Ravitsemussuositukset – kansanterveyden pelastaja vai pilaaja?
Ravitsemussuositusten vaikutus kansanterveyteen on yksi nettikeskustelujen kestoaiheista. Onko suosituksista seurannut enemmän hyvää vai pahaa, ja noudatetaanko niitä edes?
Pohdin aihetta tässä kirjoituksessa kahden suuren valistusprojektin näkökulmasta.
Projekti 1: Pekka Puska, Pohjois-Karjala-projekti ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden lasku
Puskan johdolla kansaa neuvottiin vähentämään voin käyttöä ja vaihtamaan sitä margariiniin tai öljyyn, vähentämään suolan käyttöä, lisäämään kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä ja vähentämään tupakointia. Sen jälkeen kansan kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin laski tuntuvasti.
Projekti 2: Vanhat ravitsemussuositukset, kansan lihominen ja aikuistyypin diabeteksen yleistyminen
Vanhemmissa ravitsemussuosituksissa on pyritty mm. vähentämään rasvan käyttöä ja laitettu viljatuotteet ruokapyramidin pohjalle. Sen jälkeen kansa on lihonut ja tyypin 2 diabetes on yleistynyt tuntuvasti.
Ensi silmäyksellä näiden kahden valistusprojektin tulokset voivat näyttää osin ristiriitaisilta. On tapahtunut sekä myönteistä että haitallista kehitystä.
Todettakoon heti aluksi tärkeä asia: muutosten ajallinen yhteys ei välttämättä tarkoita, että toinen niistä olisi syy ja toinen seuraus. Kansanterveyden muutokset eivät ole välttämättä seurausta väritelkkareista tai vaikkapa cd-levyistä, vaikka sellaisia olisi otettu samoihin aikoihin käyttöön. Ruokatottumusten muutoksen toki kuvittelisi liittyvän paremmin asiaan, mutta siltikin kansanterveys ja siihen vaikuttavat erilaiset elintapojen muutokset ja muut yhteiskunnalliset muutokset ovat hyvin monimutkaisia asioita.
Voimme tietenkin esittää ns. valistuneita arvauksia näiden valistusprojektien vaikutuksesta sen perusteella, mitä tilastoista, ravitsemustieteessä, lääketieteessä ja muilla tieteen aloilla on saatu selville.
Kummankin projektin ravitsemusneuvoissa on ollut luonnollisesti paljon yhteistä. Eihän Pohjois-Karjala-projektissa olisi sellaisia neuvoja annettu, joita ei siihen aikaan pidetty terveellisinä.
Pääsen tästä sellaiseen melko suosittuun näkemykseen, ettei ravitsemussuosituksia noudateta tai ole noudatettu. Jos joku ajattelee niin, ettei yhdessä projektissa ole noudatettu suosituksia, niin sitten hän varmaankin ajattelee myös niin, ettei siinä toisessakaan noudatettu. Muussa tapauksessa kannattaisi ehkä pohtia oman ajatusmallinsa logiikkaa vielä uudemman kerran.
Suositusten noudattaminen ei tietenkään ole mustavalkoista. Suosituksissa voi olla yleisempiä suuntalinjoja ja tarkempia yksityiskohtia. Ihmiset voivat noudattaa suosituksista joitakin osia. He voivat noudattaa suosituksia välillä hyvin ja välillä huonosti. Osa ihmisistä voi välittää suosituksista ja terveydestään enemmän kuin muut.
Se on varmaankin aika selvää, etteivät kaikki ihmiset ole noudattaneet kaikkia suosituksia pilkuntarkasti ja aina. Siitä huolimatta kansan keskimääräinen toiminta on voinut lähestyä suosituksia, ja sillä on saattanut olla vaikutusta kansanterveyteen.
Joukkoruokailu ja jopa elintarvikeyhtiöt ovat sitoutuneita ravitsemussuosituksiin jossain määrin, ja se voi vaikuttaa osittain myös niihin ihmisiin, jotka eivät suosituksista piittaa itse.
Ravitsemussuositukset ovat muuttuneet jonkin verran vuosien varrella. Nykyään ei enää pyritä vähentämään rasvan käyttöä, ja viljatuotteetkin ovat luovuttaneet paikkansa ruokapyramidin pohjalta kasviksille. Olivatko aikaisemmat suositukset huonommat, vai onko tiede vain korjannut itseään?
Kun historiallinen näkökulma otetaan huomioon, niin Pohjois-Karjala-projektin aikaan yhteiskunta oli aika lailla erilainen kuin nykyään. Miten vastaava projekti vaikuttaisi tänä päivänä?
Tämän kirjoitukseni tarkoituksena ei ole esittää valmiita vastauksia tai olettamuksia vaan rohkaista pohtimaan asioita laajemmassa näkökulmassa. Kummankin valistusprojektin väitettyjä seurauksia on epäilty nettikeskusteluissa, mutta tyypillisesti sama henkilö on epäillyt vain toisen seurauksia.
Kerro sinä, mitä pitäisi olettaa. Kirjoita kommentti alle tai Facebook-sivulle linkin yhteyteen.
Ihan hyvää pohdintaa. Vuosien varrella on käynyt niin että tavoitteet ovat kiristyneet. Se, että on menty parempaan suuntaan ei vielä tarkoita sitä että noudatetaan suosituksia. Lisäksi samaan aikaan on menty joissakin asioissa myös huonompaan suuntaan.
Nykyisin THL:llä on esimerkiksi 9 tavoitetta eli terveellisen ruokavalion kriteeriä. Välimeren ruokavaliossa vähän eri lähteistä riippuen 8-13. Lisäksi kansainvälisessä Imamuran vertailussa jossa Suomi sai arvosanan n. 50 asteikolla 0-100, oli 17 kriteeriä. Pohjois-Karjala projektissa oli kai pääpaino ”vain” neljässä asiassa ruokavalion osalta: tyydyttyneen rasvan saanin vähentäminen, suolan vähentäminen, rasvan määrän vähentäminen yleensä ja kasvikunnan tuotteiden lisääminen. On vaikeampi täyttää 8-17 tavoitetta kuin 4. Näin on maailma muuttunut
Summa summarum. Minusta asia on monimutkaisempi kuin miltä se näyttää, ja vaikka kansa on kohentanut ravitsemussuosituksia se ei pääse likimainkaan nykypäivän tavoitteisiin –ja samalla joissakin asioissa kuten kuidun saannissa on menty huonompaan suuntaan.
reilaa
29.8.2018 at 7.07
”on kohentanut ravitsemussuosituksia” -> on kohentanut *ravitsemustottumuksiaan*. Se oli siis typo
reilaa
29.8.2018 at 7.09