Ravitsemus ja terveys

Tutkittua ravitsemustietoa ja myyttien murtamista selkokielellä

Archive for syyskuu 2010

Onko täysjyvävilja hidasta hiilihydraattia, Mikael Fogelholm?

with 19 comments

Päivitys 29.9.2010

Fogelholm on näemmä muuttanut mielipidettään. Nyt se on lähempänä tutkittua tietoa, mutta edelleenkin kaunisteltu. Tampereen Kaupunkilehti Tori kysyi Fogelholmilta saman kysymyksen:

Onko täysjyvävilja hidasta hiilihydraattia, joka on parempaa kuin vähemmän kuitupitoinen valkoinen vilja?
– Ei se ole hidasta tai nopeaa vaan keskinopeaa.

Päivitys 4.3.2010

Fogelholm ei antanut lausunnolleen minkäänlaisia perusteluita tai tutkimusnäyttöä. Hän kirjoitti, ettei hän ole tilivelvollinen sanomisistaan. Varsin erikoista henkilöltä, joka asiantuntijan roolissa on antanut tutkimustiedon vastaisen kannanoton toimittajalle. Nopeasta hiilihydraatista on ilmeisen vaikeaa tehdä hidasta, mutta keinotekoisesta hyvä-paha-jaottelusta halutaan pitää kynsin hampain kiinni.

Alkuperäinen juttu 13.2.2010

Iltalehti julkaisi muutama päivä sitten ainakin nettisivuillaan Ne parjatut hiilarit -kirjoituksen. Iltalehden terveysjuttujen taso on tunnetusti erittäin huono, ja tämäkin kirjoitus on osittain asenteellinen. Varsinaisilta asiantuntijoilta voisi kuitenkin olettaa saavansa oikeaa tietoa, ja siksi keskitynkin jutun asiantuntijan Mikael Fogelholmin osuuteen. Fogelholm on Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikön johtaja ja dosentti. Hän lausui näin:

Valkoista viljaa ja sokeria ei kannata pupeltaa paljon, sillä ne nostavat verensokeria nopeasti eivätkä tyydytä nälkää. Kuitupitoisia hitaita hiilihydraatteja, kuten täysjyväviljaa, hedelmiä ja vihanneksia, tulisi suosia.

Hiilihydraattien imeytymisnopeutta – nopeutta tai hitautta – mitataan glykeemisellä indeksillä (GI). Kun GI on matala, hiilihydraatti imeytyy hitaasti. Matalan GI:n rajana pidetään arvoa 55. Keskitason GI on 56-69 ja korkea GI (nopeasti imeytyvät hiilihydraatit) 70 tai enemmän. Onko täysjyvävilja hidasta hiilihydraattia? Tutkittu tieto kertoo seuraavasti.

Suomalaistutkimuksen mukaan runsaskuituisen täysjyväruisleivän (Oululaisen jälkiuunileipä) GI on 77 (korkea). Methodologic considerations in the measurement of glycemic index: glycemic response to rye bread, oatmeal porridge, and mashed potato

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Elintarvikkeet ja sokeriaineenvaihdunta (ELSA) -tutkimuksen mukaan sekä perinteisellä ranskanleivällä että ruisleivällä on suurehko GI. Suomalaisen ruoan hiilihydraatit ja terveys – ELSA-tutkimus etenee

Malesialaisen tutkimuksen mukaan täysjyväleivän GI on 85 (korkea) ja toisenlaisen täysjyväleivän, johon on lisätty kaurahiutaleita, GI on 67 (keskitaso). Glycaemic index of four commercially available breads in Malaysia

Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan ohrakuidulla rikastetun vaalean vehnäleivän GI on vain 7 % matalampi kuin tavallisen vaalean vehnäleivän. Effect of cereal test breakfasts differing in glycemic index and content of indigestible carbohydrates on daylong glucose tolerance in healthy subjects

Turkkilaisen tutkimuksen mukaan vaalean vehnäleivän ja täysjyväleivän GI:llä ei ole merkittävää eroa. Dietary breads: Myth or reality?

Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan vaalean vehnäleivän ja täysjyväruisleivän GI:llä ei ole merkittävää eroa. Effect of commercial rye whole-meal bread on postprandial blood glucose and gastric emptying in healthy subjects

Ranskalaisen tutkimuksen mukaan täysjyväleivän GI on 85 (korkea). Effect of baking process on postprandial metabolic consequences: randomized trials in normal and type 2 diabetic subjects

Tutkitun tiedon mukaan täysjyväleipä on siis yleensä nopeasti imeytyvää hiilihydraattia kuten vaalea vehnäleipäkin. Antoiko Mikael Fogelholm toimittajalle virheellistä tietoa, vai onko hänen lausunnolleen olemassa jokin muu järkeenkäypä selitys? Pyydän häneltä vastinetta ja julkaisen sen tarvittaessa täällä myöhemmin.

Mainokset

Written by Jari

29.9.2010 at 5.10

Kategoria(t): Hiilihydraatit

Uusi artikkeli rasvahypoteesista

with 2 comments

Rasvakeskustelu käy kuumana YLEn TV-ohjelmien jälkeen. Lue kirjoitukseni aiheesta: Rasvahypoteesin viimeiset oljenkorret

Written by Jari

24.9.2010 at 14.00

Kategoria(t): Uncategorized

Kasvissyöntipropagandaa Helsingin Sanomissa

with 6 comments

Helsingin Sanomat uutisoi 9.9. nettisivuillaan tuoreesta tutkimuksesta otsikolla Tutkimus: Karppaajan kannattaa suosia kasvikunnan tuotteita. Uutisessa on lukuisia tahattomia tai tahallisia virheitä, joiden vuoksi lukijalle saattaa jäädä virheellinen mielikuva tutkimuksen tuloksista. Jutun kirjoittaneen toimittajan nimeä ei julkaistu.

Heti ensimmäinen lause on virheellinen: Vähähiilihydraattista ruokavaliota suosivan kannattaa syödä tarvitsemansa lisäproteiinit kasvikunnasta peräisin olevina tuotteina. Ensinnäkin, vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattaja ei tarvitse lisäproteiinia.  Toiseksi, tutkimuksen henkilöillä ei ollut suurtakaan eroa kasvikunnan proteiinin saannissa.

HS jatkaa: Tutkimuksen aineistossa oli 129 716 amerikkalaista naista ja miestä, jotka olivat omin päin päätyneet ”karppaamaan” eli suosimaan vähähiilihydraattista ruokavaliota. Todellisuudessa kyse oli kaikista henkilöistä kahdessa suuressa terveystutkimuksessa. Henkilöt eivät noudattaneet vähähiilihydraattista ruokavaliota, sillä heidän hiilihydraattien saantinsa vaihteli 35 ja 60 energiaprosentin välillä. VHH-ruokavaliossa hiilihydraatteja syödään yleensä vain noin 20 % energiasta tai vähemmän.

HS:Tutkijoiden mukaan kasvis- ja lihansyöjien kuolleisuudessa oli pieni, mutta tilastollisesti merkittävä ero. Kasvissyönnistä ei myöskään ei ollut kyse, sillä tutkimuksen henkilöt söivät eläinrasvaa ja -proteiinia vähintään 30 prosenttia energiastaan.

Mitä siis oikeasti tutkittiin? Tutkijat seurasivat kahteen suureen yhdysvaltalaiseen terveystutkimukseen osallistuneita miehiä ja naisia 20-26 vuoden ajan. Henkilöiden ruokailutottumuksia seurattiin kyselylomakkeilla. Tutkijat loivat eräänlaisen vähähiilihydraattisen pisteytyksen; suuremmat pisteet saivat tavanomaista vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän proteiinia ja rasvaa syöneet henkilöt. Lisäksi luotiin erilliset pisteytykset, joihon yhdistettiin vielä ruokailun painottuminen eläin- tai kasvikunnan tuotteisiin.

Kyse ei kuitenkaan ollut todellisesta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, sillä vähitenkin hiilihydraatteja syöneet henkilöt söivät kuitenkin reilusti enemmän hiilihydraatteja kuin vhh-ruokavalioiden noudattajat. Lisäksi runsaampi proteiinin syönti ei ole vhh-ruokavaliossa tarpeen.

Tutkimuksen tulosten mukaan korkea eläinkuntaan painottuva vhh-pisteytys oli yhteydessä suurempaan kuoleman riskiin ja kasvikuntaan painottuva vhh-pisteytys oli yhteydessä pienempään kuoleman riskiin. Pelkän tutkimuksen tiivistelmän lukemalla voisi siis helposti pönkittää kasvissyöntiaatetta, mutta vastuullisen toimittajan olisi syytä perehtyä tutkimuksen sisältöön tarkemmin.

Tutkimuksen tiedoista ilmenee, että kasvispainotteisen pisteytyksen tarkimmilla ja laiskimmilla noudattajilla ei ollut niin paljon eroa, kuin annetaan ymmärtää. Eläinkunnan tuotteiden syönti oli heillä aika lailla samaa luokkaa, kuten myös kasvikunnan proteiinin syönti. Suuremmat erot ruokavaliossa olivat ainoastaan kasvirasvan ja omega-3-rasvahappojen syönnissä. Nämä rasvahapot saattavat selittää eron kuolleisuudessa. Niitä saa esim. rypsiöljystä, rasvaisesta kalasta tai kalaöljykapseleista. Elimistö pystyy hyödyntämään omega-3-rasvahapoja kuitenkin paremmin kalaöljystä kuin kasviöljystä.

Eläinkuntaan painottuvan pisteytyksen tarkimmat noudattajat painoivat enemmän ja tupakoivat enemmän kuin laiskimmat noudattajat, mikä saattaa selittää osan erosta. Ruokavaliossa merkittävät erot olivat eläinproteiinin ja -rasvan syönti. Proteiinin kokonaismäärä nousi turhankin suureksi, sillä pisteytys painotti myös proteiinin määrää. Tämä herättää kysymyksen yhdysvaltalaisten lihajalosteiden laadusta. Prosessoituja lihatuotteita ei eritelty kyselylomakkeilla.

Tämän tyyppiset seurantatutkimukset eivät pysty osoittamaan luotettavasti syy- ja seuraussuhteita, koska kaikkia osatekijöitä henkilöiden ruokavaliosta ja terveyskäyttäytymisestä ei voida seurata ja ottaa huomioon tuloksia tulkittaessa. Kasviöljyjen mahdollista terveellisyyttä voidaan tutkia tarkemmin satunnaistetuilla ruokavaliokokeilla, mutta sellaisten tulokset ovat olleet toistaiseksi vaatimattomia.

Varsinainen tutkimusraportti julkaistiin Annals of Internal Medicine -lehdessä. Low-Carbohydrate Diets and All-Cause and Cause-Specific Mortality

Written by Jari

12.9.2010 at 9.38