Ravitsemus ja terveys

Tutkittua ravitsemustietoa ja myyttien murtamista selkokielellä

Tutustu myös

with 4 comments

Tutustu myös erityisesti vähähiilihydraattista ruokavaliota käsitteleviin webbisivuihini, joilta löytyy paljon tietoa ja uutisia karppauksesta: Vähähiilihydraattinen (VHH) ruokavalio, karppaus

Suosittuja kirjoituksia: Näin syöt vähähiilihydraattisesti ; Väärinkäsityksiä VHH-ruokavaliosta ; Pienet LDL-hiukkaset – vaiettu kolesterolisalaisuus ; Näin karppaat monipuolisesti ; Karppaus ja lapset

Mainokset

Written by Jari

7.12.2011 at 14.02

VRN:n pääsihteeri Arja Lyytikäinen antaa väärää tietoa

with 4 comments

Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) laatii ravitsemussuositukset. Sen pääsihteeri jakaa valitettavasti väärää tietoa ravitsemuksesta.

Kun aloitin blogiin kirjoittamisen 11 vuotta sitten vuonna 2006, Internet oli jo laajassa käytössä, mutta sen rooli ravitsemuskeskustelussa ei ollut läheskään yhtä keskeinen kuin nykyään. Suuri osa kirjoituksistani oli koulutettujen ravitsemusalan asiantuntijoiden julkisuuteen antamien tietojen korjaamista, koska ne olivat usein asenteellisia, vanhoihin uskomuksiin pohjautuvia ja tutkitun tiedon vastaisia.

Nykyään korjattavaa on paljon vähemmän. Useimmat asiantuntijat miettivät puheitaan tarkemmin. He tietävät, että jos tulee sanottua jotain hölmöä, palaute leviää sosiaalisessa mediassa nopeasti ja laajalle.

Helsingin Sanomien nettisivulla julkaistiin 2.11. artikkeli liikunta-alan ammattilaisten kyseenalaisista ravitsemusneuvoista. Artikkelin ajatus oli sinänsä hyvä, mutta toteutus muuttui ironiseksi siinä vaiheessa, kun koulutettu ravitsemusterapeutti, jonka tarkoitus oli korjata näitä ravitsemusneuvoja, jatkoikin antamalla uusia virheellisiä väitteitä.

Kuva: Yle

Arja Lyytikäinen on yliopistokoulutuksen saanut laillistettu ravitsemusterapeutti ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri. Hän on siis mukana laatimassa suomalaisia ravitsemussuosituksia. Hänen pitäisi tietää, mistä puhuu.

Lyytikäinen kertoi HS:n toimittajalle näin: ”Tiedämme, että runsas eläinrasvojen saanti on yhteydessä tyypin 2 diabetekseen ja verenpaineeseen. Mekanismi tunnetaan hyvin. Tällainen suositus voi pahimmillaan johtaa riskitekijöiden lisääntymiseen”

Tuo kuulosti niin erikoiselta, että päätin tiedustella Lyytikäiseltä, mistä mekanismista hän puhuu ja missä tutkimuksissa on todettu niin.

Lyytikäinen vastasi ystävällisesti näin (lihavoin itse avainkohdat): ”Usein oletetaan, että diabeteksessa vain ravinnon sokerit ja verenpainetaudissa vain ravinnon suola olisi merkittävä riskitekijä. Kuitenkin on selvä näyttö siitä, että runsas tyydyttyneen rasvan saanti (käytännössä ravinnossamme oleva kova eläinrasva, jota on erityisesti rasvaisissa maitovalmisteissa, voissa, rasvaisessa lihassa ja lihavalmisteissa ja valmisruoissakin, jos ruoanvalmistuksessa on käytetty eläinrasvoja tai runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältäviä rasvavalmisteita; maidon rasvasta 66 % on tyydyttynyttä rasvaa) johtaa rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin (useita biomarkkereita, niistä tunnetuin LDL-kolesteroli ja lipoproteiini apoB sekä monet matalaa tulehdusta kuvaavat biomarkkerit), insuliiniresistenssiin (tyypin 2 diabeteksen keskeisin aineenvaihduntahäiriö) sekä kohonneeseen veranpaineeseen.”

Aluksi täytyy tietenkin todeta yksinkertainen, mitattavissa oleva tosiasia. Suurimmassa osassa eläinrasvoista tyydyttynyttä rasvaa on alle puolet ja vastaavasti tyydyttymätöntä yli puolet. Poikkeuksia tähän ovat mm. maitorasva ja naudan rasva. Kun tarkastellaan elintarvikkeen vaikutusta terveyteen, täytyy tietenkin ottaa huomioon koko rasvasisältö eikä pelkästään yhtä osaa siitä. Ravitsemusterapeutin pitäisi tietää tämä.

Käydäänpä sitten nämä Lyytikäisen väittämät mekanismit läpi tutkitun tiedon pohjalta.

Lipoproteiini apoB

Tämä veriarvo on kolesteroliarvoista tarkin tapa mitata ”pahaa” LDL-kolesterolia. Rasvojen vaikutus apoB:hen on tarkkaan tutkittu, joten tässäkään ei tarvitse mennä arvailun puolelle.

Muutos apoB:ssä (mg/L), kun 1 % energiasta hiilihydraatteja vaihdetaan erilaisiin rasvoihin

Rasvan vaikutus apoB:hen riippuu aina siitä, mitä sen vaihtoehtona on. Maitorasva ja naudanrasva ovat toki huonoimmasta päästä, mutta niin ovat myöskin hiilihydraatit, joita VRN ja Lyytikäinen suosittelevat nautittavaksi noin puolet energiasta. Muut eläinrasvat ja kasvirasvat ovat apoB:n kannalta parempia vaihtoehtoja. Kasviöljyä tai kalanrasvaa ei kannata vaihtaa voihin, mutta hiilihydraatteja kannattaa vaihtaa esim. possunrasvaan. (Hiilihydraattien kuitu- ja sokeripitoisuus vaikuttaa hieman apoB:hen, mutta rasvan vaikutus on paljon merkittävämpi.)

Matalaa tulehdusta kuvaavat biomarkkerit

Tämä on itselleni melko vierasta aluetta, joten lainaan ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaista, joka on kahlannut omassa blogissaan valtavan määrän tutkimustietoa.

”Pelkällä rasvan laadulla ei ole niin keskeistä roolia tulehduksen kannalta, kuin usein esitetään. Ruokavalion rasvoja modifioimalla saadut tulehdusmuutokset ovat vähäisiä verrattuna esimerkiksi siihen, miten laihdutuksella voidaan saavuttaa. Tilastollinen merkitsevyys saatetaan saavuttaa, mutta kliininen relevanssi, vaikutuksen käytönnön merkitys on yleensä ollut heiveröinen. … Tyydyttynyt rasva, ainakin tavanomaista suuremmilla annoksilla, on tulehdusta lisäävä.”

Lyytikäisen selityksestä voi siis olla osa totuuttakin. Toisaalta suuri osa Laatikaisen läpi käymistä tutkimuksista on yhden aterian kokeita, ja monta viikkoa kestäneissä karppaustutkimuksissa suurikaan tyydyttyneen rasvan määrä ei ole vaikuttanut tulehdusarvoihin, kun paino on pidetty tasaisena.

(Ja muistetaanhan edelleen, ettei eläinrasva ole sama asia kuin tyydyttynyt rasva.)

Insuliiniresistenssi

Tämä väite tyydyttyneestä rasvasta ja insuliiniresistenssistä tai insuliiniherkkyydestä on tullut vastaan ennenkin THL:n sivuilla.

Lainaan aikaisempaa kirjoitustani: ”Myöhemmin julkaistu tutkimuskooste kertoo, että useimmissa tutkimuksissa (12/15) rasvan laadulla ei ole ollut vaikutusta insuliiniherkkyyteen. Samoin kertovat myös kaksi koosteen jälkeen julkaistua tuoreempaa tutkimusta (A, B).”

Palataan sitten vielä väitetyistä mekanismeista alkuperäisiin väitteisiin ja niihin liittyvään tutkittuun tietoon.

Tyypin 2 diabetes

Useissa katsausartikkeleissa on todettu, ettei maitorasvalla tai tyydyttyneellä rasvalla ole selkeää yhteyttä riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen (1-4). Tämä asia on harvinaisen selvä.

(Muistaakohan Arja Lyytikäinen vielä, ettei eläinrasva ole sama asia kuin tyydyttynyt rasva?)

Verenpaine

Eläinrasva (tai tyydyttynyt rasva) ja verenpaine? Tällaista väitettä en muista tulleen aikaisemmin vastaan, eikä se taida olla kovin suosittu tutkimuskysymyskään.

Aihetta käytiin läpi pohjoismaisten ravitsemussuositusten kirjallisuuskatsauksessa (4), jota oli laatimassa myös Valtion ravitsemusneuvottelukunnassa mukana oleva Ursula Schwab. Katsauksen kirjoittajat eivät löytäneet kunnollista näyttöä rasvan määrän tai laadun vaikutuksesta verenpaineeseen.

Satuin kirjoittamaan viime vuonna tutkimuksesta, jossa verrattiin DASH-ruokavaliota vähärasvaisilla ja täysrasvaisilla maitotuotteilla. DASH-ruokavalio suunniteltiin nimenomaan laskemaan verenpainetta. Niin se laski tässäkin tutkimuksessa, ja yhtä hyvin myös täysrasvaisilla maitotuotteilla.

Lopuksi

Arja Lyytikäinen yritti sepittää mekanismeja, jotka ”tunnetaan hyvin”. Hän ei vaikuttanut ymmärtävän, että eläinrasvasta on tyydyttynyttä rasvaa yleensä alle puolet. Useat laajat tutkimuskatsaukset kumoavat Lyytikäisen väitteen eläinrasvan yhteydestä tyypin 2 diabetekseen ja (korkeaan) verenpaineeseen.

Jos Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri tai kuka tahansa asiantuntijajäsen esittää julkisuudessa räikeän virheellistä tietoa ravitsemuksesta, se ei ole hyväksi myöskään ravitsemussuositusten uskottavuudelle.

Lyytikäinen saa halutessaan mahdollisuuden kommentoida väitettään vielä tarkemmin tämän kirjoituksen yhteydessä. Toivon kuitenkin, ettei hän siinä tapauksessa aliarvioi lukijoitaan esittämällä pelkästään yleisluontoisia kommentteja vaan juuri omiin väitteisiinsä liittyvää tutkimustietoa.

Lähteet:

Saturated Fat and Cardiometabolic Risk Factors, Coronary Heart Disease, Stroke, and Diabetes: a Fresh Look at the Evidence
The relationship between high-fat dairy consumption and obesity, cardiovascular, and metabolic disease
Is Butter Back? A Systematic Review and Meta-Analysis of Butter Consumption and Risk of Cardiovascular Disease, Diabetes, and Total Mortality
Effect of the amount and type of dietary fat on cardiometabolic risk factors and risk of developing type 2 diabetes, cardiovascular diseases, and cancer: a systematic review

Lue myös:

Mikael Fogelholm sekoittaa eläinrasvan ja tyydyttyneen rasvan
Pekoni ja kananmunat laskevat kolesterolia (apoB)
Ravinnon rasva ja matala-asteinen tulehdus (Reijo Laatikainen)
Karppausta kovalla rasvalla (tulehdusarvot)
THL – Tuhannet tutkimukset kutistuivat 15 tutkimukseen (insuliiniherkkyys)
Tutkimus: rasvaiset maitotuotteet eivät nostaneet kolesterolia (verenpaine)

Written by Jari

15.11.2017 at 15.11

”Pätkälaihdutus” tehokkaampaa kuin jatkuva (tutkimus)

with 3 comments

Hidastuva aineenvaihdunta tai ”säästöliekki” on monen laihduttajan ongelma, mutta tutkijat saattoivat nyt löytää siihen helpotusta.

Kuva: Carol E. Davis

Perusaineenvaihdunnan hidastuminen laihdutuksen yhteydessä on tunnettu ilmiö. Osa hidastumisesta johtuu yksinkertaisesti siitä, että pienempi keho kuluttaa vähemmän. Laihdutuksen jälkeen aineenvaihdunta jää kuitenkin vielä matalammalle tasolle kuin samankokoisen henkilön normaali kulutus. Tämä on yksi keskeisistä ongelmista pitkäaikaisessa painonhallinnassa.

Australialaiset tutkijat arvelivat, että säännölliset tauot laihdutuksen keskellä voisivat voisivat antaa keholle aikaa sopeutua muutokseen, rajoittaa aineenvaihdunnan hidastumista ja parantaa laihdutustulosta.

Tutkimukseen otettiin mukaan 51 miestä, jotka olivat iältään 25-54-vuotiaita ja joiden painoindeksi oli yli 30. Heidät jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään. Koeryhmä vuorotteli kahden viikon laihdutusjaksoja ja kahden viikon ylläpitojaksoja niin, että laihdutusjaksojen yhteenlaskettu pituus oli 16 viikkoa. (Ylläpitojaksoineen yhteensä 30 viikkoa) Vertailuryhmä puolestaan laihdutti 16 viikkoa yhteen mittaan.

Laihdutuksen aikana ryhmät söivät 67 % energiantarpeestaan. Koeryhmä söi ylläpitojaksoilla täsmälleen energiantarpeensa verran.

Idea on erilainen kuin suosituissa pätkäpaastoissa, joissa jaksojen aikana joko paastotaan täysin tai syödään rajoituksetta. Syöntijaksoilla energiansaanti voi nousta yli tarpeen, eivätkä pätkäpaastot olekaan olleet tutkimuksissa tavanomaista laihdutusta tehokkaampia.

Tässä tutkimuksessa saatiin erinomaisia tuloksia. ”Pätkälaihdutusta” noudattanut koeryhmä laihtui keskimäärin 14,1 kg. Ryhmän paino ei muuttunut ylläpitojaksojen aikana. Yhteen mittaan laihduttanut vertailuryhmä puolestaan laihtui keskimäärin 9,1 kg. Ero laihdutustuloksissa johtui nimenomaan ”rasvamassasta”. Rasvaton massa pieneni kummallakin ryhmällä yhtä paljon, noin 1,5 kg.

Lisäksi ”pätkälaihdutusta” noudattaneella koeryhmällä laihtuneeseen kehoon suhteutettu perusaineenvaihdunta laski keskimäärin 93 kcal vähemmän kuin vertailuryhmällä.

”Pätkälaihdutusjaksojen” optimaalinen pituus ei ole vielä tarkkaan tiedossa, mutta aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole saatu etua laihdutustuloksessa yhden tai viiden viikon jaksoilla, joten kaksi viikkoa voisi ollakin lähellä optimaalista. Ylläpitojaksoilla kannattaa välttää lihomista (ja toki myös laihtumista). Eräässä aikaisemmassa tutkimuksissa kahden viikon jaksoista ei ollut hyötyä, kun laihdutusjaksojen välillä syötiin rajoituksetta.

Tutkimus julkaistiin International Journal of Obesity -lehdessä. Intermittent energy restriction improves weight loss efficiency in obese men: the MATADOR study

Written by Jari

1.10.2017 at 12.33

Kategoria(t): Laihdutus, Painonhallinta

Maailman sydänjärjestön puheenjohtaja: ravitsemussuositukset lienevät olleet vahingollisia

with 45 comments

Päivitetty 29.8.2017. Maailman sydänjärjestön entinen puheenjohtaja Salim Yusuf antoi kyytiä vanhoille uskomuksille kardiologian konferenssissa.

”Kun syöt hampurilaisen, heitä sämpylä pois ja syö pihvi.” -Salim Yusuf

Päivitetty 20.2.2017: Salim Yusuf on Maailman sydänjärjestön entinen puheenjohtaja. Järjestön nykyinen puheenjohtaja on David Wood.

Maailman sydänjärjestö (World Heart Federation, WHF) on sydänjärjestöjen kattojärjestö, johon kuuluu lähes 200 järjestöä yli sadasta eri maasta, myös Suomen Sydänliitto. Sen entinen puheenjohtaja, professori Salim Yusuf on maineikas sydäntautilääkäri ja tutkija. Hän oli vuonna 2011 maailman toiseksi siteeratuin tutkija. Myös Pekka Puska on toiminut aikaisemmin Maailman sydänjärjestön puheenjohtajana.

Yusuf esitteli kardiologian konferenssissa Davosissa Sveitsissä 12. helmikuuta tutkimustuloksia uudesta laajasta sydän- ja verisuonitauteihin liittyvästä PURE-tutkimuksesta, jossa on ollut mukana 150 000 henkilöä 17 eri maasta.

Tutkimuksen mukaan hiilihydraattien syönti oli yhteydessä suurempaan riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja rasvan syönti oli yhteydessä pienempään riskiin. Rasvoista erityisesti kertatyydyttymätön rasva oli yhteydessä pienempään riskiin. Tyydyttyneellä ja monityydyttymättömällä rasvalla ei ollut yhteyttä riskiin.

Yusuf antoikin kyytiä Maailman terveysjärjestö WHO:n ja Amerikan sydänliitto AHA:n suosituksille, joissa on pyritty juuri päinvastoin vähentämään rasvan ja lisäämään hiilihydraattien syöntiä. Hän totesi, että suositukset ovat todennäköisesti olleet vahingollisia, ja lisäsi, ettei nykysuosituksella vähentää tyydyttyneen rasvan käyttöä ole tieteellistä perustaa.

Tutkimuksessa maitotuotteiden tyydyttynyt rasva oli yhteydessä pienempään riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Yusuf totesi, ettei vähärasvaisten maitotuotteiden suosimisen tueksi ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä. Maitorasva pikemminkin suojaa sv-taudeilta.

Punaisen tai valkoisen lihan tyydyttyneellä rasvalla ei ollut selkeää yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin. Valkoinen liha saattaa olla hieman suojaavaa.

Hedelmät ja palkokasvit suojasivat tutkimuksessa sydän- ja verisuonitaudeilta. Hedelmien kohdalla suojaava määrä oli melko pieni. Jo yhdestä kolmeen annosta viikossa antoi varsin suuren suojan. Yusuf itse suositteli kahta hedelmää päivässä.

Yusufin mukaan tutkijat ovat erehtyneet tyydyttyneen rasvan suhteen, koska huomio on keskitetty pelkästään veriarvoihin. Tyydyttynyt rasva nostaa kyllä LDL-kolesterolia muttei lisää varsinaista sairastumisen riskiä. Ja kun katsotaan tarkempia kolesteroliarvoja (apolipoproteiinit B ja A), rasvojen ja hiilihydraattien vaikutus kolesteroliarvoihin vastaa paremmin todellista sairastumisriskiä.

Yusufin mukaan tutkimuksen pääviesti oli seuraavanlainen:

  • Tyydyttynyt (”kova”) rasva ei ole haitallista sellaisina määrinä, joita valtaosa ihmisistä syö
  • Kertatyydyttymätön rasva suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta
  • Monityydyttymättömällä rasvalla ei ole vaikutusta sv-tauteihin
  • Hiilihydraattien runsas saanti (yli puolet energiasta) on todennäköisesti suurin syyllinen
  • Kohtuullinen suolan käyttö (7,5 – 12,5 grammaa suolaa päivässä) on paras vaihtoehto. Liian vähän tai liikaa on pahasta.
  • Hedelmät ja palkokasvit suojaavat sv-taudeilta
  • Kasvikset suojaavat hieman sv-taudeilta tai niillä ei ole vaikutusta
  • Kalalla ei ole vaikutusta sv-tauteihin
  • Kananmunilla ei ole vaikutusta sv-tauteihin

Tämän Yusufin esittelemän tuoreen tutkimuksen tulokset vastaavat varsin hyvin vuonna 2009 julkaistun laajan sepelvaltimotautiin liittyvän katsausartikkelin tuloksia. Lue lisää: Laaja järjestelmällinen tiedekatsaus osoitti valtion rasvavalistuksen perusteettomaksi

Kertatyydyttymätöntä rasvaa on reilusti mm. oliiviöljyssä ja muissa kasviöljyissä, pähkinöissä ja sian ja broilerin rasvassa, ja sitä on kohtalaisia määriä lähes kaikissa rasvoissa.

Lähde: Videotallenne Yusufin esityksestä (Video näyttäisi olevan poistettu. Kommenttiosiosta alta voi löytyä toimiva linkki.)

Päivitys 29.8.2017

Tutkimuksen tuloksia on nyt julkaistu ensimmäistä kertaa vertaisarvioidussa tiedelehdessä. Yusufin aikaisemmin kertomat tutkimustulokset tarkentuivat seuraavin osin:

  • Hedelmien, palkokasvien ja erityisesti kypsentämättömien kasvisten käyttö oli yhteydessä pienempään ennenaikaisen kuoleman riskiin.
  • Hiilihydraattien käyttö oli yhteydessä suurempaan ennenaikaisen kuoleman riskiin.
  • Kaikenlaisten rasvahappojen eli tyydyttyneen (tätä kutsutaan ”kovaksi”), kertatyydyttymättömän ja monityydyttymättömän rasvan (näitä kahta kutsutaan ”pehmeäksi”) käyttö oli yhteydessä pienempään ennenaikaisen kuoleman riskiin. Tyydyttymättömällä (”pehmeällä”) rasvalla riski oli hieman pienempi kuin tyydyttyneellä (”kovalla”).

Lisäksi vielä pari omaa havaintoani:

  • Tutkimuksen väestöllä hiilihydraattien käyttö vaihteli noin 40 – 80 prosentissa energiasta ja rasvan käyttö noin 10 – 40 prosentissa energiasta. Tässä väestössä pisimpään elivät ne, joilla hiilihydraattien käyttö oli skaalan alapäässä ja rasvan käyttö skaalan yläpäässä. Se vastaa melko hyvin suomalaisia ravitsemussuosituksia, jos hiilihydraatteja käytetään suositellun skaalan alarajan verran ja rasvaa suositellun skaalan ylärajan verran. Lyhyimpään eläneiden ruokavalio oli hyvin vähärasvainen ja runsashiilihydraattinen eikä mahdu suomalaisiin ravitsemussuosituksiin.
  • Tämä tutkimus ei kerro, olisiko vielä terveellisempää laskea hiilihydraattien määrää alle 40 prosenttiin energiasta ja vastaavasti nostaa rasvan määrää yli 40 prosenttiin.
  • Aikaisemmasta tiedosta poiketen tässä päivityksessä mainitut erot havaittiin kokonaiskuolleisuudessa (eli ennenaikaisen kuoleman riskissä) muttei kaikilta osin sydän- ja verisuonitautikuolleisuudessa.

Lähteet:

The LancetFruit, vegetable, and legume intake, and cardiovascular disease and deaths in 18 countries (PURE): a prospective cohort study
The LancetAssociations of fats and carbohydrate intake with cardiovascular disease and mortality in 18 countries from five continents (PURE): a prospective cohort study
The Lancet Diabetes & EndocrinologyAssociation of dietary nutrients with blood lipids and blood pressure in 18 countries: a cross-sectional analysis from the PURE study

Kivikautinen ja Välimeren ruokavalio laskevat paksusuolen syövän riskiä, tulehdusta ja oksidatiivista stressiä

with 4 comments

Sekä kivikautinen ruokavalio että Välimeren ruokavalio olivat yhteydessä pienempään riskiin sairastua paksusuolen syöpään ja parempiin matala-asteiseseen tulehdukseen ja oksidatiiviseen stressin liittyviin veriarvoihin kahdessa tutkimuksessa.

Kuva: ReflectedSerendipity / Flickr

Kuva: ReflectedSerendipity / Flickr

Yhdysvaltalaistutkijat useasta eri syöpäjärjestöstä ja yliopistosta selvittivät kahdessa eri tutkimuksessa kivikautisen ruokavalion (eli paleoruokavalion) ja Välimeren ruokavalion noudattamisen yhteyttä adenomatoottisiin polyyppeihin paksusuolessa sekä matala-asteisesta tulehduksesta ja oksidatiivisesta stressistä kertoviin veriarvoihin.

Adenoomapolyyppi on hyvänlaatuinen limakalvokasvain, josta voi kehittyä suolistosyöpä. Paksusuolen syöpä on länsimaissa kolmanneksi yleisin ja toiseksi tappavin syöpä.

Matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio on monien länsimaissa yleisten kroonisten tautien (kuten syöpien, diabeteksen, Alzheimerin taudin ja sydän- ja verisuonitautien) osatekijä. Myös liiallinen oksidatiivinen stressi elimistössä liittyy syövän, sepelvaltimotaudin ja Alzheimerin taudin syntyyn.

Paksusuolen syöpään liittyvä tutkimus oli tapaus-verrokkitutkimus (kahdella eri verrokkiryhmällä), ja siinä oli mukana 2300 henkilöä, 30-74-vuotiaita miehiä ja naisia. Tulehdukseen ja oksidatiiviseen stressin liittyvä tutkimus oli poikkileikkaustutkimus, ja siinä oli mukana 646 miestä ja naista, myöskin 30-74-vuotiaita. Tutkijat laativat kaksi pisteytystä, joilla arvioitiin, kuinka tarkasti mukana olleet henkilöt noudattivat näitä kahta eri ruokavaliota.

Kivikautista ruokavaliota kuvastivat runsas kasvisten, hedelmien, vähärasvaisen lihan, kalan, pähkinöiden ja kalsiumin syönti ja vähäinen punaisen lihan ja lihavalmisteiden, natriumin (suolan), maitotuotteiden, viljan ja tärkkelyksen, leivonnaisten, makeutettujen virvoitusjuomien ja alkoholijuomien syönti/juonti.

Välimeren ruokavaliota kuvastivat runsas kasvisten, hedelmien, vähärasvaisen lihan, kalan, pähkinöiden ja kertatyydyttymättömän (MUFA) rasvan syönti, vähäinen punaisen lihan ja lihavalmisteiden ja natriumin syönti ja kohtuullinen maitotuotteiden, viljan ja tärkkelyksen ja alkoholin syönti/juonti.

Tarkimmin ruokavaliota noudattanutta viidennestä verrattiin vähiten sitä noudattaneeseen viidennekseen tutkimuksen henkilöistä. Kumpikin ruokavalio oli yhteydessä noin 15-30 % pienempään adenoomapolyyppien riskiin (verrokkiryhmästä riippuen) eli todennäköisesti pienempään paksusuolen syövän riskiin.

Matala-asteisesta tulehduksesta kertova veriarvo hsCRP oli 39 % matalampi kivikautisella ruokavaliolla ja 29 % matalampi Välimeren ruokavaliolla. Oksidatiivisesta stressistä kertova veriarvo F2-isoprostaani taasen oli 49 % matalampi kivikautisella ruokavaliolla ja 61 % matalampi Välimeren ruokavaliolla.

Tutkimusten henkilöiden joukossa ei ollut kovin suurta määrää tarkasti näitä ruokavalioita noudattaneita henkilöitä, joten ruokavalioiden todellinen hyöty voi olla näitä prosenttilukemia suurempikin, jos niitä noudatetaan tunnollisemmin.

Kivikautisessa ruokavaliossa ja Välimeren ruokavaliossa on paljon yhteisiä tekijöitä mutta myös joitakin eroja. Nämä tutkimukset vahvistavat ajatusta, että terveellisesti voi syödä monella eri tavalla. Lisäksi ne tarjoavat lisää tietoa viljattoman ja maidottoman kivikautisen ruokavalion myönteisistä terveysvaikutuksista.

Lähdetutkimukset:
American Journal of EpidemiologyPaleolithic and Mediterranean Diet Pattern Scores and Risk of Incident, Sporadic Colorectal Adenomas
The Journal of NutritionPaleolithic and Mediterranean Diet Pattern Scores Are Inversely Associated with Biomarkers of Inflammation and Oxidative Balance in Adults

Lue myös:
Täysjyvää vai ei viljaa?

Sinä maksat Ursula Schwabin palkan

with 8 comments

Ursula SchwabJos poliitikko antaa jatkuvasti väärää tietoa, hän ei voi jatkaa työssään. Mitä tehdään, jos kansanterveydestä vastuussa oleva ravitsemusasiantuntija antaa jatkuvasti väärää tietoa?

Iltalehti uutisoi eräästä Minnesotan tutkimuksesta, jonka mukaan kovan rasvan vaihtaminen kasviöljyyn ei alentanut sydäntautiriskiä vaan saattoikin lisätä sitä.

Ursula Schwab kommentoi lehdelle seuraavasti:

Kyseisen tutkimuksen ydinongelman on siinä, että ensinnäkin tutkimusaineisto on peräisin jo vuosilta 1968 – 1973 ja toiseksi että tutkittavat olivat erityisryhmä. Tutkimuksessa oli mukana ihmisiä yhdestä hoitokodista ja kuudesta psykiatrisesta sairaalasta. Tutkimus ei siis millään istu tähän päivään eikä siihen väestöön, joihin veren rasva-arvoihin liittyvää terveysvalistusta yleensä kohdennetaan. Tällä tutkimusuutisella ei siis ole mitään käytännön relevanssia.

Ei siis käytännön relevanssia. Selvä. Palataanpa vuoteen 2014. Ursula Schwab on pääkirjoittajana juuri julkaistussa kirjallisuuskatsauksessa, joka laadittiin pohjoismaisia ravitsemussuosituksia varten. Schwab kirjoitti seuraavasti (englanniksi):

A meta-analysis of eight RCTs, including 13,614 participants, compared effect of interventions with increased intake of PUFA as a replacement for SFA on CHD. PUFA intake in the intervention groups was 15 E%, compared with 5 E% in the control groups. Results showed an overall significant risk reduction of 19%, corresponding to 10% reduced CHD risk for each 5 E% increase of PUFA intake. Studies of longer duration showed greater benefits (94).

Schwab siis perusteli kovan rasvan vaihtoa pehmeään ja antoi viitteeksi koostetutkimuksen. Kyseinen koostetutkimus sattumalta käsittelee aivan tismalleen samaa Minnesotan tutkimusta, jota Schwab kritisoi Iltalehdelle vanhana ja epäolennaisena, ja muita saman aikakauden rasvatutkimuksia.

Schwabin mielestä Minnesotan tutkimus ja muut yhtä vanhat tutkimukset olivat siis relevantteja vuonna 2014, kun hän käytti niitä perustelemaan rasvapolitiikkaansa.

Vuonna 2016 tutkimuksesta löydettiin ennen julkaisematonta tietoa, jonka mukaan kovan rasvan vaihtaminen kasviöljyyn saattoikin lisätä sydänkuolleisuutta. Tulos ei enää tuekaan rasvapolitiikkaa, joten sillä ei ole enää Schwabin mukaan mitään käytännön relevanssia. Näin se mieli muuttui.

Kun luet jatkossa Ursula Schwabin julkisia kannanottoja, muista, että sinä maksat hänen palkkansa. Tuliko rahalle vastinetta?

Lue myös:
Maitokiista – suomalaisasiantuntijoiden kootut selitykset
Näin Itä-Suomen yliopistolla varmistetaan toivottu tutkimustulos
Ursula Schwab on eri mieltä itsensä kanssa
Schwab: Huostaanottopuheet median luoma kohu
Ursula Schwab hiilihydraattitietoisuudesta (YouTube-video)

Written by Jari

13.4.2016 at 14.13

Kategoria(t): Propaganda, Rasva, Ravitsemussuositukset

Tagged with

Tutkimuskooste: kasviöljy laskee kolesterolia muttei sydänkuolleisuutta

with 6 comments

Tutkijat saivat haltuunsa uutta aineistoa kahdesta vanhasta rasvatutkimuksesta ja tekivät uuden analyysin kaikista rasvatutkimuksista.

Maissiöljyä

Maissiöljyn luultiin pienentävän sydänriskiä. Kuva: Mike Mozart / flickr

Vuosikymmeniä sitten suoritettiin useita tutkimuksia, joiden oli tarkoitus osoittaa ns. rasvateorian pätevän myös käytännössä ja auttavan vähentämään sydänkuolleisuutta. Rasvateoria kuului niin, että kun ruokavaliossa vähennetään tyydyttynyttä (”kovaa”) rasvaa ja lisätään monityydyttymätöntä (”pehmeää”) rasvaa, veren kolesteroliarvo laskee ja sen seurauksena riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin pienenee.

Tutkimuksissa jaettiin suuri joukko ihmisiä satunnaisesti kokeelliselle ruokavaliolle, jolla syötiin runsaasti linolihappoa sisältävää (omega-6) kasviöljyä ja vähennettiin tyydyttyneen rasvan syöntiä, ja vertailuruokavaliolle, jolla tehtiin vain vähäisiä muutoksia. Osassa tutkimuksissa käytettiin myös reilusti alfalinoleenihappoa (omega-3) sisältävää kasviöljyä tai EPA- ja DHA-rasvahappoja (omega-3) sisältävää rasvaista kalaa. Ryhmien sairastumista ja kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin seurattiin useiden vuosien ajan.

Näistä vanhoista rasvatutkimuksista on julkaistu koostetutkimuksia ennenkin, mutta nyt Christopher Ramsdenin johtama tutkijaryhmä on hankkinut ennen julkaisematonta aineistoa kahdesta vanhasta rasvatutkimuksesta ja lisäksi käyttänyt kaikkien tutkimustulosten analysoinnissa uudempia menetelmiä, joita ei ollut vielä alkuperäisten tutkimusten aikoihin käytössä.

Tutkijaryhmä on saanut uutta tietoa 1970-luvulla julkaistuista tutkimuksista Sydney Diet Heart Study ja Minnesota Coronary Experiment. Sydneyn tutkimuksesta aikaisemmin julkaisematta jätetystä aineistosta selvisi, että kasviöljyn käyttöä lisänneellä ryhmällä oli korkeampi sydänkuolleisuus. Minnesotan tutkimuksesta aikaisemmin julkaisematta jätetystä aineistosta puolestaan selvisi, että niillä, joilla kolesteroli laski eniten, oli korkeampi sydänkuolleisuus. Lisäksi ryhmillä ei havaittu eroa valtimoiden kunnossa ruumiinavauksissa.

Ryhmä teki uuden analyysin, jossa yhdistettiin kaikkien vanhojen rasvatutkimusten tulokset niin, että mukana oli myös aikaisemmin julkaisemattomat tulokset.

Tämän uuden analyysin mukaan tyydyttyneen rasvan vaihtaminen runsaasti linolihappoa sisältävään kasviöljyyn laskee veren kolesterolia muttei laske kuolleisuutta sepelvaltimotautiin tai kuolleisuutta mistä tahansa syystä. Sydneyn ja Minnesotan tutkimusten julkaisuista pois jätetty tieto on johtanut siihen, että kasviöljyjen hyödystä on annettu aikaisemmin todellista myönteisempi kuva. Rasvateoriaa ei ole näytetty toteen.

Kuolleisuus sepelvaltimotautiin eri tutkimuksissa

Tutkijat arvelevat, että vaikka joissakin lääketutkimuksissa LDL-kolesterolin alentaminen vähentää sydänkuolleisuutta, syynä laihoihin (tai olemattomiin) tuloksiin näissä rasvatutkimuksissa voisi olla linolihapon aiheuttama kudosten ja veren lipoproteiinien hapettuminen, joka puolestaan voi lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Suomessa yleisesti käytetyistä öljyistä rypsiöljyssä on karkeasti ottaen puolet vähemmän linolihappoa kuin maissiöljyssä, ja oliiviöljyssä puolestaan on noin puolet vähemmän linolihappoa kuin rypsiöljyssä.

Miksikö juuri Sydneyn ja Minnesotan ikävät tulokset jätettiin aikanaan julkaisematta? Sitä emme tiedä, mutta hieman epäilyttävältähän tuo vaikuttaa. Mahdollisesti kyseiset tutkijat olivat harmissaan, kun tulokset eivät sopineetkaan yhteen vallitsevan teorian kanssa. Ehkäpä he luulivat sen olevan merkki tutkimuksen epäonnistumisessa, mutta todellisuudessa rasvateoria oli epäonnistunut.

Tutkimus julkaistiin The BMJ (entiseltä nimeltään British Medical Journal) -lehdessä. Sen koko teksti on vapaasti kenen tahansa luettavissa. Re-evaluation of the traditional diet-heart hypothesis: analysis of recovered data from Minnesota Coronary Experiment (1968-73)

Maitokiista – suomalaisasiantuntijoiden kootut selitykset

with 23 comments

Harvard-professori Mozaffarian otti kantaa rasvattomien maitotuotteiden suosittelua vastaan. Suomalaisasiantuntijat esittivät Iltalehdessä outoja vastaväitteitä.

Kuva: Southern CrossFit / flickr

Kuva: Southern CrossFit / flickr

Time-lehti kertoi tutkimuksesta, jossa rasvaisten maitotuotteiden käytöstä kertovat rasvahapot veressä olivat yhteydessä puolta pienempään diabetesriskiin. Maineikas tutkija ja Harvard-professori Dariush Mozaffarian kommentoi lehdelle, että ei ole olemassa näyttöä, jonka mukaan vähärasvaisten maitotuotteiden käyttäjät olisivat terveempiä kuin täysrasvaisten maitotuotteiden käyttäjät. Mozaffarianin mielestä nimenomaan rasvattomien maitotuotteiden suosittelusta pitäisi luopua. Hän suosittelisi kaikenlaisia maitotuotteita monipuolisesti, rasvapitoisuudesta riippumatta.

Myös Iltalehti kertoi tutkimuksesta ja otti yhteyttä kolmeen suomalaiseen ravitsemusasiantuntijaan. Käyn tässä suomalaisasiantuntijoiden kommentit yksi kerrallaan läpi. Lainaukset ovat Iltalehdestä.

– Suomessa rasvaton maito on perustelu ruokajuomaksi muun muassa siksi, että se on tärkeä D-vitamiinin lähde, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija Heli Kuusipalo.

Todellisuudessa sekä rasvattomaan maitoon (Fineli) että täysmaitoon (Fineli) lisätään D-vitamiinia. Tämä ilmenee THL:n omasta tietokannasta.

Kuusipalon mukaan [Time-lehden] artikkelissa käsitellään rasvoja yhtenä pahana pakettina, mikä on harhaanjohtavaa.

Todellisuudessa artikkelissa käsitellään nimenomaan maitorasvaa, ja Mozaffarian kommentoi nimenomaan maitotuotteita.

– Ihminen tarvitsee hyviä rasvahappoja. Suomessa ravitsemusta ajatellen on ongelmana se, mistä saisimme tarpeeksi hyviä rasvahappoja; Kuusipalo sanoo.

Todellisuudessa rasvattomissa maitotuotteissa ei takuulla ole enempää hyviä tai välttämättömiä rasvahappoja kuin täysrasvaisissa maitotuotteissa (Fineli).

Kuusipalon mukaan kyseessä on varsin pieni tutkimus verrattuna siihen tietomäärään, jonka perusteella suomalaista ravitsemussuositukset on muun muassa rasvan saannin suhteen määritelty. Ravitsemussuositukset perustuvat tuhansiin, laadukkaiksi arvioituihin tutkimuksiin.

Tällainen tuhansiin nimettömiin tutkimuksiin viittaaminen ei tarjoa mitään keskusteluun. Kuusipalo olisi voinut kertoa, missä tai minkälaisissa tutkimuksissa rasvattomat maitotuotteet on havaittu täysrasvaisia terveellisimmiksi ja millä tavalla, jos sellaisia tutkimuksia on. Harvard-tutkija Mozaffarianin mukaan sellaisia tutkimuksia ei ole.

Lue myös: THL – Tuhannet tutkimukset kutistuivat 15 tutkimukseen

– Time-lehdessä käsitelty tutkimus ei liity mitenkään rasvattomaan maitoon, vaikka otsikossa niin annetaan ymmärtääkin, tarkentaa dosentti Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta.

Tutkimus liittyy rasvattomaan maitoon sillä tavalla, että kun vaihtoehtoina ovat rasvattomat ja täysrasvaiset maitotuotteet, vain jälkimmäisistä jää vereen rasvahappoja, jotka olivat tutkimuksessa yhteydessä jopa puolet pienempään diabetesriskiin.

Tutkijoiden mukaan ihmisen elimistö ei tuota kyseisiä rasvahappoja vereen itse, vaan ne ovat kelvollinen osoitin rasvaisten maitotuotteiden käytöstä.

– Lisäksi on muistettava, että tutkimus on tehty Yhdysvalloissa, jossa ei juuri juoda maitoa. Tiedot eivät siis mitenkään ole sovellettavissa Suomeen, Schwab linjaa.

Tutkimuksessa ei ollut kyse pelkästään maidosta vaan kaikista rasvaisista maitotuotteista. Siinä mukana olleet henkilöt käyttivät maitotuotteita keskimäärin 2,1 annosta päivässä.

Tämän uuden tutkimuksen Discussion-osassa kerrotaan, että vastaavia tutkimuksia on tehty aikaisemminkin ja muuallakin. Rasvaisten maitotuotteiden käytöstä kertovat veren rasvahapot olivat yhteydessä pienempään diabetesriskiin myös kahdeksan euroopan maata käsittäneessä jättitutkimuksessa (Forouhi 2014), australialaisessa tutkimuksessa (Hodge 2007) ja ruotsalaisessa tutkimuksessa (Krachler 2008).

– Ei ole mitään syytä suositella täysmaitoa rasvattoman maidon sijaan, kokoaa professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopistosta.

Mikael Fogelholm kommentoi tuttuun tapaansa aiheen vierestä vain sen, mitä hän itse haluaa sanoa. Mozaffarian ei ehdottanut täysmaidon suosittelua rasvattoman maidon sijaan vaan kaikenlaisten maitotuotteiden suosittelua eikä erityisesti rasvattomien.

Yhteenvetona vaikuttaa siis siltä, että suomalaiset asiantuntijat eivät olleet perehtyneet tutkimukseen tai aiheeseen, jota kommentoivat, vaan keksivät lähinnä ensimmäiseksi mieleen tulleita vastaväitteitä, jotka joko eivät liittyneet aiheeseen lainkaan tai eivät olleet totta. Onko suomalaisten ravitsemusasiantuntijoiden tietotaidon taso todella tässä? Haluaako joku muu ravitsemusasiantuntija pistää paremmaksi? Kommentoikaa.

Written by Jari

10.4.2016 at 11.43