Ravitsemus ja terveys

Tutkittua ravitsemustietoa ja myyttien murtamista selkokielellä

Archive for tammikuu 2014

Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014

with 42 comments

Uudet ravitsemussuositukset ovat parannus edellisiin verrattuna, mutta naimakauppa maatalouden kanssa ja yksisilmäinen rasvateoria ovat yhä niiden rasitteena.

Päivitetty 31.1.2014

Pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin pohjautuvat suomalaiset ravitsemussuositukset julkaistiin 23.1.2014. Edellisistä suosituksista on poikettu aika vähän, mutta pääosin parempaan suuntaan ollaan menossa.

Uusissa suosituksissa on entistä enemmän joustoa hiilihydraattien ja rasvan määrälle. Hiilihydraattien saantisuosituksen alarajaa on laskettu ja rasvan saantisuosituksen ylärajaa nostettu, kumpaakin viisi prosenttia energiasta. Ruokakolmiossa muutos näkyy niin, että viljatuotteet on siirretty alimmalta tasolta ylemmäs ja vastaavasti kasvikset ja hedelmät niiden entiselle paikalle alimmalle tasolle.

VRN ruokakolmio 1998 2014

Suunta ja ajatus ovat hyvät – enemmän valinnanvaraa – mutta muutos olisi voinut olla suurempikin. Sopiva hiilihydraattien ja rasvan suhde on yksilöllistä, ja suurelle osalle kansasta sopisi pienempikin hiilihydraattien osuus.

Uudessa lautasmallikuvassa hiilihydraattilisäkkeen koko näyttäisi pienentyneen. Toisaalta sanallisissa ohjeissa ei ole eroa lautasmallissa. Lisäkkeelle varataan edelleen neljännes lautasesta. Onkohan kuvan suunnittelussa käynyt vahinko, vai onko se jonkinlainen vihje?

VRN lautasmalli 1998 2014

Muita muutoksia suosituksissa ovat D-vitamiinin ja seleenin määrän lisääminen ja suolan määrän vähentäminen. Pähkinöiden käyttöä suositellaan nyt ensimmäistä kerran, mikä on hyvä asia. Lisäksi punaisen lihan käyttöä neuvotaan rajoittamaan.

Käsittelin suositusta punaisesta lihasta aikaisemmassa kirjoituksessani. Suositus ei perustu tutkittuun ravitsemustietoon, vaan se on lähinnä vihreää politiikkaa. Euroopassa eniten ja vähiten tuoretta punaista lihaa syövät elävät yhtä pitkään. Lue tästä lisää: Punainen liha tappaakin vain Yhdysvalloissa

Yksi suositusten keskeisistä ongelmista on, että niiden kaikkiin osiin eivät vaikuta pätevän samat tieteelliset kriteerit. Toisaalta eläinrasvaan suhtaudutaan tiukasti, ja toisaalta lisättyyn sokeriin ja prosessoituun viljaan – ”höttöhiilareihin” – varsin löysästi.

Maitotuotteet neuvotaan käyttämään rasvattomina tai vähärasvaisina, vaikka normaalirasvaiset maitotuotteet on todettu tutkimuksissa terveydelle vaarattomiksi. Usein normaalirasvaiset maitotuotteet myös ovat olleet painonhallinnassa parempi vaihto kuin rasvattomat maitotuotteet. Lisäksi punaisesta lihasta neuvotaan valitsemaan vähärasvaisimmat osat. Uusista suosituksista on sentään poistettu edellisten suositusten aivan pähkähullu neuvo heittää broilerin nahka pois.

En käsittele tässä kirjoituksessa rasvan laatukysymyksiä tarkemmin, mutta mainitsen kuitenkin, että pohjoismaisten suositusten laatijat eivät käyneet itse läpi rasvatutkimuksia vaan turvautuivat aikaisempaan koostetutkimukseen, jossa on puutteita. Lue lisää vanhemmasta kirjoituksesta: Rasvahypoteesin viimeiset oljenkorret

Lisättyä sokeria suomalaisissa suosituksissa sallitaan korkeintaan kymmenen prosenttia energiasta. Käytännössä se tarkoittaa miehille 68 grammaa eli 17 teelusikallista ja naisille 54 grammaa eli 13 teelusikallista lisättyä sokeria. Tämän päälle tulee vielä esim. hedelmien ja maitotuotteiden oma luontainen sokeri.

Viljatuotteista suositellaan nauttimaan vähintään puolet täysjyvätuotteina, joissa tulisi olla vähintään puolet täysjyväjauhoja. Käytännössä siis kolme neljännestä viljatuotteista voi olla ns. vehnäpullaa ja vain yksi neljännes todellista täysjyvää. Viljatuotteiden suositeltu käyttömäärä on 9 annosta miehille ja 6 annosta naisille. Suositukseen mahtuu siis periaatteessa 4-7 viipaletta ranskanleipää.

Toki moni kansalainen voi halutessaan syödä terveellisemmin kuin minimisuosituksen verran, suuremman osan täysjyvänä, mutta laitosruokailijoilla ei välttämättä ole valinnanvaraa.

Mikael Fogelholm, joka oli mukana sekä pohjoismaisten että suomalaisten ravitsemussuosituksien suunnittelussa, sanoi jo joulukuussa 2007 nettisivuillaan varsin fiksusti, että ”eläinrasva ei ole sen epäterveellisempää kuin huonot hiilihydraatit, kenties se on jopa terveellisempää” ja ”voi saattaa olla terveellisempää kuin valkoinen leipä”.

Voiko Mikael Fogelholm ja muut valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsenet sanoa rehellisesti, että eläinrasvaa ja höttöhiilareita on kohdeltu suosituksissa samoin tieteellisin kriteerein? Onko vanhentuneet rasvaopit laitettu uusintakierrokselle ilman pohdintaa? Löytyykö perustelut tieteestä vai teollisuuden suorittamasta lobbauksesta?

Päivitys 31.1.2014: Mikael Fogelholm vastasi kritiikkiin valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) puolesta. Kopioin hänen vastauksensa tähän kokonaisuudessaan, ja omat kommenttini ovat sen alla.

1) NNR suosituksissa rasvaa koskevissa suosituksissa käytettiin lähteenä sekä aikaisempia tutkimuksia että perusteellista systemaattista kirjallisuuskatsausta, kuten tehtiin mm. kaikkien muidenkin energiaravintoaineiden kohdalla. Rasvaa koskeva katsaus oli erittäin laaja ja siksi sen viimeistely painokuntoiseksi Food & Nutr Research lehteä varten on kestänyt.

2) Minusta ”höttöhiilihydraatteja” ja eläinrasvaa on käsitelty samalla tavalla. Itse asiassa suositukset sekä pohjoismaisella että kansallisella tasolla ottavat selvästi tiukemman kannan ”höttöhiilihydraatteihin”, verrattuna aikaisempiin versioihin. Suhtautuminen eläinrasvaan ei ole muuttunut, sen sijaan myönteinen suhtautuminen kasvi- ja kalarasvan lisäämiseen nykyisestä on uusi asia. En jaa tässä Ristirannan tulkintaa. Tutkimuksissa tuskin koskaan (ainakaan epidemiologisessa) on tilannetta, jossa vilja on vain täysjyvää. Niinpä tuo ”vähintään 50 % täysjyvää” on ihan hyvä tulkinta tilanteesta, jossa mitään tarkkoja prosentteja kukaan ei pysty sanomaan. Varmaan parempi mitä suurempi, mutta toisaalta (kuten olen monesti sanonut) ei meidän tarvitse syödä täydellisesti voidaksemme hyvin.

3) Maitovalmisteita ja terveyttä koskevat väestötutkimukset tuovat johdonmukaisimmin tuloksia, jonka mukaan rasvattomat ja vähärasvaiset maitovalmisteet (dairy) ovat yhteydessä hyvään terveyteen.
Monissa myös rasvaiset ovat yhteydessä hyvään terveyteen, mutta ei ehkä yhtä johdonmukaisesti. Vain harvoin on päinvastoin. Oma näkemykseni on, että ei missään nimessä riitä todisteet sanomaan, että rasvaiset ovat terveellisempiä. Lisäksi meidän on löydettävä suomalaisesta ruokavaliosta sellaisia asioita, joista energiansaantia voi vähentää. Maitovalmisteiden rasva on tässä ihan luonteva mahdollisuus, sillä useimmille rasvaisille maitotalousvalmisteille löytyy vastaava vähempirasvainen vaihtoehto.

4) Teollisuus on tietysti käyttänyt sille kuuluvan oikeutensa kommentoida sekä pohjoismaisia että suomalaisia suosituksia. Molempia suosituksia valmistelleena asiantuntijana voin kuitenkin vakuuttaa, että mitään vaikutuksia näillä kommenteilla ei ole ollut. Pidän väitettä teollisuuden vaikuttamisesta jopa loukkaavana, koska sen enempää Ristirannalla kun kenelläkään muulla tätä asiaa esille nostaneella ole mitään näytettä väitteensä tueksi. Tavoitteenamme on ainoastaan ja vain väestön terveyden edistäminen parhaimman mahdollisen tieteellisen tiedon avulla. Se, että meillä suositus on eri kuin mitä Ristirannan mielestä sen pitäisi olla, ei ole todiste teollisuuden lobbauksesta. Suosituksesta löytyy paljon sellaisia kohtia, jotka eivät varmaan Elintarviketeollisuutta miellytä.

Mikael Fogelholm

Omat kommenttini:

Jos rasvanvaihtokokeista on tehty oma kirjallisuuskatsaus pohjoismaisiin suosituksiin, mutta sitä ei ole vielä julkaistu, niin hyvä niin. Palaamme siihen sitten myöhemmin.

Olen iloinen, jos VRN:n tavoitteena ei ole ollut käsitellä höttöhiilareja sen löysemmin kuin elänrasvojakaan. Onko siinä sitten käytännössä onnistuttu? Jos kanta höttöhiilareihin on tiukentunut, niin olisi luullut, että lisätyn sokerin määrää olisi vähennetty suosituksessa aivan ensimmäisenä. Niin ei ole kuitenkaan tehty.

Yritän verrata vielä höttöhiilareiden ja eläinrasvan määrää annoksien sijaan energiaprosenteissa.  Suosituksessa rasvan osuus on 25-40 E% (prosenttia energiasta). Koska VRN suosii kasvirasvaa, voisi eläinrasvan osuudeksi jäädä tuosta vaikkapa noin neljännes eli 6-10 E%. Mikä sitten on höttöhiilareiden osuus prosenteissa? Sokeria suomalaiset käyttävät saman määrän kuin suosituksissa on maksimina eli noin 10 E%. Otetaan siitä kuitenkin vajaa kolmannes pois laskuissamme eli lasketaan sokerin määräksi 7 E%. Suositelluista viljatuotteiden annoksista tulee energiaa noin 26 E%. Jos puolet niistä nauttii edes jonkinlaisena täysjyvänä, niin ”höttöviljan” osuudeksi jää silti 13 E%. Kun sokeri ja höttövilja lasketaan yhteen, tulee höttöhiilareiden osuudeksi 20 E%. Perunaa en ole laskenut tässä höttöhiilareihin mukaan, mutta moni ehkä laskisi. Kuitua siinä ei ainakaan ole merkittäviä määriä. Perunan käyttöä neuvotaan suosituksissa jatkamaan samaan malliin.

Ehkä käyttömäärät ovat Fogelholmin mielestä tulkinnanvaraisia, mutta minun nähdäkseni eläinrasvaan suhtaudutaan tuplasti tiukemmin kuin höttöhiilareihin. Siten höttöhiilareista olisi myös helpompi vähentää energiansaantia, kun on enemmän, mistä vähentää. Samaa mieltä olen kuitenkin siitä, ettei täydellisen ruokavalion tavoitteleminen ole tarpeen.

Tarkoitukseni ei ole loukata VRN:n jäseniä, mutta nykyisellä kokoonpanolla mielikuvat teollisuuden vaikutuksesta ovat aivan ymmärrettäviä. Käsittääkseni Fogelholm on itsekin ottanut kantaa, että teollisuuden edustajat voisi poistaa VRN:sta.

En esittänyt, että omat ravitsemusnäkemykseni olisivat todiste teollisuuden lobbauksesta.

Mainokset

Written by Jari

27.1.2014 at 8.11