Tutkimus: kookosöljy paransi kolesteroliarvoja

BBC:n ohjelma ja Cambridgen yliopiston tutkijat selvittivät kookosöljyn, oliiviöljyn ja voin vaikutusta kolesteroliarvoihin.

BBC2-kanavan Trust Me I’m a Doctor -ohjelma on käsitellyt monenlaisia terveysaiheita, ja ohjelma on tällä hetkellä seitsemännellä tuotantokaudellaan. Kauden toisessa jaksossa yksi aiheista oli kookosöljyyn liitetyt terveysväitteet ja todellinen vaikutus kolesteroliarvoihin.

Ohjelma pyysi apuun kaksi Cambridgen yliopiston professoria ja tutkijaa (Kay-Tee Khaw ja Nita Forouhi). He suunnittelivat tutkimuksen, jossa oli mukana 94 koehenkilöä, jotka olivat 50-75-vuotiaita eivätkä sairastaneet diabetesta tai sydän- ja verisuonitauteja.

Henkilöt jaettiin satunnaisesti kolmeen ryhmään, jotka käyttivät neljän viikon ajan päivittäin 50 grammaa joko kookosöljyä, oliiviöljyä tai voita. Henkilöiden kolesteroliarvot mitattiin tutkimuksen alkaessa ja sen jälkeen.

”Paha” LDL-kolesteroli nousi voin käyttäjillä noin 10 % ja laski hieman oliiviöljyn (ei tilastollisesti merkitsevästi) ja kookosöljyn käyttäjillä.

”Hyvä” HDL-kolesteroli nousi noin 5 % voin ja oliiviöljyn käyttäjillä ja jopa 15 % kookosöljyn käyttäjillä.

Tutkija Kay-Tee Khaw oli yllättynyt tuloksesta ja arveli, että se voisi johtua kookosöljyn sisältämästä lauriinihaposta, joka voi vaikuttaa kolesteroliarvoihin eri tavalla kuin muut tyydyttyneet rasvahapot.

Tutkimus on rekisteröity ClinicalTrials.gov-sivustolle (NCT03105947) ja sen arvioitu julkaisuajankohta on maaliskuussa 2018. Kookosöljystä on julkaistu varsin vähän ihmisillä tehtyjä tutkimuksia, joten tämä tutkimus tuo arvokasta lisätietoa.

Päivitys: Tutkimus julkaistiin maaliskuussa 2018 BMJ Open -lehdessä. Randomised trial of coconut oil, olive oil or butter on blood lipids and other cardiovascular risk factors in healthy men and women

Lähteet: Trust Me I’m a Doctor -ohjelman jakso (7. kauden 2. jakso) ja BBC News – Is coconut oil a superfood?

Lue myös: Kookosöljy – superruoka vai suonet tukkoon? (Aikaisempia tutkimuksia kookosöljystä ja kookoksesta)

Kuitua vai rasvaa kolesterolille?

Mitä tapahtuu veren kolesteroliarvoille, kun syödään enemmän kuitupitoisia hiilihydraatteja tai erilaisia rasvoja?

Olen tehnyt aikaisemmin jonkin verran kolesterolivertailuja hiilihydraattien ja rasvojen välillä ja olen saanut kritiikkiä siitä, ettei hiilihydraatteja ole eroteltu laadun mukaan. Minulle on kerrottu, että kuitupitoiset hiilihydraatit olisivat paljon terveellisempää syötävää.

Siitä sainkin idean uuteen vertailuun. Tällä kertaa olen ottanut huomioon erilaisten rasvahappojen lisäksi myös veteen liukenevan kuidun ja fruktoosin eli hedelmäsokerin kolesterolivaikutukset. Veteen liukeneva kuitu parantaa kolesteroliarvoja, kun taas fruktoosi heikentää niitä.

Vertailuarvona käytän sokerittomia hiilihydraatteja (”complex carbohydrates”), jotka sisältävät mm. tärkkelyspitoisia juureksia, viljatuotteita ja täysjyväviljatuotteita. Ne löytyvät kaaviokuvasta nolla-arvon kohdalta.

Lukuarvo kaaviokuvassa on muutos kokonaiskolesterolin ja ”hyvän” HDL-kolesterolin suhteessa, kun keskimääräinen suomalainen henkilö vaihtaa sokerittomia hiilihydraatteja erilaisiin hiilihydraatti- tai rasvapitoisiin ruokiin. Tämä kolesterolisuhde on yksi tarkimmista sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä. Kerron laskentatavasta tarkemmin kommenttiosiossa alla.

Muutos kolesterolisuhteessa (kokonaiskolesteroli/HDL), kun 1 % energiasta sokerittomia hiilihydraatteja vaihdetaan erilaisiin hiilihydraatti- tai rasvapitoisiin ruokiin

Liukenematon kuitu parantaa tutkitusti kolesteroliarvoja, mutta kuten kuvasta näkyy, muutos ei ole rasvoihin tai fruktoosiin verrattuna kovin suuri.

Omenan korkea arvo selittyy sillä, että siinä on enemmän fruktoosia kuin tavallisessa sokerissa. Marjojenkin fruktoosi heikentää kolesterolisuhdetta hieman. Kaurapuuro ja ruisleipä (100 % täysjyväruista) parantavat kolesterolisuhdetta jonkin verran, mutta muutos on aika vaatimaton rasvoihin verrattuna.

Jätin kaaviokuvasta pois kananmunan rasvan, koska sen rasvahappokoostumus on hyvin lähellä broilerin rasvaa. Sokeri on tavallista pöytäsokeria, jossa on puolet glukoosia ja puolet fruktoosia. Makeisten ja virvoitusjuomien vaikutus lienee samankaltainen.

Koska jokaisen elintarvikkeen kolesterolivaikutuksia ei ole mitattu eikä tuskin voidakaan mitata erikseen, niin nämäkään lukemat eivät ole aivan tarkkoja. Lisäksi muistutan edelleen, että ravintotekijöiden kolesterolivaikutuksissa on yksilöllisiä eroja, ja nämä laskelmat koskevat keskimääräistä henkilöä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että ruisleipä voittaa voin mutta häviää porsaan ja broilerin rasvoille sekä kasviöljyille.

Lähteet:
Dietary lipids and blood cholesterol: quantitative meta-analysis of metabolic ward studies
Cholesterol-lowering effects of dietary fiber: a meta-analysis
Consumption of Fructose and High Fructose Corn Syrup Increase Postprandial Triglycerides, LDL-Cholesterol, and Apolipoprotein-B in Young Men and Women
Fineli
FINRISKI 2012
FINRAVINTO 2007

Reijo Laatikaisen ja Varpu Tavin rasvakirja

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen ja tietokirjailija Varpu Tavi ovat kirjoittaneet yhdessä tiiviin tietopaketin rasvojen terveellisyydestä e-kirjana.

Reijo Laatikainen on terveydenhuollon maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti. Hän on ylläpitänyt usean vuoden ajan suosittua Pronutritionist-blogia, jossa hän on käynyt ennakkoluulottomasti läpi valtavan määrän tutkittua tietoa.

Varpu Tavi on kirjoittanut ensimmäisen kirjansa hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta jo vuonna 2005 ja kirjoittanut sen jälkeen yli kymmenen kirjaa erilaisista terveysaiheista. Varpu kirjoittaa myös useisiin blogeihin, mm. Iltalehdelle ja Kg-lehdelle.

Arvostan suuresti kumpaakin kirjoittajaa, joten tämä Rasvoilla terveyttä ja kauneutta -kirja oli minulle iloinen yllätys.

Kirjan esittelyteksti on seuraavanlainen:

Viime vuodet Suomessa on käyty rasvasotaa. Reijo Laatikaisen ja Varpu Tavin mielestä on jo rasvarauhan aika. Olemassaolevan laajan tutkimusaineiston perusteella molemmat sodan osapuolet ovat sekä oikeassa että väärässä.

Kirjoittajat toteavat: ”Olemme tätä kirjaa kirjoittaessamme pysyneet tiukasti siinä, mitä tämänhetkisestä tutkimustiedosta voi päätellä. Pyrkimyksemme on ollut selvittää asia mahdollisimman neutraalisti, ilman että kummallakaan meistä olisi ollut valmista agendaa, jota pitäisi julistaa.”

Kirjassa käydään läpi, mitä uusin tutkimustieto on osoittanut erilaisten rasvojen terveysvaikutuksista. Lisäksi kirjassa on Varpu Tavin terveellisiä ja kaunistavia rasvasekoitusohjeita sekä Reijo Laatikaisen syventävät rasvaopinnot eli rasvankäyttöohjeita eri sairauksissa.

Kirjoittajat kritisoivat ravitsemussuosituksia liian löysästä linjasta punaisen lihan ja lihajalosteiden suhteen sekä liian tiukasta rasvansaannin ylärajasta. ”Kolesteroliskeptikoita ja karppausguruja” he puolestaan kritisoivat tyydyttyneen rasvan nostamisesta täysin perusteettomasti jalustalle. Kirjasta löytyy enemmänkin napakkaa ja hyvin perusteltua kritiikkiä joitakin vanhentuneita ravitsemuskäsityksiä kohtaan.

Kirjan kohderyhmänä on varmaankin ravitsemuksen ja terveydenhoidon ammattilaiset ja muut ravitsemusasioihin tarkemmin perehtyneet, sillä suurin osa tekstistä menee melko syvälle aiheeseen ja vilisee erikoistermejä, jotka eivät välttämättä ole maallikoille tuttuja. Toisaalta yhteenveto-osissa on myös yksinkertaisia ja selkokielisiä ruokavalio-ohjeita, jotka sopivat hyvin keskivertokansalaiselle.

Voin suositella kirjaa kaikille kohderyhmään kuuluville. Se todellakin antaa tasapainoisen ja puolueettoman kuvan kaikesta tähänastisesta tutkimustiedosta. Ennakkoluuloja tai agendaa on vaikea löytää. Kirja on melko lyhyt, mutta siinä on paljon asiaa ja se perustuu suurelta osin Reijon blogissa oleviin laajempiin kirjoituksiin.

Ruusuja:

• Kirja antaa hyvän kokonaiskuvan terveellisestä ravinnosta ja mittasuhteita sen eri osa-alueiden merkityksestä.
• Kirjoittajat tunnustavat, että hyvin vähärasvainen ruokavalio ei ole terveellinen.
• Kirjoittajat kertovat, että tyydyttyneen (”kovan”) rasvan haittoja on liioiteltu ja hiilihydraatit ovat kolesteroliarvoille kaikkein huonoin vaihtoehto.
• Kirjassa on hyviä käytännön ohjeita keskivertokansalaiselle.
• Tieteellinen näyttö esitetään totuudenmukaisesti ja siihenkin suhtaudutaan tarvittaessa kriittisesti.
• Kirjoittajien nyrkkisääntö on ”luonnollisia rasvoja monipuolisesti”. Allekirjoitan!
• Kirjoittajien mielestä normaalirasvaiset maitotuotteet sopivat karppaajalle. Allekirjoitan!

Risuja:

• LDL-kolesterolin roolia on mielestäni yksinkertaistettu liikaa. Kirjan luonteelle olisi sopinut sen tarkempikin käsittely.
• Kirjan mukaan rasvan saanti on ”erittäin suurta” ja se on korjattava vähäisemmäksi, jos rasvaa syödään yli 45 % energiasta. Ymmärtääkseni perustelu on, ettei suuremmasta määrästä ole näyttöä. Toisaalta margariinia suositellaan aika lailla varauksetta, vaikka näyttöä siitäkin on vähän. Kummankin kohdalla voisi sanoa: ”Emme tiedä.”
• Kirjassa painotetaan näkyvän rasvan osalta rypsiöljyä (tai oliiviöljyä), margariinia ja pähkinöitä. Ihan hyvä ohje keskivertokansalaiselle, mutta karppaajalla on vaarana liian suuri monityydyttymättömän rasvan määrä.

E-kirjoja eli sähköisiä kirjoja voi lukea tietokoneilla Windows- ja Mac-käyttöjärjestelmillä sekä matkapuhelimilla tai taulutietokoneilla, jotka ovat Android- tai iOS-pohjaisia (eli Applen laitteet). Tämän kirjan voi tilata Elisa Kirjasta tai Bookystä.

Pekoni ja kananmunat laskevat kolesterolia

Kuva: Phil Lees / flickr

Hiilihydraattien vaihtaminen mm. pekoniin ja kananmuniin laskee haitallisina tai ”pahana kolesterolina” pidettyjen LDL-hiukkasten määrää verenkierrossa.

LDL-kolesteroli on veressä vaihtelevan kokoisina hiukkasina. Kahdella eri henkilöllä voi olla veressään sama määrä LDL-kolesterolia, mutta vaihteleva määrä LDL-hiukkasia. Tavanomainen kolesterolimittaus kertoo pelkästään LDL-kolesterolin määrän, ei hiukkasten määrää.

LDL-hiukkasten määrää pidetään kuitenkin yleisesti parempana sydän- ja verisuonitautien ennustajana kuin LDL-kolesterolin määrää. Jopa tiukimmat kolesteroli-intoilijat tunnustavat tämän. LDL-hiukkasten määrää kuvaa tarkemmassa verikokeessa mitattava ns. apolipoproteiini B (myöhemmin apoB), joka kuljettaa LDL-kolesterolia.

Erilaisten rasvahappojen vaikutusta apoB:hen on selvitetty useissa tutkimuksissa. Laskin tutkimustulosten pohjalta erilaisten Suomessa yleisesti käytettyjen rasvojen vaikutuksen apoB:hen. Tutkimuksissa on käytetty vertailukohteena keskivertohiilihydraatteja, jotka on asetettu nolla-arvon kohdalle.

Muutos apoB:ssä (mg/L), kun 1 % energiasta hiilihydraatteja vaihdetaan erilaisiin rasvoihin

Kuten kuvasta ilmenee, voi (maitorasva), hiilihydraatit ja naudanrasva ovat melko samanveroisia tämän ”pahan kolesterolin” eli apoB:n suhteen. Pekonin (porsaan), kananmunien ja broilerin rasva laskevat kolesterolia. Oliiviöljy, lohen rasva ja rypsiöljy laskevat sitä kaikkein eniten.

Myös hiilihydraattien laatu voi vaikuttaa apoB-arvoon. Joillakin hiilihydraattipitoisilla ruoka-aineilla tulos voi olla parempi, joillakin huonompi. Esim. kauran kuitu laskee apoB:tä. Lisäksi eri ruoka-aineiden vaikutuksessa kolesteroliarvoihin on yksilöllisiä eroja.

Eikö olekin huvittavaa, että eläinrasvaa on pidetty pitkään kolesterolipahiksena?

Lähteitä:
Effects of dietary fatty acids and carbohydrates on the ratio of serum total to HDL cholesterol and on serum lipids and apolipoproteins: a meta-analysis of 60 controlled trials (taulukko 1)
A Meta-Analysis of Low-Density Lipoprotein Cholesterol, Non-High-Density Lipoprotein Cholesterol, and Apolipoprotein B as Markers of Cardiovascular Risk
Fineli
THL: Rasva-aineenvaihdunnan yhtymäkohtia sydän- ja verisuonitauteihin

Päivitetty 18.6.

Monityydyttymätön rasva saattaa heikentää D-vitamiinin imeytymistä

Kertatyydyttymätön rasva paransi ja monityydyttymätön rasva heikensi D-vitamiinin imeytymistä vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa.

Voin, hasselpähkinöiden, oliiviöljyn ja punaisen lihan rasva olivat suotuisampia D-vitamiinin imeytymiselle kuin rypsiöljyn, maapähkinöiden ja margariinin rasva.

Tutkimuksessa oli mukana 152 tervettä yli 65-vuotiasta miestä ja naista, jotka söivät päivittäin lisäravinteena 700 IU eli 17,5 mikrogrammaa (µg) D₃-vitamiinia. Henkilöt pitivät ruokapäiväkirjaa, ja heiltä myös mitattiin D-vitamiinin varastomuoto (25(OH)D) verestä.

Tutkimuksessa havaittiin, että kertatyydyttymättömän rasvan (MUFA) syönti oli yhteydessä parempaan D-vitamiinin imeytymiseen ja monityydyttymättömän rasvan (PUFA) syönti oli yhteydessä heikompaan D-vitamiinin imeytymiseen. Erityisen vahva yhteys oli näiden kahden rasvan keskinäisellä suhteella (MUFA/PUFA).

Tyydyttyneellä rasvalla ei ollut selkeää yhteyttä D-vitamiinin imeytymiseen. Osalla henkilöistä se heikensi hieman D-vitamiinin imeytymistä, ja osalla henkilöistä sillä ei ollut vaikutusta. Tyydyttyneen rasvan vaikutus saattaa siis riippua henkilöstä tai rasvan lähteestä.

Rasvan kokonaismäärällä ei ollut vaikutusta D-vitamiinin imeytymiseen, mutta tutkijat muistuttavat, että imeytymiseen kuitenkin vaadittaneen ainakin pieni määrä rasvaa.

Tämän tutkimuksen tulokset ovat merkityksellisiä erityisesti Suomessa ja muissa sellaisissa maissa, jotka ovat kaukana päiväntasaajasta ja siten voimakasta auringonpaistetta ja sen kautta muodostuvaa D-vitamiinia ei riitä ympäri vuoden.

D-vitamiini on ihmiselle välttämätön ravintoaine, ja sen määrälle on havaittu yhteyksiä mm. luuston terveyteen, sydän- ja verisuonitauteihin, syöpiin ja MS-tautiin.

Seuraavassa luettelossa on Suomessa yleisesti käytettyjä rasvoja järjestettynä D-vitamiinin paremman imeytymisen eli MUFA/PUFA-rasvahappojen suhteen mukaan. Luettelossa ylempänä olevat rasvat voivat siis olla suotuisampia D-vitamiinin imeytymiselle.

• Tumman suklaan rasva 8,4
• Voi 8,0
• Hasselpähkinöiden rasva 7,7
• Oliiviöljy 6,2
• Naudanlihan rasva 5,5
• Sianlihan rasva 3,4
• Cashewpähkinöiden rasva 3,1
• Kananmunan rasva 3,0
• Manteleiden rasva 2,6
• Broilerin rasva 2,4
• Silakkafileen rasva 1,9
• Rypsiöljy 1,8
• Maapähkinöiden rasva 1,5
• Margariini 1,3
• Lohifileen rasva 0,9
• Tofun rasva 0,4

Kookosrasva ei ole luettelossa mukana, sillä siinä on hyvin pieni määrä D-vitamiinin imeytymiseen vaikuttavia MUFA- ja PUFA-rasvahappoja.

Tämä ei tietenkään ole mikään absoluuttinen rasvojen terveysjärjestys, sillä rasvoilla on muitakin terveysvaikutuksia. Kalat ovat itsessään hyviä D-vitamiinin lähteitä. Monityydyttymätöntä rasvaa täytyy saada tietty määrä, ja se myös parantaa kolesteroliarvoja, mutta sen (eli pääasiassa rypsiöljyn ja margariinin) ”hehkutus” kannattaa myös pitää kohtuudessa.

D-vitamiinin heikentynyt imeytyminen tai muut monityydyttymättömien rasvahappojen mahdolliset haittavaikutukset ovat saattaneet olla osasyinä siihen, ettei tutkimuksissa ole yleensä saatu terveyshyötyä vaihtamalla ”kovaa” rasvaa ”pehmeään” rasvaan.

Tutkimus julkaistiin The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism -lehdessä. Type of Dietary Fat Is Associated with the 25-Hydroxyvitamin D3 Increment in Response to Vitamin D Supplementation

Runsasrasvainen välimeren ruokavalio ehkäisi diabetesta ilman laihdutusta ja liikuntaa

Tuore espanjalainen tutkimus antaa kylmää kyytiä suomalaiselle diabeteksen ehkäisytutkimukselle (DPS) ja samalla nykyisille ravitsemussuosituksille.

Tutkimuksessa oli mukana 418 koehenkilöä, jotka olivat iältään 55-50-vuotiaita miehiä ja naisia ja joilla oli kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Henkilöt jaettiin satunnaisesti noudattamaan neljän vuoden ajan joko (1) vähärasvaista ruokavaliota tai runsasrasvaisempaa välimeren ruokavaliota joko (2) oliiviöljyllä tai (3) pähkinöillä.

Ryhmien ruokavalioissa oli seuraavanlaisia eroja:

• Oliiviöljy- ja pähkinäryhmät saivat enemmän kertatyydyttymättömiä rasvahappoja suhteessa tyydyttyneisiin rasvahappohin vähärasvaiseen ryhmään verrattuna
• Oliiviöljyryhmä söi kaksi kertaa enemmän ja pähkinäryhmä seitsemän kertaa enemmän pähkinöitä kuin vähärasvainen ryhmä
• Oliiviöljy- ja pähkinäryhmät söivät enemmän rasvaa kuin vähärasvainen ryhmä
• Oliiviöljy- ja pähkinäryhmät söivät enemmän palkokasveja kuin vähärasvainen ryhmä
• Oliiviöljy- ja pähkinäryhmät söivät enemmän meren antimia kuin vähärasvainen ryhmä

Ryhmien ruokavaliot ja elintavat olivat samanlaisia seuraavasti:

• Yhtä paljon ravintokuitua
• Samanlainen painonkehitys
• Saman verran liikuntaa
• Saman verran hedelmiä ja kasviksia
• Saman verran viljatuotteita
• Saman verran punaista ja käsiteltyä lihaa
• Saman verran punaviiniä

Molemmissa runsasrasvaisempaa välimeren ruokavaliota noudattavissa ryhmissä eli oliiviöljy- ja pähkinäryhmissä sairastuttiin kakkostyypin diabetekseen noin puolet harvemmin kuin vähärasvaista ruokavaliota noudattavassa ryhmässä.

Ehkäisevä vaikutus oli siis samaa suuruusluokkaa kuin meillä Suomessa paljon hehkutetussa suomalaisessa diabeteksen ehkäisytutkimuksessa (DPS). Suomalaisessa tutkimuksessa kuitenkin ruokavalio oli yhdistetty sekä painonpudotukseen että liikuntaan. Tässä espanjalaisessa tutkimuksessa muutettiin pelkästään ruokavaliota. Suomessa vähennettiin rasvaa, kun taas Espanjassa lisättiin rasvaa. Suomessa lisättiin kuituja, mutta Espanjassa kuitujen määrä oli sama.

Vaikuttaa siis aikaisempaa todennäköisemmältä, että suomalaistutkimuksessa saavutettu hyöty perustui lähinnä laihdutukseen ja liikuntaan, ja suomalaisten suosittelema vähärasvainen runsaskuituinen ruokavalio on varsin hyödytön ellei jopa haitallinen diabeteksen ehkäisyssä.

Tutkimus julkaistiin Diabetes Care -lehdessä. Reduction in the Incidence of Type 2 Diabetes With the Mediterranean Diet