Ravitsemus ja terveys

Tutkittua ravitsemustietoa ja myyttien murtamista selkokielellä

Archive for the ‘Vilja’ Category

Ravitsemussuositukset – kansanterveyden pelastaja vai pilaaja?

with 2 comments

Ravitsemussuositusten vaikutus kansanterveyteen on yksi nettikeskustelujen kestoaiheista. Onko suosituksista seurannut enemmän hyvää vai pahaa, ja noudatetaanko niitä edes?

Kuva: Yuya Tamai / flickr

Pohdin aihetta tässä kirjoituksessa kahden suuren valistusprojektin näkökulmasta.

Projekti 1: Pekka Puska, Pohjois-Karjala-projekti ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden lasku

Puskan johdolla kansaa neuvottiin vähentämään voin käyttöä ja vaihtamaan sitä margariiniin tai öljyyn, vähentämään suolan käyttöä, lisäämään kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä ja vähentämään tupakointia. Sen jälkeen kansan kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin laski tuntuvasti.

Projekti 2: Vanhat ravitsemussuositukset, kansan lihominen ja aikuistyypin diabeteksen yleistyminen

Vanhemmissa ravitsemussuosituksissa on pyritty mm. vähentämään rasvan käyttöä ja laitettu viljatuotteet ruokapyramidin pohjalle. Sen jälkeen kansa on lihonut ja tyypin 2 diabetes on yleistynyt tuntuvasti.

Ensi silmäyksellä näiden kahden valistusprojektin tulokset voivat näyttää osin ristiriitaisilta. On tapahtunut sekä myönteistä että haitallista kehitystä.

Todettakoon heti aluksi tärkeä asia: muutosten ajallinen yhteys ei välttämättä tarkoita, että toinen niistä olisi syy ja toinen seuraus. Kansanterveyden muutokset eivät ole välttämättä seurausta väritelkkareista tai vaikkapa cd-levyistä, vaikka sellaisia olisi otettu samoihin aikoihin käyttöön. Ruokatottumusten muutoksen toki kuvittelisi liittyvän paremmin asiaan, mutta siltikin kansanterveys ja siihen vaikuttavat erilaiset elintapojen muutokset ja muut yhteiskunnalliset muutokset ovat hyvin monimutkaisia asioita.

Voimme tietenkin esittää ns. valistuneita arvauksia näiden valistusprojektien vaikutuksesta sen perusteella, mitä tilastoista, ravitsemustieteessä, lääketieteessä ja muilla tieteen aloilla on saatu selville.

Kummankin projektin ravitsemusneuvoissa on ollut luonnollisesti paljon yhteistä. Eihän Pohjois-Karjala-projektissa olisi sellaisia neuvoja annettu, joita ei siihen aikaan pidetty terveellisinä.

Pääsen tästä sellaiseen melko suosittuun näkemykseen, ettei ravitsemussuosituksia noudateta tai ole noudatettu. Jos joku ajattelee niin, ettei yhdessä projektissa ole noudatettu suosituksia, niin sitten hän varmaankin ajattelee myös niin, ettei siinä toisessakaan noudatettu. Muussa tapauksessa kannattaisi ehkä pohtia oman ajatusmallinsa logiikkaa vielä uudemman kerran.

Suositusten noudattaminen ei tietenkään ole mustavalkoista. Suosituksissa voi olla yleisempiä suuntalinjoja ja tarkempia yksityiskohtia. Ihmiset voivat noudattaa suosituksista joitakin osia. He voivat noudattaa suosituksia välillä hyvin ja välillä huonosti. Osa ihmisistä voi välittää suosituksista ja terveydestään enemmän kuin muut.

Se on varmaankin aika selvää, etteivät kaikki ihmiset ole noudattaneet kaikkia suosituksia pilkuntarkasti ja aina. Siitä huolimatta kansan keskimääräinen toiminta on voinut lähestyä suosituksia, ja sillä on saattanut olla vaikutusta kansanterveyteen.

Joukkoruokailu ja jopa elintarvikeyhtiöt ovat sitoutuneita ravitsemussuosituksiin jossain määrin, ja se voi vaikuttaa osittain myös niihin ihmisiin, jotka eivät suosituksista piittaa itse.

Ravitsemussuositukset ovat muuttuneet jonkin verran vuosien varrella. Nykyään ei enää pyritä vähentämään rasvan käyttöä, ja viljatuotteetkin ovat luovuttaneet paikkansa ruokapyramidin pohjalta kasviksille. Olivatko aikaisemmat suositukset huonommat, vai onko tiede vain korjannut itseään?

Kun historiallinen näkökulma otetaan huomioon, niin Pohjois-Karjala-projektin aikaan yhteiskunta oli aika lailla erilainen kuin nykyään. Miten vastaava projekti vaikuttaisi tänä päivänä?

Tämän kirjoitukseni tarkoituksena ei ole esittää valmiita vastauksia tai olettamuksia vaan rohkaista pohtimaan asioita laajemmassa näkökulmassa. Kummankin valistusprojektin väitettyjä seurauksia on epäilty nettikeskusteluissa, mutta tyypillisesti sama henkilö on epäillyt vain toisen seurauksia.

Kerro sinä, mitä pitäisi olettaa. Kirjoita kommentti alle tai Facebook-sivulle linkin yhteyteen.

Rasvan ja proteiinin saanti eläin- ja kasvikunnasta Suomessa

leave a comment »

Finravinto-tutkimuksen mukaan eläinrasvan osuus on noin 58 % ja kasvirasvan 42 % kaikesta rasvasta. Vastaavasti eläinproteiinin osuus on noin 72 % ja kasviproteiinin 28 % kaikesta proteiinista.

Tämän kirjoituksen kaaviokuvat on laadittu Finravinto 2012 -tutkimuksen sähköisen liitetaulukon 7 pohjalta. Aineistona on 25-64-vuotiaita miehiä ja naisia. Osaa taulukon raaka-aineluokista ei ollut mahdollista jakaa täsmällisesti eläin- ja kasvikuntaan, joten muutaman prosenttiyksikön virhe on mahdollinen.

Seuraavissa kuvissa on merkittävät rasvan ja proteiinin lähteet suomalaisten ruokavaliossa. Numero tarkoittaa prosenttiosuutta kaikesta rasvasta tai proteiinista.

Finravinto 2012 Merkittävät rasvan lähteet

Finravinto 2012 Merkittävät proteiinin lähteet

Seuraavissa kuvissa on vielä rasvan ja proteiinin jakautuminen eläin- ja kasvikunnan tuotteisiin.

Finravinto 2012 Rasvan jakauma eläin- ja kasvikuntaan

Finravinto 2012 Proteiinin jakauma eläin- ja kasvikuntaan

Eläinrasvaa saadaan pääasiassa maitotuotteista, lihasta, voista ja rasvaseoksista. Niiden lisäksi myös hieman kalasta ja kananmunista. Kasvirasvan yleisimpiä lähteitä ovat öljyt, margariinit, kasvirasvalevitteet, palkokasvit, pähkinät ja rasvaseokset.

Eläinproteiini tulee pääasiassa lihasta ja maitotuotteista. Lisäksi eläinproteiinia saadaan hieman kalasta ja kananmunista. Kasviproteiinin ylivoimaisesti yleisin lähde ovat viljatuotteet. Hieman kasviproteiinia saadaan myös palkokasveista ja pähkinöistä.

Written by Jari

6.6.2015 at 11.38

Höttöhiilarit, kansanterveyden ykkösvihollinen

with 13 comments

Höttöhiilarit eli valkoinen vilja, sokeroidut elintarvikkeet ja perunavalmisteet ovat merkittävin useiden kansantautien riskiä kasvattava ruokavalion osatekijä. Varovaisen arvion mukaan noin puolet suomalaisten syömistä hiilihydraateista ja yli viidennes kaikesta energiasta tulee höttöhiilareista.

Harvasta ruokavalion osatekijästä on olemassa yhtä hyvää näyttöä kuin höttöhiilarien vaikutuksesta. Ne heikentävät veren kolesteroli- ja sokeriarvoja ja lisäävät ainakin sydän- ja verisuonitautien, kakkostyypin diabeteksen ja lihomisen riskiä. Toinen selvästi haitallinen ruokavalion osatekijä on transrasva, mutta se on jo saatu Suomessa melko hyvin kuriin. Höttöhiilareita ei ole.

Seuraavassa kaaviokuvassa on arvio suomalaisten hiilihydraattien saannista (hiilihydraattigrammojen mukaan) jaoteltuna hyviin hiilihydraatteihin ja höttöhiilareihin. Kuten kuvasta näkee, tuloksena on aika lähelle puolet ja puolet. Hyvät hiilihydraatit löytyvät oikealta puolelta ja höttöhiilarit vasemmalta.

Hiilihydraatit Suomessa

Laskennan lähtökohtana on käytetty Finravinto 2012 -tutkimusta ja sen sähköistä liitetaulukkoa 8, hiilihydraattien, sokereiden, sakkaroosin ja kuidun saanti raaka-aineluokista. Luvut ovat 25-64-vuotiaiden miesten ja naisten keskiarvoja.

Hyvien hiilihydraattien puolelle on laitettu kasvikset, palkokasvit ja pähkinät, hedelmät ja marjat, osa perunasta, osa viljatuotteista ja osa maitotuotteista. Jaottelu ei ole erityisen tarkkaa tiedettä johtuen tutkimuksen epätarkkuuksista ja erilaisista näkemyksistä hyviin ja huonoihin hiilihydraatteihin liittyen.

Perunoiden käyttö on jakautunut melko tasaisesti tuoreeseen perunaan tai perunamuusiin ja muihin perunaruokiin tai -valmisteisiin, joten peruna on laitettu puoliksi hyvälle puolelle ja puoliksi höttöpuolelle.

Viljoista ruis, kaura ja ja ohra on laitettu kokonaan hyvälle puolelle. Vehnästä noin kaksi kolmannesta ja riisistä ja pastasta noin puolet on laitettu höttöpuolelle. Tämä laskenta perustuu Finravinto-tuloksissa ilmoitettuun kuidun ja hiilihydraatin määrään suhteutettuna vastaavan täysjyvätuotteen koostumukseen.

Maitotuotteista on laitettu höttöpuolelle Finravinto-tuloksissa ilmoitettu sakkaroosin määrä, mikä vastannee käytännössä lisättyä sokeria. Liha on höttöpuolella, koska niiden kohdalla hiilihydraatti lienee lisättyä sokeria.

Kasvisten ja hedelmien määrä voi näyttää yllättävän pieneltä, mutta sille on luonnollinen selitys: niissä on vähän hiilihydraatteja ja paljon vettä. Siksi niiden osuus ei ole kovin suuri hiilihydraattigrammoissa mitattuna.

Noin puolet kaikista suomalaisten syömistä hiilihydraateista koostuu höttöhiilareista. Suomalaiset saavat energiastaan noin 44 % hiilihydraatteina, eli höttöhiilarit täyttävät noin 22 % kaikesta ruoan energiasta. Höttöhiilarit ovat siis energiassa mitattuna selvästi suurin haitallinen tekijä suomalaisten ruokavaliossa. Ykkösvihollinen!

Ne asiantuntijat, jotka seuraavat aktiivisesti tutkittua tietoa ja ovat aidosti kiinnostuneita kansanterveydestä, varoittavat kansalaisia ensisijaisesti höttöhiilarien vaaroista ja kehottavat rajoittamaan niiden käyttöä. Niitä kannattaa vaihtaa kaaviokuvan oikealta puolelta löytyviin hyviin hiilihydraatteihin ja erityisesti rasvoihin monipuolisesti. Niiden vaihtaminen ”kovaankin” rasvaan parantaa terveyttä ja vaihtaminen ”pehmeään” rasvaan vielä enemmän.

Ai niin, kuinka niin varovainen arvio? Finravinto-tutkimuksen tulokset perustuvat tutkimukseen mukaan kutsuttujen henkilöiden omaan ilmoitukseen. Tämän tyyppisissä tutkimuksissa ilmenee usein aliraportointia eli eräänlaista kaunistelua. Todellisuudessa epäterveellisen höttöhiilarin osuus voi olla jonkin verran ilmoitettua suurempi. Lisäksi Finravinto-tutkimuksessa ilmoitetut viljatuotteiden kuidun määrät ja maitotuotteiden sokerin määrät vaikuttivat melko optimistisilta siihen verrattuna, mitä kauppojen hyllyiltä löytyy.

Mitä mieltä lukijat ovat? Mikä on höttöhiilaria? Onko höttöhiilareihin tartuttu Suomessa tarpeeksi tarmokkaasti?

Mikael Fogelholm, paleoruokavalio ja muunneltu totuus

with 7 comments

fogelholm_mikaelHelsingin Sanomat kirjoitti paleoruokavaliosta, ja artikkelissa haastateltu ravitsemusasiantuntija Mikael Fogelholm jatkoi tuttuun tapaansa totuuden rajojen venyttämistä.

HS:n nettisivuilla julkaistiin 12.6. artikkeli Viisi väitettä paleoruokavaliosta. Siinä haastateltiin ruokavaliota itse noudattavaa Jaakko Savolahtea ja asiantuntijana Mikael Fogelholmia.

Fogelholm sanoi: ”[Maidon ja viljan puutteesta] Voi ol­la [haittaa ihmiselle]. Mai­to­tuot­tei­den ja täys­jy­vä­vil­jan jät­tä­mi­seen pois ruo­ka­va­lios­ta ei löy­dy mi­tään tie­teel­lis­tä tai ter­vey­del­lis­tä pe­rus­tet­ta.” Myöhemmin hän jatkoi: ”Ne pa­leo­liit­ti­tut­ki­muk­set, joi­hin olen tu­tus­tu­nut, ovat kos­ke­neet pien­ten ryh­mien ly­hyt­kes­toi­sis­ta laih­du­tus­ta.”

Tähän mennessä on julkaistu ainakin viisi ruokavaliotutkimusta (ks. linkit), joissa koehenkilöt on satunnaistettu syömään joko täysjyväviljaa tai ei ollenkaan viljaa. Tällaiset ns. satunnaistetut kontrolloidut kokeet (RCT) ovat eri tyyppisten tutkimusten joukossa parhaita osoittamaan todellisia syy- ja seuraussuhteita.

Kaikissa viidessä tutkimuksessa viljaton ruokavalio oli terveellisempi kuin täysjyväviljaan painottuva ruokavalio. Tutkimuksista uusin ja suurin tehtiin Ruotsissa ja julkaistiin tänä vuonna. Kyseisessä tutkimuksessa oli mukana 70 naista ja se kesti 2 vuotta. Se ei siis todellakaan ollut pieni ja lyhytkestoinen tutkimus, kuten Fogelholm väittää.

Tutkimuksessa olivat vastakkain viljaton paleoruokavalio ja pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukainen täysjyväviljaan painottuva ruokavalio. Mikael Fogelholm oli itse mukana suositukset laatineessa työryhmässä.

Onko hieman noloa, että Fogelholmin kritisoima paleoruokavalio on tutkitusti terveellisempi kuin Fogelholmin itsensä laatiman suosituksen mukainen ruokavalio? Sitä ei ainakaan kannata kertoa toimittajalle!

Miksei Fogelholm kertonut tutkimuksesta toimittajalle? Entä, jos hän ei olekaan tutustunut kyseiseen tutkimukseen? Siitäkään ei ole kyse, sillä hän kommentoi itse tutkimusta Twitterissä tammikuussa: ”Ei yllättävää, tulos aika lailla sama kuin VHH-tutkimuksissa.” Minäkään en yllättynyt tuloksesta, koska kaikissa aikaisemmissakin tutkimuksissa viljaton ruokavalio on ollut terveellisempi.

Vihreän liiton jäsen Mikael Fogelholm jatkaa artikkelissa myös lihan vastaista kampanjointiaan: ”Pu­nai­sen li­han mää­rä pa­leo­ruo­ka­va­lios­sa on ter­vey­den kan­nal­ta huo­les­tut­ta­van suu­ri. On kiis­ta­ton to­sia­sia, et­tä li­haa run­saas­ti syö­vil­lä on enem­män sai­rauk­sia ja suu­rem­pi kuol­lei­suus kuin li­haa vä­hän syö­vil­lä.”

Kiistaton tosiasiako? Kuinkahan Fogelholm sitten selittää sen, että jättimäisessä eurooppalaisessa koostetutkimuksessa eniten ja vähiten tuoretta punaista lihaa syöneillä oli aivan yhtä suuri kuolleisuus? Miksi tuo ”kiistaton tosiasia” ei näy Euroopassa? Fogelholmin viittaamia yhteyksiä löytyy lähinnä Yhdysvalloista, jossa punainen liha tuotetaan eri tavalla kuin Suomessa ja nautitaan kovin usein hampurilaisaterian seurassa.

Sopiiko tällainen totuuden muunteleminen ravitsemustieteen professorin ja ravitsemussuositusten laatijan arvolle? Voiko virallisiin ravitsemussuosituksiin vaikuttava asiantuntija päästää suustaan sellaisia sammakoita, joista vaikkapa poliitikko joutuisi pulaan?

Lue myös:
Kivikauden ruokavalio vastaan ravitsemussuositukset
Täysjyvää vai ei viljaa?
Punainen liha tappaakin vain Yhdysvalloissa
Mikael Fogelholm tarinoi: Liha lihottaa
Mikael Fogelholm puhuu jälleen höpöhöpöä

Written by Jari

19.6.2014 at 8.28

Kuitua vai rasvaa kolesterolille?

with 9 comments

Mitä tapahtuu veren kolesteroliarvoille, kun syödään enemmän kuitupitoisia hiilihydraatteja tai erilaisia rasvoja?

Olen tehnyt aikaisemmin jonkin verran kolesterolivertailuja hiilihydraattien ja rasvojen välillä ja olen saanut kritiikkiä siitä, ettei hiilihydraatteja ole eroteltu laadun mukaan. Minulle on kerrottu, että kuitupitoiset hiilihydraatit olisivat paljon terveellisempää syötävää.

Siitä sainkin idean uuteen vertailuun. Tällä kertaa olen ottanut huomioon erilaisten rasvahappojen lisäksi myös veteen liukenevan kuidun ja fruktoosin eli hedelmäsokerin kolesterolivaikutukset. Veteen liukeneva kuitu parantaa kolesteroliarvoja, kun taas fruktoosi heikentää niitä.

Vertailuarvona käytän sokerittomia hiilihydraatteja (”complex carbohydrates”), jotka sisältävät mm. tärkkelyspitoisia juureksia, viljatuotteita ja täysjyväviljatuotteita. Ne löytyvät kaaviokuvasta nolla-arvon kohdalta.

Lukuarvo kaaviokuvassa on muutos kokonaiskolesterolin ja ”hyvän” HDL-kolesterolin suhteessa, kun keskimääräinen suomalainen henkilö vaihtaa sokerittomia hiilihydraatteja erilaisiin hiilihydraatti- tai rasvapitoisiin ruokiin. Tämä kolesterolisuhde on yksi tarkimmista sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä. Kerron laskentatavasta tarkemmin kommenttiosiossa alla.

Muutos kolesterolisuhteessa (kokonaiskolesteroli/HDL), kun 1 % energiasta sokerittomia hiilihydraatteja vaihdetaan erilaisiin hiilihydraatti- tai rasvapitoisiin ruokiin

Muutos kolesterolisuhteessa (kokonaiskolesteroli/HDL), kun 1 % energiasta sokerittomia hiilihydraatteja vaihdetaan erilaisiin hiilihydraatti- tai rasvapitoisiin ruokiin

Liukenematon kuitu parantaa tutkitusti kolesteroliarvoja, mutta kuten kuvasta näkyy, muutos ei ole rasvoihin tai fruktoosiin verrattuna kovin suuri.

Omenan korkea arvo selittyy sillä, että siinä on enemmän fruktoosia kuin tavallisessa sokerissa. Marjojenkin fruktoosi heikentää kolesterolisuhdetta hieman. Kaurapuuro ja ruisleipä (100 % täysjyväruista) parantavat kolesterolisuhdetta jonkin verran, mutta muutos on aika vaatimaton rasvoihin verrattuna.

Jätin kaaviokuvasta pois kananmunan rasvan, koska sen rasvahappokoostumus on hyvin lähellä broilerin rasvaa. Sokeri on tavallista pöytäsokeria, jossa on puolet glukoosia ja puolet fruktoosia. Makeisten ja virvoitusjuomien vaikutus lienee samankaltainen.

Koska jokaisen elintarvikkeen kolesterolivaikutuksia ei ole mitattu eikä tuskin voidakaan mitata erikseen, niin nämäkään lukemat eivät ole aivan tarkkoja. Lisäksi muistutan edelleen, että ravintotekijöiden kolesterolivaikutuksissa on yksilöllisiä eroja, ja nämä laskelmat koskevat keskimääräistä henkilöä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että ruisleipä voittaa voin mutta häviää porsaan ja broilerin rasvoille sekä kasviöljyille.

Lähteet:
Dietary lipids and blood cholesterol: quantitative meta-analysis of metabolic ward studies
Cholesterol-lowering effects of dietary fiber: a meta-analysis
Consumption of Fructose and High Fructose Corn Syrup Increase Postprandial Triglycerides, LDL-Cholesterol, and Apolipoprotein-B in Young Men and Women
Fineli
FINRISKI 2012
FINRAVINTO 2007

Karppaus ja täysjyvävilja: Palautekirjoitukseni KG-lehdessä

with 4 comments

Tuoreessa KG-lehdessä (7/11, ilmestynyt 8. marraskuuta 2011, sivu 6) on julkaistu palautekirjoitukseni, joka liittyi edellisen lehden sisältöön. Jouduin tiivistämään kirjoituksen hyvin lyhyeksi toimituksen pyynnöstä. Tässä kirjoitukseni sellaisena, kuin sen toimitukseen lähetin:

Mikael Fogelholm pelotteli karppaajia täysjyvän puutteesta, koska
siitä on ollut väestötutkimuksissa haittaa. Ko. tutkimuksissa
kuitenkin ovat käytännössä vastakkain täysjyvä ja valkoinen vilja. Sen
sijaan täysjyväpainotteista ja viljatonta ruokavaliota vertaavissa
tutkimuksissa on viljaton ollut aina terveellisempi! Lisätietoja
blogissani. Miten vilja voi olla terveydelle olennaista, kun
evoluution mittakaavassa se on tullut ruokavalioomme aivan äskettäin?

Jari Ristiranta
Ravitsemus ja terveys -blogi

Viittaamani täysjyväviljapainotteista ja viljatonta ruokavaliota vertaavat tutkimukset löytyy tästä vanhemmasta kirjoituksesta: Täysjyvää vai ei viljaa?

Written by Jari

9.11.2011 at 12.09

Kuitumyytti: Kuitu suojaa suolistosyöviltä

with 4 comments

Tätä myyttiä näkee enää lähinnä iltapäivälehtien tasoisissa julkaisuissa. Välillä se liitetään nimenomaan viljakuituun ja välillä kuituun yleensäkin. Myytti perustuu vuosikymmeniä vanhaan teoriaan, joka on peräisin eri kansojen kuidun saantia ja suolistosyöpien yleisyyttä vertailevista tilastoista. Nykyaikaiset ja paremman todistusarvon tutkimukset ovat kumonneet tämän myytin.

Harvardin yliopistolla seurattiin noin 15 vuoden ajan noin 77 000 naisen ja 47 000 miehen ruokavaliota ja paksusuolen syöpää. Tutkimuksessa havaittiin useita syöpään vaikuttavia tekijöitä ruokavaliosta ja elämäntavoista, mutta kuidun saannilla ei ollut merkitystä. Tutkijat kertovat myös, ettei muissakaan vastaavissa tutkimuksissa kuidulla ole johdonmukaisesti ollut yhteyttä suolistosyöpiin. Lähde: Fiber Intake and Incidence of Colorectal Cancer among 76,947 Women and 47,279 Men

Riippumattoman Cochrane Collaboration -järjestön tutkijat ovat yhdistäneet katsausartikkeliksi viiden eri ravintokuitua ja paksusuolen syöpää käsittelevän tutkimuksen tulokset. Nämä tutkimukset olivat satunnaistettuja kontrolloituja kokeita, joiden avulla voidaan parhaiten osoittaa mahdollinen syy-yhteys. Tutkijat eivät löytäneet näyttöä, että kuidun lisääminen vähentäisi syöpätapauksia tai syövän uusiutumista. Lähde: Dietary fibre for the prevention of colorectal adenomas and carcinomas

Written by Jari

4.11.2011 at 9.09

Kategoria(t): Kuitu, Myytti, Syöpä, Vilja

Matti Uusitupa, teollisuuden sponsoroima professori

with 43 comments

Päivitetty 12.11.2011: Foodfiles ja verotiedot

Itä-Suomen yliopiston professori Matti Uusitupa on näkyvä ravitsemusvaikuttaja tiedotusvälineissä. Hän on yksi siitä harventuvasta joukosta, jonka mielestä tyydyttynyt, ”kova” rasva tukkii verisuonet ja ihmisten pitäisi syödä runsaasti hiilihydraatteja. Miksiköhän Uusitupa pitää niin tiukasti kiinni vanhoista teorioista?

Uusitupa on saanut tutkimusrahoitusta ainakin seuraavilta tahoilta:

Fazer Leipomot Oy, VAASAN Oy, Raisio Oyj, Raisio Benecol Ltd, Danisco Ltd, International Council of Olive Oil, Arla Foods, Carlshamn Mejeri AB, Svenska Nestlé AB, Van den Bergh Foods AB, Eridania Beghin-Say, Meadow Lea Foods, F Hoffman-La Roche Ltd, Novo Nordisk Foundation.

Uusitupa on itse ilmoittanut Suomen Lääkärilehdessä seuraavanlaisia sidonnaisuuksia:

”Matti Uusitupa on saanut luentopalkkioita yrityksiltä (Professio Finland, Unilever) ja omistaa osakkeita (Orion, Foodfiles Ltd).”

Oy Foodfiles Ltd tekee tilaustutkimuksia elintarvike- ja lääketeollisuudelle. Foodfiles mainostaa, että tutkimuksen tilaaja voi päättää sen julkaisusta. Saattaapa siis käydä niinkin, että epämieluisat tutkimustulokset jätetään julkaisematta. Yrityksen myynti on vuosina 2006-2010 ollut yhteensä lähes 5 miljoonaa euroa, eli aivan pikkurahoista ei ole kyse. Matti Uusitupa omistaa hieman yli 13 % osakkeista. Foodfilesin asiakkaita ovat olleet mm. seuraavat yritykset:

Arla Foods Ab, AstraZeneca Oy, Atria Oyj, Camelina Oy, Danisco Sugar Oy, Oy Karl Fazer Ab, Oy Marli Ltd, Novartis Finland Oy, Oriola Oy, Pouttu Oy ja Valio Oy.

Uusitupa on Suomen Sydänliitto ry:n puheenjohtaja. Kyseinen yhdistys on saanut rahoitusta mm. seuraavilta yrityksiltä:

Boehringer Ingelheim Finland ky, HK Ruokatalo Oy, Medtronic Finland Oy, MSD Finland Oy, Normomedical Oy/Omron Healthcare, Oriola, Orion Corporation Orion Pharma, Oy Eli Lilly Finland Ab, Pfizer, Saarioinen Oy, Sanofi-aventis Oy, Unilever Finland Oy, Vaasan Oy, Valio Oy.

Uusitupa on myös toiminut Danisco tutkimussäätiön hallituksessa ja Diabetestutkimussäätiön hallituksessa samaan aikaan kun säätiö on myöntänyt Uusituvalle itselleen tutkimusrahoitusta.

Siinä onkin taloudellisia sidonnaisuuksia kerrakseen: leipää, aamiaismuroja ja muita viljatuotteita, margariinia, kasviöljyä, puhdasta sokeria, jäätelöä, maitotuotteita, kahvia ja muita juomia, makeisia, valmisruokaa, lastenruokaa ynnä muuta. Kovin hiilihydraatti- ja kasvirasvapainotteista ja pitkälle prosessoitua ruokaa. Lääkkeitä unohtamatta.

Matti Uusituvan verotettava tulo vuonna 2010 oli yhteensä 151 384 euroa. Kuukausitulona se tekee peräti 12 615 euroa. Professorin kuukausipalkka on yleensä 6 222 euroa tai johtavan tutkijan 5 427 euroa (Taloussanomien palkkavertailu). Uusituvalla on siis mahdollisesti useita tuhansia euroja kuukaudessa sivutuloja.

Eikös tässä ole vaarana, että menee tiede ja tieteen rahoittaja sekaisin? Uusitupa tuntuu omien puheidensa mukaan kovasti arvostavan puhtaan tieteellistä lähestymistapaa:

”Matti Uusitupa peräänkuuluttaa maalaisjärkeä sekä tieteellisten tosiasioiden tunnustamista ravitsemuskeskustelussa mm. rasvan, kolesterolin ja hiilihydraattien osalta.” – Rasvakohussa ei ole päätä eikä häntää, Sydän-lehti

”Tieteellisin argumentein on vaikea väitellä ihmisen kanssa, jolla on vahva usko omaan mielipiteeseensä. Se on huono asia, koska kyllä jonkun pitää uskaltaa sanoa, mikä nykyinen tutkittu tieto asioista on.” – Muotidieetteihin ei kannata langeta, Viikkosavo-lehti

Lienee siis sopivaa perehtyä Uusituvan omiin tieteellisiin argumentteihin hänen ravitsemuslinjoistaan. Noin viisi vuotta sitten hän paljasti, miksi hänen mielestään tyydyttynyt rasva aiheuttaisi sydän- ja verisuonitauteja.

”Uusituvan mukaan 1960-luvulla tehtiin kolme klassista tutkimusta, joissa osoitettiin tyydyttyneen rasvan vaikutus paitsi veren kolesteroliin myös valtimotautisairastuvuuteen. Kova rasva suurensi kolesterolitasoa ja lisäsi sairastuvuutta ja kuolleisuutta pehmeään rasvaan verrattuna. Uusitupa yksilöi näistä kolmesta tutkimuksesta Finnish Mental Hospital Studyn.”

Kyseinen suomalainen mielisairaalatutkimus oli kuitenkin moniltakin osin kovin huonosti suunniteltu ja toteutettu, eikä se nykyään täyttäisi tieteellisiä kriteerejä. Lue lisää ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen kirjoituksesta: “Tämä tiedettiin jo 60-luvulla” -toteaa rasvatutkijat (osa 1)

”Uusituvan mukaan 1980- ja 1990-luvuilla tehtiin koko joukko tutkimuksia, jotka osoittivat kovan rasvan olevan haitallista suurentaessaan kolesterolitasoa. Hänen mukaansa kolesterolitaso on keskeinen valtimotautiriskin kannalta, joten kolesterolitasoa nostava ruokavalio on haitallinen.”

Uusitupa puhuu kolesterolitasosta eli kokonaiskolesterolista, vaikka hänen pitäisi asiantuntijana tietää, että kokonaiskolesteroli on varsin huono sydänriskin mittari. Tyydyttynyt rasva parantaa HDL-kolesterolia, triglyjä ja LDL-kolesterolin partikkelijakaumaa, jotka ovat parempia riskin mittareita. Lisätietoa: Pienet LDL-hiukkaset – vaiettu kolesterolisalaisuus

”Uusituvan mukaan on laskettu tilastollisesti, että Suomessa laskenut sepelvaltimotautikuolleisuus selittyy merkittävältä osalta kolesterolitason laskulla, kun kovan rasvan käyttö on pienentynyt merkittävästi. Tämän laskelman lähdettä hän ei pyydettäessä kertonut.”

Ei kunnon tiedettä kuitenkaan niin tehdä, että poimitaan tilastoista kaksi muuttujaa, jotka näyttäisivät liikkuvan samaan suuntaan. Muutenhan meidän tulisi julistaa myös mustavalkotelkkarit sepelvaltimokuolemien aiheuttajiksi.

”Uusituvan mukaan koe-eläimille saadaan aiheutettua valtimotauti syöttämällä rasvaa ja kolesterolia.”

Jänikset ovat kasvissyöjiä, ja niiden elimistö ei pysty käsittelemään kolesterolia, kun taas ihminen on sekasyöjä, jonka elimistölle kolesteroli on elintärkeää. Jänisten ja ihmisten rinnastaminen on Uusituvalta kovin kummallinen tieteellinen argumentti.

Sydän-lehden jutussa Uusitupa väittää, että täysjyväviljatuotteet olisivat hitaasti imeytyvää hiilihydraattia. Tämäkin on varsin kummallista, sillä Itä-Suomen yliopiston oman tutkimustuloksen mukaan täysjyväruisleipä on nopeasti imeytyvää hiilihydraattia.

Viikkosavo-lehden jutussa taasen uusitupa perustelee ravitsemussuositusten mukaisen vähärasvaisen ruokavalion terveellisyyttä suomalaisella diabeteksen ehkäisytutkimuksella. Tieteellisen lähestymistavan kannalta ongelma on kuitenkin siinä, että tutkimuksessa yhdistettiin kolme osatekijää: ruokavalio, laihdutus ja liikunta. Emme siis voi tietää, mistä osatekijästä tulos johtui. Toisaalta tuoreessa espanjalaistutkimuksessa puolitettiin diabetesriski lisäämällä rasvan syöntiä, ilman laihdutusta ja liikuntaa. Siinä ei jäänyt varaa selityksille.

Uusituvalla ei muuten ole korkeakoulututkintoa ravitsemustieteestä. Hän on koulutukseltaan lääkäri.

Miksi Matti Uusitupa peräänkuuluttaa tieteellisiä tosiasioita ja tieteellisiä argumentteja, jos hänen omat tieteelliset tosiasiansa ja argumenttinsa ovat näinkin heiveröisiä? Taitaa kuitenkin olla niin, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat! Vai antaisiko kovin moni julkisuudessa sellaisia lausuntoja, jotka ovat oman työnantajan edun vastaisia?

Päivitys 23.10.

Matti Uusitupa sanoi Turun Sanomien nettisivuilla, että ”eurooppalaisella elintarviketeollisuudella on sormensa pelissä siinä, että viime aikoina on esiintynyt kehotuksia syödä enemmän kovaa rasvaa.” Lisäksi Uusituvan mukaan ”meijeriteollisuus sponsoroi kokouksia, joissa kovaa rasvaa puolustellaan tai vähätellään sen haittojen tutkimusnäyttöjä”.

Sattumalta Uusitupa itse oli vasta alle puoli vuotta sitten eli 18.5.2011 puhujana kokouksessa, jonka järjesti Unilever. Kokouksessa puolusteltiin ”pehmeää” rasvaa. Elintarvikejätti Unilever myy prosessoitua kasvirasvaa. Melkoisen tekopyhää Uusituvalta, sanoisin. Lue lisää: Kun elintarviketeollisuudesta tulee tieteen portinvartija

Päivitys 26.10.

Matti Uusitupa on viime päivinä kampanjoinut lehdissä vähähiilihydraattista ruokavaliota vastaan argumenteilla, jotka eivät kestä tieteellistä tarkastelua. Uusitupa pelottelee karppauksen heikentävän terveyttä, vaikka hän itse on viitannut Suomen Lääkärilehdessä useisiin tutkimuksiin, joissa karppaus on parantanut terveyttä. Lue lisää: Matti Uusitupa ja karppauksen mustamaalauskampanja lehdissä

Näin Itä-Suomen yliopistolla varmistetaan toivottu tutkimustulos

with 4 comments

Erään Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan täysjyväleipä on terveellistä. Siinä jaettiin koehenkilöitä ”terveelliselle” ruokavaliolle ja vertailuruokavaliolle. Terveellistä koeruokavaliota kuvailtiin näin:

In the Healthy Diet group, participants were advised to replace their usual cereal products by products with at least 50% of their composition from a wholegrain source. The breads recommended, which contributed 20% to 25% of total energy intake, were: a selection of commercial rye breads (50% of bread consumption), sourdough wholemeal wheat bread (10%) and also endosperm rye bread (40%). The two latter breads are known to produce a low postprandial insulin response. The recommended intake of wholemeal pasta was at least 35 g (uncooked) per week. In addition, one daily portion of another cereal product habitually consumed by the participants was allowed. Participants were instructed to eat fatty fish three times per week, and to use vegetable oil and vegetable oil-based products in fish preparation. Otherwise, we did not seek to change the quality of the dietary fat, except for an increase in fatty fish consumption. Bilberries were advised to be eaten as three portions per day. Participants were allowed to retain one of their habitual berry portions (e.g. raspberries) three to four times per week.

Sama lyhyesti suomeksi: Täysjyväleipää, josta puolet kaupallista leipää ja puolet varta vasten valmistettua erikoisleipää, jonka insuliinivaikutus on tavanomaista leipää pienempi. Lisäksi rasvaista kalaa kolme kertaa viikossa ja mustikoita kolme annosta päivässä.

Vertailuruokavalio oli seuraavanlainen:

In the control group, participants were asked to avoid wholegrain cereals. They were also instructed to replace the breads they usually consumed with refined wheat breads, and other cereal products, e.g. porridge or pasta, with low-fibre products. The intake of bilberries was not allowed and consumption of fatty fish was allowed once a week only.

Vertailuryhmä vältti täysjyväviljatuotteita ja söi vaaleaa vehnäleipää. Mustikoita ei sallittu ja rasvaista kalaakin vain kerran viikossa.

Tutkimustulos luonnollisesti kertoo vain ja ainoastaan verrattavien ruokavalioiden erosta eikä koeruokavalion terveellisyydestä sinänsä. Tässä tapauksessa täysjyvä- ja erikoisleivät, rasvainen kala ja mustikka yhdistettyinä oli terveellisempi vaihtoehto kuin vaalea vehnäleipä marjakiellolla ja kalarajoituksella. Ruokavaliot on suunniteltu niin, että lopputulos on jo ennalta arvattavissa. Miksi tällaista pitää yleensäkään tutkia?

Itä-Suomen yliopiston tutkija Ursula Schwab (kuvassa) kertoo saavutuksistaan ylpeänä Iltalehdelle:

4. Ruisleipää ei voi luokitella terveysruuaksi, ei, vaikka siinä onkin hyviä kuituja.

Schwab: Itä-Suomen yliopiston ravitsemustieteen yksikössämme on tehty paljon täysjyväviljaan ja rukiiseen liittyvää tutkimusta. Emme ole saaneet yhtään epäedullista tutkimustulosta.

Niinpä! Tutkimustuloksista saadaan takuulla edullisia, kun tutkimukset suunnitellaan niin, että vertailuruokavalio on mahdollisimman epäterveellinen. Näin Suomessa käytetään arvokasta tutkimusrahoitusta.

Written by Jari

21.9.2011 at 17.54

Kategoria(t): Vilja

Täysjyvää vai ei viljaa?

with 32 comments

600px-KoernerbroetchenViljatuotteiden käytön rajoittaminen tai kokonaan välttäminen on yleistymässä vähähiilihydraattisten, gluteenittomien ja ”kivikauden” ruokavalioiden suosion kasvun myötä. Leipomot ovatkin tiedottaneet vähentyneestä leivän kysynnästä.

Täysjyväviljan syöntiä suositellaan usein vedoten suuriin väestötutkimuksiin, joissa täysjyväviljan syönti yhdistyy parempiin terveysvaikutuksiin kuin muiden viljatuotteiden syönti. Tällaiset tutkimukset eivät kuitenkaan kerro, olisiko parempi syödä täysjyväviljaa vaiko ei viljaa ollenkaan.

Päivitetty 16.6.2016 – lisätty tutkimus numero 10.

Olen kerännyt tähän artikkeliin tutkittua tietoa, jonka näkökulma on nimenomaan täysjyväviljan vertaaminen kokonaan viljattomaan ruokavalioon. Näissä tutkimuksissa on jaettu joukko ihmisiä satunnaisesti noudattamaan joko täysjyväpainotteista tai viljatonta ruokavaliota. Ruokavalioilla on myös joitakin muita eroja kuin täysjyväviljan käyttö, joten terveysvaikutukset voivat perustua osin muihin tekijöihin kuin viljaan. Pelkästään viljan suhteen eroavia ruokavalioita vertaileva tutkimus olisi käytännössä hyvin vaikea toteuttaa, koska viljan tilalle tulee aina jotain muuta tai muussa tapauksessa energiansaanti laskee ja henkilö laihtuu.

(Olen tehnyt parhaani löytääkseni mukaan kaikki aiheeseen liittyvät tutkimukset. Jos joku lukijoista on tietoinen muista vastaavista tutkimuksista, niin lähettäisitkö kommentin.)

(1) A Palaeolithic diet improves glucose tolerance more than a Mediterranean-like diet in individuals with ischaemic heart disease.

Lundin yliopistossa Ruotsissa järjestettiin pieni ruokavaliokoe, jossa 29 sydänongelmaista henkilöä jaettiin 12 viikon ajaksi kahteen ryhmään. Toinen ryhmä siirtyi viljattomalle kivikautiselle ruokavaliolle ja toinen ryhmä runsaasti täysjyväviljaa sisältävälle välimerellisen tyyppiselle ruokavaliolle. Koejakson jälkeen kivikautisen ryhmän sokerinsieto oli parantunut huomattavasti enemmän kuin välimerellisellä ryhmällä. Kaikilla kivikautisen ryhmän henkilöillä veren sokeriarvot normalisoituivat.

(2) Comparison of Low Fat and Low Carbohydrate Diets on Circulating Fatty Acid Composition and Markers of Inflammation

Connecticutin, Kalifornian ja Minnesotan yliopistoissa Yhdysvalloissa tutkittiin vähähiilihydraattisen ja vähärasvaisen ruokavalion vaikutuksia moniin metabolisen oireyhtymän osatekijöihin. Koehenkilöt olivat ylipainoisia miehiä ja naisia, joilla oli heikentyneet veren rasva-arvot. Toinen ryhmä vältti 12 viikon ajan kaikkia viljatuotteita ja toinen suosi täysjyväviljatuotteita. Viljatonta ruokavaliota noudattaneella ryhmällä paranivat useat metabolisen oireyhtymän osatekijät enemmän täysjyväpainotteisen ruokavalion noudattajiin verrattuna. Paino putosi, sokerinsieto ja insuliiniherkkyys paranivat, tulehdusarvot paranivat, veren rasvahapot, LDL-kolesterolin jakauma, hyvä HDL-kolesteroli sekä kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhde paranivat.

(3) Beneficial effects of a Paleolithic diet on cardiovascular risk factors in type 2 diabetes: a randomized cross-over pilot study.

Lundin  yliopiston tutkimuksessa 13 henkilöä, jotka sairastivat kakkostyypin diabetesta, noudattivat satunnaisessa järjestyksessä peräjälkeen kolme kuukautta viljatonta kivikautista ruokavaliota ja kolme kuukautta suositusten mukaista täysjyväviljaan painottuvaa ruokavaliota. Viljaton ruokavalio paransi veren sokeri- ja kolesteroliarvoja, verenpainetta, painoa ja vyötärönympärystä suositusten mukaiseen ruokavalioon verrattuna.

(4) Poistettu. Ks. kommentit.

(5) A paleolithic diet is more satiating per calorie than a mediterranean-like diet in individuals with ischemic heart disease.

Kolmannessa Lundin yliopiston tutkimuksessa oli mukana 29 sydäntautia sairastavaa miestä, joilla oli lisäksi heikentynyt sokerinsieto tai kakkostyypin diabetes. Henkilöt noudattivat 12 viikon ajan joko kivikautista viljatonta ruokavaliota tai Välimeren ruokavalion tyyppistä täysjyväviljaan painottuvaa ruokavaliota. Viljattoman ruokavalion noudattajat tulivat kylläiseksi pienemmällä energiamäärällä kuin täysjyväviljaa syöneet.

(6) Long-term effects of a Palaeolithic-type diet in obese postmenopausal women: a 2-year randomized trial

Uumajan, Cambridgen ja Göteborgin yliopistojen tutkimuksessa oli mukana 70 yli 55-vuotiasta ja ylipainoista naista. He noudattivat kahden vuoden ajan joko viljatonta kivikauden ruokavaliota tai pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaista täysjyväviljatuotteita painottavaa ruokavaliota. Kuuden kuukauden kohdalla kivikauden ruokavalio oli vähentänyt vartalon rasvan määrää ja parantanut useita sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä suositusten mukaiseen ruokavalioon verrattuna. Kahden vuoden jälkeen erot ruokavalioissa ja veriarvoissa olivat kaventuneet, ja pelkästään triglyseridiarvo oli kivikauden ruokavaliota noudattaneilla parempi. Lue lisää tästä tutkimuksesta: Kivikauden ruokavalio vastaan ravitsemussuositukset

(7) Favourable effects of consuming a Palaeolithic-type diet on characteristics of the metabolic syndrome: a randomized controlled pilot-study

Hollantilaisessa tutkimuksessa oli mukana 34 noin 50-vuotiasta ylipainoista miestä ja naista, jotka kärsivät metabolisesta oireyhtymästä. He noudattivat kahden viikon ajan joko viljatonta kivikauden ruokavaliota tai hollantilaisten ravitsemussuositusten mukaista täysjyväviljaa painottavaa ruokavaliota. Viljaton kivikauden ruokavalio paransi verenpainetta ja kolesteroliarvoja painonpudotuksesta riippumatta suositusten ruokavalioon verrattuna.

(8) Metabolic and physiologic effects from consuming a hunter-gatherer (Paleolithic)-type diet in type 2 diabetes

Kalifornian yliopiston tutkimuksessa oli mukana 14 ylipainoista aikuistyypin diabeetikkoa (ikä 50-69 vuotta), jotka noudattivat kahden viikon ajan joko viljatonta kivikauden ruokavaliota tai Amerikan Diabetesliiton (ADA) suosittelemaa ruokavaliota, joka perustuu vähärasvaisiin maitotuotteisiin, täysjyväviljatuotteisiin ja palkokasveihin. Viljaton kivikauden ruokavalio paransi verensokerin hallintaa, kolesteroliarvoja ja insuliiniherkkyyttä enemmän kuin ADA:n ruokavalio.

(9) Paleolithic nutrition improves plasma lipid concentrations of hypercholesterolemic adults to a greater extent than traditional heart-healthy dietary recommendations

Michiganin yliopiston tutkimuksessa oli mukana 20 henkilöä (ikä 40-62 vuotta), joilla oli korkeat kolesteroliarvot. He noudattivat peräkkäin Amerikan Sydänliiton (AHA) suosittelemaa ruokavaliota, joka perustuu hedelmiin ja kasviksiin, täysjyväviljatuotteisiin ja säännölliseen kalan syöntiin ja lisätyn sokerin rajoittamiseen, ja viljatonta kivikauden ruokavaliota, kutakin neljän kuukauden ajan. Viljaton kivikauden ruokavalio paransi kolesteroliarvoja enemmän kuin AHA:n ruokavalio ja riippumatta painon muutoksesta.

(10) Cardiovascular, Metabolic Effects and Dietary Composition of Ad-Libitum Paleolithic vs. Australian Guide to Healthy Eating Diets: A 4-Week Randomised Trial

Australialaisessa tutkimuksessa oli mukana 39 tervettä ja lievästi ylipainoista naista (ikä noin 35-60 vuotta). He noudattivat neljän viikon ajan joko viljatonta kivikautista ruokavaliota tai australialaisten ravitsemussuositusten mukaista ruokavaliota, joka painottaa täysjyväviljan tärkeyttä. Viljatonta ruokavaliota noudattaneet laihtuivat enemmän. Kolesteroliarvot paranivat kummallakin ryhmällä yhtä paljon, ja muissa aineenvaihduntaan liittyvissä veriarvoissa ei ollut eroa ryhmien välillä.

Viljaton ruokavalio siis voitti täysjyväviljaan perustuvan ruokavalion urheilutermiä käyttäen puhtaasti 9-0.

Tällä pienellä ”katsauksella” on joitakin rajoituksia. Koehenkilöiden määrä tutkimuksissa oli suhteellisen pieni ja tutkimusten kesto suhteellisen lyhyt, poislukien tutkimuksessa numero 6. Koehenkilöt kaikissa tutkimuksissa olivat ylipainoisia tai sairastivat kakkostyypin diabetestä tai sydäntautia (pl. tutkimus 9). Terveillä henkilöillä tulokset saattavat olla erilaiset, mutta toisaalta heillä ei olisi juuri mitään parannettavaakaan, ja suurella osalla suomalaisista kuitenkin on ylipainoa tai heikentyneet sokeri- tai kolesteroliarvot.

Näiden tutkimustulosten perusteella voidaan toki ajatella, että saavutetut terveysedut jokaisessa tutkimuksessa johtuivat jostakin muusta ruokavalion tekijästä kuin täysjyväviljan välttämisestä. Siinä tapauksessa tulisi kuitenkin johdonmukaisesti tunnustaa, että täysjyvävilja ei ole keskeinen tekijä ihmisten terveydelle.

Tätä kirjoitusta on päivitetty pariin otteeseen, ja täysjyvään painottuvia ja täysin viljattomia ruokavalioita vertailevien tutkimusten määrä alkaa jo olla ihan kohtalainen. Kaikkien tutkimusten tulokset osoittavat samaan suuntaan, joten varoittelu täysjyvän välttämisen haitallisuudesta alkaa olla jo melko suurella todennäköisyydellä aiheetonta. Kivikauden ruokavaliosta on julkaistu myös katsausartikkeli AJCN-tiedelehdessä, ja kaikki siihenkin sisältyneet tutkimukset (4 kpl, jotka kaikki ovat luettelossa yllä) osoittivat viljattoman ruokavalion etua: Paleolithic nutrition for metabolic syndrome: systematic review and meta-analysis

Kommenttien puolella on linkki tutkimukseen, jossa kuukauden mittaisen gluteenittoman ruokavalion (eli ei ruista, vehnää eikä ohraa, poislukien teollisesti käsitelty vehnätärkkelys) katsottiin heikentävän suolistobakteerikantaa terveillä koehenkilöillä. Tutkimuksessa ei ollut vertailuryhmää, eli se ei täytä tiukempia tieteellisiä kriteerejä, mutta huoli voi kuitenkin olla aiheellinen.

Täysjyväviljan suosittelu ei vaikuta perustuvan tutkittuun tietoon täysjyväviljan paremmuudesta viljattomaan vaihtoehtoon verrattuna vaan joko oletukseen, että kaikki syövät viljaa joka tapauksessa, tai politiikkaan, jonka mukaan viljaa on pakko kuluttaa, koska sitä tuotetaan.

Lue myös:
Kivikautinen ja Välimeren ruokavalio laskevat paksusuolen syövän riskiä, tulehdusta ja oksidatiivista stressiä

Written by Jari

6.4.2011 at 9.31

Kategoria(t): Kuitu, Vilja