Kivikautinen ja Välimeren ruokavalio laskevat paksusuolen syövän riskiä, tulehdusta ja oksidatiivista stressiä

Sekä kivikautinen ruokavalio että Välimeren ruokavalio olivat yhteydessä pienempään riskiin sairastua paksusuolen syöpään ja parempiin matala-asteiseseen tulehdukseen ja oksidatiiviseen stressin liittyviin veriarvoihin kahdessa tutkimuksessa.

Kuva: ReflectedSerendipity / Flickr

Yhdysvaltalaistutkijat useasta eri syöpäjärjestöstä ja yliopistosta selvittivät kahdessa eri tutkimuksessa kivikautisen ruokavalion (eli paleoruokavalion) ja Välimeren ruokavalion noudattamisen yhteyttä adenomatoottisiin polyyppeihin paksusuolessa sekä matala-asteisesta tulehduksesta ja oksidatiivisesta stressistä kertoviin veriarvoihin.

Adenoomapolyyppi on hyvänlaatuinen limakalvokasvain, josta voi kehittyä suolistosyöpä. Paksusuolen syöpä on länsimaissa kolmanneksi yleisin ja toiseksi tappavin syöpä.

Matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio on monien länsimaissa yleisten kroonisten tautien (kuten syöpien, diabeteksen, Alzheimerin taudin ja sydän- ja verisuonitautien) osatekijä. Myös liiallinen oksidatiivinen stressi elimistössä liittyy syövän, sepelvaltimotaudin ja Alzheimerin taudin syntyyn.

Paksusuolen syöpään liittyvä tutkimus oli tapaus-verrokkitutkimus (kahdella eri verrokkiryhmällä), ja siinä oli mukana 2300 henkilöä, 30-74-vuotiaita miehiä ja naisia. Tulehdukseen ja oksidatiiviseen stressin liittyvä tutkimus oli poikkileikkaustutkimus, ja siinä oli mukana 646 miestä ja naista, myöskin 30-74-vuotiaita. Tutkijat laativat kaksi pisteytystä, joilla arvioitiin, kuinka tarkasti mukana olleet henkilöt noudattivat näitä kahta eri ruokavaliota.

Kivikautista ruokavaliota kuvastivat runsas kasvisten, hedelmien, vähärasvaisen lihan, kalan, pähkinöiden ja kalsiumin syönti ja vähäinen punaisen lihan ja lihavalmisteiden, natriumin (suolan), maitotuotteiden, viljan ja tärkkelyksen, leivonnaisten, makeutettujen virvoitusjuomien ja alkoholijuomien syönti/juonti.

Välimeren ruokavaliota kuvastivat runsas kasvisten, hedelmien, vähärasvaisen lihan, kalan, pähkinöiden ja kertatyydyttymättömän (MUFA) rasvan syönti, vähäinen punaisen lihan ja lihavalmisteiden ja natriumin syönti ja kohtuullinen maitotuotteiden, viljan ja tärkkelyksen ja alkoholin syönti/juonti.

Tarkimmin ruokavaliota noudattanutta viidennestä verrattiin vähiten sitä noudattaneeseen viidennekseen tutkimuksen henkilöistä. Kumpikin ruokavalio oli yhteydessä noin 15-30 % pienempään adenoomapolyyppien riskiin (verrokkiryhmästä riippuen) eli todennäköisesti pienempään paksusuolen syövän riskiin.

Matala-asteisesta tulehduksesta kertova veriarvo hsCRP oli 39 % matalampi kivikautisella ruokavaliolla ja 29 % matalampi Välimeren ruokavaliolla. Oksidatiivisesta stressistä kertova veriarvo F2-isoprostaani taasen oli 49 % matalampi kivikautisella ruokavaliolla ja 61 % matalampi Välimeren ruokavaliolla.

Tutkimusten henkilöiden joukossa ei ollut kovin suurta määrää tarkasti näitä ruokavalioita noudattaneita henkilöitä, joten ruokavalioiden todellinen hyöty voi olla näitä prosenttilukemia suurempikin, jos niitä noudatetaan tunnollisemmin.

Kivikautisessa ruokavaliossa ja Välimeren ruokavaliossa on paljon yhteisiä tekijöitä mutta myös joitakin eroja. Nämä tutkimukset vahvistavat ajatusta, että terveellisesti voi syödä monella eri tavalla. Lisäksi ne tarjoavat lisää tietoa viljattoman ja maidottoman kivikautisen ruokavalion myönteisistä terveysvaikutuksista.

Lähdetutkimukset:
American Journal of Epidemiology – Paleolithic and Mediterranean Diet Pattern Scores and Risk of Incident, Sporadic Colorectal Adenomas
The Journal of Nutrition – Paleolithic and Mediterranean Diet Pattern Scores Are Inversely Associated with Biomarkers of Inflammation and Oxidative Balance in Adults

Lue myös:
Täysjyvää vai ei viljaa?

Reijo Laatikaisen ja Varpu Tavin rasvakirja

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen ja tietokirjailija Varpu Tavi ovat kirjoittaneet yhdessä tiiviin tietopaketin rasvojen terveellisyydestä e-kirjana.

Reijo Laatikainen on terveydenhuollon maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti. Hän on ylläpitänyt usean vuoden ajan suosittua Pronutritionist-blogia, jossa hän on käynyt ennakkoluulottomasti läpi valtavan määrän tutkittua tietoa.

Varpu Tavi on kirjoittanut ensimmäisen kirjansa hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta jo vuonna 2005 ja kirjoittanut sen jälkeen yli kymmenen kirjaa erilaisista terveysaiheista. Varpu kirjoittaa myös useisiin blogeihin, mm. Iltalehdelle ja Kg-lehdelle.

Arvostan suuresti kumpaakin kirjoittajaa, joten tämä Rasvoilla terveyttä ja kauneutta -kirja oli minulle iloinen yllätys.

Kirjan esittelyteksti on seuraavanlainen:

Viime vuodet Suomessa on käyty rasvasotaa. Reijo Laatikaisen ja Varpu Tavin mielestä on jo rasvarauhan aika. Olemassaolevan laajan tutkimusaineiston perusteella molemmat sodan osapuolet ovat sekä oikeassa että väärässä.

Kirjoittajat toteavat: ”Olemme tätä kirjaa kirjoittaessamme pysyneet tiukasti siinä, mitä tämänhetkisestä tutkimustiedosta voi päätellä. Pyrkimyksemme on ollut selvittää asia mahdollisimman neutraalisti, ilman että kummallakaan meistä olisi ollut valmista agendaa, jota pitäisi julistaa.”

Kirjassa käydään läpi, mitä uusin tutkimustieto on osoittanut erilaisten rasvojen terveysvaikutuksista. Lisäksi kirjassa on Varpu Tavin terveellisiä ja kaunistavia rasvasekoitusohjeita sekä Reijo Laatikaisen syventävät rasvaopinnot eli rasvankäyttöohjeita eri sairauksissa.

Kirjoittajat kritisoivat ravitsemussuosituksia liian löysästä linjasta punaisen lihan ja lihajalosteiden suhteen sekä liian tiukasta rasvansaannin ylärajasta. ”Kolesteroliskeptikoita ja karppausguruja” he puolestaan kritisoivat tyydyttyneen rasvan nostamisesta täysin perusteettomasti jalustalle. Kirjasta löytyy enemmänkin napakkaa ja hyvin perusteltua kritiikkiä joitakin vanhentuneita ravitsemuskäsityksiä kohtaan.

Kirjan kohderyhmänä on varmaankin ravitsemuksen ja terveydenhoidon ammattilaiset ja muut ravitsemusasioihin tarkemmin perehtyneet, sillä suurin osa tekstistä menee melko syvälle aiheeseen ja vilisee erikoistermejä, jotka eivät välttämättä ole maallikoille tuttuja. Toisaalta yhteenveto-osissa on myös yksinkertaisia ja selkokielisiä ruokavalio-ohjeita, jotka sopivat hyvin keskivertokansalaiselle.

Voin suositella kirjaa kaikille kohderyhmään kuuluville. Se todellakin antaa tasapainoisen ja puolueettoman kuvan kaikesta tähänastisesta tutkimustiedosta. Ennakkoluuloja tai agendaa on vaikea löytää. Kirja on melko lyhyt, mutta siinä on paljon asiaa ja se perustuu suurelta osin Reijon blogissa oleviin laajempiin kirjoituksiin.

Ruusuja:

• Kirja antaa hyvän kokonaiskuvan terveellisestä ravinnosta ja mittasuhteita sen eri osa-alueiden merkityksestä.
• Kirjoittajat tunnustavat, että hyvin vähärasvainen ruokavalio ei ole terveellinen.
• Kirjoittajat kertovat, että tyydyttyneen (”kovan”) rasvan haittoja on liioiteltu ja hiilihydraatit ovat kolesteroliarvoille kaikkein huonoin vaihtoehto.
• Kirjassa on hyviä käytännön ohjeita keskivertokansalaiselle.
• Tieteellinen näyttö esitetään totuudenmukaisesti ja siihenkin suhtaudutaan tarvittaessa kriittisesti.
• Kirjoittajien nyrkkisääntö on ”luonnollisia rasvoja monipuolisesti”. Allekirjoitan!
• Kirjoittajien mielestä normaalirasvaiset maitotuotteet sopivat karppaajalle. Allekirjoitan!

Risuja:

• LDL-kolesterolin roolia on mielestäni yksinkertaistettu liikaa. Kirjan luonteelle olisi sopinut sen tarkempikin käsittely.
• Kirjan mukaan rasvan saanti on ”erittäin suurta” ja se on korjattava vähäisemmäksi, jos rasvaa syödään yli 45 % energiasta. Ymmärtääkseni perustelu on, ettei suuremmasta määrästä ole näyttöä. Toisaalta margariinia suositellaan aika lailla varauksetta, vaikka näyttöä siitäkin on vähän. Kummankin kohdalla voisi sanoa: ”Emme tiedä.”
• Kirjassa painotetaan näkyvän rasvan osalta rypsiöljyä (tai oliiviöljyä), margariinia ja pähkinöitä. Ihan hyvä ohje keskivertokansalaiselle, mutta karppaajalla on vaarana liian suuri monityydyttymättömän rasvan määrä.

E-kirjoja eli sähköisiä kirjoja voi lukea tietokoneilla Windows- ja Mac-käyttöjärjestelmillä sekä matkapuhelimilla tai taulutietokoneilla, jotka ovat Android- tai iOS-pohjaisia (eli Applen laitteet). Tämän kirjan voi tilata Elisa Kirjasta tai Bookystä.

Kuitumyytti: Kuitu suojaa suolistosyöviltä

Tätä myyttiä näkee enää lähinnä iltapäivälehtien tasoisissa julkaisuissa. Välillä se liitetään nimenomaan viljakuituun ja välillä kuituun yleensäkin. Myytti perustuu vuosikymmeniä vanhaan teoriaan, joka on peräisin eri kansojen kuidun saantia ja suolistosyöpien yleisyyttä vertailevista tilastoista. Nykyaikaiset ja paremman todistusarvon tutkimukset ovat kumonneet tämän myytin.

Harvardin yliopistolla seurattiin noin 15 vuoden ajan noin 77 000 naisen ja 47 000 miehen ruokavaliota ja paksusuolen syöpää. Tutkimuksessa havaittiin useita syöpään vaikuttavia tekijöitä ruokavaliosta ja elämäntavoista, mutta kuidun saannilla ei ollut merkitystä. Tutkijat kertovat myös, ettei muissakaan vastaavissa tutkimuksissa kuidulla ole johdonmukaisesti ollut yhteyttä suolistosyöpiin. Lähde: Fiber Intake and Incidence of Colorectal Cancer among 76,947 Women and 47,279 Men

Riippumattoman Cochrane Collaboration -järjestön tutkijat ovat yhdistäneet katsausartikkeliksi viiden eri ravintokuitua ja paksusuolen syöpää käsittelevän tutkimuksen tulokset. Nämä tutkimukset olivat satunnaistettuja kontrolloituja kokeita, joiden avulla voidaan parhaiten osoittaa mahdollinen syy-yhteys. Tutkijat eivät löytäneet näyttöä, että kuidun lisääminen vähentäisi syöpätapauksia tai syövän uusiutumista. Lähde: Dietary fibre for the prevention of colorectal adenomas and carcinomas

Hedelmät ja kasvikset eivät juuri vaikuttaneet syöpäriskiin

Hedelmien ja kasvisten syönnin uskotaan usein torjuvan syöpää, mutta tieteellinen näyttö tästä ei ole ollut johdonmukaista. Eurooppalaistutkijat seurasivat noin 9 vuoden ajan lähes 500 000 miestä ja naista Tanskassa, Ranskassa, Saksassa, Kreikassa, Italiassa, Alankomaissa, Norjassa, Espanjassa ja Iso-Britanniassa. Henkilöiden hedelmien ja kasvisten syöntiä ja syöpiin sairastuvuutta seurattiin.

200 gramman lisäys hedelmien ja kasvisten syönnissä päivittäin vähensi riskiä sairastua syöpään vain 3 prosentilla. Tulos on juuri ja juuri tilastollisesti merkitsevä, mutta tutkimuksen luonteesta johtuen ero on niin pieni, että se voi olla seurausta muistakin tekijöistä. Runsaasti alkoholia käyttäneillä henkilöillä hedelmien ja kasvisten syönti vähensi syöpäriskiä enemmän.

Tutkimus julkaistiin Journal of the National Cancer Institute -lehdessä. Fruit and Vegetable Intake and Overall Cancer Risk in the European Prospective Investigation Into Cancer and Nutrition (EPIC)

Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin ruokavalion kokonaisuuden kannalta järkevänä korvata viljatuotteita ja perunoita kasviksilla ja kohtuullisella määrällä hedelmiä.

Sokerilla makeutetut virvoitusjuomat saattavat lisätä haimasyövän riskiä

Tutkijat Yhdysvalloista ja Singaporesta selvittivät virvoitusjuomien tai mehun juonnin ja haimasyövän yhteyttä. Tutkimuksessa seurattiin yli 60 000 Singaporen kiinalaista henkilöä 14 vuoden ajan. Heistä 140 sairastui haimasyöpään.

Vähintään kaksi kertaa viikossa virvoitusjuomia juoneilla henkilöillä oli lähes kaksinkertainen (1,87) riski sairastua haimasyöpään verrattuna niihin, jotka eivät juoneet virvoitusjuomia lainkaan. Mehun juonnilla ja haimasyövällä ei havaittu olevan yhteyttä.

Virvoitusjuoman sokeri ei välttämättä selitä eroa, sillä mehuissa on aivan yhtä paljon sokeria kuin virvoitusjuomissakin. Ero riskissä voi johtua muista näiden juomien eroista tai virvoitusjuomia käyttävien henkilöiden muista elintavoista.

Tutkimus julkaistiin Cancer Epidemiology, Biomarkers & Prevention -lehdessä. Soft Drink and Juice Consumption and Risk of Pancreatic Cancer: The Singapore Chinese Health Study

Vuonna 2005 julkaistiin vastaavanlainen tutkimus Yhdysvalloissa, jossa seurattiin yli 138 000 henkilöä 20 vuoden ajan. Siinä sokerilla makeutettujen virvoitusjuomien juonnilla ei havaittu yhteyttä haimasyöpään miehillä, mutta yhteys naisilla oli lievä. Vahvempi yhteys havaittiin ylipainoisilla tai vähän liikkuvilla naisilla.

Tutkimus julkaistiin myöskin Cancer Epidemiology, Biomarkers & Prevention -lehdessä. Sugar-Sweetened Soft Drink Consumption and Risk of Pancreatic Cancer in Two Prospective Cohorts

Haimasyöpä on melko harvinainen, mutta yleistymässä oleva syöpä. Sen hoitomahdollisuudet ovat huonot.