Maitokiista – suomalaisasiantuntijoiden kootut selitykset

Harvard-professori Mozaffarian otti kantaa rasvattomien maitotuotteiden suosittelua vastaan. Suomalaisasiantuntijat esittivät Iltalehdessä outoja vastaväitteitä.

Kuva: Southern CrossFit / flickr

Time-lehti kertoi tutkimuksesta, jossa rasvaisten maitotuotteiden käytöstä kertovat rasvahapot veressä olivat yhteydessä puolta pienempään diabetesriskiin. Maineikas tutkija ja Harvard-professori Dariush Mozaffarian kommentoi lehdelle, että ei ole olemassa näyttöä, jonka mukaan vähärasvaisten maitotuotteiden käyttäjät olisivat terveempiä kuin täysrasvaisten maitotuotteiden käyttäjät. Mozaffarianin mielestä nimenomaan rasvattomien maitotuotteiden suosittelusta pitäisi luopua. Hän suosittelisi kaikenlaisia maitotuotteita monipuolisesti, rasvapitoisuudesta riippumatta.

Myös Iltalehti kertoi tutkimuksesta ja otti yhteyttä kolmeen suomalaiseen ravitsemusasiantuntijaan. Käyn tässä suomalaisasiantuntijoiden kommentit yksi kerrallaan läpi. Lainaukset ovat Iltalehdestä.

– Suomessa rasvaton maito on perustelu ruokajuomaksi muun muassa siksi, että se on tärkeä D-vitamiinin lähde, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija Heli Kuusipalo.

Todellisuudessa sekä rasvattomaan maitoon (Fineli) että täysmaitoon (Fineli) lisätään D-vitamiinia. Tämä ilmenee THL:n omasta tietokannasta.

Kuusipalon mukaan [Time-lehden] artikkelissa käsitellään rasvoja yhtenä pahana pakettina, mikä on harhaanjohtavaa.

Todellisuudessa artikkelissa käsitellään nimenomaan maitorasvaa, ja Mozaffarian kommentoi nimenomaan maitotuotteita.

– Ihminen tarvitsee hyviä rasvahappoja. Suomessa ravitsemusta ajatellen on ongelmana se, mistä saisimme tarpeeksi hyviä rasvahappoja; Kuusipalo sanoo.

Todellisuudessa rasvattomissa maitotuotteissa ei takuulla ole enempää hyviä tai välttämättömiä rasvahappoja kuin täysrasvaisissa maitotuotteissa (Fineli).

Kuusipalon mukaan kyseessä on varsin pieni tutkimus verrattuna siihen tietomäärään, jonka perusteella suomalaista ravitsemussuositukset on muun muassa rasvan saannin suhteen määritelty. Ravitsemussuositukset perustuvat tuhansiin, laadukkaiksi arvioituihin tutkimuksiin.

Tällainen tuhansiin nimettömiin tutkimuksiin viittaaminen ei tarjoa mitään keskusteluun. Kuusipalo olisi voinut kertoa, missä tai minkälaisissa tutkimuksissa rasvattomat maitotuotteet on havaittu täysrasvaisia terveellisimmiksi ja millä tavalla, jos sellaisia tutkimuksia on. Harvard-tutkija Mozaffarianin mukaan sellaisia tutkimuksia ei ole.

Lue myös: THL – Tuhannet tutkimukset kutistuivat 15 tutkimukseen

– Time-lehdessä käsitelty tutkimus ei liity mitenkään rasvattomaan maitoon, vaikka otsikossa niin annetaan ymmärtääkin, tarkentaa dosentti Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta.

Tutkimus liittyy rasvattomaan maitoon sillä tavalla, että kun vaihtoehtoina ovat rasvattomat ja täysrasvaiset maitotuotteet, vain jälkimmäisistä jää vereen rasvahappoja, jotka olivat tutkimuksessa yhteydessä jopa puolet pienempään diabetesriskiin.

Tutkijoiden mukaan ihmisen elimistö ei tuota kyseisiä rasvahappoja vereen itse, vaan ne ovat kelvollinen osoitin rasvaisten maitotuotteiden käytöstä.

– Lisäksi on muistettava, että tutkimus on tehty Yhdysvalloissa, jossa ei juuri juoda maitoa. Tiedot eivät siis mitenkään ole sovellettavissa Suomeen, Schwab linjaa.

Tutkimuksessa ei ollut kyse pelkästään maidosta vaan kaikista rasvaisista maitotuotteista. Siinä mukana olleet henkilöt käyttivät maitotuotteita keskimäärin 2,1 annosta päivässä.

Tämän uuden tutkimuksen Discussion-osassa kerrotaan, että vastaavia tutkimuksia on tehty aikaisemminkin ja muuallakin. Rasvaisten maitotuotteiden käytöstä kertovat veren rasvahapot olivat yhteydessä pienempään diabetesriskiin myös kahdeksan euroopan maata käsittäneessä jättitutkimuksessa (Forouhi 2014), australialaisessa tutkimuksessa (Hodge 2007) ja ruotsalaisessa tutkimuksessa (Krachler 2008).

– Ei ole mitään syytä suositella täysmaitoa rasvattoman maidon sijaan, kokoaa professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopistosta.

Mikael Fogelholm kommentoi tuttuun tapaansa aiheen vierestä vain sen, mitä hän itse haluaa sanoa. Mozaffarian ei ehdottanut täysmaidon suosittelua rasvattoman maidon sijaan vaan kaikenlaisten maitotuotteiden suosittelua eikä erityisesti rasvattomien.

Yhteenvetona vaikuttaa siis siltä, että suomalaiset asiantuntijat eivät olleet perehtyneet tutkimukseen tai aiheeseen, jota kommentoivat, vaan keksivät lähinnä ensimmäiseksi mieleen tulleita vastaväitteitä, jotka joko eivät liittyneet aiheeseen lainkaan tai eivät olleet totta. Onko suomalaisten ravitsemusasiantuntijoiden tietotaidon taso todella tässä? Haluaako joku muu ravitsemusasiantuntija pistää paremmaksi? Kommentoikaa.

Harvard-professori lopettaisi vähärasvaisten maitotuotteiden suosittelun

Time-lehti kirjoitti kahdesta uudesta maitotuotteisiin liittyvästä tutkimuksesta, ja professori Dariush Mozaffarian kertoi kantansa aiheeseen.

Ensimmäisessä tutkimuksessa, jossa Mozaffarian oli itse mukana tutkijana, analysoitiin tiettyjen veressä olevien rasvahappojen yhteyttä diabetekseen sairastumiseen. Kyseiset veren rasvahapot ovat luotettava merkki rasvaisten maitotuotteiden syönnistä. Aineistona oli kaksi suurta ja pitkäaikaista väestötutkimusta, joissa osalta henkilöistä oli mitattu veren rasvahapot.

Tutkimuksessa selvisi, että niillä henkilöillä, joiden veressä oli paljon näitä rasvaisten maitotuotteiden käyttöä osoittavia rasvahappoja, oli jopa puolet pienempi riski sairastua diabetekseen.

Tutkimus julkaistiin Circulation-lehdessä. Circulating Biomarkers of Dairy Fat and Risk of Incident Diabetes Mellitus Among US Men and Women in Two Large Prospective Cohorts

Toisessa tutkimuksessa oli mukana lähes 20 000 naista, jotka olivat tutkimuksen alkaessa normaalipainoisia. Naisia seurattiin 11 vuoden ajan. Runsasrasvaisten maitotuotteiden käytön havaittiin olevan yhteydessä pienempään lihomisen riskiin. Vähärasvaisilla maitotuotteilla ei ollut vastaavaa yhteyttä.

Tutkimus julkaistiin The American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä. Dairy consumption in association with weight change and risk of becoming overweight or obese in middle-aged and older women: a prospective cohort study

Harvard-professori ja tutkija Dariush Mozaffarian sanoi Time-lehdelle seuraavasti: ”Näiden ja aikaisempien tutkimusten perusteella ravitsemussuosituksia pitäisi muuttaa niin, ettei suositeltaisi pelkästään vähärasvaisia maitotuotteita. Ei ole olemassa näyttöä, jonka mukaan vähärasvaisten maitotuotteiden käyttäjät olisivat terveempiä kuin täysrasvaisten maitotuotteiden käyttäjät. Suosituksia ei pitäisi laatia sellaisten teorioiden mukaan, jotka liittyvät yksittäisiin ravintoaineisiin. On tärkeää keskittyä kokonaisiin elintarvikkeisiin.”

Mozaffarian ei kuitenkaan suosittele rasvaisten maitotuotteiden ahmimista diabetesriskin pienentämiseksi vaan muotoilee ajatuksensa näin: ”Vähärasvaisten maitotuotteiden paremmuudesta ei ole näyttöä. On jonkin verran näyttöä siitä, että täysrasvaisista maitotuotteista voi olla etua diabeteksen ehkäisyssä. Miksi siis suosittelisimme vain vähärasvaisia maitotuotteita? Meidän tulisi suositella maitotuotteita monipuolisesti, rasvapitoisuudesta riippumatta.”

Time-lehden artikkeli (englanniksi): The Case Against Low-fat Milk Is Stronger Than Ever

Lue myös:
Tutkimus: rasvaiset maitotuotteet eivät nostaneet kolesterolia
Tanskan ”Pekka Puska”: Maitorasva on ystävämme
Tutkimuskooste: Rasvaiset maitotuotteet hyödyksi painonhallinnassa

Laaja järjestelmällinen tiedekatsaus osoitti valtion rasvavalistuksen perusteettomaksi

Sepelvaltimotaudilta suojaavat kasvikset, pähkinät, kertatyydyttymätön rasva ja Välimeren ruokavalio. Sille altistavat hiilihydraattikuorma ja transrasva.

Kuva: A.Ddiction / flickr

Valtion ravitsemusopin mukaan rasvaa tulisi syödä kohtuullisen vähän*. Sen lisäksi opin mukaan rasva on jaettu ”hyvään” ja ”pahaan” rasvaan. Paha rasva sisältää runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja, ja vanhakantaisimmat asiantuntijat väittävät sen jopa aiheuttavan sydän- ja verisuonitauteja. Valtion opin tiedottajat kertovat, että oppi perustuu valtavan laajaan tutkimustietoon, kokonaiskuvaan tuhansista tutkimuksista.

Kanadalaistutkijat perehtyivät vuonna 2009 julkaistussa tiedekatsauksessa juuri näytön kokonaisuuteen. He kävivät järjestelmällisesti läpi kaikki väestönseurantatutkimukset ja satunnaistetut ruokavaliokokeet, joissa tutkittiin eri ruokien ja sepelvaltimotaudin yhteyttä. He ottivat huomioon myös tieteellisen näytön laadun ja vahvuuden. Kriteerit täyttäneitä tutkimuksia löytyi vuodesta 1950 lähtien yhteensä 189 kappaletta.

Tiedekatsauksen tulos tuli varmasti monille yllätyksenä, vaikka viimeaikaista tutkimustietoa seuranneille se olikin ollut arvattavissa.

Tutkijoiden mukaan tieteellinen näyttö rasvan kokonaismäärän, tyydyttyneen rasvan tai monityydyttymättömän rasvan yhteydestä sepelvaltimotautiin ei ole riittävää.

Sen sijaan vahvimman tieteellisen näytön mukaan sepelvaltimotaudilta suojaavia tekijöitä olivat kasvisten ja pähkinöiden syönti, kertatyydyttymättömät rasvahapot sekä välimerellinen ruokavaliomalli. Taudille altistavia tekijöitä olivat transrasva ja korkea glykeeminen indeksi (GI) tai glykeeminen kuorma (GK).

Glykeeminen indeksi tarkoittaa hiilihydraattien imeytymisnopeutta verenkiertoon. Glykeeminen kuorma muodostuu sekä hiilihydraattien määrästä että imeytymisnopeudesta, eli se on eräänlainen hiilihydraattien sisältämän glukoosin kokonaiskuormitus elimistölle.

Katsaus julkaistiin Archives of Internal Medicine -lehdessä. A Systematic Review of the Evidence Supporting a Causal Link Between Dietary Factors and Coronary Heart Disease

*Tämä arkistokirjoitus vuodelta 2009 on julkaistu täällä uuden blogin puolella pienin muutoksin. Nykyisissä ravitsemussuosituksissa rasvan kokonaismäärää ei pidetä kovin merkityksellisenä, mutta sille on silti asetettu rajoitus.

Tutkimus: rasvaiset maitotuotteet eivät nostaneet kolesterolia

Tuoreen tutkimuksen mukaan verenpainetta ja kolesteroliarvoja laskeva DASH-ruokavalio toimii vähintäänkin yhtä hyvin, kun sen vähärasvaiset maitotuotteet vaihdetaan täysrasvaisiin.

Kuva: Melissa Wiese / Flickr

USA:n kansanterveyslaitos NIH kehitti DASH-ruokavalion (”Dietary Approaches to Stop Hypertension”) 1990-luvulla laskemaan verenpainetta, yhtä keskeisistä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä. Lisäksi DASH-ruokavalion on havaittu laskevan kolesteroliarvoja. Ruokavalio perustuu hedelmiin, kasviksiin, täysjyväviljatuotteisiin ja vähärasvaisiin maitotuotteisiin. Kuulostaako tutulta? Kyllä vain, se muistuttaa kovasti myös suomalaisia ravitsemussuosituksia.

Yhdysvaltalaiset tutkijat kokeilivat, mitä tapahtuu, kun DASH-ruokavaliossa vaihdetaankin vähärasvaiset maitotuotteet täysrasvaisiin. Tutkimuksessa oli mukana 36 henkilöä, jotka noudattivat satunnaisessa järjestyksessä vuorotellen tavanomaista DASH-ruokavaliota, DASH-ruokavaliota täysrasvaisilla maitotuotteilla ja vertailuruokavaliota, kutakin kolmen viikon ajan. Kunkin jakson jälkeen heiltä mitattiin veriarvot.

Tutkimuksessa selvisi, että DASH-ruokavalio sekä vähärasvaisilla että täysrasvaisilla maitotuotteilla laski verenpainetta. Samaten kumpikin DASH-ruokavalio laski yhtä paljon ApoB:tä, joka on tarkka tapa mitata ”pahana” pidettyä LDL-kolesterolia.

Lisäksi täysrasvaisten maitotuotteiden käytön jälkeen triglyseridiarvo oli parempi kuin vähärasvaisten maitotuotteiden käytön jälkeen. Myös ero ”hyvää” HDL-kolesterolia mittaavassa ApoAI:ssa oli kallellaan täysrasvaisten maitotuotteiden eduksi, mutta tämä ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä.

Suomalaisten ravitsemusasiantuntijoiden saarnan yksi perinteisistä osista kuuluu niin, että maitotuotteet pitäisi syödä vähärasvaisina, koska maitotuotteiden sisältämä ”kova” rasva nostaisi kolesteroliarvoja ja siten lisäisi sydän- ja verisuonitautien riskiä. Jälleen yksi tutkimus on kumonnut moiset puheet.

Tutkimus julkaistiin The American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä. Comparison of the DASH (Dietary Approaches to Stop Hypertension) diet and a higher-fat DASH diet on blood pressure and lipids and lipoproteins: a randomized controlled trial

Esimerkkiruokalista

Veriarvot

Rasvan ja proteiinin saanti eläin- ja kasvikunnasta Suomessa

Finravinto-tutkimuksen mukaan eläinrasvan osuus on noin 58 % ja kasvirasvan 42 % kaikesta rasvasta. Vastaavasti eläinproteiinin osuus on noin 72 % ja kasviproteiinin 28 % kaikesta proteiinista.

Tämän kirjoituksen kaaviokuvat on laadittu Finravinto 2012 -tutkimuksen sähköisen liitetaulukon 7 pohjalta. Aineistona on 25-64-vuotiaita miehiä ja naisia. Osaa taulukon raaka-aineluokista ei ollut mahdollista jakaa täsmällisesti eläin- ja kasvikuntaan, joten muutaman prosenttiyksikön virhe on mahdollinen.

Seuraavissa kuvissa on merkittävät rasvan ja proteiinin lähteet suomalaisten ruokavaliossa. Numero tarkoittaa prosenttiosuutta kaikesta rasvasta tai proteiinista.

Seuraavissa kuvissa on vielä rasvan ja proteiinin jakautuminen eläin- ja kasvikunnan tuotteisiin.

Eläinrasvaa saadaan pääasiassa maitotuotteista, lihasta, voista ja rasvaseoksista. Niiden lisäksi myös hieman kalasta ja kananmunista. Kasvirasvan yleisimpiä lähteitä ovat öljyt, margariinit, kasvirasvalevitteet, palkokasvit, pähkinät ja rasvaseokset.

Eläinproteiini tulee pääasiassa lihasta ja maitotuotteista. Lisäksi eläinproteiinia saadaan hieman kalasta ja kananmunista. Kasviproteiinin ylivoimaisesti yleisin lähde ovat viljatuotteet. Hieman kasviproteiinia saadaan myös palkokasveista ja pähkinöistä.

Voi nostaa kolesterolia, kerma ei?

Ruotsalaistutkimuksessa havaittiin, että voiöljy nostaa kolesterolia, mutta vispikerma ei nosta. Eron syyksi arvellaan maitorasvapallosten solukalvoa, jota voissa on jäljellä hyvin vähän.

Korjaus 1.6.2015: Kumpikin ryhmä joi rasvatonta maitoa.

Tutkimuksessa oli mukana 57 ylipainoista miestä ja naista, jotka söivät kahdeksan viikon ajan muun ruokavalionsa ohella päivittäin joko desilitran vispikermaa (40 % rasvaa), desilitran rasvatonta maitoa ja veteen leivotun välipalaleivän tai desilitran rasvatonta maitoa ja voiöljyllä (40 g) leivotun välipalaleivän. Vispikerma oli pastöroitua muttei homogenoitua, ja sitä ei saanut kuumentaa, sekottaa mihinkään tai vatkata. Voiöljy (tai kirkastettu voi) on voita, josta on poistettu vesi ja maidon kuiva-aineet lähes täysin. Koehenkilöt eivät saaneet käyttää muita maitotuotteita.

Kokeen jälkeen voiöljyä syöneillä kokonaiskolesteroli ja mitattu LDL-kolesteroli olivat nousseet ja vispikermaa syöneillä ne olivat pysyneet ennallaan. Kolesteroliarvoista paras sydän- ja verisuonitautien riskin ennustaja eli apolipoproteiinien B ja A1 suhde muuttui voiöljyä syöneillä huonompaan suuntaan ja vispikermaa syöneillä parempaan suuntaan.

Tutkijat arvelevat, että eron syynä on vispikerman korkea maitorasvapallosten solukalvon (maitorasvapallokalvo, engl. MFGM, milk fat globule membrane) määrä. Siis mikä kalvo? Tiina Saario kirjoitti diplomityössään seuraavasti:

Maito sisältää yli 400 erilaista rasvahappoa, joista suurinta osaa esiintyy vain vähäisinä jääminä. Maidon rasvahappokoostumus vaihtelee riippuen ketjujen pituudesta sekä rasvan tyydyttyneisyysasteesta. Tämä koostumus antaa maitorasvalle sen ominaisen maun sekä tuntuman suussa.

Lähes kaikki lipidit esiintyvät maidossa irrallisina maitorasvapallosina (MFG, Milk Fat Globule), mistä syystä maitoa voidaan pitää rasvapallosista koostuvana emulsiona vesifaasissa. Kun halutaan tehdä muutoksia maitoon, täytyy tietää tarkasti tämän emulsion fysikaaliskemialliset ominaisuudet, sillä ne saattavat vaikuttaa varastointiin tai käsittelyprosesseihin.

Raakamaidon rasvapallosten halkaisija on 0,1–15 µm (keskiarvo 3,4 µm) ja yksi millilitra maitoa sisältää tavallisesti yli 10¹⁰ rasvapallosta. Rasvapallosen ydin koostuu triglyserideistä ja sitä ympäröi ohut kuori, emulgoitunut, pinta-aktiivinen maitorasvapallokalvo (MFGM, Milk Fat Globule Membrane), joka mahdollistaa maitorasvapallosten pysymisen irrallaan maidossa. Tämä kuori vastaa noin 2,6 % koko rasvapallon massasta ja se koostuu lähinnä proteiineista (75 %), fosfolipideistä (20 %), kolesterolista (2 %) ja pienistä määristä muita ainesosia, kuten neutraaleista glyserideistä, vedestä, A-vitamiinista, raudasta ja kuparista.

Hypoteesi MFGM:n vaikutuksesta veren kolesteroliarvoihin sai alkunsa jo 1970-luvun lopulla, mutta aihetta ei ole tutkittu kovin paljon. Maitotuotteiden MFGM ja fosfolipidit voivat laskea kolesteroliarvoja. Mekanismista ei ole varmuutta, mutta myös MFGM:n aiheuttama geenien toiminta on yhteydessä kolesteroliarvoihin.

MFGM-pitoisuus vaihtelee eri maitotuotteissa. Voissa sitä on kirnuamisen seurauksena vähemmän kuin muissa maitotuotteissa. Kermassa sitä on kaksi kertaa yhtä paljon kuin voissa.

Maitorasvasta ja tyydyttyneestä rasvasta on saatu toisinaan ristiriitaisia tutkimustuloksia, ja MFGM voi omalta osaltaan selvittää ristiriitaa. Aikaisemmissa tutkimuksissa voilla on havaittu suurempi vaikutus kolesteroliarvoihin kuin juustolla. Lisäksi joissain tutkimuksissa maitorasva on havaittu terveellisemmäksi kuin lihan tyydyttynyt rasva.

Tutkimus julkaistiin The American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä. Potential role of milk fat globule membrane in modulating plasma lipoproteins, gene expression, and cholesterol metabolism in humans: a randomized study

Mikael Fogelholm sekoittaa eläinrasvan ja tyydyttyneen rasvan

Mikael Fogelholm puhui Vox-tapahtumassa rasvaan liittyvistä väärinkäsityksistä. Samalla hän käsitti itse väärin rinnastamalla eläinrasvan ja tyydyttyneen rasvan, vaikka eläinrasvassa on usein alle puolet tyydyttynyttä (”kovaa”) rasvaa.

Fogelholm on tunnustanut jo aikaisemmin, ettei tyydyttyneellä rasvalla ole itsenäistä vaikutusta sydän- ja verisuonitauteihin. Joidenkin tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että hiilihydraattien vaihtaminen tyydyttyneeseen rasvaan (tai päinvastoin) ei paranna eikä heikennä sydän- ja verisuoniterveyttä, mutta hiilihydraattien (tai tyydyttyneen rasvan) vaihtaminen monityydyttymättömään rasvaan (”pehmeään” rasvaan) parantaa sitä.

Fogelholm on aikaisemmin argumentoinut, että tästä syystä hiilihydraatteja ei kannata vaihtaa tyydyttyneeseen rasvaan – se ei paranna terveyttä. Tämä on sinänsä ihan looginen ja pitävä argumentti. (Vaikka toisaalta niinkin voi tehdä, jos ruokavalio kokonaisuudessaan on terveyttä parantava.)

Tällä kertaa Fogelholm laajensi argumenttiaan tyydyttyneestä rasvasta eläinrasvaan: eläinrasvaa ei kannattaisi lisätä, koska se ei paranna terveyttä. Tässä Fogelholmin logiikka meni metsään, sillä eläinrasvassa on usein alle puolet tyydyttynyttä rasvaa. Alla on videoleike Fogelholmin puheesta Vox-tapahtumassa:

 

Lohen rasvahapoista 21 % on tyydyttyneitä. Broilerin ja kananmunan rasvahapoista 32 %. Sianlihan rasvahapoista 40 %. Naudanlihan rasvahapoista 56 %. Voin rasvahapoista 68 % on tyydyttyneitä. Voin rasvastakin on siis melkein kolmannes Fogelholmin suosittelemaa ”pehmeää” rasvaa, naudanrasvasta lähes puolet ja muista mainituista eläirasvoista yli puolet. Broilerin rasvasta 15 % on aivan samaa monityydyttymätöntä linolihappoa kuin vaikkapa rypsiöljyssäkin. Sian rasvasta 10 %. (Lähde: Fineli)

Fogelholm puhuu, että ruokavaliossa tärkeää on kokonaisuus, joten hänen pitäisi varsin hyvin ymmärtää (ja sen lisäksi kommunikoida yleisöllekin), ettei eläinrasvan terveellisyyttä määritä vain yksi alalaji sen sisältämistä erilaisista rasvahapoista. Jos hiilihydraatteja vaihdetaan eläinrasvaan, niitä vaihdetaan samalla sekä ”kovaan” että ”pehmeään” rasvaan, ja keskeistä on niiden yhteisvaikutus eikä vain tiettyjen rasvahappojen vaikutus. Lisäksi tietenkin vielä muut kuin rasvaan liittyvät ominaisuudet.

Kertauksen vuoksi vielä: Mikael Fogelholm, eläinrasva ei ole sama asia kuin tyydyttynyt rasva.

Koko tapahtuman videon voi katsoa täällä: VOX 19: Ristiriitainen ruoka

USA:n ravitsemusterapeutit lopettaisivat kovasta rasvasta varoittelun

Yhdysvaltain ravitsemusterapeuttien yhdistys (A.N.D.) suosittelee lopettamaan varoittelun kovasta rasvasta ja kiinnittämään enemmän huomiota lisättyyn sokeriin.

Academy of Nutrition and Dietetics on Yhdysvaltojen suurin ravitsemusammattilaisten yhdistys, jonka jäsenet ovat pääasiassa ravitsemusterapeutteja. Yhdistys on juuri julkaissut kannanottonsa luonnosvaiheessa oleviin uusiin yhdysvaltalaisiin ravitsemussuosituksiin liittyen.

Ravitsemussuositusten luonnoksessa on jo lopetettu ravinnon sisältämästä kolesterolista varoittelu, mutta yhdistys haluaisi sen lisäksi lopettaa tyydyttyneestä (eli ”kovasta”) rasvasta varoittelun, koska sen yhteydestä sydän- ja verisuonitauteihin ei ole näyttöä.

Yhdistyksen mukaan sydän- ja verisuonitautien riskin vähentämisessä paras neuvo ei ole kovan rasvan vaihtaminen ”pehmeään” rasvaan vaan hiilihydraattien vaihtaminen pehmeään rasvaan. Hiilihydraatit ovat todennäköisesti yhteydessä suurempaan sydän- ja verisuonitautien riskiin, kovalla rasvalla ei ole yhteyttä riskiin ja pehmeällä rasvalla on yhteys pienempään riskiin.

Yhdystys ei ottanut tässä kantaa hiilihydraattien laatuun, mutta eroja on tietenkin olemassa.  Hiilihydraattien vähentäminen kannattaa tehdä ensisijaisesti ns. höttöhiilareista eli esimerkiksi prosessoiduista vähäkuituisista viljatuotteista.

Yhdistys on huolissaan myös suolasuosituksesta, joka on liian matala osalle väestöstä. Lisäksi yhdistys haluaisi kiinnittää enemmän huomiota lisätyn sokerin käytön rajoittamiseen.

Lue lisää: Academy Submits 2015 DGA Recommendations

Suomalaisia tutkimuksia kananmunista ja geeneistä

Itä-Suomen yliopisto kertoi tuoreesta tutkimuksestaan, jonka mukaan kananmunien syönti on yhteydessä pienempään kakkostyypin diabeteksen riskiin. Pari päivää myöhemmin Yle kertoi, että suomalainen geeniperimä lisää kolesterolihaittoja. Mitä siis tiedämme kananmunien terveysvaikutuksista suomalaisten tutkimusten perusteella?

Tätä kirjoitusta on päivitetty 12.2.2016.

Lainaan yliopiston lehdistötiedotetta:

Itä-Suomen yliopiston Sepelvaltimotaudin vaaratekijät (SVVT) -tutkimuksen alussa vuosina 1984–1989 ravitsemustottumukset selvitettiin 2332 mieheltä, joiden ikä oli 42–60 vuotta. Tutkimuksen 19,3 vuoden seurannan aikana 432 miestä sairastui tyypin 2 diabetekseen.

Tutkimuksessa havaittiin, että kananmunien syönti oli yhteydessä pienempään tyypin 2 diabeteksen riskiin sekä matalampaan veren glukoosipitoisuuteen. Tyypin 2 diabeteksen riski oli 37 prosenttia pienempi noin neljä kananmunaa viikossa syövillä miehillä verrattuna niihin, jotka söivät noin yhden kananmunan viikossa. Yhteys säilyi vaikka huomioon otettiin mahdollisia sekoittavia tekijöitä, kuten fyysinen aktiivisuus, painoindeksi, tupakointi ja vihannesten ja kasvisten syönti. Runsaammalla kananmunan syönnillä ei havaittu merkittävää lisähyötyä.

Päätutkija Jyrki Virtanen sanoi Ylen uutisessa, että jo kakkostyypin diabetesta sairastavien ei kannata alkaa lisätä kananmunan käyttöä. ”Heillä kananmunan syöminen näyttäisi lisäävän sydäntautien riskiä.” En löytänyt aiheeseen liittyviä suomalaisia tutkimuksia, joten Virtanen lienee perustanut tietonsa ulkomaalaisiin tutkimuksiin. Tuoreen katsausartikkelin (Tran 2014) mukaan siihen voikin olla aihetta, mutta asia ei ole vielä aivan kirkossa kuulutettu. Kananmunien syönti oli yhteydessä suurempaan sydäntautien riskiin kakkostyypin diabeetikoilla neljässä kuudesta tutkimuksesta, mutta tutkimuksissa on puutteita.

Seuraavaksi Yle kertoi, että suomalainen geeniperimä lisää kolesterolihaittoja. Sisätautien ja geriatrian erikoisääkäri, professori Timo Strandberg sanoi Ylelle: ”Ihmisillä on geneettisiä eroja miten kolesteroli imetyy. Kolmasosalla suomalaisista on sellainen genotyyppi, jonka takia kolesteroli imeytyy herkästi verenkiertoon. Tästä vahvempi genotyypin muoto on lisäksi kuudella prosentilla, jolla kolesterolin imeytyminen ravinnosta on paljon normaalia tehokkaampaa.”

Nettikommenteissa on usein naureskeltu pyrkimykselle vähätellä ulkomaalaisia tutkimuksia suomalaisten erilaisten geenien vuoksi. Kuinka paljon näillä geeneillä on sitten käytännössä merkitystä?

Kyse tässä on apoE:n alleeleista E2, E3 ja E4, joista peritään kummaltakin vanhemmilta yksi. Niiden erilaisista yhdistelmistä muodostuu siis kuusi erilaista fenotyyppiä. Seuraavassa taulukossa on lueteltu fenotyypit ja kunkin fenotyypin osuus suomalaisista.

Fenotyyppi	Osuus Suomessa %
E2/2	0,3
E3/2	5,3
E4/2	1,8
E3/3	58,7
E4/3	30,7
E4/4	3,1

ApoE:n geneettinen vaihtelu selittää noin 12 % kokonaiskolesterolista ja 22 % LDL-kolesterolista. Alleelit ovat yhteydessä myös HDL-kolesteroliin aikuisilla muttei lapsilla. ApoE:n vaihtelulla siis on kohtalaisesti merkitystä, mutta muilla geeneillä tai ympäristötekijöillä on suurempi merkitys.

E4-alleeli lisää veren kolesterolipitoisuutta ja sepelvaltimotaudin riskiä. E2-alleeli puolestaan vähentää kolesterolipitoisuutta. Noin kolmanneksella suomalaisista esiintyy E4-alleeli, kun taas useimmissa muissa väestöissä se esiintyy noin viidenneksellä. E4-alleeli on suomalaisia yleisempi tutkituista väestöistä vain ruotsalaisilla, saamelaisilla ja afrikkalaisilla. Vähiten E4-alleelia esiintyy kiinalaisilla ja japanilaisilla. Kansainvälisiä eroja on siis olemassa, mutta ne eivät ole niin dramaattisia, etteikö muissa maissa tehtyjä tutkimuksia voisi soveltaa ollenkaan suomalaisiin E4-alleelin vuoksi.

Jatketaan suomalaisilla tutkimuksilla. Tampereen yliopiston tutkimuksessa (Lehtimäki 1992) koehenkilöt, 36 tervettä opiskelijaa, olivat ensin syömättä kananmunaa kolme viikkoa. Sen jälkeen he söivät kolmen viikon ajan päivittäin kolme kananmunan keltuaista. Tämä kolesterolitankkaus korotti E3/2-, E3/3- ja E4/3-fenotyypeillä kokonaiskolesterolia kohtalaisesti eli 12-18 prosenttia. Vain E4/4-fenotyypillä kolesteroli kohosi todella tuntuvasti eli jopa 2,3 kertaa enemmän kuin muilla fenotyypeillä. Tämä E4/4-fenotyyppi esiintyy vain 3,1 prosentilla suomalaisista.

Tampereen yliopiston väitöstutkimuksessa (Ilveskoski 2001) havaittiin, että fenotyyppi E4/3 on yhteydessä laajempaan ja vaikeampaan sepelvaltimoiden ateroskleroosiin kuin muut fenotyypit nuorilla ja keski-ikäisillä muttei 53 vuotta vanhemmilla miehillä. Lisäksi havaittiin, ettei kuuden kuukauden kolesterolilääkitys parantanut sepelvaltimoiden toimintaa kyseisellä fenotyypillä eli noin kolmanneksella miehistä.

Kuopion yliopistollisen sairaalan tutkimuksessa (Kuusisto 1995) havaittiin, että apoE:n alleeli E4 ei ole yhteydessä riskiin sairastua tai kuolla sepelvaltimotautiin tai aivohalvaukseen 65-74-vuotiailla henkilöillä, joilla ei ole kakkostyypin diabetestä.

Kuopion yliopiston tutkimuksessa (Uusitupa 1992) havaittiin, että 8 viikon ajan nautittu kuitulisä, kauralese, laski kohonneesta kolesterolista kärsivien kolesteroliarvoja E3/3-fenotyypillä muttei E4/3- tai E4/4-fenotyypeillä, joita siis esiintyy noin kolmanneksella suomalaisista.

Palataan vielä jo alussa mainittuun Itä-Suomen yliopiston Sepelvaltimotaudin vaaratekijät -tutkimukseen, jossa kananmunien syönti oli siis yhteydessä pienempään kakkostyypin diabeteksen riskiin. Tutkimuksessa on myöskin mitattu verisuonten kuntoa ja tilastoitu sydäninfarkteja. Tutkijat kertoivat tuloksista kananmuniin liittyen Atherosclerosis-lehdessä (Voutilainen 2013). Säännöllisellä kananmunien syönnillä ei havaittu olevan yhteyttä verisuonten kuntoon eikä sydäninfarktin riskiin.

(Lisätty 12.2.2016) Samasta Itä-Suomen yliopiston tutkimuksesta julkaistiin vuonna 2016 uudempi raportti (Virtanen 2016), jossa aikaisempiin tietoihin yhdistettiin myös tutkimuksessa seurattujen henkilöiden ApoE-fenotyyppi. Tutkijat saivat selville, että kananmunan syönnillä tai ruoan kolesterolilla ei ollut yhteyttä sepelvaltimotautiin, ei edes niillä henkilöillä, joilla on E4-alleeli. Kananmunan syönti tai ruoan kolesteroli ei myöskään ollut yhteydessä verisuonten kuntoon. Lopussa on linkki HS:n artikkeliin tästä raportista. Artikkelissa haastatellut tutkimusryhmän jäsenet Jyrki Virtanen ja Mikael Fogelholm olivat taipuvaisia luopumaan kananmunan syöntirajoituksista, ja Ursula Schwab halusi vielä pitää rajoituksista kiinni.

ApoE-fenotyyppiä ei voi valitettevasti selvittää julkisen terveydenhoidon piirissä. Yksityisellä lääkäriasemalla se saattaa olla mahdollista, omalla kustannuksella tietenkin. Jos suvussa on ollut paljon sydän- ja verisuonitauteja, on varmaankin todennäköisempää, että itselläkin on alleeli E4.

Lainaan vielä lopuksi Itä-Suomen yliopiston tiedotetta ja Timo Strandbergiä Ylen artikkelista.

”Kananmuna sisältää kolesterolin lisäksi monia terveydelle hyödyllisiä ravintoaineita, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi sokeriaineenvaihduntaan tai matala-asteiseen tulehdukseen ja sitä kautta vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä. Tutkimus antaa viitteitä myös siitä, että elintarvikkeen terveysvaikutuksia on vaikea ennustaa pelkästään yksittäisen ravintoaineen, kuten kolesterolin, perusteella.” -Itä-Suomen yliopisto

”Kolesteroli on oma rasvansa ja kananmunan rasvamäärästä tyydyttynyttä rasvaa on ehkä vaan kolmannes. Mutta kanamunahan on kokonaisuus ja siinä on hyvälaatuista proteiinia eli valkuaista, vitamiineja ja kivennäisaineita, joten kokonaispakettina se on varsin hyvä.” -Timo Strandberg

Lisälukemista:

Itä-Suomen yliopisto: Kananmunien syönti yhteydessä pienempään tyypin 2 diabeteksen riskiin
Yle: Tutkijoilta pääsiäisyllätys: Kananmunan syöminen saattaa alentaa diabetesriskiä
Yle: Kananmuna: hyvis vai pahis? – suomalainen geeniperimä lisää kolesterolihaittoja
HS: Uusi tutkimus: Kananmuna päivässä ei ole riski sydämelle – tutkijat eri mieltä siitä, kannattaako kananmunien syöntiä varoa
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim: Apolipoproteiini E:n geneettinen vaihtelu ja seerumin kolesteroli suomalaisilla lapsilla ja nuorilla

Kuva: themonnie / flickr

Höttöhiilarit, kansanterveyden ykkösvihollinen

Höttöhiilarit eli valkoinen vilja, sokeroidut elintarvikkeet ja perunavalmisteet ovat merkittävin useiden kansantautien riskiä kasvattava ruokavalion osatekijä. Varovaisen arvion mukaan noin puolet suomalaisten syömistä hiilihydraateista ja yli viidennes kaikesta energiasta tulee höttöhiilareista.

Harvasta ruokavalion osatekijästä on olemassa yhtä hyvää näyttöä kuin höttöhiilarien vaikutuksesta. Ne heikentävät veren kolesteroli- ja sokeriarvoja ja lisäävät ainakin sydän- ja verisuonitautien, kakkostyypin diabeteksen ja lihomisen riskiä. Toinen selvästi haitallinen ruokavalion osatekijä on transrasva, mutta se on jo saatu Suomessa melko hyvin kuriin. Höttöhiilareita ei ole.

Seuraavassa kaaviokuvassa on arvio suomalaisten hiilihydraattien saannista (hiilihydraattigrammojen mukaan) jaoteltuna hyviin hiilihydraatteihin ja höttöhiilareihin. Kuten kuvasta näkee, tuloksena on aika lähelle puolet ja puolet. Hyvät hiilihydraatit löytyvät oikealta puolelta ja höttöhiilarit vasemmalta.

Laskennan lähtökohtana on käytetty Finravinto 2012 -tutkimusta ja sen sähköistä liitetaulukkoa 8, hiilihydraattien, sokereiden, sakkaroosin ja kuidun saanti raaka-aineluokista. Luvut ovat 25-64-vuotiaiden miesten ja naisten keskiarvoja.

Hyvien hiilihydraattien puolelle on laitettu kasvikset, palkokasvit ja pähkinät, hedelmät ja marjat, osa perunasta, osa viljatuotteista ja osa maitotuotteista. Jaottelu ei ole erityisen tarkkaa tiedettä johtuen tutkimuksen epätarkkuuksista ja erilaisista näkemyksistä hyviin ja huonoihin hiilihydraatteihin liittyen.

Perunoiden käyttö on jakautunut melko tasaisesti tuoreeseen perunaan tai perunamuusiin ja muihin perunaruokiin tai -valmisteisiin, joten peruna on laitettu puoliksi hyvälle puolelle ja puoliksi höttöpuolelle.

Viljoista ruis, kaura ja ja ohra on laitettu kokonaan hyvälle puolelle. Vehnästä noin kaksi kolmannesta ja riisistä ja pastasta noin puolet on laitettu höttöpuolelle. Tämä laskenta perustuu Finravinto-tuloksissa ilmoitettuun kuidun ja hiilihydraatin määrään suhteutettuna vastaavan täysjyvätuotteen koostumukseen.

Maitotuotteista on laitettu höttöpuolelle Finravinto-tuloksissa ilmoitettu sakkaroosin määrä, mikä vastannee käytännössä lisättyä sokeria. Liha on höttöpuolella, koska niiden kohdalla hiilihydraatti lienee lisättyä sokeria.

Kasvisten ja hedelmien määrä voi näyttää yllättävän pieneltä, mutta sille on luonnollinen selitys: niissä on vähän hiilihydraatteja ja paljon vettä. Siksi niiden osuus ei ole kovin suuri hiilihydraattigrammoissa mitattuna.

Noin puolet kaikista suomalaisten syömistä hiilihydraateista koostuu höttöhiilareista. Suomalaiset saavat energiastaan noin 44 % hiilihydraatteina, eli höttöhiilarit täyttävät noin 22 % kaikesta ruoan energiasta. Höttöhiilarit ovat siis energiassa mitattuna selvästi suurin haitallinen tekijä suomalaisten ruokavaliossa. Ykkösvihollinen!

Ne asiantuntijat, jotka seuraavat aktiivisesti tutkittua tietoa ja ovat aidosti kiinnostuneita kansanterveydestä, varoittavat kansalaisia ensisijaisesti höttöhiilarien vaaroista ja kehottavat rajoittamaan niiden käyttöä. Niitä kannattaa vaihtaa kaaviokuvan oikealta puolelta löytyviin hyviin hiilihydraatteihin ja erityisesti rasvoihin monipuolisesti. Niiden vaihtaminen ”kovaankin” rasvaan parantaa terveyttä ja vaihtaminen ”pehmeään” rasvaan vielä enemmän.

Ai niin, kuinka niin varovainen arvio? Finravinto-tutkimuksen tulokset perustuvat tutkimukseen mukaan kutsuttujen henkilöiden omaan ilmoitukseen. Tämän tyyppisissä tutkimuksissa ilmenee usein aliraportointia eli eräänlaista kaunistelua. Todellisuudessa epäterveellisen höttöhiilarin osuus voi olla jonkin verran ilmoitettua suurempi. Lisäksi Finravinto-tutkimuksessa ilmoitetut viljatuotteiden kuidun määrät ja maitotuotteiden sokerin määrät vaikuttivat melko optimistisilta siihen verrattuna, mitä kauppojen hyllyiltä löytyy.

Mitä mieltä lukijat ovat? Mikä on höttöhiilaria? Onko höttöhiilareihin tartuttu Suomessa tarpeeksi tarmokkaasti?