VRN: Ravitsemussuositusten ruokavaliolla ei ole pitkäaikaisnäyttöä
Suomalaiset ravitsemussuositukset laatii valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN). Kysyin ravitsemusneuvottelukunnalta, onko suositusten ruokavalion terveellisyydestä olemassa pitkäaikaista tutkimusnäyttöä. VRN:n jäsenet Jaana Husu-Kallio (puheenjohtaja), Mikael Fogelholm ja Raija Kara (pääsihteeri) eivät tunne tällaista näyttöä.
Ruokavalion pitkäaikaisterveellisyyttä voidaan selvittää tutkimuksilla, joissa jaetaan satunnaisesti melko suuri joukko ihmisiä tutkittavalle ruokavaliolle ja vertailuruokavaliolle useiden vuosien ajaksi. Tällaiset tutkimukset ovat parhaan luokan käyttöä ruokavalion terveellisyydestä, koska niissä ei satunnaistamisen ja erillisen vertailuryhmän vuoksi ole sekoittavia tekijöitä. Tällaiset tutkimukset ovat kalliita toteuttaa, ja siksi niitä ei ole tehty kovinkaan montaa tähän päivään asti.
Ravitsemussuositusten kaltaista ruokavaliota on tutkittu 8 vuoden mittaisessa WHI-tutkimuksessa ja 7 vuoden mittaisessa MRFIT-tutkimuksessa. Kummassakaan tutkimuksessa ruokavaliosta ei ollut terveyshyötyä. Lisäksi WHI-tutkimuksessa suositusten mukainen ruokavalio oli diabeetikoille ja sydänpotilaille haitallisempi kuin vertailuruokavalio.
Husu-Kallion, Fogelholmin ja Karan mukaan yksittäisten tutkimusten nostaminen esimerkeiksi ei ole järkevää. He jatkavat, että on olemassa lukuisia väestötutkimuksia, joissa suomalaisiakin suosituksia myötäilevät indeksit ovat positiivisesti yhteydessä hyvään terveyteen. Tämä on aivan totta, mutta väestötutkimukset ovat luonteeltaan aina tilastollisia, niissä on sekoittavia tekijöitä ja niillä ei voida selvittää todellista syy- ja seuraussuhdetta. Tämän vuoksi niitä ei lueta parhaan luokan käytöksi.
Olisi suotavaa, ettei Mikael Fogelholm, Matti Uusitupa tai kukaan muukaan jatkossa vaatisi vaihtoehtoisilta ruokavaliolta sellaista tieteellistä näyttöä, jota ei ole olemassa myöskään ravitsemussuositusten ruokavaliolla.
Ravitsemus ja terveys 
Olen aivan samaa mieltä. Todistustaakka on VRN:llä ja sen pitäisikin perustella, miksi ruokasuosituksia on muutettu mm. 50-luvulta tähänpäivään asti http://suomenkuvalehti.fi/s/files/ruokaympyrat.jpg
Varsinkin tuo 70-luvun lautasmalli näytti vielä järkevältä hiilihydraattien saannin kannalta huomioiden vielä sen, että työ oli raskaampaa kuin nykyisin ja julkinen liikenne heikompaa.
Teme
15.11.2011 at 18.34
En tiedä onko Lyon Diet Heart -ruokavalio miten lähellä suosituksia Jarin mielestä, mutta minun mielestä se on melko lähellä. Siinähän esim. HH saanti oli ”MedDiet” ryhmässä n. 52 E % ja SFA n. 8 E% ja täysjyväleipää käskettiin syömään reilusti. Siinähän tuli hyvä tulos vs. perusranskalainen ruokavalio. Pian julkaistavassa PREDIMED -tutkimuksessa on vastakkain AHA:n ruokavalio (kutakuinkin sama kuin suomalainen suositus) vs. Välimeren ruokavalio. Sittenpä saadaan ehkä lisätietoa.
Ehkä olisi hyvä huomauttaa, ettei esim. D-vitamiinin saantisuosituksien lisäämisen puolestakaan ole juurikaan satunnaistettuja päätetapahtumatutkimuksia (pl. osteoporoosi), joissa olisi näytetty toteen päätetapahtumien esto. D-vitamiinin saantisuosituksien korotuksetkin perustuvat hyvin pitkälti väestötutkimuksiin.
Satunnaistettujen tutkimuksien puute on, että ihmiset eivät kykene noudattamaan koeruokavalioita ellei heitä tueta ilmaisella ruuan jakelulla. Niinpä satunnaistettujen tutkimuksien pitkäaikaisnäyttö tulee olemaan aina jossain määrin puutteellista. Koskee myös karppaustutkimuksia.
Yritän tässä vain todeta, että väestötutkimuksiin pitää nojata tulevaisuudessakin melko paljon, ja tukea niitä surrogaattimarkkeritutkimuksilla. Vähissä on tulevaisuudessakin sellaiset tapaukset että yksittäisen ravintoaineen saanti voidaan pitävästi perustellä satunnaistetuilla päätetapahtumatutkimuksilla.
Reijo Laatikainen
16.11.2011 at 9.52
Pari kysymystä Reijolle:
1. Mikä on mainitsemasi ”perusranskalainen ruokavalio” ja sitäkö Lyonissa todella tutkittiin? Oma käsitykseni on tähän päivään asti ollut suunnilleen sellainen kuin Stephen parin vuoden takaisessa blogahduksessaan (http://wholehealthsource.blogspot.com/2009/06/lyon-diet-heart-study.html) tiivistää: ”This is an important point: the Lyon Diet-Heart trial wasn’t an ordinary trial comparing the average person’s diet to a different diet. It was a bare-knuckle showdown between the prudent diet and a modified version of the Mediterranean diet!” Voisitko ystävällisesti tarkentaa tuota perusranskalaista ruokavaliota?
2. Viittaat yllä siihen, ”miten väestötutkimuksiin pitää nojata tulevaisuudessakin melko paljon” – tarkoitatko tällä ravitsemussuosituksia ja niiden laatimista? Toisin sanoen, pitäisikö nykymuotoisia ravitsemussuosituksia mielestäsi ylipäänsä tehdä joka tapauksessa, vaikka niihin olisi saatavilla vain huteraa näyttöä?
Tässä pieni analogian tapainen tarkentamaan: Oletetaan, että esimerkiksi luentosalissa on vain niin huteria tuoleja että niistä jokainen istuessa romahtaa kappaleiksi suurella todennäköisyydellä. Oletetaan lisäksi että jostain syystä tuoleja ei edes saada korjattua/vaihdettua. Pitäisikö tällöin merkittävää tuoleihin nojautumista tai suorastaan istumista välttää, vai pitäisikö sittenkin vaan reilusti istua, ja jopa vaatia kaikkia sisälletulijoita tekemään samoin?
Eli miksi sitovia suosituksia pitäisi ”huteran tarjonnan” tilanteessa tehdä ollenkaan?
Anssi Välimäki
17.11.2011 at 13.01
Lisäyksenä edelliseen; vaikka tämä kuulostaa itsestäänselvältä niin on ehkä tässä yhteydessä kuitenkin hyvä korostaa sitä, että ravitsemussuositukset eivät nykymuodossaan ole mitään viattomia ohjeistuksia joilla ei ole mitään painoarvoa, vaan niiden pohjalta saatetaan esimerkiksi
– katsoa hoitokäytäntöjen oikeellisuutta (vrt. Ruotsin esimerkki Annika Dahlqvistin tapauksesta),
– toteuttaa käytännön laitosruokasuosituksia (koskien vanhainkoteja, kouluja ja päiväkoteja – joita ei voi useinkaan olla käytännössä ”noudattamatta”),
– laatia verotuskäytäntöjä – joista tuoreena esimerkkinä Tanskan rasvavero (toteutunut) ja vastaava Suomessa (uutisointia suunnittelusta puolentoista vuoden takaa):
http://www.bt.dk/danmark/saadan-rammer-fedtskatten-dig-i-morgen
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Rasvaveron+k%C3%A4ytt%C3%B6%C3%B6notolla+kannatusta+Suomessa/1135254371588?ref=rss
Christopher Masterjohn kirjoitti joku aika sitten varsin ajatuksia herättävän tekstin yksilöllisten valintojen ”yhteiskunnallisesta” ohjauksesta (http://blog.cholesterol-and-health.com/2011/10/denmark-came-for-your-sugar-and-trans.html) missä hän pohti holhouksen motiiveja ja seurauksia nimenomaan tuon Tanskan rasvaveron innoittamana. Kuitenkaan edes verotuskäytännöt eivät ole (ainakaan suunnitelmatasolla) Suomessakaan ravitsemuksellisten ohjailupyrkimysten terävintä kärkeä – muistan joku vuosi takaperin silloinen Sitran yliasiamiehen Esko Ahon jopa väläytelleen (yle:n tv-haastattelussa, linkki löytyy varmaan edelleen jostain) ajatusta henkilökohtaisen terveys/kelakortin kytkemisestä Ravitsemuskoodi-tyyppiseen tietokantaan, jossa henkilön ”terveysvalinnat” kaupassa vaikuttavat hoitoonpääsyn priorisointeihin ”keppi ja porkkana” periaatteella.
Vaikka tuossa viimeisessä esimerkissäni alkaa olla jo totalitarismiin vivahtavia piirteitä, niin jo ihan tavallisten perinteisten ”suositusten” tasolla pitäisin vähintään kohtuullisena, että suositukset perustuisivat oikeasti tutkittuun ja vahvistettuun tietoon eikä mukasellaiseen (esimerkiksi monimuuttujainen interventio a la Lyon on ilman muuta ”tutkittua” mutta mitä se oikeastaan vahvistaa, on vähintään kyseenalaista).
Anssi Välimäki
17.11.2011 at 13.06
Tässä vielä linkki tuohon mainittuun Ahon visiointiin – ei siis ollut haastattelu kuten muistelin vaan keskustelu ajankohtaisohjelmassa. http://www.youtube.com/watch?v=hXMAAa4sZ_c
Anssi Välimäki
17.11.2011 at 13.26
Lyonissa oli paljon samaa ja jotakin erilaistakin (mahdollisesti enemmän kalaa, vähemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja, viiniä, erikoislevite jota ei saa kaupasta, maitotuotteita ei suositeltu rasvattomina tai vähärasvaisina, pl. voi- ja kermakielto). Kesto oli kuitenkin vain 2 vuotta ja 3 kuukautta, joten pitkäaikaiseksi näytöksi tuota ei voida laskea.
Ihan totta puhut satunnaistettujen tutkimusten rajoituksista, mutta keskeinen pointtini on kuitenkin se, että vaihtoehtoisilta ruokavalioilta ei tulisi vaatia enempää näyttöä kuin omalta ruokavaliolta. Ehkä seuraavat pohjoismaalaiset ravitsemussuositukset korjaavat tämän epäkohdan, ehkä eivät…
Itsekin odottelen innolla PREDIMED-tutkimuksen jatkotuloksia. Sieltä saattaa olla tulossa viimeinen naula vähärasvaisen (30 E%) ruokavaliosuosituksen arkkuun.
Jari
16.11.2011 at 13.42