Ravitsemus ja terveys

Tutkittua ravitsemustietoa ja myyttien murtamista selkokielellä

Archive for the ‘Ravitsemussuositukset’ Category

Maailman sydänjärjestön puheenjohtaja: ravitsemussuositukset lienevät olleet vahingollisia

with 32 comments

Maailman sydänjärjestön entinen puheenjohtaja Salim Yusuf antoi kyytiä vanhoille uskomuksille kardiologian konferenssissa.

”Kun syöt hampurilaisen, heitä sämpylä pois ja syö pihvi.” -Salim Yusuf

Päivitetty 20.2.2017: Salim Yusuf on Maailman sydänjärjestön entinen puheenjohtaja. Järjestön nykyinen puheenjohtaja on David Wood.

Maailman sydänjärjestö (World Heart Federation, WHF) on sydänjärjestöjen kattojärjestö, johon kuuluu lähes 200 järjestöä yli sadasta eri maasta, myös Suomen Sydänliitto. Sen entinen puheenjohtaja, professori Salim Yusuf on maineikas sydäntautilääkäri ja tutkija. Hän oli vuonna 2011 maailman toiseksi siteeratuin tutkija. Myös Pekka Puska on toiminut aikaisemmin Maailman sydänjärjestön puheenjohtajana.

Yusuf esitteli kardiologian konferenssissa Davosissa Sveitsissä 12. helmikuuta tutkimustuloksia uudesta laajasta sydän- ja verisuonitauteihin liittyvästä PURE-tutkimuksesta, jossa on ollut mukana 150 000 henkilöä 17 eri maasta.

Tutkimuksen mukaan hiilihydraattien syönti oli yhteydessä suurempaan riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja rasvan syönti oli yhteydessä pienempään riskiin. Rasvoista erityisesti kertatyydyttymätön rasva oli yhteydessä pienempään riskiin. Tyydyttyneellä ja monityydyttymättömällä rasvalla ei ollut yhteyttä riskiin.

Yusuf antoikin kyytiä Maailman terveysjärjestö WHO:n ja Amerikan sydänliitto AHA:n suosituksille, joissa on pyritty juuri päinvastoin vähentämään rasvan ja lisäämään hiilihydraattien syöntiä. Hän totesi, että suositukset ovat todennäköisesti olleet vahingollisia, ja lisäsi, ettei nykysuosituksella vähentää tyydyttyneen rasvan käyttöä ole tieteellistä perustaa.

Tutkimuksessa maitotuotteiden tyydyttynyt rasva oli yhteydessä pienempään riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Yusuf totesi, ettei vähärasvaisten maitotuotteiden suosimisen tueksi ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä. Maitorasva pikemminkin suojaa sv-taudeilta.

Punaisen tai valkoisen lihan tyydyttyneellä rasvalla ei ollut selkeää yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin. Valkoinen liha saattaa olla hieman suojaavaa.

Hedelmät ja palkokasvit suojasivat tutkimuksessa sydän- ja verisuonitaudeilta. Hedelmien kohdalla suojaava määrä oli melko pieni. Jo yhdestä kolmeen annosta viikossa antoi varsin suuren suojan. Yusuf itse suositteli kahta hedelmää päivässä.

Yusufin mukaan tutkijat ovat erehtyneet tyydyttyneen rasvan suhteen, koska huomio on keskitetty pelkästään veriarvoihin. Tyydyttynyt rasva nostaa kyllä LDL-kolesterolia muttei lisää varsinaista sairastumisen riskiä. Ja kun katsotaan tarkempia kolesteroliarvoja (apolipoproteiinit B ja A), rasvojen ja hiilihydraattien vaikutus kolesteroliarvoihin vastaa paremmin todellista sairastumisriskiä.

Yusufin mukaan tutkimuksen pääviesti oli seuraavanlainen:

  • Tyydyttynyt (”kova”) rasva ei ole haitallista sellaisina määrinä, joita valtaosa ihmisistä syö
  • Kertatyydyttymätön rasva suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta
  • Monityydyttymättömällä rasvalla ei ole vaikutusta sv-tauteihin
  • Hiilihydraattien runsas saanti (yli puolet energiasta) on todennäköisesti suurin syyllinen
  • Kohtuullinen suolan käyttö (7,5 – 12,5 grammaa suolaa päivässä) on paras vaihtoehto. Liian vähän tai liikaa on pahasta.
  • Hedelmät ja palkokasvit suojaavat sv-taudeilta
  • Kasvikset suojaavat hieman sv-taudeilta tai niillä ei ole vaikutusta
  • Kalalla ei ole vaikutusta sv-tauteihin
  • Kananmunilla ei ole vaikutusta sv-tauteihin

Tämän Yusufin esittelemän tuoreen tutkimuksen tulokset vastaavat varsin hyvin vuonna 2009 julkaistun laajan sepelvaltimotautiin liittyvän katsausartikkelin tuloksia. Lue lisää: Laaja järjestelmällinen tiedekatsaus osoitti valtion rasvavalistuksen perusteettomaksi

Kertatyydyttymätöntä rasvaa on reilusti mm. oliiviöljyssä ja muissa kasviöljyissä, pähkinöissä ja sian ja broilerin rasvassa, ja sitä on kohtalaisia määriä lähes kaikissa rasvoissa.

Lähde: Videotallenne Yusufin esityksestä (Video näyttäisi olevan poistettu. Kommenttiosiosta alta voi löytyä toimiva linkki.)

Sinä maksat Ursula Schwabin palkan

with 8 comments

Ursula SchwabJos poliitikko antaa jatkuvasti väärää tietoa, hän ei voi jatkaa työssään. Mitä tehdään, jos kansanterveydestä vastuussa oleva ravitsemusasiantuntija antaa jatkuvasti väärää tietoa?

Iltalehti uutisoi eräästä Minnesotan tutkimuksesta, jonka mukaan kovan rasvan vaihtaminen kasviöljyyn ei alentanut sydäntautiriskiä vaan saattoikin lisätä sitä.

Ursula Schwab kommentoi lehdelle seuraavasti:

Kyseisen tutkimuksen ydinongelman on siinä, että ensinnäkin tutkimusaineisto on peräisin jo vuosilta 1968 – 1973 ja toiseksi että tutkittavat olivat erityisryhmä. Tutkimuksessa oli mukana ihmisiä yhdestä hoitokodista ja kuudesta psykiatrisesta sairaalasta. Tutkimus ei siis millään istu tähän päivään eikä siihen väestöön, joihin veren rasva-arvoihin liittyvää terveysvalistusta yleensä kohdennetaan. Tällä tutkimusuutisella ei siis ole mitään käytännön relevanssia.

Ei siis käytännön relevanssia. Selvä. Palataanpa vuoteen 2014. Ursula Schwab on pääkirjoittajana juuri julkaistussa kirjallisuuskatsauksessa, joka laadittiin pohjoismaisia ravitsemussuosituksia varten. Schwab kirjoitti seuraavasti (englanniksi):

A meta-analysis of eight RCTs, including 13,614 participants, compared effect of interventions with increased intake of PUFA as a replacement for SFA on CHD. PUFA intake in the intervention groups was 15 E%, compared with 5 E% in the control groups. Results showed an overall significant risk reduction of 19%, corresponding to 10% reduced CHD risk for each 5 E% increase of PUFA intake. Studies of longer duration showed greater benefits (94).

Schwab siis perusteli kovan rasvan vaihtoa pehmeään ja antoi viitteeksi koostetutkimuksen. Kyseinen koostetutkimus sattumalta käsittelee aivan tismalleen samaa Minnesotan tutkimusta, jota Schwab kritisoi Iltalehdelle vanhana ja epäolennaisena, ja muita saman aikakauden rasvatutkimuksia.

Schwabin mielestä Minnesotan tutkimus ja muut yhtä vanhat tutkimukset olivat siis relevantteja vuonna 2014, kun hän käytti niitä perustelemaan rasvapolitiikkaansa.

Vuonna 2016 tutkimuksesta löydettiin ennen julkaisematonta tietoa, jonka mukaan kovan rasvan vaihtaminen kasviöljyyn saattoikin lisätä sydänkuolleisuutta. Tulos ei enää tuekaan rasvapolitiikkaa, joten sillä ei ole enää Schwabin mukaan mitään käytännön relevanssia. Näin se mieli muuttui.

Kun luet jatkossa Ursula Schwabin julkisia kannanottoja, muista, että sinä maksat hänen palkkansa. Tuliko rahalle vastinetta?

Lue myös:
Maitokiista – suomalaisasiantuntijoiden kootut selitykset
Näin Itä-Suomen yliopistolla varmistetaan toivottu tutkimustulos
Ursula Schwab on eri mieltä itsensä kanssa
Schwab: Huostaanottopuheet median luoma kohu
Ursula Schwab hiilihydraattitietoisuudesta (YouTube-video)

Written by Jari

13.4.2016 at 14.13

Kategoria(t): Propaganda, Rasva, Ravitsemussuositukset

Tagged with

Tutkimuskooste: kasviöljy laskee kolesterolia muttei sydänkuolleisuutta

with 6 comments

Tutkijat saivat haltuunsa uutta aineistoa kahdesta vanhasta rasvatutkimuksesta ja tekivät uuden analyysin kaikista rasvatutkimuksista.

Maissiöljyä

Maissiöljyn luultiin pienentävän sydänriskiä. Kuva: Mike Mozart / flickr

Vuosikymmeniä sitten suoritettiin useita tutkimuksia, joiden oli tarkoitus osoittaa ns. rasvateorian pätevän myös käytännössä ja auttavan vähentämään sydänkuolleisuutta. Rasvateoria kuului niin, että kun ruokavaliossa vähennetään tyydyttynyttä (”kovaa”) rasvaa ja lisätään monityydyttymätöntä (”pehmeää”) rasvaa, veren kolesteroliarvo laskee ja sen seurauksena riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin pienenee.

Tutkimuksissa jaettiin suuri joukko ihmisiä satunnaisesti kokeelliselle ruokavaliolle, jolla syötiin runsaasti linolihappopitoista (omega-6) kasviöljyä ja vähennettiin tyydyttyneen rasvan syöntiä, ja vertailuruokavaliolle, jolla tehtiin vain vähäisiä muutoksia. Osassa tutkimuksissa käytettiin myös alfalinoleenihappopitoista (omega-3) kasviöljyä tai EPA- ja DHA-rasvahappoja (omega-3) sisältävää rasvaista kalaa. Ryhmien sairastumista ja kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin seurattiin useiden vuosien ajan.

Näistä vanhoista rasvatutkimuksista on julkaistu koostetutkimuksia ennenkin, mutta nyt Christopher Ramsdenin johtama tutkijaryhmä on hankkinut ennen julkaisematonta aineistoa kahdesta vanhasta rasvatutkimuksesta ja lisäksi käyttänyt kaikkien tutkimustulosten analysoinnissa uudempia menetelmiä, joita ei ollut vielä alkuperäisten tutkimusten aikoihin käytössä.

Tutkijaryhmä on saanut uutta tietoa 1970-luvulla julkaistuista tutkimuksista Sydney Diet Heart Study ja Minnesota Coronary Experiment. Sydneyn tutkimuksesta aikaisemmin julkaisematta jätetystä aineistosta selvisi, että kasviöljyn käyttöä lisänneellä ryhmällä oli korkeampi sydänkuolleisuus. Minnesotan tutkimuksesta aikaisemmin julkaisematta jätetystä aineistosta puolestaan selvisi, että niillä, joilla kolesteroli laski eniten, oli korkeampi sydänkuolleisuus. Lisäksi ryhmillä ei havaittu eroa valtimoiden kunnossa ruumiinavauksissa.

Ryhmä teki uuden analyysin, jossa yhdistettiin kaikkien vanhojen rasvatutkimusten tulokset niin, että mukana oli myös aikaisemmin julkaisemattomat tulokset.

Tämän uuden analyysin mukaan tyydyttyneen rasvan vaihtaminen linolihappopitoiseen kasviöljyyn laskee veren kolesterolia muttei laske kuolleisuutta sepelvaltimotautiin tai kuolleisuutta mistä tahansa syystä. Sydneyn ja Minnesotan tutkimusten julkaisuista pois jätetty tieto on johtanut siihen, että kasviöljyjen hyödystä on annettu aikaisemmin todellista myönteisempi kuva. Rasvateoriaa ei ole näytetty toteen.

Kuolleisuus sepelvaltimotautiin eri tutkimuksissa

Tutkijat arvelevat, että vaikka joissakin lääketutkimuksissa LDL-kolesterolin alentaminen vähentää sydänkuolleisuutta, syynä laihoihin (tai olemattomiin) tuloksiin näissä rasvatutkimuksissa voisi olla linolihapon aiheuttama kudosten ja veren lipoproteiinien hapettuminen, joka puolestaan voi lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Suomessa yleisesti käytetyistä öljyistä rypsiöljyssä on karkeasti ottaen puolet vähemmän linolihappoa kuin maissiöljyssä, ja oliiviöljyssä puolestaan on noin puolet vähemmän linolihappoa kuin rypsiöljyssä.

Miksikö juuri Sydneyn ja Minnesotan ikävät tulokset jätettiin aikanaan julkaisematta? Sitä emme tiedä, mutta hieman epäilyttävältähän tuo vaikuttaa. Mahdollisesti kyseiset tutkijat olivat harmissaan, kun tulokset eivät sopineetkaan yhteen vallitsevan teorian kanssa. Ehkäpä he luulivat sen olevan merkki tutkimuksen epäonnistumisessa, mutta todellisuudessa rasvateoria oli epäonnistunut.

Tutkimus julkaistiin The BMJ (entiseltä nimeltään British Medical Journal) -lehdessä. Sen koko teksti on vapaasti kenen tahansa luettavissa. Re-evaluation of the traditional diet-heart hypothesis: analysis of recovered data from Minnesota Coronary Experiment (1968-73)

Maitokiista – suomalaisasiantuntijoiden kootut selitykset

with 23 comments

Harvard-professori Mozaffarian otti kantaa rasvattomien maitotuotteiden suosittelua vastaan. Suomalaisasiantuntijat esittivät Iltalehdessä outoja vastaväitteitä.

Kuva: Southern CrossFit / flickr

Kuva: Southern CrossFit / flickr

Time-lehti kertoi tutkimuksesta, jossa rasvaisten maitotuotteiden käytöstä kertovat rasvahapot veressä olivat yhteydessä puolta pienempään diabetesriskiin. Maineikas tutkija ja Harvard-professori Dariush Mozaffarian kommentoi lehdelle, että ei ole olemassa näyttöä, jonka mukaan vähärasvaisten maitotuotteiden käyttäjät olisivat terveempiä kuin täysrasvaisten maitotuotteiden käyttäjät. Mozaffarianin mielestä nimenomaan rasvattomien maitotuotteiden suosittelusta pitäisi luopua. Hän suosittelisi kaikenlaisia maitotuotteita monipuolisesti, rasvapitoisuudesta riippumatta.

Myös Iltalehti kertoi tutkimuksesta ja otti yhteyttä kolmeen suomalaiseen ravitsemusasiantuntijaan. Käyn tässä suomalaisasiantuntijoiden kommentit yksi kerrallaan läpi. Lainaukset ovat Iltalehdestä.

– Suomessa rasvaton maito on perustelu ruokajuomaksi muun muassa siksi, että se on tärkeä D-vitamiinin lähde, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija Heli Kuusipalo.

Todellisuudessa sekä rasvattomaan maitoon (Fineli) että täysmaitoon (Fineli) lisätään D-vitamiinia. Tämä ilmenee THL:n omasta tietokannasta.

Kuusipalon mukaan [Time-lehden] artikkelissa käsitellään rasvoja yhtenä pahana pakettina, mikä on harhaanjohtavaa.

Todellisuudessa artikkelissa käsitellään nimenomaan maitorasvaa, ja Mozaffarian kommentoi nimenomaan maitotuotteita.

– Ihminen tarvitsee hyviä rasvahappoja. Suomessa ravitsemusta ajatellen on ongelmana se, mistä saisimme tarpeeksi hyviä rasvahappoja; Kuusipalo sanoo.

Todellisuudessa rasvattomissa maitotuotteissa ei takuulla ole enempää hyviä tai välttämättömiä rasvahappoja kuin täysrasvaisissa maitotuotteissa (Fineli).

Kuusipalon mukaan kyseessä on varsin pieni tutkimus verrattuna siihen tietomäärään, jonka perusteella suomalaista ravitsemussuositukset on muun muassa rasvan saannin suhteen määritelty. Ravitsemussuositukset perustuvat tuhansiin, laadukkaiksi arvioituihin tutkimuksiin.

Tällainen tuhansiin nimettömiin tutkimuksiin viittaaminen ei tarjoa mitään keskusteluun. Kuusipalo olisi voinut kertoa, missä tai minkälaisissa tutkimuksissa rasvattomat maitotuotteet on havaittu täysrasvaisia terveellisimmiksi ja millä tavalla, jos sellaisia tutkimuksia on. Harvard-tutkija Mozaffarianin mukaan sellaisia tutkimuksia ei ole.

Lue myös: THL – Tuhannet tutkimukset kutistuivat 15 tutkimukseen

– Time-lehdessä käsitelty tutkimus ei liity mitenkään rasvattomaan maitoon, vaikka otsikossa niin annetaan ymmärtääkin, tarkentaa dosentti Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta.

Tutkimus liittyy rasvattomaan maitoon sillä tavalla, että kun vaihtoehtoina ovat rasvattomat ja täysrasvaiset maitotuotteet, vain jälkimmäisistä jää vereen rasvahappoja, jotka olivat tutkimuksessa yhteydessä jopa puolet pienempään diabetesriskiin.

Tutkijoiden mukaan ihmisen elimistö ei tuota kyseisiä rasvahappoja vereen itse, vaan ne ovat kelvollinen osoitin rasvaisten maitotuotteiden käytöstä.

– Lisäksi on muistettava, että tutkimus on tehty Yhdysvalloissa, jossa ei juuri juoda maitoa. Tiedot eivät siis mitenkään ole sovellettavissa Suomeen, Schwab linjaa.

Tutkimuksessa ei ollut kyse pelkästään maidosta vaan kaikista rasvaisista maitotuotteista. Siinä mukana olleet henkilöt käyttivät maitotuotteita keskimäärin 2,1 annosta päivässä.

Tämän uuden tutkimuksen Discussion-osassa kerrotaan, että vastaavia tutkimuksia on tehty aikaisemminkin ja muuallakin. Rasvaisten maitotuotteiden käytöstä kertovat veren rasvahapot olivat yhteydessä pienempään diabetesriskiin myös kahdeksan euroopan maata käsittäneessä jättitutkimuksessa (Forouhi 2014), australialaisessa tutkimuksessa (Hodge 2007) ja ruotsalaisessa tutkimuksessa (Krachler 2008).

– Ei ole mitään syytä suositella täysmaitoa rasvattoman maidon sijaan, kokoaa professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopistosta.

Mikael Fogelholm kommentoi tuttuun tapaansa aiheen vierestä vain sen, mitä hän itse haluaa sanoa. Mozaffarian ei ehdottanut täysmaidon suosittelua rasvattoman maidon sijaan vaan kaikenlaisten maitotuotteiden suosittelua eikä erityisesti rasvattomien.

Yhteenvetona vaikuttaa siis siltä, että suomalaiset asiantuntijat eivät olleet perehtyneet tutkimukseen tai aiheeseen, jota kommentoivat, vaan keksivät lähinnä ensimmäiseksi mieleen tulleita vastaväitteitä, jotka joko eivät liittyneet aiheeseen lainkaan tai eivät olleet totta. Onko suomalaisten ravitsemusasiantuntijoiden tietotaidon taso todella tässä? Haluaako joku muu ravitsemusasiantuntija pistää paremmaksi? Kommentoikaa.

Written by Jari

10.4.2016 at 11.43

USA:n ravitsemusterapeutit lopettaisivat kovasta rasvasta varoittelun

with 11 comments

Yhdysvaltain ravitsemusterapeuttien yhdistys (A.N.D.) suosittelee lopettamaan varoittelun kovasta rasvasta ja kiinnittämään enemmän huomiota lisättyyn sokeriin.

Academy of Nutrition and Dietetics on Yhdysvaltojen suurin ravitsemusammattilaisten yhdistys, jonka jäsenet ovat pääasiassa ravitsemusterapeutteja. Yhdistys on juuri julkaissut kannanottonsa luonnosvaiheessa oleviin uusiin yhdysvaltalaisiin ravitsemussuosituksiin liittyen.

Ravitsemussuositusten luonnoksessa on jo lopetettu ravinnon sisältämästä kolesterolista varoittelu, mutta yhdistys haluaisi sen lisäksi lopettaa tyydyttyneestä (eli ”kovasta”) rasvasta varoittelun, koska sen yhteydestä sydän- ja verisuonitauteihin ei ole näyttöä.

Yhdistyksen mukaan sydän- ja verisuonitautien riskin vähentämisessä paras neuvo ei ole kovan rasvan vaihtaminen ”pehmeään” rasvaan vaan hiilihydraattien vaihtaminen pehmeään rasvaan. Hiilihydraatit ovat todennäköisesti yhteydessä suurempaan sydän- ja verisuonitautien riskiin, kovalla rasvalla ei ole yhteyttä riskiin ja pehmeällä rasvalla on yhteys pienempään riskiin.

Yhdystys ei ottanut tässä kantaa hiilihydraattien laatuun, mutta eroja on tietenkin olemassa.  Hiilihydraattien vähentäminen kannattaa tehdä ensisijaisesti ns. höttöhiilareista eli esimerkiksi prosessoiduista vähäkuituisista viljatuotteista.

Yhdistys on huolissaan myös suolasuosituksesta, joka on liian matala osalle väestöstä. Lisäksi yhdistys haluaisi kiinnittää enemmän huomiota lisätyn sokerin käytön rajoittamiseen.

Lue lisää: Academy Submits 2015 DGA Recommendations

Mikael Fogelholm, paleoruokavalio ja muunneltu totuus

with 7 comments

fogelholm_mikaelHelsingin Sanomat kirjoitti paleoruokavaliosta, ja artikkelissa haastateltu ravitsemusasiantuntija Mikael Fogelholm jatkoi tuttuun tapaansa totuuden rajojen venyttämistä.

HS:n nettisivuilla julkaistiin 12.6. artikkeli Viisi väitettä paleoruokavaliosta. Siinä haastateltiin ruokavaliota itse noudattavaa Jaakko Savolahtea ja asiantuntijana Mikael Fogelholmia.

Fogelholm sanoi: ”[Maidon ja viljan puutteesta] Voi ol­la [haittaa ihmiselle]. Mai­to­tuot­tei­den ja täys­jy­vä­vil­jan jät­tä­mi­seen pois ruo­ka­va­lios­ta ei löy­dy mi­tään tie­teel­lis­tä tai ter­vey­del­lis­tä pe­rus­tet­ta.” Myöhemmin hän jatkoi: ”Ne pa­leo­liit­ti­tut­ki­muk­set, joi­hin olen tu­tus­tu­nut, ovat kos­ke­neet pien­ten ryh­mien ly­hyt­kes­toi­sis­ta laih­du­tus­ta.”

Tähän mennessä on julkaistu ainakin viisi ruokavaliotutkimusta (ks. linkit), joissa koehenkilöt on satunnaistettu syömään joko täysjyväviljaa tai ei ollenkaan viljaa. Tällaiset ns. satunnaistetut kontrolloidut kokeet (RCT) ovat eri tyyppisten tutkimusten joukossa parhaita osoittamaan todellisia syy- ja seuraussuhteita.

Kaikissa viidessä tutkimuksessa viljaton ruokavalio oli terveellisempi kuin täysjyväviljaan painottuva ruokavalio. Tutkimuksista uusin ja suurin tehtiin Ruotsissa ja julkaistiin tänä vuonna. Kyseisessä tutkimuksessa oli mukana 70 naista ja se kesti 2 vuotta. Se ei siis todellakaan ollut pieni ja lyhytkestoinen tutkimus, kuten Fogelholm väittää.

Tutkimuksessa olivat vastakkain viljaton paleoruokavalio ja pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukainen täysjyväviljaan painottuva ruokavalio. Mikael Fogelholm oli itse mukana suositukset laatineessa työryhmässä.

Onko hieman noloa, että Fogelholmin kritisoima paleoruokavalio on tutkitusti terveellisempi kuin Fogelholmin itsensä laatiman suosituksen mukainen ruokavalio? Sitä ei ainakaan kannata kertoa toimittajalle!

Miksei Fogelholm kertonut tutkimuksesta toimittajalle? Entä, jos hän ei olekaan tutustunut kyseiseen tutkimukseen? Siitäkään ei ole kyse, sillä hän kommentoi itse tutkimusta Twitterissä tammikuussa: ”Ei yllättävää, tulos aika lailla sama kuin VHH-tutkimuksissa.” Minäkään en yllättynyt tuloksesta, koska kaikissa aikaisemmissakin tutkimuksissa viljaton ruokavalio on ollut terveellisempi.

Vihreän liiton jäsen Mikael Fogelholm jatkaa artikkelissa myös lihan vastaista kampanjointiaan: ”Pu­nai­sen li­han mää­rä pa­leo­ruo­ka­va­lios­sa on ter­vey­den kan­nal­ta huo­les­tut­ta­van suu­ri. On kiis­ta­ton to­sia­sia, et­tä li­haa run­saas­ti syö­vil­lä on enem­män sai­rauk­sia ja suu­rem­pi kuol­lei­suus kuin li­haa vä­hän syö­vil­lä.”

Kiistaton tosiasiako? Kuinkahan Fogelholm sitten selittää sen, että jättimäisessä eurooppalaisessa koostetutkimuksessa eniten ja vähiten tuoretta punaista lihaa syöneillä oli aivan yhtä suuri kuolleisuus? Miksi tuo ”kiistaton tosiasia” ei näy Euroopassa? Fogelholmin viittaamia yhteyksiä löytyy lähinnä Yhdysvalloista, jossa punainen liha tuotetaan eri tavalla kuin Suomessa ja nautitaan kovin usein hampurilaisaterian seurassa.

Sopiiko tällainen totuuden muunteleminen ravitsemustieteen professorin ja ravitsemussuositusten laatijan arvolle? Voiko virallisiin ravitsemussuosituksiin vaikuttava asiantuntija päästää suustaan sellaisia sammakoita, joista vaikkapa poliitikko joutuisi pulaan?

Lue myös:
Kivikauden ruokavalio vastaan ravitsemussuositukset
Täysjyvää vai ei viljaa?
Punainen liha tappaakin vain Yhdysvalloissa
Mikael Fogelholm tarinoi: Liha lihottaa
Mikael Fogelholm puhuu jälleen höpöhöpöä

Written by Jari

19.6.2014 at 8.28

Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014

with 42 comments

Uudet ravitsemussuositukset ovat parannus edellisiin verrattuna, mutta naimakauppa maatalouden kanssa ja yksisilmäinen rasvateoria ovat yhä niiden rasitteena.

Päivitetty 31.1.2014

Pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin pohjautuvat suomalaiset ravitsemussuositukset julkaistiin 23.1.2014. Edellisistä suosituksista on poikettu aika vähän, mutta pääosin parempaan suuntaan ollaan menossa.

Uusissa suosituksissa on entistä enemmän joustoa hiilihydraattien ja rasvan määrälle. Hiilihydraattien saantisuosituksen alarajaa on laskettu ja rasvan saantisuosituksen ylärajaa nostettu, kumpaakin viisi prosenttia energiasta. Ruokakolmiossa muutos näkyy niin, että viljatuotteet on siirretty alimmalta tasolta ylemmäs ja vastaavasti kasvikset ja hedelmät niiden entiselle paikalle alimmalle tasolle.

VRN ruokakolmio 1998 2014

Suunta ja ajatus ovat hyvät – enemmän valinnanvaraa – mutta muutos olisi voinut olla suurempikin. Sopiva hiilihydraattien ja rasvan suhde on yksilöllistä, ja suurelle osalle kansasta sopisi pienempikin hiilihydraattien osuus.

Uudessa lautasmallikuvassa hiilihydraattilisäkkeen koko näyttäisi pienentyneen. Toisaalta sanallisissa ohjeissa ei ole eroa lautasmallissa. Lisäkkeelle varataan edelleen neljännes lautasesta. Onkohan kuvan suunnittelussa käynyt vahinko, vai onko se jonkinlainen vihje?

VRN lautasmalli 1998 2014

Muita muutoksia suosituksissa ovat D-vitamiinin ja seleenin määrän lisääminen ja suolan määrän vähentäminen. Pähkinöiden käyttöä suositellaan nyt ensimmäistä kerran, mikä on hyvä asia. Lisäksi punaisen lihan käyttöä neuvotaan rajoittamaan.

Käsittelin suositusta punaisesta lihasta aikaisemmassa kirjoituksessani. Suositus ei perustu tutkittuun ravitsemustietoon, vaan se on lähinnä vihreää politiikkaa. Euroopassa eniten ja vähiten tuoretta punaista lihaa syövät elävät yhtä pitkään. Lue tästä lisää: Punainen liha tappaakin vain Yhdysvalloissa

Yksi suositusten keskeisistä ongelmista on, että niiden kaikkiin osiin eivät vaikuta pätevän samat tieteelliset kriteerit. Toisaalta eläinrasvaan suhtaudutaan tiukasti, ja toisaalta lisättyyn sokeriin ja prosessoituun viljaan – ”höttöhiilareihin” – varsin löysästi.

Maitotuotteet neuvotaan käyttämään rasvattomina tai vähärasvaisina, vaikka normaalirasvaiset maitotuotteet on todettu tutkimuksissa terveydelle vaarattomiksi. Usein normaalirasvaiset maitotuotteet myös ovat olleet painonhallinnassa parempi vaihto kuin rasvattomat maitotuotteet. Lisäksi punaisesta lihasta neuvotaan valitsemaan vähärasvaisimmat osat. Uusista suosituksista on sentään poistettu edellisten suositusten aivan pähkähullu neuvo heittää broilerin nahka pois.

En käsittele tässä kirjoituksessa rasvan laatukysymyksiä tarkemmin, mutta mainitsen kuitenkin, että pohjoismaisten suositusten laatijat eivät käyneet itse läpi rasvatutkimuksia vaan turvautuivat aikaisempaan koostetutkimukseen, jossa on puutteita. Lue lisää vanhemmasta kirjoituksesta: Rasvahypoteesin viimeiset oljenkorret

Lisättyä sokeria suomalaisissa suosituksissa sallitaan korkeintaan kymmenen prosenttia energiasta. Käytännössä se tarkoittaa miehille 68 grammaa eli 17 teelusikallista ja naisille 54 grammaa eli 13 teelusikallista lisättyä sokeria. Tämän päälle tulee vielä esim. hedelmien ja maitotuotteiden oma luontainen sokeri.

Viljatuotteista suositellaan nauttimaan vähintään puolet täysjyvätuotteina, joissa tulisi olla vähintään puolet täysjyväjauhoja. Käytännössä siis kolme neljännestä viljatuotteista voi olla ns. vehnäpullaa ja vain yksi neljännes todellista täysjyvää. Viljatuotteiden suositeltu käyttömäärä on 9 annosta miehille ja 6 annosta naisille. Suositukseen mahtuu siis periaatteessa 4-7 viipaletta ranskanleipää.

Toki moni kansalainen voi halutessaan syödä terveellisemmin kuin minimisuosituksen verran, suuremman osan täysjyvänä, mutta laitosruokailijoilla ei välttämättä ole valinnanvaraa.

Mikael Fogelholm, joka oli mukana sekä pohjoismaisten että suomalaisten ravitsemussuosituksien suunnittelussa, sanoi jo joulukuussa 2007 nettisivuillaan varsin fiksusti, että ”eläinrasva ei ole sen epäterveellisempää kuin huonot hiilihydraatit, kenties se on jopa terveellisempää” ja ”voi saattaa olla terveellisempää kuin valkoinen leipä”.

Voiko Mikael Fogelholm ja muut valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsenet sanoa rehellisesti, että eläinrasvaa ja höttöhiilareita on kohdeltu suosituksissa samoin tieteellisin kriteerein? Onko vanhentuneet rasvaopit laitettu uusintakierrokselle ilman pohdintaa? Löytyykö perustelut tieteestä vai teollisuuden suorittamasta lobbauksesta?

Päivitys 31.1.2014: Mikael Fogelholm vastasi kritiikkiin valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) puolesta. Kopioin hänen vastauksensa tähän kokonaisuudessaan, ja omat kommenttini ovat sen alla.

1) NNR suosituksissa rasvaa koskevissa suosituksissa käytettiin lähteenä sekä aikaisempia tutkimuksia että perusteellista systemaattista kirjallisuuskatsausta, kuten tehtiin mm. kaikkien muidenkin energiaravintoaineiden kohdalla. Rasvaa koskeva katsaus oli erittäin laaja ja siksi sen viimeistely painokuntoiseksi Food & Nutr Research lehteä varten on kestänyt.

2) Minusta ”höttöhiilihydraatteja” ja eläinrasvaa on käsitelty samalla tavalla. Itse asiassa suositukset sekä pohjoismaisella että kansallisella tasolla ottavat selvästi tiukemman kannan ”höttöhiilihydraatteihin”, verrattuna aikaisempiin versioihin. Suhtautuminen eläinrasvaan ei ole muuttunut, sen sijaan myönteinen suhtautuminen kasvi- ja kalarasvan lisäämiseen nykyisestä on uusi asia. En jaa tässä Ristirannan tulkintaa. Tutkimuksissa tuskin koskaan (ainakaan epidemiologisessa) on tilannetta, jossa vilja on vain täysjyvää. Niinpä tuo ”vähintään 50 % täysjyvää” on ihan hyvä tulkinta tilanteesta, jossa mitään tarkkoja prosentteja kukaan ei pysty sanomaan. Varmaan parempi mitä suurempi, mutta toisaalta (kuten olen monesti sanonut) ei meidän tarvitse syödä täydellisesti voidaksemme hyvin.

3) Maitovalmisteita ja terveyttä koskevat väestötutkimukset tuovat johdonmukaisimmin tuloksia, jonka mukaan rasvattomat ja vähärasvaiset maitovalmisteet (dairy) ovat yhteydessä hyvään terveyteen.
Monissa myös rasvaiset ovat yhteydessä hyvään terveyteen, mutta ei ehkä yhtä johdonmukaisesti. Vain harvoin on päinvastoin. Oma näkemykseni on, että ei missään nimessä riitä todisteet sanomaan, että rasvaiset ovat terveellisempiä. Lisäksi meidän on löydettävä suomalaisesta ruokavaliosta sellaisia asioita, joista energiansaantia voi vähentää. Maitovalmisteiden rasva on tässä ihan luonteva mahdollisuus, sillä useimmille rasvaisille maitotalousvalmisteille löytyy vastaava vähempirasvainen vaihtoehto.

4) Teollisuus on tietysti käyttänyt sille kuuluvan oikeutensa kommentoida sekä pohjoismaisia että suomalaisia suosituksia. Molempia suosituksia valmistelleena asiantuntijana voin kuitenkin vakuuttaa, että mitään vaikutuksia näillä kommenteilla ei ole ollut. Pidän väitettä teollisuuden vaikuttamisesta jopa loukkaavana, koska sen enempää Ristirannalla kun kenelläkään muulla tätä asiaa esille nostaneella ole mitään näytettä väitteensä tueksi. Tavoitteenamme on ainoastaan ja vain väestön terveyden edistäminen parhaimman mahdollisen tieteellisen tiedon avulla. Se, että meillä suositus on eri kuin mitä Ristirannan mielestä sen pitäisi olla, ei ole todiste teollisuuden lobbauksesta. Suosituksesta löytyy paljon sellaisia kohtia, jotka eivät varmaan Elintarviketeollisuutta miellytä.

Mikael Fogelholm

Omat kommenttini:

Jos rasvanvaihtokokeista on tehty oma kirjallisuuskatsaus pohjoismaisiin suosituksiin, mutta sitä ei ole vielä julkaistu, niin hyvä niin. Palaamme siihen sitten myöhemmin.

Olen iloinen, jos VRN:n tavoitteena ei ole ollut käsitellä höttöhiilareja sen löysemmin kuin elänrasvojakaan. Onko siinä sitten käytännössä onnistuttu? Jos kanta höttöhiilareihin on tiukentunut, niin olisi luullut, että lisätyn sokerin määrää olisi vähennetty suosituksessa aivan ensimmäisenä. Niin ei ole kuitenkaan tehty.

Yritän verrata vielä höttöhiilareiden ja eläinrasvan määrää annoksien sijaan energiaprosenteissa.  Suosituksessa rasvan osuus on 25-40 E% (prosenttia energiasta). Koska VRN suosii kasvirasvaa, voisi eläinrasvan osuudeksi jäädä tuosta vaikkapa noin neljännes eli 6-10 E%. Mikä sitten on höttöhiilareiden osuus prosenteissa? Sokeria suomalaiset käyttävät saman määrän kuin suosituksissa on maksimina eli noin 10 E%. Otetaan siitä kuitenkin vajaa kolmannes pois laskuissamme eli lasketaan sokerin määräksi 7 E%. Suositelluista viljatuotteiden annoksista tulee energiaa noin 26 E%. Jos puolet niistä nauttii edes jonkinlaisena täysjyvänä, niin ”höttöviljan” osuudeksi jää silti 13 E%. Kun sokeri ja höttövilja lasketaan yhteen, tulee höttöhiilareiden osuudeksi 20 E%. Perunaa en ole laskenut tässä höttöhiilareihin mukaan, mutta moni ehkä laskisi. Kuitua siinä ei ainakaan ole merkittäviä määriä. Perunan käyttöä neuvotaan suosituksissa jatkamaan samaan malliin.

Ehkä käyttömäärät ovat Fogelholmin mielestä tulkinnanvaraisia, mutta minun nähdäkseni eläinrasvaan suhtaudutaan tuplasti tiukemmin kuin höttöhiilareihin. Siten höttöhiilareista olisi myös helpompi vähentää energiansaantia, kun on enemmän, mistä vähentää. Samaa mieltä olen kuitenkin siitä, ettei täydellisen ruokavalion tavoitteleminen ole tarpeen.

Tarkoitukseni ei ole loukata VRN:n jäseniä, mutta nykyisellä kokoonpanolla mielikuvat teollisuuden vaikutuksesta ovat aivan ymmärrettäviä. Käsittääkseni Fogelholm on itsekin ottanut kantaa, että teollisuuden edustajat voisi poistaa VRN:sta.

En esittänyt, että omat ravitsemusnäkemykseni olisivat todiste teollisuuden lobbauksesta.

Written by Jari

27.1.2014 at 8.11