Ravitsemus ja terveys

Tutkittua ravitsemustietoa ja myyttien murtamista selkokielellä

Archive for Touko 2015

Voi nostaa kolesterolia, kerma ei?

with 8 comments

Ruotsalaistutkimuksessa havaittiin, että voiöljy nostaa kolesterolia, mutta vispikerma ei nosta. Eron syyksi arvellaan maitorasvapallosten solukalvoa, jota voissa on jäljellä hyvin vähän.

Korjaus 1.6.2015: Kumpikin ryhmä joi rasvatonta maitoa.

Tutkimuksessa oli mukana 57 ylipainoista miestä ja naista, jotka söivät kahdeksan viikon ajan muun ruokavalionsa ohella päivittäin joko desilitran vispikermaa (40 % rasvaa), desilitran rasvatonta maitoa ja veteen leivotun välipalaleivän tai desilitran rasvatonta maitoa ja voiöljyllä (40 g) leivotun välipalaleivän. Vispikerma oli pastöroitua muttei homogenoitua, ja sitä ei saanut kuumentaa, sekottaa mihinkään tai vatkata. Voiöljy (tai kirkastettu voi) on voita, josta on poistettu vesi ja maidon kuiva-aineet lähes täysin. Koehenkilöt eivät saaneet käyttää muita maitotuotteita.

Kokeen jälkeen voiöljyä syöneillä kokonaiskolesteroli ja mitattu LDL-kolesteroli olivat nousseet ja vispikermaa syöneillä ne olivat pysyneet ennallaan. Kolesteroliarvoista paras sydän- ja verisuonitautien riskin ennustaja eli apolipoproteiinien B ja A1 suhde muuttui voiöljyä syöneillä huonompaan suuntaan ja vispikermaa syöneillä parempaan suuntaan.

Tutkijat arvelevat, että eron syynä on vispikerman korkea maitorasvapallosten solukalvon (maitorasvapallokalvo, engl. MFGM, milk fat globule membrane) määrä. Siis mikä kalvo? Tiina Saario kirjoitti diplomityössään seuraavasti:

Maito sisältää yli 400 erilaista rasvahappoa, joista suurinta osaa esiintyy vain vähäisinä jääminä. Maidon rasvahappokoostumus vaihtelee riippuen ketjujen pituudesta sekä rasvan tyydyttyneisyysasteesta. Tämä koostumus antaa maitorasvalle sen ominaisen maun sekä tuntuman suussa.

Lähes kaikki lipidit esiintyvät maidossa irrallisina maitorasvapallosina (MFG, Milk Fat Globule), mistä syystä maitoa voidaan pitää rasvapallosista koostuvana emulsiona vesifaasissa. Kun halutaan tehdä muutoksia maitoon, täytyy tietää tarkasti tämän emulsion fysikaaliskemialliset ominaisuudet, sillä ne saattavat vaikuttaa varastointiin tai käsittelyprosesseihin.

Raakamaidon rasvapallosten halkaisija on 0,1–15 µm (keskiarvo 3,4 µm) ja yksi millilitra maitoa sisältää tavallisesti yli 1010 rasvapallosta. Rasvapallosen ydin koostuu triglyserideistä ja sitä ympäröi ohut kuori, emulgoitunut, pinta-aktiivinen maitorasvapallokalvo (MFGM, Milk Fat Globule Membrane), joka mahdollistaa maitorasvapallosten pysymisen irrallaan maidossa. Tämä kuori vastaa noin 2,6 % koko rasvapallon massasta ja se koostuu lähinnä proteiineista (75 %), fosfolipideistä (20 %), kolesterolista (2 %) ja pienistä määristä muita ainesosia, kuten neutraaleista glyserideistä, vedestä, A-vitamiinista, raudasta ja kuparista.

Hypoteesi MFGM:n vaikutuksesta veren kolesteroliarvoihin sai alkunsa jo 1970-luvun lopulla, mutta aihetta ei ole tutkittu kovin paljon. Maitotuotteiden MFGM ja fosfolipidit voivat laskea kolesteroliarvoja. Mekanismista ei ole varmuutta, mutta myös MFGM:n aiheuttama geenien toiminta on yhteydessä kolesteroliarvoihin.

MFGM-pitoisuus vaihtelee eri maitotuotteissa. Voissa sitä on kirnuamisen seurauksena vähemmän kuin muissa maitotuotteissa. Kermassa sitä on kaksi kertaa yhtä paljon kuin voissa.

Maitorasvasta ja tyydyttyneestä rasvasta on saatu toisinaan ristiriitaisia tutkimustuloksia, ja MFGM voi omalta osaltaan selvittää ristiriitaa. Aikaisemmissa tutkimuksissa voilla on havaittu suurempi vaikutus kolesteroliarvoihin kuin juustolla. Lisäksi joissain tutkimuksissa maitorasva on havaittu terveellisemmäksi kuin lihan tyydyttynyt rasva.

Tutkimus julkaistiin The American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä. Potential role of milk fat globule membrane in modulating plasma lipoproteins, gene expression, and cholesterol metabolism in humans: a randomized study

Written by Jari

29.5.2015 at 15.16

Mikael Fogelholm sekoittaa eläinrasvan ja tyydyttyneen rasvan

with 2 comments

Mikael Fogelholm puhui Vox-tapahtumassa rasvaan liittyvistä väärinkäsityksistä. Samalla hän käsitti itse väärin rinnastamalla eläinrasvan ja tyydyttyneen rasvan, vaikka eläinrasvassa on usein alle puolet tyydyttynyttä (”kovaa”) rasvaa.

Fogelholm on tunnustanut jo aikaisemmin, ettei tyydyttyneellä rasvalla ole itsenäistä vaikutusta sydän- ja verisuonitauteihin. Joidenkin tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että hiilihydraattien vaihtaminen tyydyttyneeseen rasvaan (tai päinvastoin) ei paranna eikä heikennä sydän- ja verisuoniterveyttä, mutta hiilihydraattien (tai tyydyttyneen rasvan) vaihtaminen monityydyttymättömään rasvaan (”pehmeään” rasvaan) parantaa sitä.

Fogelholm on aikaisemmin argumentoinut, että tästä syystä hiilihydraatteja ei kannata vaihtaa tyydyttyneeseen rasvaan – se ei paranna terveyttä. Tämä on sinänsä ihan looginen ja pitävä argumentti. (Vaikka toisaalta niinkin voi tehdä, jos ruokavalio kokonaisuudessaan on terveyttä parantava.)

Tällä kertaa Fogelholm laajensi argumenttiaan tyydyttyneestä rasvasta eläinrasvaan: eläinrasvaa ei kannattaisi lisätä, koska se ei paranna terveyttä. Tässä Fogelholmin logiikka meni metsään, sillä eläinrasvassa on usein alle puolet tyydyttynyttä rasvaa. Alla on videoleike Fogelholmin puheesta Vox-tapahtumassa:

 

Lohen rasvahapoista 21 % on tyydyttyneitä. Broilerin ja kananmunan rasvahapoista 32 %. Sianlihan rasvahapoista 40 %. Naudanlihan rasvahapoista 56 %. Voin rasvahapoista 68 % on tyydyttyneitä. Voin rasvastakin on siis melkein kolmannes Fogelholmin suosittelemaa ”pehmeää” rasvaa, naudanrasvasta lähes puolet ja muista mainituista eläirasvoista yli puolet. Broilerin rasvasta 15 % on aivan samaa monityydyttymätöntä linolihappoa kuin vaikkapa rypsiöljyssäkin. Sian rasvasta 10 %. (Lähde: Fineli)

Fogelholm puhuu, että ruokavaliossa tärkeää on kokonaisuus, joten hänen pitäisi varsin hyvin ymmärtää (ja sen lisäksi kommunikoida yleisöllekin), ettei eläinrasvan terveellisyyttä määritä vain yksi alalaji sen sisältämistä erilaisista rasvahapoista. Jos hiilihydraatteja vaihdetaan eläinrasvaan, niitä vaihdetaan samalla sekä ”kovaan” että ”pehmeään” rasvaan, ja keskeistä on niiden yhteisvaikutus eikä vain tiettyjen rasvahappojen vaikutus. Lisäksi tietenkin vielä muut kuin rasvaan liittyvät ominaisuudet.

Kertauksen vuoksi vielä: Mikael Fogelholm, eläinrasva ei ole sama asia kuin tyydyttynyt rasva.

Koko tapahtuman videon voi katsoa täällä: VOX 19: Ristiriitainen ruoka

USA:n ravitsemusterapeutit lopettaisivat kovasta rasvasta varoittelun

with 11 comments

Yhdysvaltain ravitsemusterapeuttien yhdistys (A.N.D.) suosittelee lopettamaan varoittelun kovasta rasvasta ja kiinnittämään enemmän huomiota lisättyyn sokeriin.

Academy of Nutrition and Dietetics on Yhdysvaltojen suurin ravitsemusammattilaisten yhdistys, jonka jäsenet ovat pääasiassa ravitsemusterapeutteja. Yhdistys on juuri julkaissut kannanottonsa luonnosvaiheessa oleviin uusiin yhdysvaltalaisiin ravitsemussuosituksiin liittyen.

Ravitsemussuositusten luonnoksessa on jo lopetettu ravinnon sisältämästä kolesterolista varoittelu, mutta yhdistys haluaisi sen lisäksi lopettaa tyydyttyneestä (eli ”kovasta”) rasvasta varoittelun, koska sen yhteydestä sydän- ja verisuonitauteihin ei ole näyttöä.

Yhdistyksen mukaan sydän- ja verisuonitautien riskin vähentämisessä paras neuvo ei ole kovan rasvan vaihtaminen ”pehmeään” rasvaan vaan hiilihydraattien vaihtaminen pehmeään rasvaan. Hiilihydraatit ovat todennäköisesti yhteydessä suurempaan sydän- ja verisuonitautien riskiin, kovalla rasvalla ei ole yhteyttä riskiin ja pehmeällä rasvalla on yhteys pienempään riskiin.

Yhdystys ei ottanut tässä kantaa hiilihydraattien laatuun, mutta eroja on tietenkin olemassa.  Hiilihydraattien vähentäminen kannattaa tehdä ensisijaisesti ns. höttöhiilareista eli esimerkiksi prosessoiduista vähäkuituisista viljatuotteista.

Yhdistys on huolissaan myös suolasuosituksesta, joka on liian matala osalle väestöstä. Lisäksi yhdistys haluaisi kiinnittää enemmän huomiota lisätyn sokerin käytön rajoittamiseen.

Lue lisää: Academy Submits 2015 DGA Recommendations