Kivikautinen ja Välimeren ruokavalio laskevat paksusuolen syövän riskiä, tulehdusta ja oksidatiivista stressiä

Sekä kivikautinen ruokavalio että Välimeren ruokavalio olivat yhteydessä pienempään riskiin sairastua paksusuolen syöpään ja parempiin matala-asteiseseen tulehdukseen ja oksidatiiviseen stressin liittyviin veriarvoihin kahdessa tutkimuksessa.

Kuva: ReflectedSerendipity / Flickr

Yhdysvaltalaistutkijat useasta eri syöpäjärjestöstä ja yliopistosta selvittivät kahdessa eri tutkimuksessa kivikautisen ruokavalion (eli paleoruokavalion) ja Välimeren ruokavalion noudattamisen yhteyttä adenomatoottisiin polyyppeihin paksusuolessa sekä matala-asteisesta tulehduksesta ja oksidatiivisesta stressistä kertoviin veriarvoihin.

Adenoomapolyyppi on hyvänlaatuinen limakalvokasvain, josta voi kehittyä suolistosyöpä. Paksusuolen syöpä on länsimaissa kolmanneksi yleisin ja toiseksi tappavin syöpä.

Matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio on monien länsimaissa yleisten kroonisten tautien (kuten syöpien, diabeteksen, Alzheimerin taudin ja sydän- ja verisuonitautien) osatekijä. Myös liiallinen oksidatiivinen stressi elimistössä liittyy syövän, sepelvaltimotaudin ja Alzheimerin taudin syntyyn.

Paksusuolen syöpään liittyvä tutkimus oli tapaus-verrokkitutkimus (kahdella eri verrokkiryhmällä), ja siinä oli mukana 2300 henkilöä, 30-74-vuotiaita miehiä ja naisia. Tulehdukseen ja oksidatiiviseen stressin liittyvä tutkimus oli poikkileikkaustutkimus, ja siinä oli mukana 646 miestä ja naista, myöskin 30-74-vuotiaita. Tutkijat laativat kaksi pisteytystä, joilla arvioitiin, kuinka tarkasti mukana olleet henkilöt noudattivat näitä kahta eri ruokavaliota.

Kivikautista ruokavaliota kuvastivat runsas kasvisten, hedelmien, vähärasvaisen lihan, kalan, pähkinöiden ja kalsiumin syönti ja vähäinen punaisen lihan ja lihavalmisteiden, natriumin (suolan), maitotuotteiden, viljan ja tärkkelyksen, leivonnaisten, makeutettujen virvoitusjuomien ja alkoholijuomien syönti/juonti.

Välimeren ruokavaliota kuvastivat runsas kasvisten, hedelmien, vähärasvaisen lihan, kalan, pähkinöiden ja kertatyydyttymättömän (MUFA) rasvan syönti, vähäinen punaisen lihan ja lihavalmisteiden ja natriumin syönti ja kohtuullinen maitotuotteiden, viljan ja tärkkelyksen ja alkoholin syönti/juonti.

Tarkimmin ruokavaliota noudattanutta viidennestä verrattiin vähiten sitä noudattaneeseen viidennekseen tutkimuksen henkilöistä. Kumpikin ruokavalio oli yhteydessä noin 15-30 % pienempään adenoomapolyyppien riskiin (verrokkiryhmästä riippuen) eli todennäköisesti pienempään paksusuolen syövän riskiin.

Matala-asteisesta tulehduksesta kertova veriarvo hsCRP oli 39 % matalampi kivikautisella ruokavaliolla ja 29 % matalampi Välimeren ruokavaliolla. Oksidatiivisesta stressistä kertova veriarvo F2-isoprostaani taasen oli 49 % matalampi kivikautisella ruokavaliolla ja 61 % matalampi Välimeren ruokavaliolla.

Tutkimusten henkilöiden joukossa ei ollut kovin suurta määrää tarkasti näitä ruokavalioita noudattaneita henkilöitä, joten ruokavalioiden todellinen hyöty voi olla näitä prosenttilukemia suurempikin, jos niitä noudatetaan tunnollisemmin.

Kivikautisessa ruokavaliossa ja Välimeren ruokavaliossa on paljon yhteisiä tekijöitä mutta myös joitakin eroja. Nämä tutkimukset vahvistavat ajatusta, että terveellisesti voi syödä monella eri tavalla. Lisäksi ne tarjoavat lisää tietoa viljattoman ja maidottoman kivikautisen ruokavalion myönteisistä terveysvaikutuksista.

Lähdetutkimukset:
American Journal of Epidemiology – Paleolithic and Mediterranean Diet Pattern Scores and Risk of Incident, Sporadic Colorectal Adenomas
The Journal of Nutrition – Paleolithic and Mediterranean Diet Pattern Scores Are Inversely Associated with Biomarkers of Inflammation and Oxidative Balance in Adults

Lue myös:
Täysjyvää vai ei viljaa?

Laaja järjestelmällinen tiedekatsaus osoitti valtion rasvavalistuksen perusteettomaksi

Sepelvaltimotaudilta suojaavat kasvikset, pähkinät, kertatyydyttymätön rasva ja Välimeren ruokavalio. Sille altistavat hiilihydraattikuorma ja transrasva.

Kuva: A.Ddiction / flickr

Valtion ravitsemusopin mukaan rasvaa tulisi syödä kohtuullisen vähän*. Sen lisäksi opin mukaan rasva on jaettu ”hyvään” ja ”pahaan” rasvaan. Paha rasva sisältää runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja, ja vanhakantaisimmat asiantuntijat väittävät sen jopa aiheuttavan sydän- ja verisuonitauteja. Valtion opin tiedottajat kertovat, että oppi perustuu valtavan laajaan tutkimustietoon, kokonaiskuvaan tuhansista tutkimuksista.

Kanadalaistutkijat perehtyivät vuonna 2009 julkaistussa tiedekatsauksessa juuri näytön kokonaisuuteen. He kävivät järjestelmällisesti läpi kaikki väestönseurantatutkimukset ja satunnaistetut ruokavaliokokeet, joissa tutkittiin eri ruokien ja sepelvaltimotaudin yhteyttä. He ottivat huomioon myös tieteellisen näytön laadun ja vahvuuden. Kriteerit täyttäneitä tutkimuksia löytyi vuodesta 1950 lähtien yhteensä 189 kappaletta.

Tiedekatsauksen tulos tuli varmasti monille yllätyksenä, vaikka viimeaikaista tutkimustietoa seuranneille se olikin ollut arvattavissa.

Tutkijoiden mukaan tieteellinen näyttö rasvan kokonaismäärän, tyydyttyneen rasvan tai monityydyttymättömän rasvan yhteydestä sepelvaltimotautiin ei ole riittävää.

Sen sijaan vahvimman tieteellisen näytön mukaan sepelvaltimotaudilta suojaavia tekijöitä olivat kasvisten ja pähkinöiden syönti, kertatyydyttymättömät rasvahapot sekä välimerellinen ruokavaliomalli. Taudille altistavia tekijöitä olivat transrasva ja korkea glykeeminen indeksi (GI) tai glykeeminen kuorma (GK).

Glykeeminen indeksi tarkoittaa hiilihydraattien imeytymisnopeutta verenkiertoon. Glykeeminen kuorma muodostuu sekä hiilihydraattien määrästä että imeytymisnopeudesta, eli se on eräänlainen hiilihydraattien sisältämän glukoosin kokonaiskuormitus elimistölle.

Katsaus julkaistiin Archives of Internal Medicine -lehdessä. A Systematic Review of the Evidence Supporting a Causal Link Between Dietary Factors and Coronary Heart Disease

*Tämä arkistokirjoitus vuodelta 2009 on julkaistu täällä uuden blogin puolella pienin muutoksin. Nykyisissä ravitsemussuosituksissa rasvan kokonaismäärää ei pidetä kovin merkityksellisenä, mutta sille on silti asetettu rajoitus.

Reijo Laatikaisen ja Varpu Tavin rasvakirja

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen ja tietokirjailija Varpu Tavi ovat kirjoittaneet yhdessä tiiviin tietopaketin rasvojen terveellisyydestä e-kirjana.

Reijo Laatikainen on terveydenhuollon maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti. Hän on ylläpitänyt usean vuoden ajan suosittua Pronutritionist-blogia, jossa hän on käynyt ennakkoluulottomasti läpi valtavan määrän tutkittua tietoa.

Varpu Tavi on kirjoittanut ensimmäisen kirjansa hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta jo vuonna 2005 ja kirjoittanut sen jälkeen yli kymmenen kirjaa erilaisista terveysaiheista. Varpu kirjoittaa myös useisiin blogeihin, mm. Iltalehdelle ja Kg-lehdelle.

Arvostan suuresti kumpaakin kirjoittajaa, joten tämä Rasvoilla terveyttä ja kauneutta -kirja oli minulle iloinen yllätys.

Kirjan esittelyteksti on seuraavanlainen:

Viime vuodet Suomessa on käyty rasvasotaa. Reijo Laatikaisen ja Varpu Tavin mielestä on jo rasvarauhan aika. Olemassaolevan laajan tutkimusaineiston perusteella molemmat sodan osapuolet ovat sekä oikeassa että väärässä.

Kirjoittajat toteavat: ”Olemme tätä kirjaa kirjoittaessamme pysyneet tiukasti siinä, mitä tämänhetkisestä tutkimustiedosta voi päätellä. Pyrkimyksemme on ollut selvittää asia mahdollisimman neutraalisti, ilman että kummallakaan meistä olisi ollut valmista agendaa, jota pitäisi julistaa.”

Kirjassa käydään läpi, mitä uusin tutkimustieto on osoittanut erilaisten rasvojen terveysvaikutuksista. Lisäksi kirjassa on Varpu Tavin terveellisiä ja kaunistavia rasvasekoitusohjeita sekä Reijo Laatikaisen syventävät rasvaopinnot eli rasvankäyttöohjeita eri sairauksissa.

Kirjoittajat kritisoivat ravitsemussuosituksia liian löysästä linjasta punaisen lihan ja lihajalosteiden suhteen sekä liian tiukasta rasvansaannin ylärajasta. ”Kolesteroliskeptikoita ja karppausguruja” he puolestaan kritisoivat tyydyttyneen rasvan nostamisesta täysin perusteettomasti jalustalle. Kirjasta löytyy enemmänkin napakkaa ja hyvin perusteltua kritiikkiä joitakin vanhentuneita ravitsemuskäsityksiä kohtaan.

Kirjan kohderyhmänä on varmaankin ravitsemuksen ja terveydenhoidon ammattilaiset ja muut ravitsemusasioihin tarkemmin perehtyneet, sillä suurin osa tekstistä menee melko syvälle aiheeseen ja vilisee erikoistermejä, jotka eivät välttämättä ole maallikoille tuttuja. Toisaalta yhteenveto-osissa on myös yksinkertaisia ja selkokielisiä ruokavalio-ohjeita, jotka sopivat hyvin keskivertokansalaiselle.

Voin suositella kirjaa kaikille kohderyhmään kuuluville. Se todellakin antaa tasapainoisen ja puolueettoman kuvan kaikesta tähänastisesta tutkimustiedosta. Ennakkoluuloja tai agendaa on vaikea löytää. Kirja on melko lyhyt, mutta siinä on paljon asiaa ja se perustuu suurelta osin Reijon blogissa oleviin laajempiin kirjoituksiin.

Ruusuja:

• Kirja antaa hyvän kokonaiskuvan terveellisestä ravinnosta ja mittasuhteita sen eri osa-alueiden merkityksestä.
• Kirjoittajat tunnustavat, että hyvin vähärasvainen ruokavalio ei ole terveellinen.
• Kirjoittajat kertovat, että tyydyttyneen (”kovan”) rasvan haittoja on liioiteltu ja hiilihydraatit ovat kolesteroliarvoille kaikkein huonoin vaihtoehto.
• Kirjassa on hyviä käytännön ohjeita keskivertokansalaiselle.
• Tieteellinen näyttö esitetään totuudenmukaisesti ja siihenkin suhtaudutaan tarvittaessa kriittisesti.
• Kirjoittajien nyrkkisääntö on ”luonnollisia rasvoja monipuolisesti”. Allekirjoitan!
• Kirjoittajien mielestä normaalirasvaiset maitotuotteet sopivat karppaajalle. Allekirjoitan!

Risuja:

• LDL-kolesterolin roolia on mielestäni yksinkertaistettu liikaa. Kirjan luonteelle olisi sopinut sen tarkempikin käsittely.
• Kirjan mukaan rasvan saanti on ”erittäin suurta” ja se on korjattava vähäisemmäksi, jos rasvaa syödään yli 45 % energiasta. Ymmärtääkseni perustelu on, ettei suuremmasta määrästä ole näyttöä. Toisaalta margariinia suositellaan aika lailla varauksetta, vaikka näyttöä siitäkin on vähän. Kummankin kohdalla voisi sanoa: ”Emme tiedä.”
• Kirjassa painotetaan näkyvän rasvan osalta rypsiöljyä (tai oliiviöljyä), margariinia ja pähkinöitä. Ihan hyvä ohje keskivertokansalaiselle, mutta karppaajalla on vaarana liian suuri monityydyttymättömän rasvan määrä.

E-kirjoja eli sähköisiä kirjoja voi lukea tietokoneilla Windows- ja Mac-käyttöjärjestelmillä sekä matkapuhelimilla tai taulutietokoneilla, jotka ovat Android- tai iOS-pohjaisia (eli Applen laitteet). Tämän kirjan voi tilata Elisa Kirjasta tai Bookystä.

Runsasrasvainen välimeren ruokavalio ehkäisi diabetesta ilman laihdutusta ja liikuntaa

Tuore espanjalainen tutkimus antaa kylmää kyytiä suomalaiselle diabeteksen ehkäisytutkimukselle (DPS) ja samalla nykyisille ravitsemussuosituksille.

Tutkimuksessa oli mukana 418 koehenkilöä, jotka olivat iältään 55-50-vuotiaita miehiä ja naisia ja joilla oli kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Henkilöt jaettiin satunnaisesti noudattamaan neljän vuoden ajan joko (1) vähärasvaista ruokavaliota tai runsasrasvaisempaa välimeren ruokavaliota joko (2) oliiviöljyllä tai (3) pähkinöillä.

Ryhmien ruokavalioissa oli seuraavanlaisia eroja:

• Oliiviöljy- ja pähkinäryhmät saivat enemmän kertatyydyttymättömiä rasvahappoja suhteessa tyydyttyneisiin rasvahappohin vähärasvaiseen ryhmään verrattuna
• Oliiviöljyryhmä söi kaksi kertaa enemmän ja pähkinäryhmä seitsemän kertaa enemmän pähkinöitä kuin vähärasvainen ryhmä
• Oliiviöljy- ja pähkinäryhmät söivät enemmän rasvaa kuin vähärasvainen ryhmä
• Oliiviöljy- ja pähkinäryhmät söivät enemmän palkokasveja kuin vähärasvainen ryhmä
• Oliiviöljy- ja pähkinäryhmät söivät enemmän meren antimia kuin vähärasvainen ryhmä

Ryhmien ruokavaliot ja elintavat olivat samanlaisia seuraavasti:

• Yhtä paljon ravintokuitua
• Samanlainen painonkehitys
• Saman verran liikuntaa
• Saman verran hedelmiä ja kasviksia
• Saman verran viljatuotteita
• Saman verran punaista ja käsiteltyä lihaa
• Saman verran punaviiniä

Molemmissa runsasrasvaisempaa välimeren ruokavaliota noudattavissa ryhmissä eli oliiviöljy- ja pähkinäryhmissä sairastuttiin kakkostyypin diabetekseen noin puolet harvemmin kuin vähärasvaista ruokavaliota noudattavassa ryhmässä.

Ehkäisevä vaikutus oli siis samaa suuruusluokkaa kuin meillä Suomessa paljon hehkutetussa suomalaisessa diabeteksen ehkäisytutkimuksessa (DPS). Suomalaisessa tutkimuksessa kuitenkin ruokavalio oli yhdistetty sekä painonpudotukseen että liikuntaan. Tässä espanjalaisessa tutkimuksessa muutettiin pelkästään ruokavaliota. Suomessa vähennettiin rasvaa, kun taas Espanjassa lisättiin rasvaa. Suomessa lisättiin kuituja, mutta Espanjassa kuitujen määrä oli sama.

Vaikuttaa siis aikaisempaa todennäköisemmältä, että suomalaistutkimuksessa saavutettu hyöty perustui lähinnä laihdutukseen ja liikuntaan, ja suomalaisten suosittelema vähärasvainen runsaskuituinen ruokavalio on varsin hyödytön ellei jopa haitallinen diabeteksen ehkäisyssä.

Tutkimus julkaistiin Diabetes Care -lehdessä. Reduction in the Incidence of Type 2 Diabetes With the Mediterranean Diet

Vähähiilihydraattinen ruokavalio terveellisempi diabeetikoille kuin Välimeren ruokavalio

Israelilainen tutkijaryhmä vertasi kolmea erilaista ruokavalioita ylipainoisilla kakkostyypin diabeetikoilla. Tutkijat jakoivat 259 keski-ikäistä koehenkilöä satunnaisesti noudattamaan joko Amerikan Diabetesliiton (ADA) suosittelemaa ruokavaliota, perinteistä Välimeren ruokavaliota (PV) tai vähähiilihydraattista välimeren ruokavaliota (VHH) 12 kuukauden ajaksi. Koehenkilöiden painoa ja veriarvoja seurattiin.

Tavoitteena VHH-ryhmällä oli saada 35 E% (prosenttia energiasta) hiilihydraateista ja 45 E% rasvasta, muilla ryhmillä 50 E% hiilihydraateista ja 30 E% rasvasta. Toteutunut ero jäi pienemmäksi; ADA-ryhmä söi hiilihydraatteja 45,4 E%, PV-ryhmä 45,2 E% ja VHH-ryhmä 41,9 E%. Kaikki ryhmät söivät proteiinia yhtä paljon ja saivat ruoastaan energiaa yhtä paljon.

75 % koehenkilöistä jatkoi kokeen loppuun asti. VHH-ryhmällä paino putosi keskimäärin 10,1 kg, ADA-ryhmällä 7,7 kg ja PV-ryhmällä 7,4 kg. Sokerihemoglobiini (HbA1c) laski VHH-ryhmällä merkittävästi enemmän kuin ADA-ryhmällä. HDL-kolesteroli (”hyvä kolesteroli”) nousi vain VHH-ryhmällä. Triglyseridit laskivat PV-ryhmällä 1,5 mmol/l, VHH-ryhmällä 1,3 mmol/l ja ADA-ryhmällä 0,7 mmol/l.

Tutkijoiden yhteenvedon mukaan intensiivinen 12 kuukauden ruokavaliokoe yhteisöllisissä puitteissa paransi tehokkaasti sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä kaikilla ryhmillä. Vain vähähiilihydraattinen välimeren ruokavalio paransi HDL-kolesterolia ja se oli verensokerin hallinnan kannalta parempi kuin muut ruokavaliot.

Tutkimus julkaistiin Diabetes, Obesity and Metabolism -lehdessä. A low carbohydrate Mediterranean diet improves cardiovascular risk factors and diabetes control among overweight patients with type 2 diabetes mellitus: a 1-year prospective randomized intervention study