Rasvamyytti: kova rasva nostaa LDL-kolesterolia

Tämä on yksi sitkeimmistä myyteistä ravitsemuskeskustelussa ja perustuu jo vanhentuneeseen tutkimustietoon.

Kuva: Pauline Mak / flickr

Päivitetty 20.3.2019: Lisätty suomalaistutkijoiden maininta nopeasti imeytyvien hiilihydraattien vaikutuksesta apoB:hen.

Veren apolipoproteiini B (tai apoB tai apo B) -pitoisuus kuvaa pääasiassa LDL-hiukkasten mutta myös muiden veren aterogeenisten (eli valtimonkovettumatautia aiheuttavien) hiukkasten lukumäärää. Se ennustaa nykytiedon mukaan sydän- ja verisuonisairauksien riskiä paremmin kuin LDL-kolesterolin pitoisuus. Pelkkä LDL-kolesterolin pitoisuus ei kuvaa aterogeenisten hiukkasten lukumäärää, koska LDL-hiukkasten kolesterolipitoisuudessa on vaihtelua.

Duodecim-lehdessä kirjoitettiin vuonna 2014 artikkelissa Apolipoproteiinit A-I ja B seuraavasti:

Viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että apolipoproteiinit toimivat sydän- ja verisuonitautien riskin arvioinnissa paremmin kuin perinteiset kolesterolimääritykset. Koska lipoproteiinien koko sekä niiden sisältämän kolesterolin ja muiden rasvojen määrä vaihtelee aineenvaihdunnan eri vaiheissa, kokonaiskolesteroliin, LDL-kolesteroliin ja ei-HDL-kolesteroliin perustuva sydän- ja verisuonitautien riskinarviointi on osoittautunut ongelmalliseksi. Ei-HDL-kolesteroli mittaa aterogeenisten lipoproteiinien sisältävän kolesterolin määrää. Tämä näyttää toimivan paremmin kuin LDL-kolesteroli, mutta vielä parempaan arvioon päästään käyttämällä apoB-määritystä, joka mittaa kaikkien aterogeenisten lipoproteiinien määrää. LDL-hiukkasten lisäksi myös muut triglyseridipitoiset apoB:tä sisältävät lipoproteiinit voivat lisätä sydän- ja verisuonitautiriskiä. … Aterogeenisten lipoproteiinien kokonaislukumäärä verenkierrossa on oleellisempaa ateroskleroosin kehittymiselle kuin LDL-hiukkasissa olevan kolesterolin määrä, koska LDL-hiukkasten kolesterolipitoisuus voi vaihdella ja samalla vaihtelee myös myös LDL-hiukkasten suhteellinen aterogeenisuus.

Artikkelin kirjoittivat seuraavat henkilöt:

Jaana Leiviskä, FT, erikoistutkija
Jouko Sundvall, FM, laboratoriopäällikkö
THL, kansantautien ehkäisyn osasto, tautiriskiyksikkö
Matti Jauhiainen, FT, dosentti, tutkimuspäällikkö
THL, kansantautien ehkäisyn osasto, kansantautien genetiikan yksikkö
Tiina Laatikainen, LT, tutkimusprofessori
THL, kansantautien ehkäisyn osasto, kansantautien epidemiologian ja ehkäisyn yksikkö
Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö

Jo vuonna 2003 julkaistiin The American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä hollantilaistutkijoiden (Mensink ym.) laatima meta-analyysi (eräänlainen yhdistelmätutkimus), jossa yhdistettiin 23 eri kokeellisen tutkimuksen tulokset erilaisten rasvojen vaikutuksesta veren apolipoproteiini B -pitoisuuteen.

Lainaus tutkimuksen tuloksista:

Replacement of carbohydrates with SFAs did not change apo B concentrations. The cis unsaturated fatty acids, however, decreased apo B, and this effect was slightly stronger for PUFAs.

Sama suomeksi: Hiilihydraattien vaihtamisella ”kovaan rasvaan” eli tyydyttyneisiin rasvahappoihin ei ollut vaikutusta apolipoproteiini B -pitoisuuteen. Hiilihydraattien vaihtaminen kertatyydyttymättömiin rasvahappoihin laski apo B -pitoisuutta, ja hiilihydraattien vaihtaminen monityydyttymättömiin rasvahappoihin laski apo B -pitoisuutta vielä hieman enemmän.

Lähde: Effects of dietary fatty acids and carbohydrates on the ratio of serum total to HDL cholesterol and on serum lipids and apolipoproteins: a meta-analysis of 60 controlled trials

Toisin sanoen hiilihydraateilla ja ”kovalla rasvalla” on samanlainen vaikutus veren apo B -pitoisuuteen, ja näihin kahteen verrattuna ”pehmeä rasva” laskee apo B -pitoisuutta, monityydyttymätön rasva hieman enemmän kuin kertatyydyttymätön.

Myös yllä mainitussa Duodecim-lehdessä julkaistussa artikkelissa suomalaistutkijat rinnastavat ”kovan rasvan” ja hiilihydraattien kolesterolivaikutuksen:

Jos sydän- ja verisuonitautia ja diabetesta sairastavien ravintosuosituksissa keskitytään vähentämään vain tyydyttyneen rasvan käyttöä, ravinnon lisääntynyt nopeasti imeytyvien hiilihydraattien osuus saattaa lisätä maksan triglyseridien määrää, joka voi johtaa lisääntyneeseen apoB:n tuotantoon maksassa

Jos ”kova rasva” olisi erityinen kolesterolipahis, niin siinä tapauksessa kolesterolipahiksia olisivat yhtä lailla hiilihydraatit, joita ravitsemussuositusten mukaan pitäisi kuitenkin nauttia jopa noin puolet energiasta, kun samalla ”kovan rasvan” suositus on korkeintaan 10 prosenttia. Täytyy toki muistaa, että terveyteen vaikuttavat muutkin seikat kuin ravinnon rasvat ja hiilarit ja veren kolesterolit.

Mistä vanhentunut käsitys on sitten peräisin? ”Kova rasva” nostaa kyllä LDL-kolesterolin pitoisuutta muttei apolipoproteiini B:tä eli näitä LDL-hiukkasia ja muita verisuonistolle haitallisia hiukkasia, jotka ovat nykytiedon mukaan parempi riskin mittari.

Jos joku ravitsemusasiantuntija sanoo tänäkin päivänä, että ”kova rasva” nostaa LDL-kolesterolia, niin…

a) hän ei ole seurannut tutkittua tietoa

b) hän ei ole ymmärtänyt tutkittua tietoa

c) hän ymmärtää kyllä asioiden laidan mutta kertoo tahallaan virheellistä tietoa. Miksikö? Kuka tietää, mutta kenties suojellakseen vanhempien kollegoidensa tai johtajiensa näkemyksiä. Se ei kuitenkaan olisi tarpeen, sillä tieteen luonteeseen kuuluu, että uusi tutkimustieto voi tarkentaa tai muuttaa ymmärrystämme ravitsemuksesta ja muista ilmiöistä. Sen jälkeen ei ole mikään häpeä todeta, että olimme aikaisemmin väärässä.

Ravitsemussuositukset – kansanterveyden pelastaja vai pilaaja?

Ravitsemussuositusten vaikutus kansanterveyteen on yksi nettikeskustelujen kestoaiheista. Onko suosituksista seurannut enemmän hyvää vai pahaa, ja noudatetaanko niitä edes?

Kuva: Yuya Tamai / flickr

Pohdin aihetta tässä kirjoituksessa kahden suuren valistusprojektin näkökulmasta.

Projekti 1: Pekka Puska, Pohjois-Karjala-projekti ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden lasku

Puskan johdolla kansaa neuvottiin vähentämään voin käyttöä ja vaihtamaan sitä margariiniin tai öljyyn, vähentämään suolan käyttöä, lisäämään kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä ja vähentämään tupakointia. Sen jälkeen kansan kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin laski tuntuvasti.

Projekti 2: Vanhat ravitsemussuositukset, kansan lihominen ja aikuistyypin diabeteksen yleistyminen

Vanhemmissa ravitsemussuosituksissa on pyritty mm. vähentämään rasvan käyttöä ja laitettu viljatuotteet ruokapyramidin pohjalle. Sen jälkeen kansa on lihonut ja tyypin 2 diabetes on yleistynyt tuntuvasti.

Ensi silmäyksellä näiden kahden valistusprojektin tulokset voivat näyttää osin ristiriitaisilta. On tapahtunut sekä myönteistä että haitallista kehitystä.

Todettakoon heti aluksi tärkeä asia: muutosten ajallinen yhteys ei välttämättä tarkoita, että toinen niistä olisi syy ja toinen seuraus. Kansanterveyden muutokset eivät ole välttämättä seurausta väritelkkareista tai vaikkapa cd-levyistä, vaikka sellaisia olisi otettu samoihin aikoihin käyttöön. Ruokatottumusten muutoksen toki kuvittelisi liittyvän paremmin asiaan, mutta siltikin kansanterveys ja siihen vaikuttavat erilaiset elintapojen muutokset ja muut yhteiskunnalliset muutokset ovat hyvin monimutkaisia asioita.

Voimme tietenkin esittää ns. valistuneita arvauksia näiden valistusprojektien vaikutuksesta sen perusteella, mitä tilastoista, ravitsemustieteessä, lääketieteessä ja muilla tieteen aloilla on saatu selville.

Kummankin projektin ravitsemusneuvoissa on ollut luonnollisesti paljon yhteistä. Eihän Pohjois-Karjala-projektissa olisi sellaisia neuvoja annettu, joita ei siihen aikaan pidetty terveellisinä.

Pääsen tästä sellaiseen melko suosittuun näkemykseen, ettei ravitsemussuosituksia noudateta tai ole noudatettu. Jos joku ajattelee niin, ettei yhdessä projektissa ole noudatettu suosituksia, niin sitten hän varmaankin ajattelee myös niin, ettei siinä toisessakaan noudatettu. Muussa tapauksessa kannattaisi ehkä pohtia oman ajatusmallinsa logiikkaa vielä uudemman kerran.

Suositusten noudattaminen ei tietenkään ole mustavalkoista. Suosituksissa voi olla yleisempiä suuntalinjoja ja tarkempia yksityiskohtia. Ihmiset voivat noudattaa suosituksista joitakin osia. He voivat noudattaa suosituksia välillä hyvin ja välillä huonosti. Osa ihmisistä voi välittää suosituksista ja terveydestään enemmän kuin muut.

Se on varmaankin aika selvää, etteivät kaikki ihmiset ole noudattaneet kaikkia suosituksia pilkuntarkasti ja aina. Siitä huolimatta kansan keskimääräinen toiminta on voinut lähestyä suosituksia, ja sillä on saattanut olla vaikutusta kansanterveyteen.

Joukkoruokailu ja jopa elintarvikeyhtiöt ovat sitoutuneita ravitsemussuosituksiin jossain määrin, ja se voi vaikuttaa osittain myös niihin ihmisiin, jotka eivät suosituksista piittaa itse.

Ravitsemussuositukset ovat muuttuneet jonkin verran vuosien varrella. Nykyään ei enää pyritä vähentämään rasvan käyttöä, ja viljatuotteetkin ovat luovuttaneet paikkansa ruokapyramidin pohjalta kasviksille. Olivatko aikaisemmat suositukset huonommat, vai onko tiede vain korjannut itseään?

Kun historiallinen näkökulma otetaan huomioon, niin Pohjois-Karjala-projektin aikaan yhteiskunta oli aika lailla erilainen kuin nykyään. Miten vastaava projekti vaikuttaisi tänä päivänä?

Tämän kirjoitukseni tarkoituksena ei ole esittää valmiita vastauksia tai olettamuksia vaan rohkaista pohtimaan asioita laajemmassa näkökulmassa. Kummankin valistusprojektin väitettyjä seurauksia on epäilty nettikeskusteluissa, mutta tyypillisesti sama henkilö on epäillyt vain toisen seurauksia.

Kerro sinä, mitä pitäisi olettaa. Kirjoita kommentti alle tai Facebook-sivulle linkin yhteyteen.

VRN:n pääsihteeri Arja Lyytikäinen antaa väärää tietoa

Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) laatii ravitsemussuositukset. Sen pääsihteeri jakaa valitettavasti väärää tietoa ravitsemuksesta.

Kun aloitin blogiin kirjoittamisen 11 vuotta sitten vuonna 2006, Internet oli jo laajassa käytössä, mutta sen rooli ravitsemuskeskustelussa ei ollut läheskään yhtä keskeinen kuin nykyään. Suuri osa kirjoituksistani oli koulutettujen ravitsemusalan asiantuntijoiden julkisuuteen antamien tietojen korjaamista, koska ne olivat usein asenteellisia, vanhoihin uskomuksiin pohjautuvia ja tutkitun tiedon vastaisia.

Nykyään korjattavaa on paljon vähemmän. Useimmat asiantuntijat miettivät puheitaan tarkemmin. He tietävät, että jos tulee sanottua jotain hölmöä, palaute leviää sosiaalisessa mediassa nopeasti ja laajalle.

Helsingin Sanomien nettisivulla julkaistiin 2.11. artikkeli liikunta-alan ammattilaisten kyseenalaisista ravitsemusneuvoista. Artikkelin ajatus oli sinänsä hyvä, mutta toteutus muuttui ironiseksi siinä vaiheessa, kun koulutettu ravitsemusterapeutti, jonka tarkoitus oli korjata näitä ravitsemusneuvoja, jatkoikin antamalla uusia virheellisiä väitteitä.

Kuva: Yle

Arja Lyytikäinen on yliopistokoulutuksen saanut laillistettu ravitsemusterapeutti ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri. Hän on siis mukana laatimassa suomalaisia ravitsemussuosituksia. Hänen pitäisi tietää, mistä puhuu.

Lyytikäinen kertoi HS:n toimittajalle näin: ”Tiedämme, että runsas eläinrasvojen saanti on yhteydessä tyypin 2 diabetekseen ja verenpaineeseen. Mekanismi tunnetaan hyvin. Tällainen suositus voi pahimmillaan johtaa riskitekijöiden lisääntymiseen”

Tuo kuulosti niin erikoiselta, että päätin tiedustella Lyytikäiseltä, mistä mekanismista hän puhuu ja missä tutkimuksissa on todettu niin.

Lyytikäinen vastasi ystävällisesti näin (lihavoin itse avainkohdat): ”Usein oletetaan, että diabeteksessa vain ravinnon sokerit ja verenpainetaudissa vain ravinnon suola olisi merkittävä riskitekijä. Kuitenkin on selvä näyttö siitä, että runsas tyydyttyneen rasvan saanti (käytännössä ravinnossamme oleva kova eläinrasva, jota on erityisesti rasvaisissa maitovalmisteissa, voissa, rasvaisessa lihassa ja lihavalmisteissa ja valmisruoissakin, jos ruoanvalmistuksessa on käytetty eläinrasvoja tai runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältäviä rasvavalmisteita; maidon rasvasta 66 % on tyydyttynyttä rasvaa) johtaa rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin (useita biomarkkereita, niistä tunnetuin LDL-kolesteroli ja lipoproteiini apoB sekä monet matalaa tulehdusta kuvaavat biomarkkerit), insuliiniresistenssiin (tyypin 2 diabeteksen keskeisin aineenvaihduntahäiriö) sekä kohonneeseen veranpaineeseen.”

Aluksi täytyy tietenkin todeta yksinkertainen, mitattavissa oleva tosiasia. Suurimmassa osassa eläinrasvoista tyydyttynyttä rasvaa on alle puolet ja vastaavasti tyydyttymätöntä yli puolet. Poikkeuksia tähän ovat mm. maitorasva ja naudan rasva. Kun tarkastellaan elintarvikkeen vaikutusta terveyteen, täytyy tietenkin ottaa huomioon koko rasvasisältö eikä pelkästään yhtä osaa siitä. Ravitsemusterapeutin pitäisi tietää tämä.

Käydäänpä sitten nämä Lyytikäisen väittämät mekanismit läpi tutkitun tiedon pohjalta.

Lipoproteiini apoB

Tämä veriarvo on kolesteroliarvoista tarkin tapa mitata ”pahaa” LDL-kolesterolia. Rasvojen vaikutus apoB:hen on tarkkaan tutkittu, joten tässäkään ei tarvitse mennä arvailun puolelle.

Muutos apoB:ssä (mg/L), kun 1 % energiasta hiilihydraatteja vaihdetaan erilaisiin rasvoihin

Rasvan vaikutus apoB:hen riippuu aina siitä, mitä sen vaihtoehtona on. Maitorasva ja naudanrasva ovat toki huonoimmasta päästä, mutta niin ovat myöskin hiilihydraatit, joita VRN ja Lyytikäinen suosittelevat nautittavaksi noin puolet energiasta. Muut eläinrasvat ja kasvirasvat ovat apoB:n kannalta parempia vaihtoehtoja. Kasviöljyä tai kalanrasvaa ei kannata vaihtaa voihin, mutta hiilihydraatteja kannattaa vaihtaa esim. possunrasvaan. (Hiilihydraattien kuitu- ja sokeripitoisuus vaikuttaa hieman apoB:hen, mutta rasvan vaikutus on paljon merkittävämpi.)

Matalaa tulehdusta kuvaavat biomarkkerit

Tämä on itselleni melko vierasta aluetta, joten lainaan ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaista, joka on kahlannut omassa blogissaan valtavan määrän tutkimustietoa.

”Pelkällä rasvan laadulla ei ole niin keskeistä roolia tulehduksen kannalta, kuin usein esitetään. Ruokavalion rasvoja modifioimalla saadut tulehdusmuutokset ovat vähäisiä verrattuna esimerkiksi siihen, miten laihdutuksella voidaan saavuttaa. Tilastollinen merkitsevyys saatetaan saavuttaa, mutta kliininen relevanssi, vaikutuksen käytönnön merkitys on yleensä ollut heiveröinen. … Tyydyttynyt rasva, ainakin tavanomaista suuremmilla annoksilla, on tulehdusta lisäävä.”

Lyytikäisen selityksestä voi siis olla osa totuuttakin. Toisaalta suuri osa Laatikaisen läpi käymistä tutkimuksista on yhden aterian kokeita, ja monta viikkoa kestäneissä karppaustutkimuksissa suurikaan tyydyttyneen rasvan määrä ei ole vaikuttanut tulehdusarvoihin, kun paino on pidetty tasaisena.

(Ja muistetaanhan edelleen, ettei eläinrasva ole sama asia kuin tyydyttynyt rasva.)

Insuliiniresistenssi

Tämä väite tyydyttyneestä rasvasta ja insuliiniresistenssistä tai insuliiniherkkyydestä on tullut vastaan ennenkin THL:n sivuilla.

Lainaan aikaisempaa kirjoitustani: ”Myöhemmin julkaistu tutkimuskooste kertoo, että useimmissa tutkimuksissa (12/15) rasvan laadulla ei ole ollut vaikutusta insuliiniherkkyyteen. Samoin kertovat myös kaksi koosteen jälkeen julkaistua tuoreempaa tutkimusta (A, B).”

Palataan sitten vielä väitetyistä mekanismeista alkuperäisiin väitteisiin ja niihin liittyvään tutkittuun tietoon.

Tyypin 2 diabetes

Useissa katsausartikkeleissa on todettu, ettei maitorasvalla tai tyydyttyneellä rasvalla ole selkeää yhteyttä riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen (1-4). Tämä asia on harvinaisen selvä.

(Muistaakohan Arja Lyytikäinen vielä, ettei eläinrasva ole sama asia kuin tyydyttynyt rasva?)

Verenpaine

Eläinrasva (tai tyydyttynyt rasva) ja verenpaine? Tällaista väitettä en muista tulleen aikaisemmin vastaan, eikä se taida olla kovin suosittu tutkimuskysymyskään.

Aihetta käytiin läpi pohjoismaisten ravitsemussuositusten kirjallisuuskatsauksessa (4), jota oli laatimassa myös Valtion ravitsemusneuvottelukunnassa mukana oleva Ursula Schwab. Katsauksen kirjoittajat eivät löytäneet kunnollista näyttöä rasvan määrän tai laadun vaikutuksesta verenpaineeseen.

Satuin kirjoittamaan viime vuonna tutkimuksesta, jossa verrattiin DASH-ruokavaliota vähärasvaisilla ja täysrasvaisilla maitotuotteilla. DASH-ruokavalio suunniteltiin nimenomaan laskemaan verenpainetta. Niin se laski tässäkin tutkimuksessa, ja yhtä hyvin myös täysrasvaisilla maitotuotteilla.

Lopuksi

Arja Lyytikäinen yritti sepittää mekanismeja, jotka ”tunnetaan hyvin”. Hän ei vaikuttanut ymmärtävän, että eläinrasvasta on tyydyttynyttä rasvaa yleensä alle puolet. Useat laajat tutkimuskatsaukset kumoavat Lyytikäisen väitteen eläinrasvan yhteydestä tyypin 2 diabetekseen ja (korkeaan) verenpaineeseen.

Jos Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri tai kuka tahansa asiantuntijajäsen esittää julkisuudessa räikeän virheellistä tietoa ravitsemuksesta, se ei ole hyväksi myöskään ravitsemussuositusten uskottavuudelle.

Lyytikäinen saa halutessaan mahdollisuuden kommentoida väitettään vielä tarkemmin tämän kirjoituksen yhteydessä. Toivon kuitenkin, ettei hän siinä tapauksessa aliarvioi lukijoitaan esittämällä pelkästään yleisluontoisia kommentteja vaan juuri omiin väitteisiinsä liittyvää tutkimustietoa.

Lähteet:

1 Saturated Fat and Cardiometabolic Risk Factors, Coronary Heart Disease, Stroke, and Diabetes: a Fresh Look at the Evidence
2 The relationship between high-fat dairy consumption and obesity, cardiovascular, and metabolic disease
3 Is Butter Back? A Systematic Review and Meta-Analysis of Butter Consumption and Risk of Cardiovascular Disease, Diabetes, and Total Mortality
4 Effect of the amount and type of dietary fat on cardiometabolic risk factors and risk of developing type 2 diabetes, cardiovascular diseases, and cancer: a systematic review

Lue myös:

Mikael Fogelholm sekoittaa eläinrasvan ja tyydyttyneen rasvan
Pekoni ja kananmunat laskevat kolesterolia (apoB)
Ravinnon rasva ja matala-asteinen tulehdus (Reijo Laatikainen)
Karppausta kovalla rasvalla (tulehdusarvot)
THL – Tuhannet tutkimukset kutistuivat 15 tutkimukseen (insuliiniherkkyys)
Tutkimus: rasvaiset maitotuotteet eivät nostaneet kolesterolia (verenpaine)

Maailman sydänjärjestön puheenjohtaja: ravitsemussuositukset lienevät olleet vahingollisia

Päivitetty 29.8.2017. Maailman sydänjärjestön entinen puheenjohtaja Salim Yusuf antoi kyytiä vanhoille uskomuksille kardiologian konferenssissa.

”Kun syöt hampurilaisen, heitä sämpylä pois ja syö pihvi.” -Salim Yusuf

Päivitetty 20.2.2017: Salim Yusuf on Maailman sydänjärjestön entinen puheenjohtaja. Järjestön nykyinen puheenjohtaja on David Wood.

Maailman sydänjärjestö (World Heart Federation, WHF) on sydänjärjestöjen kattojärjestö, johon kuuluu lähes 200 järjestöä yli sadasta eri maasta, myös Suomen Sydänliitto. Sen entinen puheenjohtaja, professori Salim Yusuf on maineikas sydäntautilääkäri ja tutkija. Hän oli vuonna 2011 maailman toiseksi siteeratuin tutkija. Myös Pekka Puska on toiminut aikaisemmin Maailman sydänjärjestön puheenjohtajana.

Yusuf esitteli kardiologian konferenssissa Davosissa Sveitsissä 12. helmikuuta tutkimustuloksia uudesta laajasta sydän- ja verisuonitauteihin liittyvästä PURE-tutkimuksesta, jossa on ollut mukana 150 000 henkilöä 17 eri maasta.

Tutkimuksen mukaan hiilihydraattien syönti oli yhteydessä suurempaan riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja rasvan syönti oli yhteydessä pienempään riskiin. Rasvoista erityisesti kertatyydyttymätön rasva oli yhteydessä pienempään riskiin. Tyydyttyneellä ja monityydyttymättömällä rasvalla ei ollut yhteyttä riskiin.

Yusuf antoikin kyytiä Maailman terveysjärjestö WHO:n ja Amerikan sydänliitto AHA:n suosituksille, joissa on pyritty juuri päinvastoin vähentämään rasvan ja lisäämään hiilihydraattien syöntiä. Hän totesi, että suositukset ovat todennäköisesti olleet vahingollisia, ja lisäsi, ettei nykysuosituksella vähentää tyydyttyneen rasvan käyttöä ole tieteellistä perustaa.

Tutkimuksessa maitotuotteiden tyydyttynyt rasva oli yhteydessä pienempään riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Yusuf totesi, ettei vähärasvaisten maitotuotteiden suosimisen tueksi ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä. Maitorasva pikemminkin suojaa sv-taudeilta.

Punaisen tai valkoisen lihan tyydyttyneellä rasvalla ei ollut selkeää yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin. Valkoinen liha saattaa olla hieman suojaavaa.

Hedelmät ja palkokasvit suojasivat tutkimuksessa sydän- ja verisuonitaudeilta. Hedelmien kohdalla suojaava määrä oli melko pieni. Jo yhdestä kolmeen annosta viikossa antoi varsin suuren suojan. Yusuf itse suositteli kahta hedelmää päivässä.

Yusufin mukaan tutkijat ovat erehtyneet tyydyttyneen rasvan suhteen, koska huomio on keskitetty pelkästään veriarvoihin. Tyydyttynyt rasva nostaa kyllä LDL-kolesterolia muttei lisää varsinaista sairastumisen riskiä. Ja kun katsotaan tarkempia kolesteroliarvoja (apolipoproteiinit B ja A), rasvojen ja hiilihydraattien vaikutus kolesteroliarvoihin vastaa paremmin todellista sairastumisriskiä.

Yusufin mukaan tutkimuksen pääviesti oli seuraavanlainen:

• Tyydyttynyt (”kova”) rasva ei ole haitallista sellaisina määrinä, joita valtaosa ihmisistä syö
• Kertatyydyttymätön rasva suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta
• Monityydyttymättömällä rasvalla ei ole vaikutusta sv-tauteihin
• Hiilihydraattien runsas saanti (yli puolet energiasta) on todennäköisesti suurin syyllinen
• Kohtuullinen suolan käyttö (7,5 – 12,5 grammaa suolaa päivässä) on paras vaihtoehto. Liian vähän tai liikaa on pahasta.
• Hedelmät ja palkokasvit suojaavat sv-taudeilta
• Kasvikset suojaavat hieman sv-taudeilta tai niillä ei ole vaikutusta
• Kalalla ei ole vaikutusta sv-tauteihin
• Kananmunilla ei ole vaikutusta sv-tauteihin

Tämän Yusufin esittelemän tuoreen tutkimuksen tulokset vastaavat varsin hyvin vuonna 2009 julkaistun laajan sepelvaltimotautiin liittyvän katsausartikkelin tuloksia. Lue lisää: Laaja järjestelmällinen tiedekatsaus osoitti valtion rasvavalistuksen perusteettomaksi

Kertatyydyttymätöntä rasvaa on reilusti mm. oliiviöljyssä ja muissa kasviöljyissä, pähkinöissä ja sian ja broilerin rasvassa, ja sitä on kohtalaisia määriä lähes kaikissa rasvoissa.

Lähde: Videotallenne Yusufin esityksestä (Video näyttäisi olevan poistettu. Kommenttiosiosta alta voi löytyä toimiva linkki.)

Päivitys 29.8.2017

Tutkimuksen tuloksia on nyt julkaistu ensimmäistä kertaa vertaisarvioidussa tiedelehdessä. Yusufin aikaisemmin kertomat tutkimustulokset tarkentuivat seuraavin osin:

• Hedelmien, palkokasvien ja erityisesti kypsentämättömien kasvisten käyttö oli yhteydessä pienempään ennenaikaisen kuoleman riskiin.
• Hiilihydraattien käyttö oli yhteydessä suurempaan ennenaikaisen kuoleman riskiin.
• Kaikenlaisten rasvahappojen eli tyydyttyneen (tätä kutsutaan ”kovaksi”), kertatyydyttymättömän ja monityydyttymättömän rasvan (näitä kahta kutsutaan ”pehmeäksi”) käyttö oli yhteydessä pienempään ennenaikaisen kuoleman riskiin. Tyydyttymättömällä (”pehmeällä”) rasvalla riski oli hieman pienempi kuin tyydyttyneellä (”kovalla”).

Lisäksi vielä pari omaa havaintoani:

• Tutkimuksen väestöllä hiilihydraattien käyttö vaihteli noin 40 – 80 prosentissa energiasta ja rasvan käyttö noin 10 – 40 prosentissa energiasta. Tässä väestössä pisimpään elivät ne, joilla hiilihydraattien käyttö oli skaalan alapäässä ja rasvan käyttö skaalan yläpäässä. Se vastaa melko hyvin suomalaisia ravitsemussuosituksia, jos hiilihydraatteja käytetään suositellun skaalan alarajan verran ja rasvaa suositellun skaalan ylärajan verran. Lyhyimpään eläneiden ruokavalio oli hyvin vähärasvainen ja runsashiilihydraattinen eikä mahdu suomalaisiin ravitsemussuosituksiin.
• Tämä tutkimus ei kerro, olisiko vielä terveellisempää laskea hiilihydraattien määrää alle 40 prosenttiin energiasta ja vastaavasti nostaa rasvan määrää yli 40 prosenttiin.
• Aikaisemmasta tiedosta poiketen tässä päivityksessä mainitut erot havaittiin kokonaiskuolleisuudessa (eli ennenaikaisen kuoleman riskissä) muttei kaikilta osin sydän- ja verisuonitautikuolleisuudessa.

Lähteet:

The Lancet – Fruit, vegetable, and legume intake, and cardiovascular disease and deaths in 18 countries (PURE): a prospective cohort study
The Lancet – Associations of fats and carbohydrate intake with cardiovascular disease and mortality in 18 countries from five continents (PURE): a prospective cohort study
The Lancet Diabetes & Endocrinology – Association of dietary nutrients with blood lipids and blood pressure in 18 countries: a cross-sectional analysis from the PURE study

Tutkimuskooste: kasviöljy laskee kolesterolia muttei sydänkuolleisuutta

Tutkijat saivat haltuunsa uutta aineistoa kahdesta vanhasta rasvatutkimuksesta ja tekivät uuden analyysin kaikista rasvatutkimuksista.

Maissiöljyn luultiin pienentävän sydänriskiä. Kuva: Mike Mozart / flickr

Vuosikymmeniä sitten suoritettiin useita tutkimuksia, joiden oli tarkoitus osoittaa ns. rasvateorian pätevän myös käytännössä ja auttavan vähentämään sydänkuolleisuutta. Rasvateoria kuului niin, että kun ruokavaliossa vähennetään tyydyttynyttä (”kovaa”) rasvaa ja lisätään monityydyttymätöntä (”pehmeää”) rasvaa, veren kolesteroliarvo laskee ja sen seurauksena riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin pienenee.

Tutkimuksissa jaettiin suuri joukko ihmisiä satunnaisesti kokeelliselle ruokavaliolle, jolla syötiin runsaasti linolihappoa sisältävää (omega-6) kasviöljyä ja vähennettiin tyydyttyneen rasvan syöntiä, ja vertailuruokavaliolle, jolla tehtiin vain vähäisiä muutoksia. Osassa tutkimuksissa käytettiin myös reilusti alfalinoleenihappoa (omega-3) sisältävää kasviöljyä tai EPA- ja DHA-rasvahappoja (omega-3) sisältävää rasvaista kalaa. Ryhmien sairastumista ja kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin seurattiin useiden vuosien ajan.

Näistä vanhoista rasvatutkimuksista on julkaistu koostetutkimuksia ennenkin, mutta nyt Christopher Ramsdenin johtama tutkijaryhmä on hankkinut ennen julkaisematonta aineistoa kahdesta vanhasta rasvatutkimuksesta ja lisäksi käyttänyt kaikkien tutkimustulosten analysoinnissa uudempia menetelmiä, joita ei ollut vielä alkuperäisten tutkimusten aikoihin käytössä.

Tutkijaryhmä on saanut uutta tietoa 1970-luvulla julkaistuista tutkimuksista Sydney Diet Heart Study ja Minnesota Coronary Experiment. Sydneyn tutkimuksesta aikaisemmin julkaisematta jätetystä aineistosta selvisi, että kasviöljyn käyttöä lisänneellä ryhmällä oli korkeampi sydänkuolleisuus. Minnesotan tutkimuksesta aikaisemmin julkaisematta jätetystä aineistosta puolestaan selvisi, että niillä, joilla kolesteroli laski eniten, oli korkeampi sydänkuolleisuus. Lisäksi ryhmillä ei havaittu eroa valtimoiden kunnossa ruumiinavauksissa.

Ryhmä teki uuden analyysin, jossa yhdistettiin kaikkien vanhojen rasvatutkimusten tulokset niin, että mukana oli myös aikaisemmin julkaisemattomat tulokset.

Tämän uuden analyysin mukaan tyydyttyneen rasvan vaihtaminen runsaasti linolihappoa sisältävään kasviöljyyn laskee veren kolesterolia muttei laske kuolleisuutta sepelvaltimotautiin tai kuolleisuutta mistä tahansa syystä. Sydneyn ja Minnesotan tutkimusten julkaisuista pois jätetty tieto on johtanut siihen, että kasviöljyjen hyödystä on annettu aikaisemmin todellista myönteisempi kuva. Rasvateoriaa ei ole näytetty toteen.

Kuolleisuus sepelvaltimotautiin eri tutkimuksissa

Tutkijat arvelevat, että vaikka joissakin lääketutkimuksissa LDL-kolesterolin alentaminen vähentää sydänkuolleisuutta, syynä laihoihin (tai olemattomiin) tuloksiin näissä rasvatutkimuksissa voisi olla linolihapon aiheuttama kudosten ja veren lipoproteiinien hapettuminen, joka puolestaan voi lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Suomessa yleisesti käytetyistä öljyistä rypsiöljyssä on karkeasti ottaen puolet vähemmän linolihappoa kuin maissiöljyssä, ja oliiviöljyssä puolestaan on noin puolet vähemmän linolihappoa kuin rypsiöljyssä.

Miksikö juuri Sydneyn ja Minnesotan ikävät tulokset jätettiin aikanaan julkaisematta? Sitä emme tiedä, mutta hieman epäilyttävältähän tuo vaikuttaa. Mahdollisesti kyseiset tutkijat olivat harmissaan, kun tulokset eivät sopineetkaan yhteen vallitsevan teorian kanssa. Ehkäpä he luulivat sen olevan merkki tutkimuksen epäonnistumisesta, mutta todellisuudessa rasvateoria oli epäonnistunut.

Tutkimus julkaistiin The BMJ (entiseltä nimeltään British Medical Journal) -lehdessä. Sen koko teksti on vapaasti kenen tahansa luettavissa. Re-evaluation of the traditional diet-heart hypothesis: analysis of recovered data from Minnesota Coronary Experiment (1968-73)

Laaja järjestelmällinen tiedekatsaus osoitti valtion rasvavalistuksen perusteettomaksi

Sepelvaltimotaudilta suojaavat kasvikset, pähkinät, kertatyydyttymätön rasva ja Välimeren ruokavalio. Sille altistavat hiilihydraattikuorma ja transrasva.

Kuva: A.Ddiction / flickr

Valtion ravitsemusopin mukaan rasvaa tulisi syödä kohtuullisen vähän*. Sen lisäksi opin mukaan rasva on jaettu ”hyvään” ja ”pahaan” rasvaan. Paha rasva sisältää runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja, ja vanhakantaisimmat asiantuntijat väittävät sen jopa aiheuttavan sydän- ja verisuonitauteja. Valtion opin tiedottajat kertovat, että oppi perustuu valtavan laajaan tutkimustietoon, kokonaiskuvaan tuhansista tutkimuksista.

Kanadalaistutkijat perehtyivät vuonna 2009 julkaistussa tiedekatsauksessa juuri näytön kokonaisuuteen. He kävivät järjestelmällisesti läpi kaikki väestönseurantatutkimukset ja satunnaistetut ruokavaliokokeet, joissa tutkittiin eri ruokien ja sepelvaltimotaudin yhteyttä. He ottivat huomioon myös tieteellisen näytön laadun ja vahvuuden. Kriteerit täyttäneitä tutkimuksia löytyi vuodesta 1950 lähtien yhteensä 189 kappaletta.

Tiedekatsauksen tulos tuli varmasti monille yllätyksenä, vaikka viimeaikaista tutkimustietoa seuranneille se olikin ollut arvattavissa.

Tutkijoiden mukaan tieteellinen näyttö rasvan kokonaismäärän, tyydyttyneen rasvan tai monityydyttymättömän rasvan yhteydestä sepelvaltimotautiin ei ole riittävää.

Sen sijaan vahvimman tieteellisen näytön mukaan sepelvaltimotaudilta suojaavia tekijöitä olivat kasvisten ja pähkinöiden syönti, kertatyydyttymättömät rasvahapot sekä välimerellinen ruokavaliomalli. Taudille altistavia tekijöitä olivat transrasva ja korkea glykeeminen indeksi (GI) tai glykeeminen kuorma (GK).

Glykeeminen indeksi tarkoittaa hiilihydraattien imeytymisnopeutta verenkiertoon. Glykeeminen kuorma muodostuu sekä hiilihydraattien määrästä että imeytymisnopeudesta, eli se on eräänlainen hiilihydraattien sisältämän glukoosin kokonaiskuormitus elimistölle.

Katsaus julkaistiin Archives of Internal Medicine -lehdessä. A Systematic Review of the Evidence Supporting a Causal Link Between Dietary Factors and Coronary Heart Disease

*Tämä arkistokirjoitus vuodelta 2009 on julkaistu täällä uuden blogin puolella pienin muutoksin. Nykyisissä ravitsemussuosituksissa rasvan kokonaismäärää ei pidetä kovin merkityksellisenä, mutta sille on silti asetettu rajoitus.

Voi nostaa kolesterolia, kerma ei?

Ruotsalaistutkimuksessa havaittiin, että voiöljy nostaa kolesterolia, mutta vispikerma ei nosta. Eron syyksi arvellaan maitorasvapallosten solukalvoa, jota voissa on jäljellä hyvin vähän.

Korjaus 1.6.2015: Kumpikin ryhmä joi rasvatonta maitoa.

Tutkimuksessa oli mukana 57 ylipainoista miestä ja naista, jotka söivät kahdeksan viikon ajan muun ruokavalionsa ohella päivittäin joko desilitran vispikermaa (40 % rasvaa), desilitran rasvatonta maitoa ja veteen leivotun välipalaleivän tai desilitran rasvatonta maitoa ja voiöljyllä (40 g) leivotun välipalaleivän. Vispikerma oli pastöroitua muttei homogenoitua, ja sitä ei saanut kuumentaa, sekottaa mihinkään tai vatkata. Voiöljy (tai kirkastettu voi) on voita, josta on poistettu vesi ja maidon kuiva-aineet lähes täysin. Koehenkilöt eivät saaneet käyttää muita maitotuotteita.

Kokeen jälkeen voiöljyä syöneillä kokonaiskolesteroli ja mitattu LDL-kolesteroli olivat nousseet ja vispikermaa syöneillä ne olivat pysyneet ennallaan. Kolesteroliarvoista paras sydän- ja verisuonitautien riskin ennustaja eli apolipoproteiinien B ja A1 suhde muuttui voiöljyä syöneillä huonompaan suuntaan ja vispikermaa syöneillä parempaan suuntaan.

Tutkijat arvelevat, että eron syynä on vispikerman korkea maitorasvapallosten solukalvon (maitorasvapallokalvo, engl. MFGM, milk fat globule membrane) määrä. Siis mikä kalvo? Tiina Saario kirjoitti diplomityössään seuraavasti:

Maito sisältää yli 400 erilaista rasvahappoa, joista suurinta osaa esiintyy vain vähäisinä jääminä. Maidon rasvahappokoostumus vaihtelee riippuen ketjujen pituudesta sekä rasvan tyydyttyneisyysasteesta. Tämä koostumus antaa maitorasvalle sen ominaisen maun sekä tuntuman suussa.

Lähes kaikki lipidit esiintyvät maidossa irrallisina maitorasvapallosina (MFG, Milk Fat Globule), mistä syystä maitoa voidaan pitää rasvapallosista koostuvana emulsiona vesifaasissa. Kun halutaan tehdä muutoksia maitoon, täytyy tietää tarkasti tämän emulsion fysikaaliskemialliset ominaisuudet, sillä ne saattavat vaikuttaa varastointiin tai käsittelyprosesseihin.

Raakamaidon rasvapallosten halkaisija on 0,1–15 µm (keskiarvo 3,4 µm) ja yksi millilitra maitoa sisältää tavallisesti yli 10¹⁰ rasvapallosta. Rasvapallosen ydin koostuu triglyserideistä ja sitä ympäröi ohut kuori, emulgoitunut, pinta-aktiivinen maitorasvapallokalvo (MFGM, Milk Fat Globule Membrane), joka mahdollistaa maitorasvapallosten pysymisen irrallaan maidossa. Tämä kuori vastaa noin 2,6 % koko rasvapallon massasta ja se koostuu lähinnä proteiineista (75 %), fosfolipideistä (20 %), kolesterolista (2 %) ja pienistä määristä muita ainesosia, kuten neutraaleista glyserideistä, vedestä, A-vitamiinista, raudasta ja kuparista.

Hypoteesi MFGM:n vaikutuksesta veren kolesteroliarvoihin sai alkunsa jo 1970-luvun lopulla, mutta aihetta ei ole tutkittu kovin paljon. Maitotuotteiden MFGM ja fosfolipidit voivat laskea kolesteroliarvoja. Mekanismista ei ole varmuutta, mutta myös MFGM:n aiheuttama geenien toiminta on yhteydessä kolesteroliarvoihin.

MFGM-pitoisuus vaihtelee eri maitotuotteissa. Voissa sitä on kirnuamisen seurauksena vähemmän kuin muissa maitotuotteissa. Kermassa sitä on kaksi kertaa yhtä paljon kuin voissa.

Maitorasvasta ja tyydyttyneestä rasvasta on saatu toisinaan ristiriitaisia tutkimustuloksia, ja MFGM voi omalta osaltaan selvittää ristiriitaa. Aikaisemmissa tutkimuksissa voilla on havaittu suurempi vaikutus kolesteroliarvoihin kuin juustolla. Lisäksi joissain tutkimuksissa maitorasva on havaittu terveellisemmäksi kuin lihan tyydyttynyt rasva.

Tutkimus julkaistiin The American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä. Potential role of milk fat globule membrane in modulating plasma lipoproteins, gene expression, and cholesterol metabolism in humans: a randomized study

Mikael Fogelholm sekoittaa eläinrasvan ja tyydyttyneen rasvan

Mikael Fogelholm puhui Vox-tapahtumassa rasvaan liittyvistä väärinkäsityksistä. Samalla hän käsitti itse väärin rinnastamalla eläinrasvan ja tyydyttyneen rasvan, vaikka eläinrasvassa on usein alle puolet tyydyttynyttä (”kovaa”) rasvaa.

Fogelholm on tunnustanut jo aikaisemmin, ettei tyydyttyneellä rasvalla ole itsenäistä vaikutusta sydän- ja verisuonitauteihin. Joidenkin tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että hiilihydraattien vaihtaminen tyydyttyneeseen rasvaan (tai päinvastoin) ei paranna eikä heikennä sydän- ja verisuoniterveyttä, mutta hiilihydraattien (tai tyydyttyneen rasvan) vaihtaminen monityydyttymättömään rasvaan (”pehmeään” rasvaan) parantaa sitä.

Fogelholm on aikaisemmin argumentoinut, että tästä syystä hiilihydraatteja ei kannata vaihtaa tyydyttyneeseen rasvaan – se ei paranna terveyttä. Tämä on sinänsä ihan looginen ja pitävä argumentti. (Vaikka toisaalta niinkin voi tehdä, jos ruokavalio kokonaisuudessaan on terveyttä parantava.)

Tällä kertaa Fogelholm laajensi argumenttiaan tyydyttyneestä rasvasta eläinrasvaan: eläinrasvaa ei kannattaisi lisätä, koska se ei paranna terveyttä. Tässä Fogelholmin logiikka meni metsään, sillä eläinrasvassa on usein alle puolet tyydyttynyttä rasvaa. Alla on videoleike Fogelholmin puheesta Vox-tapahtumassa:

 

Lohen rasvahapoista 21 % on tyydyttyneitä. Broilerin ja kananmunan rasvahapoista 32 %. Sianlihan rasvahapoista 40 %. Naudanlihan rasvahapoista 56 %. Voin rasvahapoista 68 % on tyydyttyneitä. Voin rasvastakin on siis melkein kolmannes Fogelholmin suosittelemaa ”pehmeää” rasvaa, naudanrasvasta lähes puolet ja muista mainituista eläirasvoista yli puolet. Broilerin rasvasta 15 % on aivan samaa monityydyttymätöntä linolihappoa kuin vaikkapa rypsiöljyssäkin. Sian rasvasta 10 %. (Lähde: Fineli)

Fogelholm puhuu, että ruokavaliossa tärkeää on kokonaisuus, joten hänen pitäisi varsin hyvin ymmärtää (ja sen lisäksi kommunikoida yleisöllekin), ettei eläinrasvan terveellisyyttä määritä vain yksi alalaji sen sisältämistä erilaisista rasvahapoista. Jos hiilihydraatteja vaihdetaan eläinrasvaan, niitä vaihdetaan samalla sekä ”kovaan” että ”pehmeään” rasvaan, ja keskeistä on niiden yhteisvaikutus eikä vain tiettyjen rasvahappojen vaikutus. Lisäksi tietenkin vielä muut kuin rasvaan liittyvät ominaisuudet.

Kertauksen vuoksi vielä: Mikael Fogelholm, eläinrasva ei ole sama asia kuin tyydyttynyt rasva.

Koko tapahtuman videon voi katsoa täällä: VOX 19: Ristiriitainen ruoka

USA:n ravitsemusterapeutit lopettaisivat kovasta rasvasta varoittelun

Yhdysvaltain ravitsemusterapeuttien yhdistys (A.N.D.) suosittelee lopettamaan varoittelun kovasta rasvasta ja kiinnittämään enemmän huomiota lisättyyn sokeriin.

Academy of Nutrition and Dietetics on Yhdysvaltojen suurin ravitsemusammattilaisten yhdistys, jonka jäsenet ovat pääasiassa ravitsemusterapeutteja. Yhdistys on juuri julkaissut kannanottonsa luonnosvaiheessa oleviin uusiin yhdysvaltalaisiin ravitsemussuosituksiin liittyen.

Ravitsemussuositusten luonnoksessa on jo lopetettu ravinnon sisältämästä kolesterolista varoittelu, mutta yhdistys haluaisi sen lisäksi lopettaa tyydyttyneestä (eli ”kovasta”) rasvasta varoittelun, koska sen yhteydestä sydän- ja verisuonitauteihin ei ole näyttöä.

Yhdistyksen mukaan sydän- ja verisuonitautien riskin vähentämisessä paras neuvo ei ole kovan rasvan vaihtaminen ”pehmeään” rasvaan vaan hiilihydraattien vaihtaminen pehmeään rasvaan. Hiilihydraatit ovat todennäköisesti yhteydessä suurempaan sydän- ja verisuonitautien riskiin, kovalla rasvalla ei ole yhteyttä riskiin ja pehmeällä rasvalla on yhteys pienempään riskiin.

Yhdystys ei ottanut tässä kantaa hiilihydraattien laatuun, mutta eroja on tietenkin olemassa.  Hiilihydraattien vähentäminen kannattaa tehdä ensisijaisesti ns. höttöhiilareista eli esimerkiksi prosessoiduista vähäkuituisista viljatuotteista.

Yhdistys on huolissaan myös suolasuosituksesta, joka on liian matala osalle väestöstä. Lisäksi yhdistys haluaisi kiinnittää enemmän huomiota lisätyn sokerin käytön rajoittamiseen.

Lue lisää: Academy Submits 2015 DGA Recommendations

Tanskan ”Pekka Puska”: Maitorasva on ystävämme

Maineikas tanskalaisprofessori Arne Astrup kirjoitti tiedelehden pääkirjoituksessa, että maitotuotteiden ”kova” rasva ei ole haitallista.

Arne Astrup on sisätautilääkäri, professori ja ravitsemus- ja urheilutieteen laitoksen johtaja Kööpenhaminan yliopistossa ja kokenut ravitsemustutkija. Lisäksi hän toimii mm. American Journal of Clinical Nutrition -tiedelehden päätoimittajana ja OPUS-tutkimusprojektin johtajana.

Astrup on kannattanut aikaisemmin vähärasvaisempaa ruokavaliota mutta on viime vuosten aika tarkistanut kantaansa uuden tutkimusnäytön valossa. Hän kohautti lokakuun lopussa julistamalla AJCN-lehden pääkirjoituksessa, että tyydyttynyt rasva, erityisesti maitorasva, ei olekaan haitallista.

Tässä kirjoituksen pääkohtia:

• Tyydyttyneestä rasvasta varoittelu perustuu kahden portaan kolesteroliteoriaan, mutta kolesterolivaikutuksia on katsottu teoriassa liian yksipuolisesti.
• Tutkimuskoosteiden mukaan sydän- ja verisuonitautien riski on samanlainen vähäisellä ja runsaalla tyydyttyneen rasvan käytöllä.
• Tutkimuskoosteen mukaan maidon käytöllä ei ole yhteyttä ennenaikaisen kuoleman riskiin. Se voi laskea sydän- ja verisuonitautien riskiä.
• Laajimman tutkimuksen mukaan maitorasvan käytöstä kertovat veren rasvahapot eivät ole yhteydessä aivoverenkiertohäiriöiden riskiin.
• Eri tutkimuskoosteiden mukaan maitotuotteiden käytöllä ei ole yhteyttä kakkostyypin diabeteksen riskiin tai ne ovat yhteydessä matalampaan riskiin.
• Eurooppalaistutkimuksessa osa tyydyttyneiden rasvahappojen käytöstä kertovista veren rasvahapoista oli yhteydessä kasvaneeseen kakkostyypin diabeteksen riskiin, mutta maitorasvan käytöstä kertovat veren rasvahapot olivat yhteydessä matalampaan kakkostyypin diabeteksen riskiin. AJCN-lehden uusimmassa numerossa julkaistu erillinen tutkimus vahvistaa havainnon maitorasvan osalta.
• Ravitsemussuosituksissa pitäisi keskittyä ruokiin eikä yksittäisiin ravintotekijöihin.

Käänsin vielä pääkirjoituksen yhteenvetokappaleen kokonaisuudessaan suomeksi:

Tutkimusnäytön kokonaisuus ei tue ajatusta, jonka mukaan maitotuotteiden tyydyttyneet rasvahapot lisäisivät sepelvaltimotaudin tai aivoverenkiertohäiriöiden riskiä tai kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin. Sitä vastoin vähärasvaisilla maitotuotteilla on selvä yhteys matalampaan kakkostyypin diabeteksen riskiin, ja vaikutus on osittain riippumaton laihtumisesta. Lisäksi vähärasvaiset maitotuotteet eivät aiheuta lihomista vaan niillä on taipumus säilyttää lihasmassaa. Ei ole tutkimusnäyttöä, joka tukisi maitotuotteiden käytön rajoittamista ravitsemussuosituksissa sydän- ja verisuonitautien ja kakkostyypin diabeteksen ehkäisemiseksi. Itse asiassa juusto ja muut maitotuotteet ovat ravinteikkaita elintarvikkeita, jotka antavat monille nautintoa päivittäisiin aterioihin. -Arne Astrup, AJCN

Suomalaisten ravitsemusasiantuntijoiden keskuudessa rasva-aiheisiin tuntuu liittyvän eräänlainen julkinen kyttäyspeli. Tyydyttyneestä rasvasta lausutaan vuorotellen hieman entistä lievempiä lausuntoja, jotka ovat kuitenkin hyvin tarkkaan muotoiltuja. Kun yksi uskaltaa paljastaa muuttuneen kantansa, niin toinenkin uskaltaa. Vanhentuneiden käsitysten puolustajat ovat jo jääneet tai jäämässä pian eläkkeelle.

Astrupin pääkirjoitus julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä. Koko pääkirjoitus on luettavissa täällä: A changing view on SFAs and dairy: from enemy to friend