Kivikautinen ja Välimeren ruokavalio laskevat paksusuolen syövän riskiä, tulehdusta ja oksidatiivista stressiä

Sekä kivikautinen ruokavalio että Välimeren ruokavalio olivat yhteydessä pienempään riskiin sairastua paksusuolen syöpään ja parempiin matala-asteiseseen tulehdukseen ja oksidatiiviseen stressin liittyviin veriarvoihin kahdessa tutkimuksessa.

Kuva: ReflectedSerendipity / Flickr

Yhdysvaltalaistutkijat useasta eri syöpäjärjestöstä ja yliopistosta selvittivät kahdessa eri tutkimuksessa kivikautisen ruokavalion (eli paleoruokavalion) ja Välimeren ruokavalion noudattamisen yhteyttä adenomatoottisiin polyyppeihin paksusuolessa sekä matala-asteisesta tulehduksesta ja oksidatiivisesta stressistä kertoviin veriarvoihin.

Adenoomapolyyppi on hyvänlaatuinen limakalvokasvain, josta voi kehittyä suolistosyöpä. Paksusuolen syöpä on länsimaissa kolmanneksi yleisin ja toiseksi tappavin syöpä.

Matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio on monien länsimaissa yleisten kroonisten tautien (kuten syöpien, diabeteksen, Alzheimerin taudin ja sydän- ja verisuonitautien) osatekijä. Myös liiallinen oksidatiivinen stressi elimistössä liittyy syövän, sepelvaltimotaudin ja Alzheimerin taudin syntyyn.

Paksusuolen syöpään liittyvä tutkimus oli tapaus-verrokkitutkimus (kahdella eri verrokkiryhmällä), ja siinä oli mukana 2300 henkilöä, 30-74-vuotiaita miehiä ja naisia. Tulehdukseen ja oksidatiiviseen stressin liittyvä tutkimus oli poikkileikkaustutkimus, ja siinä oli mukana 646 miestä ja naista, myöskin 30-74-vuotiaita. Tutkijat laativat kaksi pisteytystä, joilla arvioitiin, kuinka tarkasti mukana olleet henkilöt noudattivat näitä kahta eri ruokavaliota.

Kivikautista ruokavaliota kuvastivat runsas kasvisten, hedelmien, vähärasvaisen lihan, kalan, pähkinöiden ja kalsiumin syönti ja vähäinen punaisen lihan ja lihavalmisteiden, natriumin (suolan), maitotuotteiden, viljan ja tärkkelyksen, leivonnaisten, makeutettujen virvoitusjuomien ja alkoholijuomien syönti/juonti.

Välimeren ruokavaliota kuvastivat runsas kasvisten, hedelmien, vähärasvaisen lihan, kalan, pähkinöiden ja kertatyydyttymättömän (MUFA) rasvan syönti, vähäinen punaisen lihan ja lihavalmisteiden ja natriumin syönti ja kohtuullinen maitotuotteiden, viljan ja tärkkelyksen ja alkoholin syönti/juonti.

Tarkimmin ruokavaliota noudattanutta viidennestä verrattiin vähiten sitä noudattaneeseen viidennekseen tutkimuksen henkilöistä. Kumpikin ruokavalio oli yhteydessä noin 15-30 % pienempään adenoomapolyyppien riskiin (verrokkiryhmästä riippuen) eli todennäköisesti pienempään paksusuolen syövän riskiin.

Matala-asteisesta tulehduksesta kertova veriarvo hsCRP oli 39 % matalampi kivikautisella ruokavaliolla ja 29 % matalampi Välimeren ruokavaliolla. Oksidatiivisesta stressistä kertova veriarvo F2-isoprostaani taasen oli 49 % matalampi kivikautisella ruokavaliolla ja 61 % matalampi Välimeren ruokavaliolla.

Tutkimusten henkilöiden joukossa ei ollut kovin suurta määrää tarkasti näitä ruokavalioita noudattaneita henkilöitä, joten ruokavalioiden todellinen hyöty voi olla näitä prosenttilukemia suurempikin, jos niitä noudatetaan tunnollisemmin.

Kivikautisessa ruokavaliossa ja Välimeren ruokavaliossa on paljon yhteisiä tekijöitä mutta myös joitakin eroja. Nämä tutkimukset vahvistavat ajatusta, että terveellisesti voi syödä monella eri tavalla. Lisäksi ne tarjoavat lisää tietoa viljattoman ja maidottoman kivikautisen ruokavalion myönteisistä terveysvaikutuksista.

Lähdetutkimukset:
American Journal of Epidemiology – Paleolithic and Mediterranean Diet Pattern Scores and Risk of Incident, Sporadic Colorectal Adenomas
The Journal of Nutrition – Paleolithic and Mediterranean Diet Pattern Scores Are Inversely Associated with Biomarkers of Inflammation and Oxidative Balance in Adults

Lue myös:
Täysjyvää vai ei viljaa?