Rasvamyytti: kova rasva nostaa LDL-kolesterolia

Tämä on yksi sitkeimmistä myyteistä ravitsemuskeskustelussa ja perustuu jo vanhentuneeseen tutkimustietoon.

Kuva: Pauline Mak / flickr

Päivitetty 20.3.2019: Lisätty suomalaistutkijoiden maininta nopeasti imeytyvien hiilihydraattien vaikutuksesta apoB:hen.

Veren apolipoproteiini B (tai apoB tai apo B) -pitoisuus kuvaa pääasiassa LDL-hiukkasten mutta myös muiden veren aterogeenisten (eli valtimonkovettumatautia aiheuttavien) hiukkasten lukumäärää. Se ennustaa nykytiedon mukaan sydän- ja verisuonisairauksien riskiä paremmin kuin LDL-kolesterolin pitoisuus. Pelkkä LDL-kolesterolin pitoisuus ei kuvaa aterogeenisten hiukkasten lukumäärää, koska LDL-hiukkasten kolesterolipitoisuudessa on vaihtelua.

Duodecim-lehdessä kirjoitettiin vuonna 2014 artikkelissa Apolipoproteiinit A-I ja B seuraavasti:

Viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että apolipoproteiinit toimivat sydän- ja verisuonitautien riskin arvioinnissa paremmin kuin perinteiset kolesterolimääritykset. Koska lipoproteiinien koko sekä niiden sisältämän kolesterolin ja muiden rasvojen määrä vaihtelee aineenvaihdunnan eri vaiheissa, kokonaiskolesteroliin, LDL-kolesteroliin ja ei-HDL-kolesteroliin perustuva sydän- ja verisuonitautien riskinarviointi on osoittautunut ongelmalliseksi. Ei-HDL-kolesteroli mittaa aterogeenisten lipoproteiinien sisältävän kolesterolin määrää. Tämä näyttää toimivan paremmin kuin LDL-kolesteroli, mutta vielä parempaan arvioon päästään käyttämällä apoB-määritystä, joka mittaa kaikkien aterogeenisten lipoproteiinien määrää. LDL-hiukkasten lisäksi myös muut triglyseridipitoiset apoB:tä sisältävät lipoproteiinit voivat lisätä sydän- ja verisuonitautiriskiä. … Aterogeenisten lipoproteiinien kokonaislukumäärä verenkierrossa on oleellisempaa ateroskleroosin kehittymiselle kuin LDL-hiukkasissa olevan kolesterolin määrä, koska LDL-hiukkasten kolesterolipitoisuus voi vaihdella ja samalla vaihtelee myös myös LDL-hiukkasten suhteellinen aterogeenisuus.

Artikkelin kirjoittivat seuraavat henkilöt:

Jaana Leiviskä, FT, erikoistutkija
Jouko Sundvall, FM, laboratoriopäällikkö
THL, kansantautien ehkäisyn osasto, tautiriskiyksikkö
Matti Jauhiainen, FT, dosentti, tutkimuspäällikkö
THL, kansantautien ehkäisyn osasto, kansantautien genetiikan yksikkö
Tiina Laatikainen, LT, tutkimusprofessori
THL, kansantautien ehkäisyn osasto, kansantautien epidemiologian ja ehkäisyn yksikkö
Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö

Jo vuonna 2003 julkaistiin The American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä hollantilaistutkijoiden (Mensink ym.) laatima meta-analyysi (eräänlainen yhdistelmätutkimus), jossa yhdistettiin 23 eri kokeellisen tutkimuksen tulokset erilaisten rasvojen vaikutuksesta veren apolipoproteiini B -pitoisuuteen.

Lainaus tutkimuksen tuloksista:

Replacement of carbohydrates with SFAs did not change apo B concentrations. The cis unsaturated fatty acids, however, decreased apo B, and this effect was slightly stronger for PUFAs.

Sama suomeksi: Hiilihydraattien vaihtamisella ”kovaan rasvaan” eli tyydyttyneisiin rasvahappoihin ei ollut vaikutusta apolipoproteiini B -pitoisuuteen. Hiilihydraattien vaihtaminen kertatyydyttymättömiin rasvahappoihin laski apo B -pitoisuutta, ja hiilihydraattien vaihtaminen monityydyttymättömiin rasvahappoihin laski apo B -pitoisuutta vielä hieman enemmän.

Lähde: Effects of dietary fatty acids and carbohydrates on the ratio of serum total to HDL cholesterol and on serum lipids and apolipoproteins: a meta-analysis of 60 controlled trials

Toisin sanoen hiilihydraateilla ja ”kovalla rasvalla” on samanlainen vaikutus veren apo B -pitoisuuteen, ja näihin kahteen verrattuna ”pehmeä rasva” laskee apo B -pitoisuutta, monityydyttymätön rasva hieman enemmän kuin kertatyydyttymätön.

Myös yllä mainitussa Duodecim-lehdessä julkaistussa artikkelissa suomalaistutkijat rinnastavat ”kovan rasvan” ja hiilihydraattien kolesterolivaikutuksen:

Jos sydän- ja verisuonitautia ja diabetesta sairastavien ravintosuosituksissa keskitytään vähentämään vain tyydyttyneen rasvan käyttöä, ravinnon lisääntynyt nopeasti imeytyvien hiilihydraattien osuus saattaa lisätä maksan triglyseridien määrää, joka voi johtaa lisääntyneeseen apoB:n tuotantoon maksassa

Jos ”kova rasva” olisi erityinen kolesterolipahis, niin siinä tapauksessa kolesterolipahiksia olisivat yhtä lailla hiilihydraatit, joita ravitsemussuositusten mukaan pitäisi kuitenkin nauttia jopa noin puolet energiasta, kun samalla ”kovan rasvan” suositus on korkeintaan 10 prosenttia. Täytyy toki muistaa, että terveyteen vaikuttavat muutkin seikat kuin ravinnon rasvat ja hiilarit ja veren kolesterolit.

Mistä vanhentunut käsitys on sitten peräisin? ”Kova rasva” nostaa kyllä LDL-kolesterolin pitoisuutta muttei apolipoproteiini B:tä eli näitä LDL-hiukkasia ja muita verisuonistolle haitallisia hiukkasia, jotka ovat nykytiedon mukaan parempi riskin mittari.

Jos joku ravitsemusasiantuntija sanoo tänäkin päivänä, että ”kova rasva” nostaa LDL-kolesterolia, niin…

a) hän ei ole seurannut tutkittua tietoa

b) hän ei ole ymmärtänyt tutkittua tietoa

c) hän ymmärtää kyllä asioiden laidan mutta kertoo tahallaan virheellistä tietoa. Miksikö? Kuka tietää, mutta kenties suojellakseen vanhempien kollegoidensa tai johtajiensa näkemyksiä. Se ei kuitenkaan olisi tarpeen, sillä tieteen luonteeseen kuuluu, että uusi tutkimustieto voi tarkentaa tai muuttaa ymmärrystämme ravitsemuksesta ja muista ilmiöistä. Sen jälkeen ei ole mikään häpeä todeta, että olimme aikaisemmin väärässä.