Ravitsemussuositukset – kansanterveyden pelastaja vai pilaaja?

Ravitsemussuositusten vaikutus kansanterveyteen on yksi nettikeskustelujen kestoaiheista. Onko suosituksista seurannut enemmän hyvää vai pahaa, ja noudatetaanko niitä edes?

Kuva: Yuya Tamai / flickr

Pohdin aihetta tässä kirjoituksessa kahden suuren valistusprojektin näkökulmasta.

Projekti 1: Pekka Puska, Pohjois-Karjala-projekti ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden lasku

Puskan johdolla kansaa neuvottiin vähentämään voin käyttöä ja vaihtamaan sitä margariiniin tai öljyyn, vähentämään suolan käyttöä, lisäämään kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä ja vähentämään tupakointia. Sen jälkeen kansan kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin laski tuntuvasti.

Projekti 2: Vanhat ravitsemussuositukset, kansan lihominen ja aikuistyypin diabeteksen yleistyminen

Vanhemmissa ravitsemussuosituksissa on pyritty mm. vähentämään rasvan käyttöä ja laitettu viljatuotteet ruokapyramidin pohjalle. Sen jälkeen kansa on lihonut ja tyypin 2 diabetes on yleistynyt tuntuvasti.

Ensi silmäyksellä näiden kahden valistusprojektin tulokset voivat näyttää osin ristiriitaisilta. On tapahtunut sekä myönteistä että haitallista kehitystä.

Todettakoon heti aluksi tärkeä asia: muutosten ajallinen yhteys ei välttämättä tarkoita, että toinen niistä olisi syy ja toinen seuraus. Kansanterveyden muutokset eivät ole välttämättä seurausta väritelkkareista tai vaikkapa cd-levyistä, vaikka sellaisia olisi otettu samoihin aikoihin käyttöön. Ruokatottumusten muutoksen toki kuvittelisi liittyvän paremmin asiaan, mutta siltikin kansanterveys ja siihen vaikuttavat erilaiset elintapojen muutokset ja muut yhteiskunnalliset muutokset ovat hyvin monimutkaisia asioita.

Voimme tietenkin esittää ns. valistuneita arvauksia näiden valistusprojektien vaikutuksesta sen perusteella, mitä tilastoista, ravitsemustieteessä, lääketieteessä ja muilla tieteen aloilla on saatu selville.

Kummankin projektin ravitsemusneuvoissa on ollut luonnollisesti paljon yhteistä. Eihän Pohjois-Karjala-projektissa olisi sellaisia neuvoja annettu, joita ei siihen aikaan pidetty terveellisinä.

Pääsen tästä sellaiseen melko suosittuun näkemykseen, ettei ravitsemussuosituksia noudateta tai ole noudatettu. Jos joku ajattelee niin, ettei yhdessä projektissa ole noudatettu suosituksia, niin sitten hän varmaankin ajattelee myös niin, ettei siinä toisessakaan noudatettu. Muussa tapauksessa kannattaisi ehkä pohtia oman ajatusmallinsa logiikkaa vielä uudemman kerran.

Suositusten noudattaminen ei tietenkään ole mustavalkoista. Suosituksissa voi olla yleisempiä suuntalinjoja ja tarkempia yksityiskohtia. Ihmiset voivat noudattaa suosituksista joitakin osia. He voivat noudattaa suosituksia välillä hyvin ja välillä huonosti. Osa ihmisistä voi välittää suosituksista ja terveydestään enemmän kuin muut.

Se on varmaankin aika selvää, etteivät kaikki ihmiset ole noudattaneet kaikkia suosituksia pilkuntarkasti ja aina. Siitä huolimatta kansan keskimääräinen toiminta on voinut lähestyä suosituksia, ja sillä on saattanut olla vaikutusta kansanterveyteen.

Joukkoruokailu ja jopa elintarvikeyhtiöt ovat sitoutuneita ravitsemussuosituksiin jossain määrin, ja se voi vaikuttaa osittain myös niihin ihmisiin, jotka eivät suosituksista piittaa itse.

Ravitsemussuositukset ovat muuttuneet jonkin verran vuosien varrella. Nykyään ei enää pyritä vähentämään rasvan käyttöä, ja viljatuotteetkin ovat luovuttaneet paikkansa ruokapyramidin pohjalta kasviksille. Olivatko aikaisemmat suositukset huonommat, vai onko tiede vain korjannut itseään?

Kun historiallinen näkökulma otetaan huomioon, niin Pohjois-Karjala-projektin aikaan yhteiskunta oli aika lailla erilainen kuin nykyään. Miten vastaava projekti vaikuttaisi tänä päivänä?

Tämän kirjoitukseni tarkoituksena ei ole esittää valmiita vastauksia tai olettamuksia vaan rohkaista pohtimaan asioita laajemmassa näkökulmassa. Kummankin valistusprojektin väitettyjä seurauksia on epäilty nettikeskusteluissa, mutta tyypillisesti sama henkilö on epäillyt vain toisen seurauksia.

Kerro sinä, mitä pitäisi olettaa. Kirjoita kommentti alle tai Facebook-sivulle linkin yhteyteen.

VRN:n pääsihteeri Arja Lyytikäinen antaa väärää tietoa

Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) laatii ravitsemussuositukset. Sen pääsihteeri jakaa valitettavasti väärää tietoa ravitsemuksesta.

Kun aloitin blogiin kirjoittamisen 11 vuotta sitten vuonna 2006, Internet oli jo laajassa käytössä, mutta sen rooli ravitsemuskeskustelussa ei ollut läheskään yhtä keskeinen kuin nykyään. Suuri osa kirjoituksistani oli koulutettujen ravitsemusalan asiantuntijoiden julkisuuteen antamien tietojen korjaamista, koska ne olivat usein asenteellisia, vanhoihin uskomuksiin pohjautuvia ja tutkitun tiedon vastaisia.

Nykyään korjattavaa on paljon vähemmän. Useimmat asiantuntijat miettivät puheitaan tarkemmin. He tietävät, että jos tulee sanottua jotain hölmöä, palaute leviää sosiaalisessa mediassa nopeasti ja laajalle.

Helsingin Sanomien nettisivulla julkaistiin 2.11. artikkeli liikunta-alan ammattilaisten kyseenalaisista ravitsemusneuvoista. Artikkelin ajatus oli sinänsä hyvä, mutta toteutus muuttui ironiseksi siinä vaiheessa, kun koulutettu ravitsemusterapeutti, jonka tarkoitus oli korjata näitä ravitsemusneuvoja, jatkoikin antamalla uusia virheellisiä väitteitä.

Kuva: Yle

Arja Lyytikäinen on yliopistokoulutuksen saanut laillistettu ravitsemusterapeutti ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri. Hän on siis mukana laatimassa suomalaisia ravitsemussuosituksia. Hänen pitäisi tietää, mistä puhuu.

Lyytikäinen kertoi HS:n toimittajalle näin: ”Tiedämme, että runsas eläinrasvojen saanti on yhteydessä tyypin 2 diabetekseen ja verenpaineeseen. Mekanismi tunnetaan hyvin. Tällainen suositus voi pahimmillaan johtaa riskitekijöiden lisääntymiseen”

Tuo kuulosti niin erikoiselta, että päätin tiedustella Lyytikäiseltä, mistä mekanismista hän puhuu ja missä tutkimuksissa on todettu niin.

Lyytikäinen vastasi ystävällisesti näin (lihavoin itse avainkohdat): ”Usein oletetaan, että diabeteksessa vain ravinnon sokerit ja verenpainetaudissa vain ravinnon suola olisi merkittävä riskitekijä. Kuitenkin on selvä näyttö siitä, että runsas tyydyttyneen rasvan saanti (käytännössä ravinnossamme oleva kova eläinrasva, jota on erityisesti rasvaisissa maitovalmisteissa, voissa, rasvaisessa lihassa ja lihavalmisteissa ja valmisruoissakin, jos ruoanvalmistuksessa on käytetty eläinrasvoja tai runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältäviä rasvavalmisteita; maidon rasvasta 66 % on tyydyttynyttä rasvaa) johtaa rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin (useita biomarkkereita, niistä tunnetuin LDL-kolesteroli ja lipoproteiini apoB sekä monet matalaa tulehdusta kuvaavat biomarkkerit), insuliiniresistenssiin (tyypin 2 diabeteksen keskeisin aineenvaihduntahäiriö) sekä kohonneeseen veranpaineeseen.”

Aluksi täytyy tietenkin todeta yksinkertainen, mitattavissa oleva tosiasia. Suurimmassa osassa eläinrasvoista tyydyttynyttä rasvaa on alle puolet ja vastaavasti tyydyttymätöntä yli puolet. Poikkeuksia tähän ovat mm. maitorasva ja naudan rasva. Kun tarkastellaan elintarvikkeen vaikutusta terveyteen, täytyy tietenkin ottaa huomioon koko rasvasisältö eikä pelkästään yhtä osaa siitä. Ravitsemusterapeutin pitäisi tietää tämä.

Käydäänpä sitten nämä Lyytikäisen väittämät mekanismit läpi tutkitun tiedon pohjalta.

Lipoproteiini apoB

Tämä veriarvo on kolesteroliarvoista tarkin tapa mitata ”pahaa” LDL-kolesterolia. Rasvojen vaikutus apoB:hen on tarkkaan tutkittu, joten tässäkään ei tarvitse mennä arvailun puolelle.

Muutos apoB:ssä (mg/L), kun 1 % energiasta hiilihydraatteja vaihdetaan erilaisiin rasvoihin

Rasvan vaikutus apoB:hen riippuu aina siitä, mitä sen vaihtoehtona on. Maitorasva ja naudanrasva ovat toki huonoimmasta päästä, mutta niin ovat myöskin hiilihydraatit, joita VRN ja Lyytikäinen suosittelevat nautittavaksi noin puolet energiasta. Muut eläinrasvat ja kasvirasvat ovat apoB:n kannalta parempia vaihtoehtoja. Kasviöljyä tai kalanrasvaa ei kannata vaihtaa voihin, mutta hiilihydraatteja kannattaa vaihtaa esim. possunrasvaan. (Hiilihydraattien kuitu- ja sokeripitoisuus vaikuttaa hieman apoB:hen, mutta rasvan vaikutus on paljon merkittävämpi.)

Matalaa tulehdusta kuvaavat biomarkkerit

Tämä on itselleni melko vierasta aluetta, joten lainaan ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaista, joka on kahlannut omassa blogissaan valtavan määrän tutkimustietoa.

”Pelkällä rasvan laadulla ei ole niin keskeistä roolia tulehduksen kannalta, kuin usein esitetään. Ruokavalion rasvoja modifioimalla saadut tulehdusmuutokset ovat vähäisiä verrattuna esimerkiksi siihen, miten laihdutuksella voidaan saavuttaa. Tilastollinen merkitsevyys saatetaan saavuttaa, mutta kliininen relevanssi, vaikutuksen käytönnön merkitys on yleensä ollut heiveröinen. … Tyydyttynyt rasva, ainakin tavanomaista suuremmilla annoksilla, on tulehdusta lisäävä.”

Lyytikäisen selityksestä voi siis olla osa totuuttakin. Toisaalta suuri osa Laatikaisen läpi käymistä tutkimuksista on yhden aterian kokeita, ja monta viikkoa kestäneissä karppaustutkimuksissa suurikaan tyydyttyneen rasvan määrä ei ole vaikuttanut tulehdusarvoihin, kun paino on pidetty tasaisena.

(Ja muistetaanhan edelleen, ettei eläinrasva ole sama asia kuin tyydyttynyt rasva.)

Insuliiniresistenssi

Tämä väite tyydyttyneestä rasvasta ja insuliiniresistenssistä tai insuliiniherkkyydestä on tullut vastaan ennenkin THL:n sivuilla.

Lainaan aikaisempaa kirjoitustani: ”Myöhemmin julkaistu tutkimuskooste kertoo, että useimmissa tutkimuksissa (12/15) rasvan laadulla ei ole ollut vaikutusta insuliiniherkkyyteen. Samoin kertovat myös kaksi koosteen jälkeen julkaistua tuoreempaa tutkimusta (A, B).”

Palataan sitten vielä väitetyistä mekanismeista alkuperäisiin väitteisiin ja niihin liittyvään tutkittuun tietoon.

Tyypin 2 diabetes

Useissa katsausartikkeleissa on todettu, ettei maitorasvalla tai tyydyttyneellä rasvalla ole selkeää yhteyttä riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen (1-4). Tämä asia on harvinaisen selvä.

(Muistaakohan Arja Lyytikäinen vielä, ettei eläinrasva ole sama asia kuin tyydyttynyt rasva?)

Verenpaine

Eläinrasva (tai tyydyttynyt rasva) ja verenpaine? Tällaista väitettä en muista tulleen aikaisemmin vastaan, eikä se taida olla kovin suosittu tutkimuskysymyskään.

Aihetta käytiin läpi pohjoismaisten ravitsemussuositusten kirjallisuuskatsauksessa (4), jota oli laatimassa myös Valtion ravitsemusneuvottelukunnassa mukana oleva Ursula Schwab. Katsauksen kirjoittajat eivät löytäneet kunnollista näyttöä rasvan määrän tai laadun vaikutuksesta verenpaineeseen.

Satuin kirjoittamaan viime vuonna tutkimuksesta, jossa verrattiin DASH-ruokavaliota vähärasvaisilla ja täysrasvaisilla maitotuotteilla. DASH-ruokavalio suunniteltiin nimenomaan laskemaan verenpainetta. Niin se laski tässäkin tutkimuksessa, ja yhtä hyvin myös täysrasvaisilla maitotuotteilla.

Lopuksi

Arja Lyytikäinen yritti sepittää mekanismeja, jotka ”tunnetaan hyvin”. Hän ei vaikuttanut ymmärtävän, että eläinrasvasta on tyydyttynyttä rasvaa yleensä alle puolet. Useat laajat tutkimuskatsaukset kumoavat Lyytikäisen väitteen eläinrasvan yhteydestä tyypin 2 diabetekseen ja (korkeaan) verenpaineeseen.

Jos Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri tai kuka tahansa asiantuntijajäsen esittää julkisuudessa räikeän virheellistä tietoa ravitsemuksesta, se ei ole hyväksi myöskään ravitsemussuositusten uskottavuudelle.

Lyytikäinen saa halutessaan mahdollisuuden kommentoida väitettään vielä tarkemmin tämän kirjoituksen yhteydessä. Toivon kuitenkin, ettei hän siinä tapauksessa aliarvioi lukijoitaan esittämällä pelkästään yleisluontoisia kommentteja vaan juuri omiin väitteisiinsä liittyvää tutkimustietoa.

Lähteet:

1 Saturated Fat and Cardiometabolic Risk Factors, Coronary Heart Disease, Stroke, and Diabetes: a Fresh Look at the Evidence
2 The relationship between high-fat dairy consumption and obesity, cardiovascular, and metabolic disease
3 Is Butter Back? A Systematic Review and Meta-Analysis of Butter Consumption and Risk of Cardiovascular Disease, Diabetes, and Total Mortality
4 Effect of the amount and type of dietary fat on cardiometabolic risk factors and risk of developing type 2 diabetes, cardiovascular diseases, and cancer: a systematic review

Lue myös:

Mikael Fogelholm sekoittaa eläinrasvan ja tyydyttyneen rasvan
Pekoni ja kananmunat laskevat kolesterolia (apoB)
Ravinnon rasva ja matala-asteinen tulehdus (Reijo Laatikainen)
Karppausta kovalla rasvalla (tulehdusarvot)
THL – Tuhannet tutkimukset kutistuivat 15 tutkimukseen (insuliiniherkkyys)
Tutkimus: rasvaiset maitotuotteet eivät nostaneet kolesterolia (verenpaine)

Harvard-professori lopettaisi vähärasvaisten maitotuotteiden suosittelun

Time-lehti kirjoitti kahdesta uudesta maitotuotteisiin liittyvästä tutkimuksesta, ja professori Dariush Mozaffarian kertoi kantansa aiheeseen.

Ensimmäisessä tutkimuksessa, jossa Mozaffarian oli itse mukana tutkijana, analysoitiin tiettyjen veressä olevien rasvahappojen yhteyttä diabetekseen sairastumiseen. Kyseiset veren rasvahapot ovat luotettava merkki rasvaisten maitotuotteiden syönnistä. Aineistona oli kaksi suurta ja pitkäaikaista väestötutkimusta, joissa osalta henkilöistä oli mitattu veren rasvahapot.

Tutkimuksessa selvisi, että niillä henkilöillä, joiden veressä oli paljon näitä rasvaisten maitotuotteiden käyttöä osoittavia rasvahappoja, oli jopa puolet pienempi riski sairastua diabetekseen.

Tutkimus julkaistiin Circulation-lehdessä. Circulating Biomarkers of Dairy Fat and Risk of Incident Diabetes Mellitus Among US Men and Women in Two Large Prospective Cohorts

Toisessa tutkimuksessa oli mukana lähes 20 000 naista, jotka olivat tutkimuksen alkaessa normaalipainoisia. Naisia seurattiin 11 vuoden ajan. Runsasrasvaisten maitotuotteiden käytön havaittiin olevan yhteydessä pienempään lihomisen riskiin. Vähärasvaisilla maitotuotteilla ei ollut vastaavaa yhteyttä.

Tutkimus julkaistiin The American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä. Dairy consumption in association with weight change and risk of becoming overweight or obese in middle-aged and older women: a prospective cohort study

Harvard-professori ja tutkija Dariush Mozaffarian sanoi Time-lehdelle seuraavasti: ”Näiden ja aikaisempien tutkimusten perusteella ravitsemussuosituksia pitäisi muuttaa niin, ettei suositeltaisi pelkästään vähärasvaisia maitotuotteita. Ei ole olemassa näyttöä, jonka mukaan vähärasvaisten maitotuotteiden käyttäjät olisivat terveempiä kuin täysrasvaisten maitotuotteiden käyttäjät. Suosituksia ei pitäisi laatia sellaisten teorioiden mukaan, jotka liittyvät yksittäisiin ravintoaineisiin. On tärkeää keskittyä kokonaisiin elintarvikkeisiin.”

Mozaffarian ei kuitenkaan suosittele rasvaisten maitotuotteiden ahmimista diabetesriskin pienentämiseksi vaan muotoilee ajatuksensa näin: ”Vähärasvaisten maitotuotteiden paremmuudesta ei ole näyttöä. On jonkin verran näyttöä siitä, että täysrasvaisista maitotuotteista voi olla etua diabeteksen ehkäisyssä. Miksi siis suosittelisimme vain vähärasvaisia maitotuotteita? Meidän tulisi suositella maitotuotteita monipuolisesti, rasvapitoisuudesta riippumatta.”

Time-lehden artikkeli (englanniksi): The Case Against Low-fat Milk Is Stronger Than Ever

Lue myös:
Tutkimus: rasvaiset maitotuotteet eivät nostaneet kolesterolia
Tanskan ”Pekka Puska”: Maitorasva on ystävämme
Tutkimuskooste: Rasvaiset maitotuotteet hyödyksi painonhallinnassa

Suomalaisia tutkimuksia kananmunista ja geeneistä

Itä-Suomen yliopisto kertoi tuoreesta tutkimuksestaan, jonka mukaan kananmunien syönti on yhteydessä pienempään kakkostyypin diabeteksen riskiin. Pari päivää myöhemmin Yle kertoi, että suomalainen geeniperimä lisää kolesterolihaittoja. Mitä siis tiedämme kananmunien terveysvaikutuksista suomalaisten tutkimusten perusteella?

Tätä kirjoitusta on päivitetty 12.2.2016.

Lainaan yliopiston lehdistötiedotetta:

Itä-Suomen yliopiston Sepelvaltimotaudin vaaratekijät (SVVT) -tutkimuksen alussa vuosina 1984–1989 ravitsemustottumukset selvitettiin 2332 mieheltä, joiden ikä oli 42–60 vuotta. Tutkimuksen 19,3 vuoden seurannan aikana 432 miestä sairastui tyypin 2 diabetekseen.

Tutkimuksessa havaittiin, että kananmunien syönti oli yhteydessä pienempään tyypin 2 diabeteksen riskiin sekä matalampaan veren glukoosipitoisuuteen. Tyypin 2 diabeteksen riski oli 37 prosenttia pienempi noin neljä kananmunaa viikossa syövillä miehillä verrattuna niihin, jotka söivät noin yhden kananmunan viikossa. Yhteys säilyi vaikka huomioon otettiin mahdollisia sekoittavia tekijöitä, kuten fyysinen aktiivisuus, painoindeksi, tupakointi ja vihannesten ja kasvisten syönti. Runsaammalla kananmunan syönnillä ei havaittu merkittävää lisähyötyä.

Päätutkija Jyrki Virtanen sanoi Ylen uutisessa, että jo kakkostyypin diabetesta sairastavien ei kannata alkaa lisätä kananmunan käyttöä. ”Heillä kananmunan syöminen näyttäisi lisäävän sydäntautien riskiä.” En löytänyt aiheeseen liittyviä suomalaisia tutkimuksia, joten Virtanen lienee perustanut tietonsa ulkomaalaisiin tutkimuksiin. Tuoreen katsausartikkelin (Tran 2014) mukaan siihen voikin olla aihetta, mutta asia ei ole vielä aivan kirkossa kuulutettu. Kananmunien syönti oli yhteydessä suurempaan sydäntautien riskiin kakkostyypin diabeetikoilla neljässä kuudesta tutkimuksesta, mutta tutkimuksissa on puutteita.

Seuraavaksi Yle kertoi, että suomalainen geeniperimä lisää kolesterolihaittoja. Sisätautien ja geriatrian erikoisääkäri, professori Timo Strandberg sanoi Ylelle: ”Ihmisillä on geneettisiä eroja miten kolesteroli imetyy. Kolmasosalla suomalaisista on sellainen genotyyppi, jonka takia kolesteroli imeytyy herkästi verenkiertoon. Tästä vahvempi genotyypin muoto on lisäksi kuudella prosentilla, jolla kolesterolin imeytyminen ravinnosta on paljon normaalia tehokkaampaa.”

Nettikommenteissa on usein naureskeltu pyrkimykselle vähätellä ulkomaalaisia tutkimuksia suomalaisten erilaisten geenien vuoksi. Kuinka paljon näillä geeneillä on sitten käytännössä merkitystä?

Kyse tässä on apoE:n alleeleista E2, E3 ja E4, joista peritään kummaltakin vanhemmilta yksi. Niiden erilaisista yhdistelmistä muodostuu siis kuusi erilaista fenotyyppiä. Seuraavassa taulukossa on lueteltu fenotyypit ja kunkin fenotyypin osuus suomalaisista.

Fenotyyppi	Osuus Suomessa %
E2/2	0,3
E3/2	5,3
E4/2	1,8
E3/3	58,7
E4/3	30,7
E4/4	3,1

ApoE:n geneettinen vaihtelu selittää noin 12 % kokonaiskolesterolista ja 22 % LDL-kolesterolista. Alleelit ovat yhteydessä myös HDL-kolesteroliin aikuisilla muttei lapsilla. ApoE:n vaihtelulla siis on kohtalaisesti merkitystä, mutta muilla geeneillä tai ympäristötekijöillä on suurempi merkitys.

E4-alleeli lisää veren kolesterolipitoisuutta ja sepelvaltimotaudin riskiä. E2-alleeli puolestaan vähentää kolesterolipitoisuutta. Noin kolmanneksella suomalaisista esiintyy E4-alleeli, kun taas useimmissa muissa väestöissä se esiintyy noin viidenneksellä. E4-alleeli on suomalaisia yleisempi tutkituista väestöistä vain ruotsalaisilla, saamelaisilla ja afrikkalaisilla. Vähiten E4-alleelia esiintyy kiinalaisilla ja japanilaisilla. Kansainvälisiä eroja on siis olemassa, mutta ne eivät ole niin dramaattisia, etteikö muissa maissa tehtyjä tutkimuksia voisi soveltaa ollenkaan suomalaisiin E4-alleelin vuoksi.

Jatketaan suomalaisilla tutkimuksilla. Tampereen yliopiston tutkimuksessa (Lehtimäki 1992) koehenkilöt, 36 tervettä opiskelijaa, olivat ensin syömättä kananmunaa kolme viikkoa. Sen jälkeen he söivät kolmen viikon ajan päivittäin kolme kananmunan keltuaista. Tämä kolesterolitankkaus korotti E3/2-, E3/3- ja E4/3-fenotyypeillä kokonaiskolesterolia kohtalaisesti eli 12-18 prosenttia. Vain E4/4-fenotyypillä kolesteroli kohosi todella tuntuvasti eli jopa 2,3 kertaa enemmän kuin muilla fenotyypeillä. Tämä E4/4-fenotyyppi esiintyy vain 3,1 prosentilla suomalaisista.

Tampereen yliopiston väitöstutkimuksessa (Ilveskoski 2001) havaittiin, että fenotyyppi E4/3 on yhteydessä laajempaan ja vaikeampaan sepelvaltimoiden ateroskleroosiin kuin muut fenotyypit nuorilla ja keski-ikäisillä muttei 53 vuotta vanhemmilla miehillä. Lisäksi havaittiin, ettei kuuden kuukauden kolesterolilääkitys parantanut sepelvaltimoiden toimintaa kyseisellä fenotyypillä eli noin kolmanneksella miehistä.

Kuopion yliopistollisen sairaalan tutkimuksessa (Kuusisto 1995) havaittiin, että apoE:n alleeli E4 ei ole yhteydessä riskiin sairastua tai kuolla sepelvaltimotautiin tai aivohalvaukseen 65-74-vuotiailla henkilöillä, joilla ei ole kakkostyypin diabetestä.

Kuopion yliopiston tutkimuksessa (Uusitupa 1992) havaittiin, että 8 viikon ajan nautittu kuitulisä, kauralese, laski kohonneesta kolesterolista kärsivien kolesteroliarvoja E3/3-fenotyypillä muttei E4/3- tai E4/4-fenotyypeillä, joita siis esiintyy noin kolmanneksella suomalaisista.

Palataan vielä jo alussa mainittuun Itä-Suomen yliopiston Sepelvaltimotaudin vaaratekijät -tutkimukseen, jossa kananmunien syönti oli siis yhteydessä pienempään kakkostyypin diabeteksen riskiin. Tutkimuksessa on myöskin mitattu verisuonten kuntoa ja tilastoitu sydäninfarkteja. Tutkijat kertoivat tuloksista kananmuniin liittyen Atherosclerosis-lehdessä (Voutilainen 2013). Säännöllisellä kananmunien syönnillä ei havaittu olevan yhteyttä verisuonten kuntoon eikä sydäninfarktin riskiin.

(Lisätty 12.2.2016) Samasta Itä-Suomen yliopiston tutkimuksesta julkaistiin vuonna 2016 uudempi raportti (Virtanen 2016), jossa aikaisempiin tietoihin yhdistettiin myös tutkimuksessa seurattujen henkilöiden ApoE-fenotyyppi. Tutkijat saivat selville, että kananmunan syönnillä tai ruoan kolesterolilla ei ollut yhteyttä sepelvaltimotautiin, ei edes niillä henkilöillä, joilla on E4-alleeli. Kananmunan syönti tai ruoan kolesteroli ei myöskään ollut yhteydessä verisuonten kuntoon. Lopussa on linkki HS:n artikkeliin tästä raportista. Artikkelissa haastatellut tutkimusryhmän jäsenet Jyrki Virtanen ja Mikael Fogelholm olivat taipuvaisia luopumaan kananmunan syöntirajoituksista, ja Ursula Schwab halusi vielä pitää rajoituksista kiinni.

ApoE-fenotyyppiä ei voi valitettevasti selvittää julkisen terveydenhoidon piirissä. Yksityisellä lääkäriasemalla se saattaa olla mahdollista, omalla kustannuksella tietenkin. Jos suvussa on ollut paljon sydän- ja verisuonitauteja, on varmaankin todennäköisempää, että itselläkin on alleeli E4.

Lainaan vielä lopuksi Itä-Suomen yliopiston tiedotetta ja Timo Strandbergiä Ylen artikkelista.

”Kananmuna sisältää kolesterolin lisäksi monia terveydelle hyödyllisiä ravintoaineita, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi sokeriaineenvaihduntaan tai matala-asteiseen tulehdukseen ja sitä kautta vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä. Tutkimus antaa viitteitä myös siitä, että elintarvikkeen terveysvaikutuksia on vaikea ennustaa pelkästään yksittäisen ravintoaineen, kuten kolesterolin, perusteella.” -Itä-Suomen yliopisto

”Kolesteroli on oma rasvansa ja kananmunan rasvamäärästä tyydyttynyttä rasvaa on ehkä vaan kolmannes. Mutta kanamunahan on kokonaisuus ja siinä on hyvälaatuista proteiinia eli valkuaista, vitamiineja ja kivennäisaineita, joten kokonaispakettina se on varsin hyvä.” -Timo Strandberg

Lisälukemista:

Itä-Suomen yliopisto: Kananmunien syönti yhteydessä pienempään tyypin 2 diabeteksen riskiin
Yle: Tutkijoilta pääsiäisyllätys: Kananmunan syöminen saattaa alentaa diabetesriskiä
Yle: Kananmuna: hyvis vai pahis? – suomalainen geeniperimä lisää kolesterolihaittoja
HS: Uusi tutkimus: Kananmuna päivässä ei ole riski sydämelle – tutkijat eri mieltä siitä, kannattaako kananmunien syöntiä varoa
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim: Apolipoproteiini E:n geneettinen vaihtelu ja seerumin kolesteroli suomalaisilla lapsilla ja nuorilla

Kuva: themonnie / flickr

Tanskan ”Pekka Puska”: Maitorasva on ystävämme

Maineikas tanskalaisprofessori Arne Astrup kirjoitti tiedelehden pääkirjoituksessa, että maitotuotteiden ”kova” rasva ei ole haitallista.

Arne Astrup on sisätautilääkäri, professori ja ravitsemus- ja urheilutieteen laitoksen johtaja Kööpenhaminan yliopistossa ja kokenut ravitsemustutkija. Lisäksi hän toimii mm. American Journal of Clinical Nutrition -tiedelehden päätoimittajana ja OPUS-tutkimusprojektin johtajana.

Astrup on kannattanut aikaisemmin vähärasvaisempaa ruokavaliota mutta on viime vuosten aika tarkistanut kantaansa uuden tutkimusnäytön valossa. Hän kohautti lokakuun lopussa julistamalla AJCN-lehden pääkirjoituksessa, että tyydyttynyt rasva, erityisesti maitorasva, ei olekaan haitallista.

Tässä kirjoituksen pääkohtia:

• Tyydyttyneestä rasvasta varoittelu perustuu kahden portaan kolesteroliteoriaan, mutta kolesterolivaikutuksia on katsottu teoriassa liian yksipuolisesti.
• Tutkimuskoosteiden mukaan sydän- ja verisuonitautien riski on samanlainen vähäisellä ja runsaalla tyydyttyneen rasvan käytöllä.
• Tutkimuskoosteen mukaan maidon käytöllä ei ole yhteyttä ennenaikaisen kuoleman riskiin. Se voi laskea sydän- ja verisuonitautien riskiä.
• Laajimman tutkimuksen mukaan maitorasvan käytöstä kertovat veren rasvahapot eivät ole yhteydessä aivoverenkiertohäiriöiden riskiin.
• Eri tutkimuskoosteiden mukaan maitotuotteiden käytöllä ei ole yhteyttä kakkostyypin diabeteksen riskiin tai ne ovat yhteydessä matalampaan riskiin.
• Eurooppalaistutkimuksessa osa tyydyttyneiden rasvahappojen käytöstä kertovista veren rasvahapoista oli yhteydessä kasvaneeseen kakkostyypin diabeteksen riskiin, mutta maitorasvan käytöstä kertovat veren rasvahapot olivat yhteydessä matalampaan kakkostyypin diabeteksen riskiin. AJCN-lehden uusimmassa numerossa julkaistu erillinen tutkimus vahvistaa havainnon maitorasvan osalta.
• Ravitsemussuosituksissa pitäisi keskittyä ruokiin eikä yksittäisiin ravintotekijöihin.

Käänsin vielä pääkirjoituksen yhteenvetokappaleen kokonaisuudessaan suomeksi:

Tutkimusnäytön kokonaisuus ei tue ajatusta, jonka mukaan maitotuotteiden tyydyttyneet rasvahapot lisäisivät sepelvaltimotaudin tai aivoverenkiertohäiriöiden riskiä tai kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin. Sitä vastoin vähärasvaisilla maitotuotteilla on selvä yhteys matalampaan kakkostyypin diabeteksen riskiin, ja vaikutus on osittain riippumaton laihtumisesta. Lisäksi vähärasvaiset maitotuotteet eivät aiheuta lihomista vaan niillä on taipumus säilyttää lihasmassaa. Ei ole tutkimusnäyttöä, joka tukisi maitotuotteiden käytön rajoittamista ravitsemussuosituksissa sydän- ja verisuonitautien ja kakkostyypin diabeteksen ehkäisemiseksi. Itse asiassa juusto ja muut maitotuotteet ovat ravinteikkaita elintarvikkeita, jotka antavat monille nautintoa päivittäisiin aterioihin. -Arne Astrup, AJCN

Suomalaisten ravitsemusasiantuntijoiden keskuudessa rasva-aiheisiin tuntuu liittyvän eräänlainen julkinen kyttäyspeli. Tyydyttyneestä rasvasta lausutaan vuorotellen hieman entistä lievempiä lausuntoja, jotka ovat kuitenkin hyvin tarkkaan muotoiltuja. Kun yksi uskaltaa paljastaa muuttuneen kantansa, niin toinenkin uskaltaa. Vanhentuneiden käsitysten puolustajat ovat jo jääneet tai jäämässä pian eläkkeelle.

Astrupin pääkirjoitus julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä. Koko pääkirjoitus on luettavissa täällä: A changing view on SFAs and dairy: from enemy to friend

Reijo Laatikaisen ja Varpu Tavin rasvakirja

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen ja tietokirjailija Varpu Tavi ovat kirjoittaneet yhdessä tiiviin tietopaketin rasvojen terveellisyydestä e-kirjana.

Reijo Laatikainen on terveydenhuollon maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti. Hän on ylläpitänyt usean vuoden ajan suosittua Pronutritionist-blogia, jossa hän on käynyt ennakkoluulottomasti läpi valtavan määrän tutkittua tietoa.

Varpu Tavi on kirjoittanut ensimmäisen kirjansa hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta jo vuonna 2005 ja kirjoittanut sen jälkeen yli kymmenen kirjaa erilaisista terveysaiheista. Varpu kirjoittaa myös useisiin blogeihin, mm. Iltalehdelle ja Kg-lehdelle.

Arvostan suuresti kumpaakin kirjoittajaa, joten tämä Rasvoilla terveyttä ja kauneutta -kirja oli minulle iloinen yllätys.

Kirjan esittelyteksti on seuraavanlainen:

Viime vuodet Suomessa on käyty rasvasotaa. Reijo Laatikaisen ja Varpu Tavin mielestä on jo rasvarauhan aika. Olemassaolevan laajan tutkimusaineiston perusteella molemmat sodan osapuolet ovat sekä oikeassa että väärässä.

Kirjoittajat toteavat: ”Olemme tätä kirjaa kirjoittaessamme pysyneet tiukasti siinä, mitä tämänhetkisestä tutkimustiedosta voi päätellä. Pyrkimyksemme on ollut selvittää asia mahdollisimman neutraalisti, ilman että kummallakaan meistä olisi ollut valmista agendaa, jota pitäisi julistaa.”

Kirjassa käydään läpi, mitä uusin tutkimustieto on osoittanut erilaisten rasvojen terveysvaikutuksista. Lisäksi kirjassa on Varpu Tavin terveellisiä ja kaunistavia rasvasekoitusohjeita sekä Reijo Laatikaisen syventävät rasvaopinnot eli rasvankäyttöohjeita eri sairauksissa.

Kirjoittajat kritisoivat ravitsemussuosituksia liian löysästä linjasta punaisen lihan ja lihajalosteiden suhteen sekä liian tiukasta rasvansaannin ylärajasta. ”Kolesteroliskeptikoita ja karppausguruja” he puolestaan kritisoivat tyydyttyneen rasvan nostamisesta täysin perusteettomasti jalustalle. Kirjasta löytyy enemmänkin napakkaa ja hyvin perusteltua kritiikkiä joitakin vanhentuneita ravitsemuskäsityksiä kohtaan.

Kirjan kohderyhmänä on varmaankin ravitsemuksen ja terveydenhoidon ammattilaiset ja muut ravitsemusasioihin tarkemmin perehtyneet, sillä suurin osa tekstistä menee melko syvälle aiheeseen ja vilisee erikoistermejä, jotka eivät välttämättä ole maallikoille tuttuja. Toisaalta yhteenveto-osissa on myös yksinkertaisia ja selkokielisiä ruokavalio-ohjeita, jotka sopivat hyvin keskivertokansalaiselle.

Voin suositella kirjaa kaikille kohderyhmään kuuluville. Se todellakin antaa tasapainoisen ja puolueettoman kuvan kaikesta tähänastisesta tutkimustiedosta. Ennakkoluuloja tai agendaa on vaikea löytää. Kirja on melko lyhyt, mutta siinä on paljon asiaa ja se perustuu suurelta osin Reijon blogissa oleviin laajempiin kirjoituksiin.

Ruusuja:

• Kirja antaa hyvän kokonaiskuvan terveellisestä ravinnosta ja mittasuhteita sen eri osa-alueiden merkityksestä.
• Kirjoittajat tunnustavat, että hyvin vähärasvainen ruokavalio ei ole terveellinen.
• Kirjoittajat kertovat, että tyydyttyneen (”kovan”) rasvan haittoja on liioiteltu ja hiilihydraatit ovat kolesteroliarvoille kaikkein huonoin vaihtoehto.
• Kirjassa on hyviä käytännön ohjeita keskivertokansalaiselle.
• Tieteellinen näyttö esitetään totuudenmukaisesti ja siihenkin suhtaudutaan tarvittaessa kriittisesti.
• Kirjoittajien nyrkkisääntö on ”luonnollisia rasvoja monipuolisesti”. Allekirjoitan!
• Kirjoittajien mielestä normaalirasvaiset maitotuotteet sopivat karppaajalle. Allekirjoitan!

Risuja:

• LDL-kolesterolin roolia on mielestäni yksinkertaistettu liikaa. Kirjan luonteelle olisi sopinut sen tarkempikin käsittely.
• Kirjan mukaan rasvan saanti on ”erittäin suurta” ja se on korjattava vähäisemmäksi, jos rasvaa syödään yli 45 % energiasta. Ymmärtääkseni perustelu on, ettei suuremmasta määrästä ole näyttöä. Toisaalta margariinia suositellaan aika lailla varauksetta, vaikka näyttöä siitäkin on vähän. Kummankin kohdalla voisi sanoa: ”Emme tiedä.”
• Kirjassa painotetaan näkyvän rasvan osalta rypsiöljyä (tai oliiviöljyä), margariinia ja pähkinöitä. Ihan hyvä ohje keskivertokansalaiselle, mutta karppaajalla on vaarana liian suuri monityydyttymättömän rasvan määrä.

E-kirjoja eli sähköisiä kirjoja voi lukea tietokoneilla Windows- ja Mac-käyttöjärjestelmillä sekä matkapuhelimilla tai taulutietokoneilla, jotka ovat Android- tai iOS-pohjaisia (eli Applen laitteet). Tämän kirjan voi tilata Elisa Kirjasta tai Bookystä.

Suomalainen diabeteksen ehkäisytutkimus (DPS)

Aina silloin tällöin suomalaiset ravitsemusasiantuntijat viittaavat tiedotusvälineissä tähän tutkimukseen. He saattavat kertoa tutkimuksen osoittavan, että suomalaiset ravitsemussuositukset olisivat kohdallaan tai jopa että suositusten noudattaminen estäisi kakkostyypin diabetekseen sairastumisen.

Lieneekin syytä perehtyä tutkimustuloksiin tarkemmin ja pohtia, minkälaisia johtopäätöksiä niistä voi tosiasiassa tehdä. Lähteenä olen käyttänyt vapaasti luettavissa olevia tutkimusraportteja.

Tutkimukseen otettiin mukaan 522 koehenkilöä, jotka olivat ylipainoisia, keski-ikäisiä ja joiden sokerinsieto oli heikentynyt. Koehenkilöt satunnaistettiin 4 vuoden ajaksi interventioryhmään (tehostetun elintapaohjauksen ryhmä) ja vertailuryhmään.

Interventioryhmän tavoitteena oli laihduttaa, noudattaa suosituksien mukaista ruokavaliota ja harrastaa liikuntaa vähintään puoli tuntia päivässä. Ryhmän jäsenet saivat yksilöllistä ravinto- ja liikuntaneuvontaa. Vertailuryhmän jäsenet saivat yleistä elämäntapaneuvontaa ja kirjallista materiaalia.

Kolmen vuoden kohdalla interventioryhmä oli pudottanut painoaan keskimäärin 3,5 kg ja vertailyryhmä 0,9 kg. Interventioryhmällä veren paastosokeri pysyi ennallaan ja vertailyryhmällä se nousi 0,1 mmol/l. Interventioryhmällä sokerihemoglobiini (HbA1c) laski 0,2 %-yksikköä ja vertailyryhmällä se pysyi ennallaan.

Interventioryhmästä 22 henkilöä (9 %) ja vertailyryhmästä 51 henkilöä (20 %) oli sairastunut diabetekseen. Suhteellinen ero diabetesriskissä ryhmien välillä oli siis 58 % ja absoluuttinen ero noin 12 %. Laskennallisesti siis kolmessa vuodessa interventioryhmästä 31 henkilöä hyötyi ja 234 henkilöä ei hyötynyt. Suhteellinen ero kaventui ajan kuluessa – neljän vuoden kohdalla se oli 43 % ja seitsemän vuoden kohdalla 36 %.

Neljän vuoden kohdalla interventioryhmän veren paastosokeri oli jo 0,08 mmol/l korkeampi kuin aloitushetkellä ja sokerihemoglobiini vain 0,11 %-yksikköä matalampi. Ainoa merkittävä mitattava ero ryhmien välillä oli painonpudotus – interventioryhmä pudotti muutaman kilon enemmän.

Tutkijat havaitsivat, että insuliiniresistenssi ja insuliiniherkkyys olivat vahvasti yhteydessä painon muutokseen.

Tutkimustuloksista voidaan kohtalaisella varmuudella päätellä, että henkilöillä, jotka ovat vaarassa sairastua kakkostyypin diabetekseen, laihdutus, ravitsemussuositusten noudattaminen ja liikunnan lisäys yhdistettyinä viivästyttävät kakkostyypin diabetekseen sairastumista noin yhdellä henkilöllä kymmenestä verrattuna vastaavasti sairastumisvaarassa oleviin keskivertokansalaisiin.

Vaikuttaisi myös melko todennäköiseltä, että laihdutuksella oli enemmän merkitystä kuin ruokavalion koostumuksella.

Tutkimustuloksista ei voida päätellä, että yksin ravitsemussuositusten noudattaminen auttaisi, tai että ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio olisi terveellisin mahdollinen vaihtoehto. Interventioryhmän muutoksista näyttäisi nimenomaan laihdutuksella olleen suurin merkitys, ja useiden eri laihdutusruokavalioita vertailevien tutkimusten mukaan suositusten mukainen vähärasvainen ruokavalio ei ole erityisen tehokas laihdutustapa.

Tutkijat raportoivat koehenkilöiden kokonaiskuolleisuudesta sekä sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisesta kymmenen vuotta tutkimuksen alkamisen jälkeen. Kummassakaan ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa interventioryhmän ja vertailuryhmän välillä. Elämäntapojen muutos tutkimuksen suunnittelemalla tavalla ei antanut koehenkilöille pidempää elämää.

Toivokaamme, etteivät asiantuntijat turhaan antaisi kaunisteltua kuvaa tämän suomalaisen diabeteksen ehkäisytutkimuksen tuloksista!

Espanjalainen tutkijaryhmä halusi selvittää myöhemmin, mitä käy kakkostyypin diabetekseen sairastuvuudelle, kun ei laihduteta eikä lisätä liikuntaa vaan muutetaan pelkästään ruokavaliota. Siten voitaisiin tehdä johtopäätöksiä nimenomaan ruokavalion merkityksestä. He tekivät juuri päinvastoin kuin suomalaiset eli lisäsivät rasvan määrää.

Mitä Espanjassa sitten kävi? Rasvan lisääminen puolitti sairastuvuuden kakkostyypin diabetekseen. Lue lisää: Runsasrasvainen välimeren ruokavalio ehkäisi diabetesta ilman laihdutusta ja liikuntaa

Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin vuonna 2009. Se on siirretty pienin muutoksin arkiston puolelta tähän uudempaan blogiin, koska aihe on edelleen ajankohtainen. Kuva: Jill A. Brown / Flickr

Lähteet:
The Finnish Diabetes Prevention Study (DPS) ; Lifestyle intervention and 3-year results on diet and physical activity
Long-Term Improvement in Insulin Sensitivity by Changing Lifestyles of People with Impaired Glucose Tolerance ; 4-Year Results From the Finnish Diabetes Prevention Study
Sustained reduction in the incidence of type 2 diabetes by lifestyle intervention: follow-up of the Finnish Diabetes Prevention Study
Ten-Year Mortality and Cardiovascular Morbidity in the Finnish Diabetes Prevention Study—Secondary Analysis of the Randomized Trial
Reduction in the Incidence of Type 2 Diabetes With the Mediterranean Diet

Tätä Matti Uusitupa ei kertonut: vastineeni Savon Sanomissa

Savon Sanomat on tänään (lauantai 12.11.2011) julkaissut vastineeni hieman lyhennettynä. Tässä vastineeni kokonaisuudessaan:

Tätä Matti Uusitupa ei kertonut

Nettisivujani kritisoitiin Savon Sanomissa (28.10.), ja haluaisinkin korjata ja tarkentaa joitakin lehdessä käsiteltyjä seikkoja.

En itsekään usko, että rahoittaja vaikuttaisi tutkimusten tuloksiin, mutta sen sijaan rahoittaja voi vaikuttaa siihen, mitä tutkitaan, ja siihen, minkälaisia mielipiteitä tutkija kertoo tiedotusvälineille. Mielipiteet voivat kallistua rahoittajan suuntaan kiitokseksi jo saadusta rahoituksesta ja rohkaisuksi tulevallekin rahoitukselle.

Matti Uusitupa on osakkaana Foodfiles-nimisessä yrityksessä, josta Savon Sanomatkin on kirjoittanut. Uusituvan osuus on hieman yli 13 %. Yritys tekee tilaustutkimuksia nimenomaan elintarvike- ja lääketeollisuudelle. Sen liikevaihto on vuosina 2006-2010 ollut yhteensä lähes viisi miljoonaa euroa, eli ihan pikkurahoista ei ole kyse. Nämä tiedot voi tarkistaa kaupparekisteristä.

Uusitupa sanoi Savon Sanomille, että ”vähähiilihydraattinen (VHH) ruokavalio on pitkällä aikavälillä saman arvoinen kuin muut laihduttavat ruokavaliot”. Tämä ei ole totta. Suomen Lääkärilehti (37/2011) julkaisi Uusituvan itsensä kirjoittaman VHH-ruokavaliota käsittelevän kirjoituksen, jossa viitattiin 13:een vähähiilihydraattista ja vähärasvaista ruokavaliota vertaavaan satunnaistettuun tutkimukseen. Uusitupa käsitteli ainoastaan laihdutustulosta, joka oli samaa luokkaa.

Laihdutustuloksen lisäksi tulisi huomioida myös ruokavalion yleinen terveellisyys. Kaikkiaan 11:ssä tutkimuksessa 13:sta VHH-ruokavalio paransi sydän- ja verisuonitautien sekä tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä enemmän kuin vähärasvainen ruokavalio. Veren kolesteroli- ja sokeriarvot paranivat enemmän, vaikka laihdutustulos oli sama. Kyse oli siis nimenomaan ruokavalion koostumuksesta. Tämän Uusitupa jätti jostakin syystä käsittelemättä. Nämä tiedot voi tarkistaa Lääkärilehden kirjoituksen lähdeluettelosta ja viitattujen tiedelehtien nettisivuilta. Linkit löytyy myös blogistani.

Uusitupa on oikeassa siinä, että minulla ei ole ravitsemusalan koulutusta. Kirjoituksissani mainitsen kuitenkin aina lähteet, jotka ovat asiantuntijoiden kirjoittamia tiedelehdissä julkaistuja artikkeleja. Lisäksi kuka tahansa lukija voi lähettää hyvin perusteltuja kommentteja, jos huomaa kirjoituksissani virheitä. Kaikki kommentit julkaistaan. Asiattomia kommentteja täytyy poistaa jälkikäteen vain hyvin harvoin.

Koulutettujen asiantuntijoiden blogeista suosittelen lämpimästi Savon Sanomien lukijoille TV:stäkin tutun ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen Pronutritionist-blogia. Siellä on julkaistu mm. kattava suomenkielinen tutkittuun tietoon perustuva kirjoitussarja VHH-ruokavaliosta ja useita rasva-aiheisia kirjoituksia. Uusituvan esittämiin uhkakuviin Laatikainen ei ole yhtynyt.

Toivoisin, että Matti Uusitupa lopettaisi aiheettoman VHH- ruokavalion mustamaalauksen Savon Sanomissa ja muissa tiedotusvälineissä. Karppaus ei tapa. Meillä kaikilla on yhteinen motiivi: parempi kansanterveys!

Jari Ristiranta
Ravitsemus ja terveys -blogi

Viittasin 11 tutkimukseen, joissa vähähiilihydraattinen ruokavalio on ollut terveellisempi kuin vähärasvainen. Nuo tutkimukset löytyvät tästä kirjoituksesta: Matti Uusitupa ja karppauksen mustamaalauskampanja lehdissä

Pekka Puska ja Mikael Fogelholm antavat virheellistä tietoa Ilta-Sanomissa

Viikonlopun Ilta-Sanomissa on artikkelit ”Mikä voissa on vikana?” ja ”4x eri totuus rasvasta”. Artikkeleissa ravitsemusasiantuntijoina pidetyt Pekka Puska ja Mikael Fogelholm kertovat näkemyksiään terveellisestä ravinnosta. Puskan ja Fogelholmin väitteet ovat osin virheellisiä, tutkitun tiedon vastaisia. Lainaukset lehdestä:

Diabeteksen lisääntyminen johtuu väestön lihomisesta – syödään liikaa ja liikutaan liian vähän. Suomalaisessa hyvin tehdyssä diabeteksen ehkäisytutkimuksessa pystyttiin suosituksen mukaisilla ravintomuutoksilla ja liikunnan lisäämisellä ehkäisemään noin 60 prosenttia uusista diabetestapauksista. -Pekka Puska

Puska sanoo itsekin, että diabeteksen lisääntyminen johtuu lihomisesta, mutta hän jättää mainitsematta, että suomalaisessa diabeteksen ehkäisytutkimuksessa elintapamuutoksiin sisältyi myös laihdutus. Miksei Puska antanut totuudenmukaista kuvaa tutkimuksesta? Miten Puska voi tietää, johtuiko diabeteksen osittainen ehkäisy laihdutuksesta, liikunnasta vai suosituksen mukaisesta ruokavaliosta? Täytynee lisätä myös, että tuoreessa espanjalaistutkimuksessa puolitettiin diabetesriski lisäämällä rasvan syöntiä, ilman laihdutusta ja liikuntaa. Siinä ehkäisy johtui yksiselitteisesti ruokavaliosta.

Kovan rasvan, kuten tyydytetyn eläinrasvan, korvaaminen kasvi- ja kalaöljyillä on eräs tärkeimmistä suosituksista, koska se alentaa veren kolesterolitasoa ja sitä kautta ehkäisee verisuonten ahtautumista. -Pekka Puska

Puska ei tunnu olevan tietoinen – tai jättää kertomatta – että veren kolesteroliarvoissa kokonaiskolesterolia parempia sydän- ja verisuonitautiriskin ennustajia ovat kolesterolisuhteet: HDL:n osuus kokonaiskolesterolista, HDL:n ja triglysereiden suhde ja pienten LDL-hiukkasten määrä. Kaikki käsittelemättömät rasvat, myös eläinrasva, parantavat kolesterolisuhteita.

Ruokavalion perustana tulisi olla hyvät hiilihydraatit. -Pekka Puska

Tämä ravitsemussuosituksissakin oleva linja perustuu sellaiseen olettamukseen, että runsasrasvainen ruokavalio lihottaisi ja aiheuttaisi sydän- ja verisuonitauteja. Tutkittu tieto ei tue tätä olettamusta. Korkeampi rasvan määrä ei ole yhteydessä sv-tauteihin. Tutkimuksissa, joissa verrataan vähärasvaista ja vähähiilihydraattista (VHH) ruokavaliota, VHH-ruokavaliolla on laihdutettu yhtä paljon tai enemmän. Lisäksi VHH-ruokavaliolla parantuvat verenpaine sekä veren kolesteroli- ja sokeriarvot. VHH-ruokavaliolla pienten haitallisten LDL-hiukkasten määrä voi pudota jopa 80 %.

Tautiongelmat ovat tulleet, kun ruokavalioon on tullut paljon huonoa tyydyttynyttä rasvaa ja huonoja hiilihydraatteja, kuten sokeria, valkoista viljaa ym. -Pekka Puska

Puska jättää mainitsematta, että myös kasviöljyjen kulutus ja käyttö ravitsemusteollisuudessa on noussut huimasti viime vuosikymmenten aikana. Mistä sitten tautiongelmat johtuvat? Sitä emme voi tietää poimimalla yksittäisiä muutoksia tilastoista.

Toisaalta viime vuosikymmenien suositusten mukaiset ravintomuutokset, kun on siirrytty eläinrasvoista kasvirasvoihin ja lisätty kasvisten kulutusta, ovat olleet keskeinen syy siihen, että meillä työikäisten vuotuinen sydänkuolleisuus on pienentynyt peräti 80 prosenttia. -Pekka Puska

Tämä on pelkkää arvailua ja toiveajattelua. Muutosten todellista syytä ei voida selvittää tilastoja lukemalla vaan kunnollisilla tutkimuksilla, kontrolloiduilla ruokavaliokokeilla. Tutkimusten tulokset eivät tue Puskan rasvalinjaa.

[Sompit puhuvat vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta ja kertovat sen parantaneen monia klinikallaan käyneitä.] MF: Jos tämä olisi näin hienoa, niin Somppi ynnä muut vakuuttaisivat tiedemaailman, Sydänliiton ja THL:n tekemällä asiasta satunnaistetun tutkimuksen, jossa asia todistettaisiin. -Mikael Fogelholm

Fogelholm on ilmeisesti ummistanut silmänsä kymmeniltä satunnaistetuilta tutkimuksilta, joissa on tutkittu nimenomaan vähähiilihydraattista ruokavaliota ja saatu parempia terveystuloksia kuin vähärasvaisella ruokavaliolla. Miten on edes mahdollista, ettei ravitsemustieteen professori seuraa tutkittua tietoa ravitsemuksesta?

[Sompit vannovat voin ja muiden täysrasvaisten maitotuotteiden nimeen.] MF: Tästä ei ole mitään näyttöä, pikemminkin päinvastoin. -Mikael Fogelholm

Fogelholm ei puhu totta. Hän on ilmeisesti tämänkin asian suhteen ummistanut silmänsä tutkitulta tiedolta. Tässä joitakin esimerkkejä tutkimusnäytöstä rasvaisten maitotuotteiden hyödyistä: Laajassa koostetutkimuksessa runsas maitotuotteiden käyttö oli yhteydessä 13 % pienempään kuolleisuuteen. Tutkimukset olivat ajalta, jolloin käytettiin pääasiassa täysrasvaisia maitotuotteita. Maitotuotteiden rasvahapot muokkaavat LDL-kolesterolin partikkelijakaumaa terveellisempään suuntaan. Maitorasva saattaa suojata diabetekselta. Australialaisessa tutkimuksessa täysrasvaisten maitotuotteiden käyttäjillä oli vähemmän sydänkuolemia. Ruotsalaistutkimuksessa voilla saavutettiin matalampi veren rasvapitoisuus kuin kasviöljyllä. Täysmaidon juonti on yhteydessä pienempään eturauhassyövän riskiin ja rasvaiset maitotuotteet pienempään paksusuolen syövän riskiin. Vähärasvaiset maitotuotteet lisäävät hedelmättömyyttä. Täysrasvaiset maitotuotteet lihottavat vähemmän. Maitorasvaa käyttävillä lapsilla on vähemmän astmaoireita ja atooppisia tauteja. Ei mitään näyttöä, Mikael Fogelholm? Todellako?

Lähetän kopion tästä tekstistä Ilta-Sanomien toimitukselle, Pekka Puskalle ja Mikael Fogelholmille. Jos he haluavat tarkemmin kommentoida kummallisia väitteitään, niin julkaisen myös heidän kommenttinsa mielelläni. Jos toivot, että Ilta-Sanomat käyttää jatkossa fiksumpia asiantuntijoita, voit lähettää palautetta toimitukselle.

Runsasrasvainen välimeren ruokavalio ehkäisi diabetesta ilman laihdutusta ja liikuntaa

Tuore espanjalainen tutkimus antaa kylmää kyytiä suomalaiselle diabeteksen ehkäisytutkimukselle (DPS) ja samalla nykyisille ravitsemussuosituksille.

Tutkimuksessa oli mukana 418 koehenkilöä, jotka olivat iältään 55-50-vuotiaita miehiä ja naisia ja joilla oli kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Henkilöt jaettiin satunnaisesti noudattamaan neljän vuoden ajan joko (1) vähärasvaista ruokavaliota tai runsasrasvaisempaa välimeren ruokavaliota joko (2) oliiviöljyllä tai (3) pähkinöillä.

Ryhmien ruokavalioissa oli seuraavanlaisia eroja:

• Oliiviöljy- ja pähkinäryhmät saivat enemmän kertatyydyttymättömiä rasvahappoja suhteessa tyydyttyneisiin rasvahappohin vähärasvaiseen ryhmään verrattuna
• Oliiviöljyryhmä söi kaksi kertaa enemmän ja pähkinäryhmä seitsemän kertaa enemmän pähkinöitä kuin vähärasvainen ryhmä
• Oliiviöljy- ja pähkinäryhmät söivät enemmän rasvaa kuin vähärasvainen ryhmä
• Oliiviöljy- ja pähkinäryhmät söivät enemmän palkokasveja kuin vähärasvainen ryhmä
• Oliiviöljy- ja pähkinäryhmät söivät enemmän meren antimia kuin vähärasvainen ryhmä

Ryhmien ruokavaliot ja elintavat olivat samanlaisia seuraavasti:

• Yhtä paljon ravintokuitua
• Samanlainen painonkehitys
• Saman verran liikuntaa
• Saman verran hedelmiä ja kasviksia
• Saman verran viljatuotteita
• Saman verran punaista ja käsiteltyä lihaa
• Saman verran punaviiniä

Molemmissa runsasrasvaisempaa välimeren ruokavaliota noudattavissa ryhmissä eli oliiviöljy- ja pähkinäryhmissä sairastuttiin kakkostyypin diabetekseen noin puolet harvemmin kuin vähärasvaista ruokavaliota noudattavassa ryhmässä.

Ehkäisevä vaikutus oli siis samaa suuruusluokkaa kuin meillä Suomessa paljon hehkutetussa suomalaisessa diabeteksen ehkäisytutkimuksessa (DPS). Suomalaisessa tutkimuksessa kuitenkin ruokavalio oli yhdistetty sekä painonpudotukseen että liikuntaan. Tässä espanjalaisessa tutkimuksessa muutettiin pelkästään ruokavaliota. Suomessa vähennettiin rasvaa, kun taas Espanjassa lisättiin rasvaa. Suomessa lisättiin kuituja, mutta Espanjassa kuitujen määrä oli sama.

Vaikuttaa siis aikaisempaa todennäköisemmältä, että suomalaistutkimuksessa saavutettu hyöty perustui lähinnä laihdutukseen ja liikuntaan, ja suomalaisten suosittelema vähärasvainen runsaskuituinen ruokavalio on varsin hyödytön ellei jopa haitallinen diabeteksen ehkäisyssä.

Tutkimus julkaistiin Diabetes Care -lehdessä. Reduction in the Incidence of Type 2 Diabetes With the Mediterranean Diet