Arvovaltatappio suositusten laatijoille levitekiistassa

VRN:n Lyytikäinen ja Hielm jatkavat virheellisen tiedon levittämistä, kun koulut tarjoavat rasvaseosta margariinin vaihtoehtona.

Yle uutisoi pohjoiskarjalalaisista kunnista, joissa on päätetty tarjota kouluruokailussa voita sisältävää rasvaseoslevitettä margariinin vaihtoehtona.

Kuva: Larry / flickr

Tästä repivät pelihousunsa Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri Arja Lyytikäinen ja puheenjohtaja Sebastian Hielm, jotka teeskentelevät esiintyvänsä tieteen äänenä.

Arja Lyytikäinen on päässyt tähän blogiin jo aikaisemmin tieteellisen tiedon vääristelystä julkisuudessa vuonna 2017. Lue lisää: VRN:n pääsihteeri Arja Lyytikäinen antaa väärää tietoa

Tällä kertaa tieteellisen ilotulituksen aloittaa Sebastian Hielm: ”Ovatko Pohjois-Karjala-projektin opit jo tyystin unohtuneet?” Hielm ei ilmeisesti ymmärrä eri tyyppisten tutkimusten tarkoitusta ja todistusarvoa. Pohjois-Karjala-projekti ei todistanut mitään edes Pekka Puskan mielestä.

Arja Lyytikäinen jatkaa: ”Biologian, terveystiedon ja kotitalouden oppisisällöissä kerrotaan selvästi pehmeän rasvan välttämättömyydestä kasvulle ja solutason toiminnalle ja vastaavasti tyydyttyneen rasvan haitallisuudesta sydän- ja aivoterveydelle.”

Suurissa tutkimuskoosteissa on kerta toisensa jälkeen todettu, ettei tyydyttyneellä rasvalla ole mitään tekemistä sydänterveyden kanssa. Jos Lyytikäinen olisi aidosti tieteen asialla, hän kyllä ymmärtäisi asian, mutta sen sijaan hän on painanut sormet korvilleen ja jatkaa oman teoriansa jankuttamista.

Lopuksi Lyytikäinen viittaa STRIP-tutkimukseen. Lainaukseni on ilmeisesti Ylen toimittajan kirjoittamaa: ”Kovia rasvoja välttäneillä oli parikymppisenä huomattavasti vähemmän sydän- ja verisuonisairauksiin liittyviä riskitekijöitä kuin rasvaisia maitotaloustuotteita käyttäneillä.”

Kyseisessä tutkimuksessa tehtiin rasvavalintojen lisäksi useita erilaisia muutoksia ravitsemuksessa ja vältettiin aktiivista ja passiivista tupakointia. Mahdollisia etuja ei siis voida laskea pelkästään jonkin tietyn muutoksen seuraukseksi. Siitä huolimatta havaitut edut jäivät varsin vähäisiksi.

Virkistin muistiani ja tarkastin Finelistä margariinin ja rasvaseoslevitteen rasvakoostumukset. Margariinissa rasvahapoista tyydyttyneitä on noin 30 prosenttia ja rasvaseoslevitteessä noin 40 prosenttia. Siis kaikki tämä haloo kymmenen prosentin vuoksi? Lisäksi margariinin kasviöljy on kovetettu teollisesti tavalla, jonka turvallisuudesta ei ole pitkän ajan tutkimustietoa. Rasvaseoksen sisältämä kasviöljy taasen on lähempänä alkuperäistä muotoaan.

Esitän tässä pienen laskutehtävän. Sen suorittamiseksi tarvitaan hyvin tarkka vaaka. Laittakaa vaa’alle leipäviipale ja punnitkaa se. Seuraavaksi voidelkaa viipale margariinilla tai rasvaseoslevitteellä ja punnitkaa se uudestaan. Näiden lukemien erotus on levitteen paino. Seuraavaksi vähentäkää lukemasta veden osuus, joka on noin 20 – 40 prosenttia. Nyt jäljellä on rasvan paino. Jakakaa luku kymmenellä, niin saatte eron tyydyttyneen rasvan määrässä. Valitan – minulla ei ole oikeaa vastausta, mutta kysymys on suurilta osin retorinen. Kyse on grammapelistä.

Kuka häviää, jos koulussa tarjotaan margariinin rinnalla voita sisältävää rasvaseoslevitettä? Vastaus ja asian ydin löytyy kerrankin otsikosta. Hielm ja Lyytikäinen menettävät arvovaltaansa, joka oli ennestäänkin vähäinen, koska he esiintyvät tieteen kannattajina mutta toimivat sitä vastaan. Mahdollisesti heidän verenpaineensa nousee hieman, ja he joutuvat ostamaan uudet pelihousut.

Ravitsemussuositukset – kansanterveyden pelastaja vai pilaaja?

Ravitsemussuositusten vaikutus kansanterveyteen on yksi nettikeskustelujen kestoaiheista. Onko suosituksista seurannut enemmän hyvää vai pahaa, ja noudatetaanko niitä edes?

Kuva: Yuya Tamai / flickr

Pohdin aihetta tässä kirjoituksessa kahden suuren valistusprojektin näkökulmasta.

Projekti 1: Pekka Puska, Pohjois-Karjala-projekti ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden lasku

Puskan johdolla kansaa neuvottiin vähentämään voin käyttöä ja vaihtamaan sitä margariiniin tai öljyyn, vähentämään suolan käyttöä, lisäämään kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä ja vähentämään tupakointia. Sen jälkeen kansan kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin laski tuntuvasti.

Projekti 2: Vanhat ravitsemussuositukset, kansan lihominen ja aikuistyypin diabeteksen yleistyminen

Vanhemmissa ravitsemussuosituksissa on pyritty mm. vähentämään rasvan käyttöä ja laitettu viljatuotteet ruokapyramidin pohjalle. Sen jälkeen kansa on lihonut ja tyypin 2 diabetes on yleistynyt tuntuvasti.

Ensi silmäyksellä näiden kahden valistusprojektin tulokset voivat näyttää osin ristiriitaisilta. On tapahtunut sekä myönteistä että haitallista kehitystä.

Todettakoon heti aluksi tärkeä asia: muutosten ajallinen yhteys ei välttämättä tarkoita, että toinen niistä olisi syy ja toinen seuraus. Kansanterveyden muutokset eivät ole välttämättä seurausta väritelkkareista tai vaikkapa cd-levyistä, vaikka sellaisia olisi otettu samoihin aikoihin käyttöön. Ruokatottumusten muutoksen toki kuvittelisi liittyvän paremmin asiaan, mutta siltikin kansanterveys ja siihen vaikuttavat erilaiset elintapojen muutokset ja muut yhteiskunnalliset muutokset ovat hyvin monimutkaisia asioita.

Voimme tietenkin esittää ns. valistuneita arvauksia näiden valistusprojektien vaikutuksesta sen perusteella, mitä tilastoista, ravitsemustieteessä, lääketieteessä ja muilla tieteen aloilla on saatu selville.

Kummankin projektin ravitsemusneuvoissa on ollut luonnollisesti paljon yhteistä. Eihän Pohjois-Karjala-projektissa olisi sellaisia neuvoja annettu, joita ei siihen aikaan pidetty terveellisinä.

Pääsen tästä sellaiseen melko suosittuun näkemykseen, ettei ravitsemussuosituksia noudateta tai ole noudatettu. Jos joku ajattelee niin, ettei yhdessä projektissa ole noudatettu suosituksia, niin sitten hän varmaankin ajattelee myös niin, ettei siinä toisessakaan noudatettu. Muussa tapauksessa kannattaisi ehkä pohtia oman ajatusmallinsa logiikkaa vielä uudemman kerran.

Suositusten noudattaminen ei tietenkään ole mustavalkoista. Suosituksissa voi olla yleisempiä suuntalinjoja ja tarkempia yksityiskohtia. Ihmiset voivat noudattaa suosituksista joitakin osia. He voivat noudattaa suosituksia välillä hyvin ja välillä huonosti. Osa ihmisistä voi välittää suosituksista ja terveydestään enemmän kuin muut.

Se on varmaankin aika selvää, etteivät kaikki ihmiset ole noudattaneet kaikkia suosituksia pilkuntarkasti ja aina. Siitä huolimatta kansan keskimääräinen toiminta on voinut lähestyä suosituksia, ja sillä on saattanut olla vaikutusta kansanterveyteen.

Joukkoruokailu ja jopa elintarvikeyhtiöt ovat sitoutuneita ravitsemussuosituksiin jossain määrin, ja se voi vaikuttaa osittain myös niihin ihmisiin, jotka eivät suosituksista piittaa itse.

Ravitsemussuositukset ovat muuttuneet jonkin verran vuosien varrella. Nykyään ei enää pyritä vähentämään rasvan käyttöä, ja viljatuotteetkin ovat luovuttaneet paikkansa ruokapyramidin pohjalta kasviksille. Olivatko aikaisemmat suositukset huonommat, vai onko tiede vain korjannut itseään?

Kun historiallinen näkökulma otetaan huomioon, niin Pohjois-Karjala-projektin aikaan yhteiskunta oli aika lailla erilainen kuin nykyään. Miten vastaava projekti vaikuttaisi tänä päivänä?

Tämän kirjoitukseni tarkoituksena ei ole esittää valmiita vastauksia tai olettamuksia vaan rohkaista pohtimaan asioita laajemmassa näkökulmassa. Kummankin valistusprojektin väitettyjä seurauksia on epäilty nettikeskusteluissa, mutta tyypillisesti sama henkilö on epäillyt vain toisen seurauksia.

Kerro sinä, mitä pitäisi olettaa. Kirjoita kommentti alle tai Facebook-sivulle linkin yhteyteen.

Tutkimuskooste: kasviöljy laskee kolesterolia muttei sydänkuolleisuutta

Tutkijat saivat haltuunsa uutta aineistoa kahdesta vanhasta rasvatutkimuksesta ja tekivät uuden analyysin kaikista rasvatutkimuksista.

Maissiöljyn luultiin pienentävän sydänriskiä. Kuva: Mike Mozart / flickr

Vuosikymmeniä sitten suoritettiin useita tutkimuksia, joiden oli tarkoitus osoittaa ns. rasvateorian pätevän myös käytännössä ja auttavan vähentämään sydänkuolleisuutta. Rasvateoria kuului niin, että kun ruokavaliossa vähennetään tyydyttynyttä (”kovaa”) rasvaa ja lisätään monityydyttymätöntä (”pehmeää”) rasvaa, veren kolesteroliarvo laskee ja sen seurauksena riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin pienenee.

Tutkimuksissa jaettiin suuri joukko ihmisiä satunnaisesti kokeelliselle ruokavaliolle, jolla syötiin runsaasti linolihappoa sisältävää (omega-6) kasviöljyä ja vähennettiin tyydyttyneen rasvan syöntiä, ja vertailuruokavaliolle, jolla tehtiin vain vähäisiä muutoksia. Osassa tutkimuksissa käytettiin myös reilusti alfalinoleenihappoa (omega-3) sisältävää kasviöljyä tai EPA- ja DHA-rasvahappoja (omega-3) sisältävää rasvaista kalaa. Ryhmien sairastumista ja kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin seurattiin useiden vuosien ajan.

Näistä vanhoista rasvatutkimuksista on julkaistu koostetutkimuksia ennenkin, mutta nyt Christopher Ramsdenin johtama tutkijaryhmä on hankkinut ennen julkaisematonta aineistoa kahdesta vanhasta rasvatutkimuksesta ja lisäksi käyttänyt kaikkien tutkimustulosten analysoinnissa uudempia menetelmiä, joita ei ollut vielä alkuperäisten tutkimusten aikoihin käytössä.

Tutkijaryhmä on saanut uutta tietoa 1970-luvulla julkaistuista tutkimuksista Sydney Diet Heart Study ja Minnesota Coronary Experiment. Sydneyn tutkimuksesta aikaisemmin julkaisematta jätetystä aineistosta selvisi, että kasviöljyn käyttöä lisänneellä ryhmällä oli korkeampi sydänkuolleisuus. Minnesotan tutkimuksesta aikaisemmin julkaisematta jätetystä aineistosta puolestaan selvisi, että niillä, joilla kolesteroli laski eniten, oli korkeampi sydänkuolleisuus. Lisäksi ryhmillä ei havaittu eroa valtimoiden kunnossa ruumiinavauksissa.

Ryhmä teki uuden analyysin, jossa yhdistettiin kaikkien vanhojen rasvatutkimusten tulokset niin, että mukana oli myös aikaisemmin julkaisemattomat tulokset.

Tämän uuden analyysin mukaan tyydyttyneen rasvan vaihtaminen runsaasti linolihappoa sisältävään kasviöljyyn laskee veren kolesterolia muttei laske kuolleisuutta sepelvaltimotautiin tai kuolleisuutta mistä tahansa syystä. Sydneyn ja Minnesotan tutkimusten julkaisuista pois jätetty tieto on johtanut siihen, että kasviöljyjen hyödystä on annettu aikaisemmin todellista myönteisempi kuva. Rasvateoriaa ei ole näytetty toteen.

Kuolleisuus sepelvaltimotautiin eri tutkimuksissa

Tutkijat arvelevat, että vaikka joissakin lääketutkimuksissa LDL-kolesterolin alentaminen vähentää sydänkuolleisuutta, syynä laihoihin (tai olemattomiin) tuloksiin näissä rasvatutkimuksissa voisi olla linolihapon aiheuttama kudosten ja veren lipoproteiinien hapettuminen, joka puolestaan voi lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Suomessa yleisesti käytetyistä öljyistä rypsiöljyssä on karkeasti ottaen puolet vähemmän linolihappoa kuin maissiöljyssä, ja oliiviöljyssä puolestaan on noin puolet vähemmän linolihappoa kuin rypsiöljyssä.

Miksikö juuri Sydneyn ja Minnesotan ikävät tulokset jätettiin aikanaan julkaisematta? Sitä emme tiedä, mutta hieman epäilyttävältähän tuo vaikuttaa. Mahdollisesti kyseiset tutkijat olivat harmissaan, kun tulokset eivät sopineetkaan yhteen vallitsevan teorian kanssa. Ehkäpä he luulivat sen olevan merkki tutkimuksen epäonnistumisesta, mutta todellisuudessa rasvateoria oli epäonnistunut.

Tutkimus julkaistiin The BMJ (entiseltä nimeltään British Medical Journal) -lehdessä. Sen koko teksti on vapaasti kenen tahansa luettavissa. Re-evaluation of the traditional diet-heart hypothesis: analysis of recovered data from Minnesota Coronary Experiment (1968-73)

Rasvan ja proteiinin saanti eläin- ja kasvikunnasta Suomessa

Finravinto-tutkimuksen mukaan eläinrasvan osuus on noin 58 % ja kasvirasvan 42 % kaikesta rasvasta. Vastaavasti eläinproteiinin osuus on noin 72 % ja kasviproteiinin 28 % kaikesta proteiinista.

Tämän kirjoituksen kaaviokuvat on laadittu Finravinto 2012 -tutkimuksen sähköisen liitetaulukon 7 pohjalta. Aineistona on 25-64-vuotiaita miehiä ja naisia. Osaa taulukon raaka-aineluokista ei ollut mahdollista jakaa täsmällisesti eläin- ja kasvikuntaan, joten muutaman prosenttiyksikön virhe on mahdollinen.

Seuraavissa kuvissa on merkittävät rasvan ja proteiinin lähteet suomalaisten ruokavaliossa. Numero tarkoittaa prosenttiosuutta kaikesta rasvasta tai proteiinista.

Seuraavissa kuvissa on vielä rasvan ja proteiinin jakautuminen eläin- ja kasvikunnan tuotteisiin.

Eläinrasvaa saadaan pääasiassa maitotuotteista, lihasta, voista ja rasvaseoksista. Niiden lisäksi myös hieman kalasta ja kananmunista. Kasvirasvan yleisimpiä lähteitä ovat öljyt, margariinit, kasvirasvalevitteet, palkokasvit, pähkinät ja rasvaseokset.

Eläinproteiini tulee pääasiassa lihasta ja maitotuotteista. Lisäksi eläinproteiinia saadaan hieman kalasta ja kananmunista. Kasviproteiinin ylivoimaisesti yleisin lähde ovat viljatuotteet. Hieman kasviproteiinia saadaan myös palkokasveista ja pähkinöistä.

Kuitua vai rasvaa kolesterolille?

Mitä tapahtuu veren kolesteroliarvoille, kun syödään enemmän kuitupitoisia hiilihydraatteja tai erilaisia rasvoja?

Olen tehnyt aikaisemmin jonkin verran kolesterolivertailuja hiilihydraattien ja rasvojen välillä ja olen saanut kritiikkiä siitä, ettei hiilihydraatteja ole eroteltu laadun mukaan. Minulle on kerrottu, että kuitupitoiset hiilihydraatit olisivat paljon terveellisempää syötävää.

Siitä sainkin idean uuteen vertailuun. Tällä kertaa olen ottanut huomioon erilaisten rasvahappojen lisäksi myös veteen liukenevan kuidun ja fruktoosin eli hedelmäsokerin kolesterolivaikutukset. Veteen liukeneva kuitu parantaa kolesteroliarvoja, kun taas fruktoosi heikentää niitä.

Vertailuarvona käytän sokerittomia hiilihydraatteja (”complex carbohydrates”), jotka sisältävät mm. tärkkelyspitoisia juureksia, viljatuotteita ja täysjyväviljatuotteita. Ne löytyvät kaaviokuvasta nolla-arvon kohdalta.

Lukuarvo kaaviokuvassa on muutos kokonaiskolesterolin ja ”hyvän” HDL-kolesterolin suhteessa, kun keskimääräinen suomalainen henkilö vaihtaa sokerittomia hiilihydraatteja erilaisiin hiilihydraatti- tai rasvapitoisiin ruokiin. Tämä kolesterolisuhde on yksi tarkimmista sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä. Kerron laskentatavasta tarkemmin kommenttiosiossa alla.

Muutos kolesterolisuhteessa (kokonaiskolesteroli/HDL), kun 1 % energiasta sokerittomia hiilihydraatteja vaihdetaan erilaisiin hiilihydraatti- tai rasvapitoisiin ruokiin

Liukenematon kuitu parantaa tutkitusti kolesteroliarvoja, mutta kuten kuvasta näkyy, muutos ei ole rasvoihin tai fruktoosiin verrattuna kovin suuri.

Omenan korkea arvo selittyy sillä, että siinä on enemmän fruktoosia kuin tavallisessa sokerissa. Marjojenkin fruktoosi heikentää kolesterolisuhdetta hieman. Kaurapuuro ja ruisleipä (100 % täysjyväruista) parantavat kolesterolisuhdetta jonkin verran, mutta muutos on aika vaatimaton rasvoihin verrattuna.

Jätin kaaviokuvasta pois kananmunan rasvan, koska sen rasvahappokoostumus on hyvin lähellä broilerin rasvaa. Sokeri on tavallista pöytäsokeria, jossa on puolet glukoosia ja puolet fruktoosia. Makeisten ja virvoitusjuomien vaikutus lienee samankaltainen.

Koska jokaisen elintarvikkeen kolesterolivaikutuksia ei ole mitattu eikä tuskin voidakaan mitata erikseen, niin nämäkään lukemat eivät ole aivan tarkkoja. Lisäksi muistutan edelleen, että ravintotekijöiden kolesterolivaikutuksissa on yksilöllisiä eroja, ja nämä laskelmat koskevat keskimääräistä henkilöä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että ruisleipä voittaa voin mutta häviää porsaan ja broilerin rasvoille sekä kasviöljyille.

Lähteet:
Dietary lipids and blood cholesterol: quantitative meta-analysis of metabolic ward studies
Cholesterol-lowering effects of dietary fiber: a meta-analysis
Consumption of Fructose and High Fructose Corn Syrup Increase Postprandial Triglycerides, LDL-Cholesterol, and Apolipoprotein-B in Young Men and Women
Fineli
FINRISKI 2012
FINRAVINTO 2007

Reijo Laatikaisen ja Varpu Tavin rasvakirja

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen ja tietokirjailija Varpu Tavi ovat kirjoittaneet yhdessä tiiviin tietopaketin rasvojen terveellisyydestä e-kirjana.

Reijo Laatikainen on terveydenhuollon maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti. Hän on ylläpitänyt usean vuoden ajan suosittua Pronutritionist-blogia, jossa hän on käynyt ennakkoluulottomasti läpi valtavan määrän tutkittua tietoa.

Varpu Tavi on kirjoittanut ensimmäisen kirjansa hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta jo vuonna 2005 ja kirjoittanut sen jälkeen yli kymmenen kirjaa erilaisista terveysaiheista. Varpu kirjoittaa myös useisiin blogeihin, mm. Iltalehdelle ja Kg-lehdelle.

Arvostan suuresti kumpaakin kirjoittajaa, joten tämä Rasvoilla terveyttä ja kauneutta -kirja oli minulle iloinen yllätys.

Kirjan esittelyteksti on seuraavanlainen:

Viime vuodet Suomessa on käyty rasvasotaa. Reijo Laatikaisen ja Varpu Tavin mielestä on jo rasvarauhan aika. Olemassaolevan laajan tutkimusaineiston perusteella molemmat sodan osapuolet ovat sekä oikeassa että väärässä.

Kirjoittajat toteavat: ”Olemme tätä kirjaa kirjoittaessamme pysyneet tiukasti siinä, mitä tämänhetkisestä tutkimustiedosta voi päätellä. Pyrkimyksemme on ollut selvittää asia mahdollisimman neutraalisti, ilman että kummallakaan meistä olisi ollut valmista agendaa, jota pitäisi julistaa.”

Kirjassa käydään läpi, mitä uusin tutkimustieto on osoittanut erilaisten rasvojen terveysvaikutuksista. Lisäksi kirjassa on Varpu Tavin terveellisiä ja kaunistavia rasvasekoitusohjeita sekä Reijo Laatikaisen syventävät rasvaopinnot eli rasvankäyttöohjeita eri sairauksissa.

Kirjoittajat kritisoivat ravitsemussuosituksia liian löysästä linjasta punaisen lihan ja lihajalosteiden suhteen sekä liian tiukasta rasvansaannin ylärajasta. ”Kolesteroliskeptikoita ja karppausguruja” he puolestaan kritisoivat tyydyttyneen rasvan nostamisesta täysin perusteettomasti jalustalle. Kirjasta löytyy enemmänkin napakkaa ja hyvin perusteltua kritiikkiä joitakin vanhentuneita ravitsemuskäsityksiä kohtaan.

Kirjan kohderyhmänä on varmaankin ravitsemuksen ja terveydenhoidon ammattilaiset ja muut ravitsemusasioihin tarkemmin perehtyneet, sillä suurin osa tekstistä menee melko syvälle aiheeseen ja vilisee erikoistermejä, jotka eivät välttämättä ole maallikoille tuttuja. Toisaalta yhteenveto-osissa on myös yksinkertaisia ja selkokielisiä ruokavalio-ohjeita, jotka sopivat hyvin keskivertokansalaiselle.

Voin suositella kirjaa kaikille kohderyhmään kuuluville. Se todellakin antaa tasapainoisen ja puolueettoman kuvan kaikesta tähänastisesta tutkimustiedosta. Ennakkoluuloja tai agendaa on vaikea löytää. Kirja on melko lyhyt, mutta siinä on paljon asiaa ja se perustuu suurelta osin Reijon blogissa oleviin laajempiin kirjoituksiin.

Ruusuja:

• Kirja antaa hyvän kokonaiskuvan terveellisestä ravinnosta ja mittasuhteita sen eri osa-alueiden merkityksestä.
• Kirjoittajat tunnustavat, että hyvin vähärasvainen ruokavalio ei ole terveellinen.
• Kirjoittajat kertovat, että tyydyttyneen (”kovan”) rasvan haittoja on liioiteltu ja hiilihydraatit ovat kolesteroliarvoille kaikkein huonoin vaihtoehto.
• Kirjassa on hyviä käytännön ohjeita keskivertokansalaiselle.
• Tieteellinen näyttö esitetään totuudenmukaisesti ja siihenkin suhtaudutaan tarvittaessa kriittisesti.
• Kirjoittajien nyrkkisääntö on ”luonnollisia rasvoja monipuolisesti”. Allekirjoitan!
• Kirjoittajien mielestä normaalirasvaiset maitotuotteet sopivat karppaajalle. Allekirjoitan!

Risuja:

• LDL-kolesterolin roolia on mielestäni yksinkertaistettu liikaa. Kirjan luonteelle olisi sopinut sen tarkempikin käsittely.
• Kirjan mukaan rasvan saanti on ”erittäin suurta” ja se on korjattava vähäisemmäksi, jos rasvaa syödään yli 45 % energiasta. Ymmärtääkseni perustelu on, ettei suuremmasta määrästä ole näyttöä. Toisaalta margariinia suositellaan aika lailla varauksetta, vaikka näyttöä siitäkin on vähän. Kummankin kohdalla voisi sanoa: ”Emme tiedä.”
• Kirjassa painotetaan näkyvän rasvan osalta rypsiöljyä (tai oliiviöljyä), margariinia ja pähkinöitä. Ihan hyvä ohje keskivertokansalaiselle, mutta karppaajalla on vaarana liian suuri monityydyttymättömän rasvan määrä.

E-kirjoja eli sähköisiä kirjoja voi lukea tietokoneilla Windows- ja Mac-käyttöjärjestelmillä sekä matkapuhelimilla tai taulutietokoneilla, jotka ovat Android- tai iOS-pohjaisia (eli Applen laitteet). Tämän kirjan voi tilata Elisa Kirjasta tai Bookystä.

Pekoni ja kananmunat laskevat kolesterolia

Kuva: Phil Lees / flickr

Hiilihydraattien vaihtaminen mm. pekoniin ja kananmuniin laskee haitallisina tai ”pahana kolesterolina” pidettyjen LDL-hiukkasten määrää verenkierrossa.

LDL-kolesteroli on veressä vaihtelevan kokoisina hiukkasina. Kahdella eri henkilöllä voi olla veressään sama määrä LDL-kolesterolia, mutta vaihteleva määrä LDL-hiukkasia. Tavanomainen kolesterolimittaus kertoo pelkästään LDL-kolesterolin määrän, ei hiukkasten määrää.

LDL-hiukkasten määrää pidetään kuitenkin yleisesti parempana sydän- ja verisuonitautien ennustajana kuin LDL-kolesterolin määrää. Jopa tiukimmat kolesteroli-intoilijat tunnustavat tämän. LDL-hiukkasten määrää kuvaa tarkemmassa verikokeessa mitattava ns. apolipoproteiini B (myöhemmin apoB), joka kuljettaa LDL-kolesterolia.

Erilaisten rasvahappojen vaikutusta apoB:hen on selvitetty useissa tutkimuksissa. Laskin tutkimustulosten pohjalta erilaisten Suomessa yleisesti käytettyjen rasvojen vaikutuksen apoB:hen. Tutkimuksissa on käytetty vertailukohteena keskivertohiilihydraatteja, jotka on asetettu nolla-arvon kohdalle.

Muutos apoB:ssä (mg/L), kun 1 % energiasta hiilihydraatteja vaihdetaan erilaisiin rasvoihin

Kuten kuvasta ilmenee, voi (maitorasva), hiilihydraatit ja naudanrasva ovat melko samanveroisia tämän ”pahan kolesterolin” eli apoB:n suhteen. Pekonin (porsaan), kananmunien ja broilerin rasva laskevat kolesterolia. Oliiviöljy, lohen rasva ja rypsiöljy laskevat sitä kaikkein eniten.

Myös hiilihydraattien laatu voi vaikuttaa apoB-arvoon. Joillakin hiilihydraattipitoisilla ruoka-aineilla tulos voi olla parempi, joillakin huonompi. Esim. kauran kuitu laskee apoB:tä. Lisäksi eri ruoka-aineiden vaikutuksessa kolesteroliarvoihin on yksilöllisiä eroja.

Eikö olekin huvittavaa, että eläinrasvaa on pidetty pitkään kolesterolipahiksena?

Lähteitä:
Effects of dietary fatty acids and carbohydrates on the ratio of serum total to HDL cholesterol and on serum lipids and apolipoproteins: a meta-analysis of 60 controlled trials (taulukko 1)
A Meta-Analysis of Low-Density Lipoprotein Cholesterol, Non-High-Density Lipoprotein Cholesterol, and Apolipoprotein B as Markers of Cardiovascular Risk
Fineli
THL: Rasva-aineenvaihdunnan yhtymäkohtia sydän- ja verisuonitauteihin

Päivitetty 18.6.

Monityydyttymätön rasva saattaa heikentää D-vitamiinin imeytymistä

Kertatyydyttymätön rasva paransi ja monityydyttymätön rasva heikensi D-vitamiinin imeytymistä vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa.

Voin, hasselpähkinöiden, oliiviöljyn ja punaisen lihan rasva olivat suotuisampia D-vitamiinin imeytymiselle kuin rypsiöljyn, maapähkinöiden ja margariinin rasva.

Tutkimuksessa oli mukana 152 tervettä yli 65-vuotiasta miestä ja naista, jotka söivät päivittäin lisäravinteena 700 IU eli 17,5 mikrogrammaa (µg) D₃-vitamiinia. Henkilöt pitivät ruokapäiväkirjaa, ja heiltä myös mitattiin D-vitamiinin varastomuoto (25(OH)D) verestä.

Tutkimuksessa havaittiin, että kertatyydyttymättömän rasvan (MUFA) syönti oli yhteydessä parempaan D-vitamiinin imeytymiseen ja monityydyttymättömän rasvan (PUFA) syönti oli yhteydessä heikompaan D-vitamiinin imeytymiseen. Erityisen vahva yhteys oli näiden kahden rasvan keskinäisellä suhteella (MUFA/PUFA).

Tyydyttyneellä rasvalla ei ollut selkeää yhteyttä D-vitamiinin imeytymiseen. Osalla henkilöistä se heikensi hieman D-vitamiinin imeytymistä, ja osalla henkilöistä sillä ei ollut vaikutusta. Tyydyttyneen rasvan vaikutus saattaa siis riippua henkilöstä tai rasvan lähteestä.

Rasvan kokonaismäärällä ei ollut vaikutusta D-vitamiinin imeytymiseen, mutta tutkijat muistuttavat, että imeytymiseen kuitenkin vaadittaneen ainakin pieni määrä rasvaa.

Tämän tutkimuksen tulokset ovat merkityksellisiä erityisesti Suomessa ja muissa sellaisissa maissa, jotka ovat kaukana päiväntasaajasta ja siten voimakasta auringonpaistetta ja sen kautta muodostuvaa D-vitamiinia ei riitä ympäri vuoden.

D-vitamiini on ihmiselle välttämätön ravintoaine, ja sen määrälle on havaittu yhteyksiä mm. luuston terveyteen, sydän- ja verisuonitauteihin, syöpiin ja MS-tautiin.

Seuraavassa luettelossa on Suomessa yleisesti käytettyjä rasvoja järjestettynä D-vitamiinin paremman imeytymisen eli MUFA/PUFA-rasvahappojen suhteen mukaan. Luettelossa ylempänä olevat rasvat voivat siis olla suotuisampia D-vitamiinin imeytymiselle.

• Tumman suklaan rasva 8,4
• Voi 8,0
• Hasselpähkinöiden rasva 7,7
• Oliiviöljy 6,2
• Naudanlihan rasva 5,5
• Sianlihan rasva 3,4
• Cashewpähkinöiden rasva 3,1
• Kananmunan rasva 3,0
• Manteleiden rasva 2,6
• Broilerin rasva 2,4
• Silakkafileen rasva 1,9
• Rypsiöljy 1,8
• Maapähkinöiden rasva 1,5
• Margariini 1,3
• Lohifileen rasva 0,9
• Tofun rasva 0,4

Kookosrasva ei ole luettelossa mukana, sillä siinä on hyvin pieni määrä D-vitamiinin imeytymiseen vaikuttavia MUFA- ja PUFA-rasvahappoja.

Tämä ei tietenkään ole mikään absoluuttinen rasvojen terveysjärjestys, sillä rasvoilla on muitakin terveysvaikutuksia. Kalat ovat itsessään hyviä D-vitamiinin lähteitä. Monityydyttymätöntä rasvaa täytyy saada tietty määrä, ja se myös parantaa kolesteroliarvoja, mutta sen (eli pääasiassa rypsiöljyn ja margariinin) ”hehkutus” kannattaa myös pitää kohtuudessa.

D-vitamiinin heikentynyt imeytyminen tai muut monityydyttymättömien rasvahappojen mahdolliset haittavaikutukset ovat saattaneet olla osasyinä siihen, ettei tutkimuksissa ole yleensä saatu terveyshyötyä vaihtamalla ”kovaa” rasvaa ”pehmeään” rasvaan.

Tutkimus julkaistiin The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism -lehdessä. Type of Dietary Fat Is Associated with the 25-Hydroxyvitamin D3 Increment in Response to Vitamin D Supplementation

Pekka Puska ja Mikael Fogelholm antavat virheellistä tietoa Ilta-Sanomissa

Viikonlopun Ilta-Sanomissa on artikkelit ”Mikä voissa on vikana?” ja ”4x eri totuus rasvasta”. Artikkeleissa ravitsemusasiantuntijoina pidetyt Pekka Puska ja Mikael Fogelholm kertovat näkemyksiään terveellisestä ravinnosta. Puskan ja Fogelholmin väitteet ovat osin virheellisiä, tutkitun tiedon vastaisia. Lainaukset lehdestä:

Diabeteksen lisääntyminen johtuu väestön lihomisesta – syödään liikaa ja liikutaan liian vähän. Suomalaisessa hyvin tehdyssä diabeteksen ehkäisytutkimuksessa pystyttiin suosituksen mukaisilla ravintomuutoksilla ja liikunnan lisäämisellä ehkäisemään noin 60 prosenttia uusista diabetestapauksista. -Pekka Puska

Puska sanoo itsekin, että diabeteksen lisääntyminen johtuu lihomisesta, mutta hän jättää mainitsematta, että suomalaisessa diabeteksen ehkäisytutkimuksessa elintapamuutoksiin sisältyi myös laihdutus. Miksei Puska antanut totuudenmukaista kuvaa tutkimuksesta? Miten Puska voi tietää, johtuiko diabeteksen osittainen ehkäisy laihdutuksesta, liikunnasta vai suosituksen mukaisesta ruokavaliosta? Täytynee lisätä myös, että tuoreessa espanjalaistutkimuksessa puolitettiin diabetesriski lisäämällä rasvan syöntiä, ilman laihdutusta ja liikuntaa. Siinä ehkäisy johtui yksiselitteisesti ruokavaliosta.

Kovan rasvan, kuten tyydytetyn eläinrasvan, korvaaminen kasvi- ja kalaöljyillä on eräs tärkeimmistä suosituksista, koska se alentaa veren kolesterolitasoa ja sitä kautta ehkäisee verisuonten ahtautumista. -Pekka Puska

Puska ei tunnu olevan tietoinen – tai jättää kertomatta – että veren kolesteroliarvoissa kokonaiskolesterolia parempia sydän- ja verisuonitautiriskin ennustajia ovat kolesterolisuhteet: HDL:n osuus kokonaiskolesterolista, HDL:n ja triglysereiden suhde ja pienten LDL-hiukkasten määrä. Kaikki käsittelemättömät rasvat, myös eläinrasva, parantavat kolesterolisuhteita.

Ruokavalion perustana tulisi olla hyvät hiilihydraatit. -Pekka Puska

Tämä ravitsemussuosituksissakin oleva linja perustuu sellaiseen olettamukseen, että runsasrasvainen ruokavalio lihottaisi ja aiheuttaisi sydän- ja verisuonitauteja. Tutkittu tieto ei tue tätä olettamusta. Korkeampi rasvan määrä ei ole yhteydessä sv-tauteihin. Tutkimuksissa, joissa verrataan vähärasvaista ja vähähiilihydraattista (VHH) ruokavaliota, VHH-ruokavaliolla on laihdutettu yhtä paljon tai enemmän. Lisäksi VHH-ruokavaliolla parantuvat verenpaine sekä veren kolesteroli- ja sokeriarvot. VHH-ruokavaliolla pienten haitallisten LDL-hiukkasten määrä voi pudota jopa 80 %.

Tautiongelmat ovat tulleet, kun ruokavalioon on tullut paljon huonoa tyydyttynyttä rasvaa ja huonoja hiilihydraatteja, kuten sokeria, valkoista viljaa ym. -Pekka Puska

Puska jättää mainitsematta, että myös kasviöljyjen kulutus ja käyttö ravitsemusteollisuudessa on noussut huimasti viime vuosikymmenten aikana. Mistä sitten tautiongelmat johtuvat? Sitä emme voi tietää poimimalla yksittäisiä muutoksia tilastoista.

Toisaalta viime vuosikymmenien suositusten mukaiset ravintomuutokset, kun on siirrytty eläinrasvoista kasvirasvoihin ja lisätty kasvisten kulutusta, ovat olleet keskeinen syy siihen, että meillä työikäisten vuotuinen sydänkuolleisuus on pienentynyt peräti 80 prosenttia. -Pekka Puska

Tämä on pelkkää arvailua ja toiveajattelua. Muutosten todellista syytä ei voida selvittää tilastoja lukemalla vaan kunnollisilla tutkimuksilla, kontrolloiduilla ruokavaliokokeilla. Tutkimusten tulokset eivät tue Puskan rasvalinjaa.

[Sompit puhuvat vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta ja kertovat sen parantaneen monia klinikallaan käyneitä.] MF: Jos tämä olisi näin hienoa, niin Somppi ynnä muut vakuuttaisivat tiedemaailman, Sydänliiton ja THL:n tekemällä asiasta satunnaistetun tutkimuksen, jossa asia todistettaisiin. -Mikael Fogelholm

Fogelholm on ilmeisesti ummistanut silmänsä kymmeniltä satunnaistetuilta tutkimuksilta, joissa on tutkittu nimenomaan vähähiilihydraattista ruokavaliota ja saatu parempia terveystuloksia kuin vähärasvaisella ruokavaliolla. Miten on edes mahdollista, ettei ravitsemustieteen professori seuraa tutkittua tietoa ravitsemuksesta?

[Sompit vannovat voin ja muiden täysrasvaisten maitotuotteiden nimeen.] MF: Tästä ei ole mitään näyttöä, pikemminkin päinvastoin. -Mikael Fogelholm

Fogelholm ei puhu totta. Hän on ilmeisesti tämänkin asian suhteen ummistanut silmänsä tutkitulta tiedolta. Tässä joitakin esimerkkejä tutkimusnäytöstä rasvaisten maitotuotteiden hyödyistä: Laajassa koostetutkimuksessa runsas maitotuotteiden käyttö oli yhteydessä 13 % pienempään kuolleisuuteen. Tutkimukset olivat ajalta, jolloin käytettiin pääasiassa täysrasvaisia maitotuotteita. Maitotuotteiden rasvahapot muokkaavat LDL-kolesterolin partikkelijakaumaa terveellisempään suuntaan. Maitorasva saattaa suojata diabetekselta. Australialaisessa tutkimuksessa täysrasvaisten maitotuotteiden käyttäjillä oli vähemmän sydänkuolemia. Ruotsalaistutkimuksessa voilla saavutettiin matalampi veren rasvapitoisuus kuin kasviöljyllä. Täysmaidon juonti on yhteydessä pienempään eturauhassyövän riskiin ja rasvaiset maitotuotteet pienempään paksusuolen syövän riskiin. Vähärasvaiset maitotuotteet lisäävät hedelmättömyyttä. Täysrasvaiset maitotuotteet lihottavat vähemmän. Maitorasvaa käyttävillä lapsilla on vähemmän astmaoireita ja atooppisia tauteja. Ei mitään näyttöä, Mikael Fogelholm? Todellako?

Lähetän kopion tästä tekstistä Ilta-Sanomien toimitukselle, Pekka Puskalle ja Mikael Fogelholmille. Jos he haluavat tarkemmin kommentoida kummallisia väitteitään, niin julkaisen myös heidän kommenttinsa mielelläni. Jos toivot, että Ilta-Sanomat käyttää jatkossa fiksumpia asiantuntijoita, voit lähettää palautetta toimitukselle.

Matti Uusitupa, teollisuuden sponsoroima professori

Päivitetty 12.11.2011: Foodfiles ja verotiedot

Itä-Suomen yliopiston professori Matti Uusitupa on näkyvä ravitsemusvaikuttaja tiedotusvälineissä. Hän on yksi siitä harventuvasta joukosta, jonka mielestä tyydyttynyt, ”kova” rasva tukkii verisuonet ja ihmisten pitäisi syödä runsaasti hiilihydraatteja. Miksiköhän Uusitupa pitää niin tiukasti kiinni vanhoista teorioista?

Uusitupa on saanut tutkimusrahoitusta ainakin seuraavilta tahoilta:

Fazer Leipomot Oy, VAASAN Oy, Raisio Oyj, Raisio Benecol Ltd, Danisco Ltd, International Council of Olive Oil, Arla Foods, Carlshamn Mejeri AB, Svenska Nestlé AB, Van den Bergh Foods AB, Eridania Beghin-Say, Meadow Lea Foods, F Hoffman-La Roche Ltd, Novo Nordisk Foundation.

Uusitupa on itse ilmoittanut Suomen Lääkärilehdessä seuraavanlaisia sidonnaisuuksia:

”Matti Uusitupa on saanut luentopalkkioita yrityksiltä (Professio Finland, Unilever) ja omistaa osakkeita (Orion, Foodfiles Ltd).”

Oy Foodfiles Ltd tekee tilaustutkimuksia elintarvike- ja lääketeollisuudelle. Foodfiles mainostaa, että tutkimuksen tilaaja voi päättää sen julkaisusta. Saattaapa siis käydä niinkin, että epämieluisat tutkimustulokset jätetään julkaisematta. Yrityksen myynti on vuosina 2006-2010 ollut yhteensä lähes 5 miljoonaa euroa, eli aivan pikkurahoista ei ole kyse. Matti Uusitupa omistaa hieman yli 13 % osakkeista. Foodfilesin asiakkaita ovat olleet mm. seuraavat yritykset:

Arla Foods Ab, AstraZeneca Oy, Atria Oyj, Camelina Oy, Danisco Sugar Oy, Oy Karl Fazer Ab, Oy Marli Ltd, Novartis Finland Oy, Oriola Oy, Pouttu Oy ja Valio Oy.

Uusitupa on Suomen Sydänliitto ry:n puheenjohtaja. Kyseinen yhdistys on saanut rahoitusta mm. seuraavilta yrityksiltä:

Boehringer Ingelheim Finland ky, HK Ruokatalo Oy, Medtronic Finland Oy, MSD Finland Oy, Normomedical Oy/Omron Healthcare, Oriola, Orion Corporation Orion Pharma, Oy Eli Lilly Finland Ab, Pfizer, Saarioinen Oy, Sanofi-aventis Oy, Unilever Finland Oy, Vaasan Oy, Valio Oy.

Uusitupa on myös toiminut Danisco tutkimussäätiön hallituksessa ja Diabetestutkimussäätiön hallituksessa samaan aikaan kun säätiö on myöntänyt Uusituvalle itselleen tutkimusrahoitusta.

Siinä onkin taloudellisia sidonnaisuuksia kerrakseen: leipää, aamiaismuroja ja muita viljatuotteita, margariinia, kasviöljyä, puhdasta sokeria, jäätelöä, maitotuotteita, kahvia ja muita juomia, makeisia, valmisruokaa, lastenruokaa ynnä muuta. Kovin hiilihydraatti- ja kasvirasvapainotteista ja pitkälle prosessoitua ruokaa. Lääkkeitä unohtamatta.

Matti Uusituvan verotettava tulo vuonna 2010 oli yhteensä 151 384 euroa. Kuukausitulona se tekee peräti 12 615 euroa. Professorin kuukausipalkka on yleensä 6 222 euroa tai johtavan tutkijan 5 427 euroa (Taloussanomien palkkavertailu). Uusituvalla on siis mahdollisesti useita tuhansia euroja kuukaudessa sivutuloja.

Eikös tässä ole vaarana, että menee tiede ja tieteen rahoittaja sekaisin? Uusitupa tuntuu omien puheidensa mukaan kovasti arvostavan puhtaan tieteellistä lähestymistapaa:

”Matti Uusitupa peräänkuuluttaa maalaisjärkeä sekä tieteellisten tosiasioiden tunnustamista ravitsemuskeskustelussa mm. rasvan, kolesterolin ja hiilihydraattien osalta.” – Rasvakohussa ei ole päätä eikä häntää, Sydän-lehti

”Tieteellisin argumentein on vaikea väitellä ihmisen kanssa, jolla on vahva usko omaan mielipiteeseensä. Se on huono asia, koska kyllä jonkun pitää uskaltaa sanoa, mikä nykyinen tutkittu tieto asioista on.” – Muotidieetteihin ei kannata langeta, Viikkosavo-lehti

Lienee siis sopivaa perehtyä Uusituvan omiin tieteellisiin argumentteihin hänen ravitsemuslinjoistaan. Noin viisi vuotta sitten hän paljasti, miksi hänen mielestään tyydyttynyt rasva aiheuttaisi sydän- ja verisuonitauteja.

”Uusituvan mukaan 1960-luvulla tehtiin kolme klassista tutkimusta, joissa osoitettiin tyydyttyneen rasvan vaikutus paitsi veren kolesteroliin myös valtimotautisairastuvuuteen. Kova rasva suurensi kolesterolitasoa ja lisäsi sairastuvuutta ja kuolleisuutta pehmeään rasvaan verrattuna. Uusitupa yksilöi näistä kolmesta tutkimuksesta Finnish Mental Hospital Studyn.”

Kyseinen suomalainen mielisairaalatutkimus oli kuitenkin moniltakin osin kovin huonosti suunniteltu ja toteutettu, eikä se nykyään täyttäisi tieteellisiä kriteerejä. Lue lisää ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen kirjoituksesta: “Tämä tiedettiin jo 60-luvulla” -toteaa rasvatutkijat (osa 1)

”Uusituvan mukaan 1980- ja 1990-luvuilla tehtiin koko joukko tutkimuksia, jotka osoittivat kovan rasvan olevan haitallista suurentaessaan kolesterolitasoa. Hänen mukaansa kolesterolitaso on keskeinen valtimotautiriskin kannalta, joten kolesterolitasoa nostava ruokavalio on haitallinen.”

Uusitupa puhuu kolesterolitasosta eli kokonaiskolesterolista, vaikka hänen pitäisi asiantuntijana tietää, että kokonaiskolesteroli on varsin huono sydänriskin mittari. Tyydyttynyt rasva parantaa HDL-kolesterolia, triglyjä ja LDL-kolesterolin partikkelijakaumaa, jotka ovat parempia riskin mittareita. Lisätietoa: Pienet LDL-hiukkaset – vaiettu kolesterolisalaisuus

”Uusituvan mukaan on laskettu tilastollisesti, että Suomessa laskenut sepelvaltimotautikuolleisuus selittyy merkittävältä osalta kolesterolitason laskulla, kun kovan rasvan käyttö on pienentynyt merkittävästi. Tämän laskelman lähdettä hän ei pyydettäessä kertonut.”

Ei kunnon tiedettä kuitenkaan niin tehdä, että poimitaan tilastoista kaksi muuttujaa, jotka näyttäisivät liikkuvan samaan suuntaan. Muutenhan meidän tulisi julistaa myös mustavalkotelkkarit sepelvaltimokuolemien aiheuttajiksi.

”Uusituvan mukaan koe-eläimille saadaan aiheutettua valtimotauti syöttämällä rasvaa ja kolesterolia.”

Jänikset ovat kasvissyöjiä, ja niiden elimistö ei pysty käsittelemään kolesterolia, kun taas ihminen on sekasyöjä, jonka elimistölle kolesteroli on elintärkeää. Jänisten ja ihmisten rinnastaminen on Uusituvalta kovin kummallinen tieteellinen argumentti.

Sydän-lehden jutussa Uusitupa väittää, että täysjyväviljatuotteet olisivat hitaasti imeytyvää hiilihydraattia. Tämäkin on varsin kummallista, sillä Itä-Suomen yliopiston oman tutkimustuloksen mukaan täysjyväruisleipä on nopeasti imeytyvää hiilihydraattia.

Viikkosavo-lehden jutussa taasen uusitupa perustelee ravitsemussuositusten mukaisen vähärasvaisen ruokavalion terveellisyyttä suomalaisella diabeteksen ehkäisytutkimuksella. Tieteellisen lähestymistavan kannalta ongelma on kuitenkin siinä, että tutkimuksessa yhdistettiin kolme osatekijää: ruokavalio, laihdutus ja liikunta. Emme siis voi tietää, mistä osatekijästä tulos johtui. Toisaalta tuoreessa espanjalaistutkimuksessa puolitettiin diabetesriski lisäämällä rasvan syöntiä, ilman laihdutusta ja liikuntaa. Siinä ei jäänyt varaa selityksille.

Uusituvalla ei muuten ole korkeakoulututkintoa ravitsemustieteestä. Hän on koulutukseltaan lääkäri.

Miksi Matti Uusitupa peräänkuuluttaa tieteellisiä tosiasioita ja tieteellisiä argumentteja, jos hänen omat tieteelliset tosiasiansa ja argumenttinsa ovat näinkin heiveröisiä? Taitaa kuitenkin olla niin, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat! Vai antaisiko kovin moni julkisuudessa sellaisia lausuntoja, jotka ovat oman työnantajan edun vastaisia?

Päivitys 23.10.

Matti Uusitupa sanoi Turun Sanomien nettisivuilla, että ”eurooppalaisella elintarviketeollisuudella on sormensa pelissä siinä, että viime aikoina on esiintynyt kehotuksia syödä enemmän kovaa rasvaa.” Lisäksi Uusituvan mukaan ”meijeriteollisuus sponsoroi kokouksia, joissa kovaa rasvaa puolustellaan tai vähätellään sen haittojen tutkimusnäyttöjä”.

Sattumalta Uusitupa itse oli vasta alle puoli vuotta sitten eli 18.5.2011 puhujana kokouksessa, jonka järjesti Unilever. Kokouksessa puolusteltiin ”pehmeää” rasvaa. Elintarvikejätti Unilever myy prosessoitua kasvirasvaa. Melkoisen tekopyhää Uusituvalta, sanoisin. Lue lisää: Kun elintarviketeollisuudesta tulee tieteen portinvartija

Päivitys 26.10.

Matti Uusitupa on viime päivinä kampanjoinut lehdissä vähähiilihydraattista ruokavaliota vastaan argumenteilla, jotka eivät kestä tieteellistä tarkastelua. Uusitupa pelottelee karppauksen heikentävän terveyttä, vaikka hän itse on viitannut Suomen Lääkärilehdessä useisiin tutkimuksiin, joissa karppaus on parantanut terveyttä. Lue lisää: Matti Uusitupa ja karppauksen mustamaalauskampanja lehdissä