta se nyt ei sinänsä ole suosituksien vika.
Jari
28.1.2014 at 21.54
Eikös myös niissä pohjoismaisissa suosituksissa lue että
”There is strong epidemiological evidence that high consumption of processed meat increases the
risk of colorectal cancer, type-2 diabetes, obesity, and coronary heart disease. Similar, but weaker, associations have been observed for red meat”
http://www.norden.org/en/publications/publikationer/nord-2013-009
Mie
29.1.2014 at 21.49
Lainaukseni oli kirjallisuuskatsauksesta. Jos yhteenvedossa on erilaista tietoa, niin se ei kai ole hyvä asia.
Jari
31.1.2014 at 6.52
”Trialeja ei ole ja suuret kohortit ovat käsittääkseni etupäässä ajalta jolloin rasvattomat tuotteet olivat nykymuodossaan vasta tuloillaan.”
Eikä varmasti ole trialeja tulossakaan…näihin sitä aina vedotaan. Virallinen linja on kuin kuuluisa apinapatsas. Kun ei näe, koe, eikä kuule ja pitää omasta hännästä kiinni, on mukavampi olla.
Maitorasvan osalta hyötyjen näytöt ovat huomattavasti paremmalla tolalla kuin näytöt tyydyttyneen rasvan haitallisuudesta.
Onneksi suositukset ovat nykyään lähinnä vitsailun aihe.
Riku
28.1.2014 at 18.27
Maitorasvoista kirjoittelinkin jo, missasitko?
Mie
28.1.2014 at 21.33
”Maitorasvan osalta hyötyjen näytöt ovat huomattavasti paremmalla tolalla kuin näytöt tyydyttyneen rasvan haitallisuudesta.”
Ah, väen väkisin yrittää karppauskansa vääntää. Seuraavaksi sitten varmaan kysellään taas kolesterolista ja parjataan statiineja.
Pahoittelen, joudut hakemaan tyydytyksesi muualta.
Mie
28.1.2014 at 21.34
Pahoittelut, Mie, en saa kaltaisistasi ”uskovaisista” mitään tyydytystä. Vääntämisestä puheen ollen kannattaa verrata tieteellisten näyttöjen ja ravintosuositusten kehittymistä 40 vuoden ajalta.
Riku
29.1.2014 at 11.14
Jari:
”Oletko siis sitä mieltä, että eläinrasvaan ja höttöhiilareihin suhtaudutaan suosituksissa yhtä tiukasti, kun otetaan huomioon sekä sanalliset ohjeet että energiaprosentit?”
Vastasin jo olennaiseen:
”Suositusten pääpointti: punaista lihaa saa edelleen syödä, höttöhiilareita myös. Molempien kohdalla tähdätään kuitenkin käytön vähentämiseen ja parempiin vaihtoehtoihin.”
Jos haluat jahdata semanttista häntääsi (ilmaisua ”yhtä tiukasti”), niin pidä hauskaa. Kun on pakko yrittää, niin on pakko yrittää. Sinä(kin) saat hakea tyydytyksesi tähän muualta.
Tämän päättelyn kukkanen meinasi unohtua:
”Viljatuotteista suositellaan nauttimaan vähintään puolet täysjyvätuotteina, joissa tulisi olla vähintään puolet täysjyväjauhoja. Käytännössä siis kolme neljännestä viljatuotteista voi olla ns. vehnäpullaa ja vain yksi neljännes todellista täysjyvää. Viljatuotteiden suositeltu käyttömäärä on 9 annosta miehille ja 6 annosta naisille. Suositukseen mahtuu siis periaatteessa 4-7 viipaletta ranskanleipää.”
Käsityksesi on … no, outo. Siitä, että täysjyväleivässä on mukana myös muuta kuin täysjyväjauhoa ei mitenkään saada aikaiseksi sitä että suositusten mukaan saisi syödä 4-7 viipaletta ranskanleipää. Täysjyvätuotteet joiden hyödyt ovat tulleet konsistentisti esiin esim. väestötutkimuksissa eivät ole olleet 100% täysjyvää. Eikä ranskanleivässä tule mukana esim. runsaampaa kuitumäärää.
Yhtä hyvin olisit voinut esittää, että punaista lihaa saa syödä kilon verran jos sitä vetää lihajalosteina joiden painosta 50% on punaista lihaa …
Mie
29.1.2014 at 20.25
Vertasin siis höttöhiilarien käyttömäärää eläinrasvaan enkä punaiseen lihaan. Jos haluat puhua jostain muusta, niin siihen sinulla on toki oikeus, mutta ei se keskustelua vie mihinkään.
Viljatuotteiden suositeltu käyttömäärä on ilmoitettu ”annoksina”, ja yksi leipäviipale vastaa annosta. Käytän siis samoja yksiköitä kuin suosituksessakin. Täysjyväjauhoa pitäisi olla vähintään neljännes eli puhdistettua jauhoa korkeintaan kolme neljännestä viljatuotteista. Se kun kerrotaan miesten ja naisten annosmäärillä ja pyöristetään, niin saadaankin tuo maksimi 4-7 viipaletta höttöä, jos loput viljatuotteista on kokonaan täysjyvää.
Ymmärrän kyllä pointtisi siitä, että pienempi määrä höttöä on tavoiteltavaa, mutta kuten sanoin, eläinrasvalle on annettu reilusti pienempi “käyttöskaala” kuin höttöhiilareille vaikka se on todennäköisesti terveellisempi vaihtoehto. Miksi niin sitten on? Käytännön realiteetit. Ymmärrän nekin, mutta ne pitäisi kertoa viestinnässä eikä vain selittää, että suositus on täyttä tiedettä.
Jari
29.1.2014 at 20.45
”Käytän siis samoja yksiköitä kuin suosituksessakin.”
Ei, et käytä. Muutat ”täysjyväleipäviipaleita jossa on muutakin jauhoa kuin täysjyvää, määrä X” –> ”höttöviipaleiksi, määrä 3/4 X”. Tämä on harhaanjohtavaa. Selitin tämän jo yllä ja avasin sen vielä tuolla lihajaloste-esimerkillä. Jos et halua ymmärtää, en voi auttaa.
Ja mitä tuohon eläinrasva & skaala -juttuun tulee, vaihda tähän
”Suositusten pääpointti: punaista lihaa saa edelleen syödä, höttöhiilareita myös. Molempien kohdalla tähdätään kuitenkin käytön vähentämiseen ja parempiin vaihtoehtoihin”
punaisen lihan tilalle eläinrasva, olennainen osa säilyy silti. Valitettavasti tuo ”käyttöskaala” fiksaumasi ei muutu yhtään vähemmän mielekkääksi. Voit toki vaihtoehtoisesti avata sen, että millä lailla 10% kok.E:stä on mielestäsi tiukka?
Mie
29.1.2014 at 21.56
Mie:
10% tyydyttyneen rasvan ylärajana on siksi tiukka, että se panee minutkin huolestumaan ruokavalioni terveellisyydestä. Turha huolestuminen ei ole hyvä asia terveyden suhteen.
Asia on kunnossa, jos ylärajalle löytyy tieteellinen näyttö. Muutoin suositus on vahingollinen terveydelle.
Mielestäni näyttövastuu kuuluu suositusten tekijöille, ei sinulle Mie tai minulle tai Jarille.
Martti Syväniemi
30.1.2014 at 19.15
Jos ruokavaliosi perusta on muutoin kunnossa, ei 10% ylärajasta kannata huolestua. Suositukset(kin) painottavat KOKONAISUUTTA.
Kuten todettua, mitä erilaisemmat terveelliset ruokavaliot (VM, paleo) sisältävät helposti alle tuon 10% kok.E:stä tyydyttynyttä rasvaa. Toki rasvan osuuden kasvaessa myös tyydyttyneen rasvan osuus kasvaa jolloin kannattaa tarkastella sen suhteellista osuutta kok. rasvansaannista.
Mie
30.1.2014 at 20.11
Laitoin kirjoituksen jatkoksi Fogelholmin vastauksen ja omat kommenttini. Lasken niissä eläinrasvan ja höttöhiilarien määriä myös energiaprosenteissa, ja tulos on aivan samansuuntainen.
Jari
31.1.2014 at 6.54
Juu, pakko yhtyä Harrin mielipiteeseen. Aika jonninjoutavaa on tuo väkisin haettu tulkinta ”höttöhiilarit vs tyydyttynyt rasva”, suhteutettuna suositusten useaan otteeseen toistettuun perusviestiin.
Mie
1.2.2014 at 17.41
No kyllä se suositusten perusviestikin on aika olemattomalla tieteellisellä pohjalla. Prosentteja heitellään hienosti mutta millään niitä ei pysty tieteellisesti perustelemaan. Mutta onko se ihme? Kaveri joka näitä latelee on varustettu Vihreän -puolueen jäsenkirjalla. Voisiko olla muuta mahdollisuutta kuin yrittää hävittää punainen liha ja katala eläinrasva lautasilta? Aivan käsittämättömän naurettavaa touhua.
Harri
1.2.2014 at 18.26
Mielenkiintoista väittelyä mutta vähän herää kysymys että so not? Aivan sama kuin väitellä kenelle Ilkka Kanerva tekstaa seuraavaksi. Näissä molemmissa väittelyssä on samanlainen tieteellinen pohja.
Harri
31.1.2014 at 20.39
Huomaan, että tässä liikutaan jo sen verran pikkunippeleissä, että suurta osaa lukijoista ei kiinnosta. Ehkäpä muista kirjoituksista löytyisi jotain mielenkiintoisempaa. 🙂
Jari
1.2.2014 at 5.54
Genevessä vuonna 2008 pidetiin FAOn ja WHOn yhdessä kokoonkutsuma asiantuntijakonferenssi, jossa käsiteltiin ihmisravinnon rasvoja ja rasvahappoja. Konferenssin raportteihin on linkit Annals of Nutrition & Metabolism -aikakauslehdessä:
http://www.karger.com/Journal/Issue/250361
Onko näitä käsitelty ja, vielä mieluummin, kansantajuistettu? SOmessa niitä on kyllä käsitelty ja yritetty maallikkojärjellä ymmärtää, mikä on aina riskialtista:
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=15&t=42886
Anna-Liisa
1.2.2014 at 11.55
Olen käsitellyt yhtä noista (Skeaff & Miller) täällä: Rasvahypoteesin viimeiset oljenkorret
Jari
1.2.2014 at 12.06
Jari,
”Lainaukseni oli kirjallisuuskatsauksesta.”
Nakkaatko linkin niin katsotaan? Kiitos.
Mie
1.2.2014 at 17.40
Se taisi olla tässä:
Health effects associated with foods characteristic of the Nordic diet: a systematic literature review
Kaikki katsaukset (tai niiden luonnokset) löytyy täältä:
http://www.slv.se/en-gb/Startpage-NNR/Public-consultation/
Jari
2.2.2014 at 10.39
Kiitos, sieltähän se löytyi. Jos lukaiset ”Discussion” osan ja ss. 16-17 ”Red and processed meat” kohdan niin havaitset että yhteenvedon lainaus on kyllä paikkansapitävä laajemmassa kontekstissa. Selviä viitteitä prosessoidun lihan haitoista on, hajanaisia viitteitä punaisen lihan haitoista.
Mie
2.2.2014 at 14.09
”Hajanainen” onkin varmaan ihan hyvä sana kuvailemaan katsauksen tuloksia. Hajanaisia viitteitä löytynee vähän kaikenlaisesta, mutta ei kaikkia sellaisia ole suinkaan kirjattu pohjoismaisten suosituksien yhteenvetoon tai suomalaisiin suosituksiin.
Jari
4.2.2014 at 12.41
Epätoivoista Jari, kovin epätoivoista. Tähän mennessä on siis havaittu, että
a) prosessoimaton punainen liha ei paranna sv-tautiterveyttä eikä ole eduksi syövän suhteenkaan, lähinnä päinvastoin
b) prosessoimatonta punaista lihaa parempi vaihtoehtoja proteiininlähteeksi löytyy, joten suomalaisten ruokavaliossa on sijaa muutokselle
c) punaista lihaa saa silti nauttia kohtuudella – huolimatta siitä että se ei tarjoa etuja tällä tasolla
Mutta vielä pitää kitistä koska karppaus.
Mie
4.2.2014 at 19.42
Voi olla, että se kitisijä löytyy peilistä. Mehän olemme asiasta aika tarkalleen samaa mieltä, mutta silti pitää väittää vastaan. Karppaus ei tähän liity tietääkseni.
Jari
4.2.2014 at 20.01
Joonas Konstig sanoo sen hyvin
”Luulisi, että ensiksi tartutaan siihen ongelmaan, että suomalaiset lihovat lihomistaan. Silti keskitytään suolaan. Ei suola meitä lihottanut. Johtuuko lihominen siitä, että syödään vääränlaista rasvaa, siis ei rypsiöljyä? Tuskinpa. Johtuuko lihominen siitä, ettei syödä tarpeeksi kasviksia? Ennen olimme laihempia, vaikka kasviksia syötiin vähän, jos ollenkaan.”
Petri
1.2.2014 at 18.27
Ikävä kyllä Konstig ei ole tajunnut sitä, että ravitsemussuositusten tehtävä on tiedottaa TERVEELLISESTÄ ruokavaliosta, ei pyrkiä tarttumaan pelkästään lihavuusongelmaan saati sitten tarkastella sitä laaja-alaisesti (esim. verotusteknisten tms. ratkaisujen kautta).
Mie
1.2.2014 at 20.24
”Prosentteja heitellään hienosti mutta millään niitä ei pysty tieteellisesti perustelemaan.”
Haluaisitko avata tämän väitteen taustat? Esim. tutkimuskirjallisuudessa terveellisten ruokavalioiden kohdalla on tarkasteltu mm. juuri noita kok.E:n jakaumia. Tai sitten esim. välttämättömien aminohappojen tai rasvahappojen saannin kohdalla sitä millaisia % osuuksilla väestötasolla saadaan taattua tarpeellinen saanti. Jne.
”Mutta onko se ihme? Kaveri joka näitä latelee on varustettu Vihreän -puolueen jäsenkirjalla. Voisiko olla muuta mahdollisuutta kuin yrittää hävittää punainen liha ja katala eläinrasva lautasilta? Aivan käsittämättömän naurettavaa touhua.”
Virhe. Mene takaisin lähtöruutuun. Tässä ketjussa ja edellisessä on tuotu selvästi esiin se, että punaisen lihan saannista ei ole väestötasolla näytetty olevan sen kummempaa etua, prosessoitujen lihatuotteiden kohdalla pikemminkin haittaa. Näin ollen sen saantia on perusteltua olla suosittamatta koska on olemassa PAREMPIA vaihtoehtoja esim. proteiininlähteiksi.
Mie
1.2.2014 at 20.27
Jos punaisen lihan ja niiden jalosteiden välillä ei ole merkittävää terveyseroa, niin jalosteet lienevät parempi vaihtoehto ekovaikutusten vuoksi? Jalosteissa ruhot voidaan käyttää tehokkaammin: kamara, nahka, jänteet jne. Sama koskee varmaan vaalean lihan kulutusta. Kana kannattanee syödä kokonaan?
Entä kalat?
Martti Syväniemi
2.2.2014 at 20.46
Kyllä tuoreen punaisen lihan ja lihajalosteiden välillä on havaittu terveyseroa. Terveellisyys ja ekologisuus voi tietty vaihdella molemmissa kategorioissa tuotteen mukaan. Ekologisesti on tietenkin fiksumpaa käyttää mahdollisimman suuri osa eläimestä hyväksi.
Jari
4.2.2014 at 12.45
[…] Suomen ravitsemussuosituksia päivitettiin viimeksi vuonna 2014https://ravitsemusjaterveys.wordpress…, jolloin kiinnitettiin erityishuomio hiilihydraatti-, rasva- ja proteiinilähteiden laatuun ja keskinäisiin saantimääriin. […]
Suomi car verkko » Blog Archive » Tunnettu professori: Kova rasva ei olekaan haitallista sydämelle – suomalaisasiantuntijat ovat täysin eri mieltä
24.2.2017 at 1.06