Rasvan ja proteiinin saanti eläin- ja kasvikunnasta Suomessa

Finravinto-tutkimuksen mukaan eläinrasvan osuus on noin 58 % ja kasvirasvan 42 % kaikesta rasvasta. Vastaavasti eläinproteiinin osuus on noin 72 % ja kasviproteiinin 28 % kaikesta proteiinista.

Tämän kirjoituksen kaaviokuvat on laadittu Finravinto 2012 -tutkimuksen sähköisen liitetaulukon 7 pohjalta. Aineistona on 25-64-vuotiaita miehiä ja naisia. Osaa taulukon raaka-aineluokista ei ollut mahdollista jakaa täsmällisesti eläin- ja kasvikuntaan, joten muutaman prosenttiyksikön virhe on mahdollinen.

Seuraavissa kuvissa on merkittävät rasvan ja proteiinin lähteet suomalaisten ruokavaliossa. Numero tarkoittaa prosenttiosuutta kaikesta rasvasta tai proteiinista.

Seuraavissa kuvissa on vielä rasvan ja proteiinin jakautuminen eläin- ja kasvikunnan tuotteisiin.

Eläinrasvaa saadaan pääasiassa maitotuotteista, lihasta, voista ja rasvaseoksista. Niiden lisäksi myös hieman kalasta ja kananmunista. Kasvirasvan yleisimpiä lähteitä ovat öljyt, margariinit, kasvirasvalevitteet, palkokasvit, pähkinät ja rasvaseokset.

Eläinproteiini tulee pääasiassa lihasta ja maitotuotteista. Lisäksi eläinproteiinia saadaan hieman kalasta ja kananmunista. Kasviproteiinin ylivoimaisesti yleisin lähde ovat viljatuotteet. Hieman kasviproteiinia saadaan myös palkokasveista ja pähkinöistä.

Kasvissyöntipropagandaa Helsingin Sanomissa

Helsingin Sanomat uutisoi 9.9. nettisivuillaan tuoreesta tutkimuksesta otsikolla Tutkimus: Karppaajan kannattaa suosia kasvikunnan tuotteita. Uutisessa on lukuisia tahattomia tai tahallisia virheitä, joiden vuoksi lukijalle saattaa jäädä virheellinen mielikuva tutkimuksen tuloksista. Jutun kirjoittaneen toimittajan nimeä ei julkaistu.

Heti ensimmäinen lause on virheellinen: Vähähiilihydraattista ruokavaliota suosivan kannattaa syödä tarvitsemansa lisäproteiinit kasvikunnasta peräisin olevina tuotteina. Ensinnäkin, vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattaja ei tarvitse lisäproteiinia.  Toiseksi, tutkimuksen henkilöillä ei ollut suurtakaan eroa kasvikunnan proteiinin saannissa.

HS jatkaa: Tutkimuksen aineistossa oli 129 716 amerikkalaista naista ja miestä, jotka olivat omin päin päätyneet ”karppaamaan” eli suosimaan vähähiilihydraattista ruokavaliota. Todellisuudessa kyse oli kaikista henkilöistä kahdessa suuressa terveystutkimuksessa. Henkilöt eivät noudattaneet vähähiilihydraattista ruokavaliota, sillä heidän hiilihydraattien saantinsa vaihteli 35 ja 60 energiaprosentin välillä. VHH-ruokavaliossa hiilihydraatteja syödään yleensä vain noin 20 % energiasta tai vähemmän.

HS:Tutkijoiden mukaan kasvis- ja lihansyöjien kuolleisuudessa oli pieni, mutta tilastollisesti merkittävä ero. Kasvissyönnistä ei myöskään ei ollut kyse, sillä tutkimuksen henkilöt söivät eläinrasvaa ja -proteiinia vähintään 30 prosenttia energiastaan.

Mitä siis oikeasti tutkittiin? Tutkijat seurasivat kahteen suureen yhdysvaltalaiseen terveystutkimukseen osallistuneita miehiä ja naisia 20-26 vuoden ajan. Henkilöiden ruokailutottumuksia seurattiin kyselylomakkeilla. Tutkijat loivat eräänlaisen vähähiilihydraattisen pisteytyksen; suuremmat pisteet saivat tavanomaista vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän proteiinia ja rasvaa syöneet henkilöt. Lisäksi luotiin erilliset pisteytykset, joihon yhdistettiin vielä ruokailun painottuminen eläin- tai kasvikunnan tuotteisiin.

Kyse ei kuitenkaan ollut todellisesta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, sillä vähitenkin hiilihydraatteja syöneet henkilöt söivät kuitenkin reilusti enemmän hiilihydraatteja kuin vhh-ruokavalioiden noudattajat. Lisäksi runsaampi proteiinin syönti ei ole vhh-ruokavaliossa tarpeen.

Tutkimuksen tulosten mukaan korkea eläinkuntaan painottuva vhh-pisteytys oli yhteydessä suurempaan kuoleman riskiin ja kasvikuntaan painottuva vhh-pisteytys oli yhteydessä pienempään kuoleman riskiin. Pelkän tutkimuksen tiivistelmän lukemalla voisi siis helposti pönkittää kasvissyöntiaatetta, mutta vastuullisen toimittajan olisi syytä perehtyä tutkimuksen sisältöön tarkemmin.

Tutkimuksen tiedoista ilmenee, että kasvispainotteisen pisteytyksen tarkimmilla ja laiskimmilla noudattajilla ei ollut niin paljon eroa, kuin annetaan ymmärtää. Eläinkunnan tuotteiden syönti oli heillä aika lailla samaa luokkaa, kuten myös kasvikunnan proteiinin syönti. Suuremmat erot ruokavaliossa olivat ainoastaan kasvirasvan ja omega-3-rasvahappojen syönnissä. Nämä rasvahapot saattavat selittää eron kuolleisuudessa. Niitä saa esim. rypsiöljystä, rasvaisesta kalasta tai kalaöljykapseleista. Elimistö pystyy hyödyntämään omega-3-rasvahapoja kuitenkin paremmin kalaöljystä kuin kasviöljystä.

Eläinkuntaan painottuvan pisteytyksen tarkimmat noudattajat painoivat enemmän ja tupakoivat enemmän kuin laiskimmat noudattajat, mikä saattaa selittää osan erosta. Ruokavaliossa merkittävät erot olivat eläinproteiinin ja -rasvan syönti. Proteiinin kokonaismäärä nousi turhankin suureksi, sillä pisteytys painotti myös proteiinin määrää. Tämä herättää kysymyksen yhdysvaltalaisten lihajalosteiden laadusta. Prosessoituja lihatuotteita ei eritelty kyselylomakkeilla.

Tämän tyyppiset seurantatutkimukset eivät pysty osoittamaan luotettavasti syy- ja seuraussuhteita, koska kaikkia osatekijöitä henkilöiden ruokavaliosta ja terveyskäyttäytymisestä ei voida seurata ja ottaa huomioon tuloksia tulkittaessa. Kasviöljyjen mahdollista terveellisyyttä voidaan tutkia tarkemmin satunnaistetuilla ruokavaliokokeilla, mutta sellaisten tulokset ovat olleet toistaiseksi vaatimattomia.

Varsinainen tutkimusraportti julkaistiin Annals of Internal Medicine -lehdessä. Low-Carbohydrate Diets and All-Cause and Cause-Specific Mortality